Perjantaina vastaan löntysti polttarisankari, joka lauloi “juodaan viinaa” serenaadina vastaan tuleville kiusaantuneen näköisille työmatkallaan oleville virkamiehille. Tarkoitus oli ilmeisesti kerätä kolehti osana polttaririittiä. Taisi jäädä kolehti keräämättä.
Sunnuntain hesaria lueskellessani sattui silmiini alla oleva ilmoitus. Ensiksi ajattelin, että kumpikohan oli valinnut kappaleen sanat ilmoitukseen. Heti sen jälkeen tuli ajatus siitä, että onkohan Teosto myynyt heille lisenssin. Sunnuntainakaan ei lakimiehen aivot vaihda vapaalle…
Tekijänoikeusneuvoston 20 vuotta vanhassa päätöksessä neuvosto katsoi, ettei kokonaisen runon ottamista kuolinilmoitukseen pidetty sallittuna sitaattioikeuden käyttönä (TN 1992:5). Sanoitukset ovat runoihin verrattavia. Kuvasta näkyy, että Metallican “runoa” ei oltu kokonaisuudessaan kopioitu. Toisaalta ilmoituksen tarkoitus ei myöskään varmasti ole teoksen havainnollistaminen, puolustaminen, kuvaileminen tai arvosteleminen – joten siteeraustarkoitustakaan tuskin on.
Kyse on parin tuntojen kuvaamisesta, jossa Metallican moppitukat ovat onnistuneet paremmin kuin pari itse ehkä olisi osannut. Tästähän runoudessa on kyse. Runoilijat pystyvät kiteyttämään muutamiin riveihin meidän syvät tuntemukset.
En tiedä onko pariskunta ostanut Teostolta tai suoraan Hetfieldiltä ja Ulrichilta lisenssin – sillä ei lienee väliä. Kummatkin pärjäävät ilman korvauksia. Tapaus vain osoittaa miten tekijänoikeus on läsnä elämän tärkeissä hetkissä – olkoonkin se kuolema, syntymä tai parisuhteen statusmuutokset.
Teosto tai Hedfield eivät taida olla kumpikaan kiinnostuneita oikeuksien suorakaupasta kuluttajien kanssa. Jotain on kuitenkin mennyt väärin, jos tavallisten ihmisten (versus tekijänoikeuslakimiehet) tarvitsee miettiä tekijänoikeusasioita joka elämänkäänteessä. Katusoittajat ostavat kaupungilta luvan renkutukseen ja Hesari tarkistaa päätoimittajan vastuulla julkaisemansa materiaalin. Ehkä hesari voisi välittää Teoston lisenssejä ja katusoittolupaan voisi kuulua lisenssi esittää mitä mieleen tulee. Tai ehkä Kaupunki ja Hesari tällaisia lupia jo välittävät. Taidanpa soittaa Teostolle ja kysäistä asiaa heti maanantaina. Tai vielä parempi, jos joku lukija tietää vastauksen, niin kommentoikaa.
Helsingin Sanomain Säätiö järjestää ennakkoluulottoman Uutisraivaajakilpailun, jonka ajatuksen on löytää uraa uurtavia viestintään liittyviä ideoita. Säätiö rahoittaa parhaita ideoita tuntuvalla summalla. Edellytyksenä on, että rahoituksella kirjoitettu koodi tai tuotettu muu sisältö tulee jakaa avoimilla lisenseillä. Koska tällaisia kilpailuja ei ole juurikaan aikaisemmin järjestetty (paitsi tämä), säätiö haluaa jakaa tietoa siitä mistä oikein on kysymys. Lupauduin kertomaan Open source ja Open Content hankkeista sekä vastaamaan kysymyksiin säätiön järjestämässä keskustelutilaisuudessa.
Tervetuloa Uutisraivaajan Open Source-klinikalle! Avoimen lähdekoodin asiantuntija Herkko Hietanen kertoo klinikalla avoimesta lähdekoodista.
Hän kertoo mm. avoimen lähdekoodin perusteista, sen mahdollistamista ansaintamalleista ja esittelee caseja, joissa avointa lähdekoodia on käytetty.
Klinikka on tilaisuus oppia lisää avoimesta lähdekoodista, kysyä omaan Uutisraivaaja-ideaasi liittyvästä lisensoinnista tai muusta avoimeen koodiin liittyvästä. Tilaisuus sopii sekä avoimesta lähdekoodista mitään tietämättömille että edistyneille käyttäjille.
Ohjelma:
16.30. Vapaamuotoista seurustelua.
17.00. Helsingin Sanomain Säätiön tervetuliaissanat.
17.05 Yleisökysymyksiä ja vastauksia Uutisraivaajasta
17.15 Herkko Hietanen kertoo avoimesta lähdekoodista esitellen caseja.
Yleisökysymykset ja vastaukset Herkolle.
18.30 Vapaata seurustelua.
Tilaisuudessa on tarjolla pientä naposteltavaa. Tervetuloa!
Ajankohta
1. joulukuuta 2010 · 16:30 – 19:00
Paikka
Päivälehden museo
Ludviginkatu 2-4
Helsinki, Finland
Ainakin Facebookin kautta voi ilmoittautua tilaisuuteen täältä.
Update, Tanjan video:
Hesari tuulettaa aiheesta Litmasen tekemää maalia. Jutun loppuun on lisätty YouTube linkki josta maalin voi katsoa. YouTuben tallenne on 43 vuotiaan Indonesialaisen (sic) nankbetta08 (liittynyt viime lauantaina) lisäämä ja se on ilmeisesti ripattu Urho TV:n lähetyksestä.
Herää kysymys: Toimiiko Hesari Finreactor tapauksen linjauksen mukaisena yhteistoimijana teoksen saataviin saattamisessa? KKO huomioi, että Finreactorista ei jaettu itsessään tiedostoja, mutta sen sijaan kuvaustietoja, joiden avulla teoksia on saatu käyttäjien saataville. Myös Hesari julkaisi ainoastaan linkin (epäilemättä) laittomasti jaettavaan videoon, jota suuri yleisö tuskin muuten löytäisi.
Finreactor-verkko on muodostunut usean henkilön yhteistoiminnan tuloksena. Verkon toiminta on ollut suunnitelmallista ja perustunut selkeään työnjakoon. Verkon ylläpitäjät ovat hallinnoineet palvelinta ja voineet määrätä siihen tallennetuista kuvaustiedostoista muun muassa poistamalla niitä palvelusta. Kuvaustiedostot ovat liittyneet yksilöityihin sisältötiedostoihin, ja juuri kuvaustiedostojen välityksellä yksittäiset sisältötiedostot on saatu verkon käyttäjien tietokoneilta muiden käyttäjien ulottuville.
Kyseessä saattaa olla yhteistoiminta joka on johtanut sekä Hesarin toimittajan että Nankbettan08 tarkoittamaan laittomuuteen -oikeudettomaan teosten yleisön saataville saattamiseen.
Korkein oikeus otti kantaa linkitykseen Finreactor tapauksessa. Oikeus lausui osallisuudesta näin:
Jos kaksi tai useammat ovat yhdessä tehneet tahallisen rikoksen, rangaistaan kutakin rikoslain 5 luvun 3 §:n mukaan tekijänä. Tekijänvastuu edellyttää yhteisymmärrystä eli tietoisuutta siitä, että oma toiminta yhdessä muiden toiminnan kanssa toteuttaa rikoksen tunnusmerkistön. Tällöin vastuu ei rajoitu vain oman toiminnan seurauksiin vaan laajenee koskemaan tekokokonaisuutta. Lisäksi tekijänvastuu edellyttää kokonaisuuden kannalta merkityksellistä osallistumista rikoksen tekemiseen. Vähäisempi osallisuus rikoksen tekemiseen voi rikoslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan tulla arvioitavaksi avunantona rikokseen.
KKO avasi päätöksellään matopurkin, jonka sulkeminen saattaa osoittautua hankalaksi. Kemppinen kirjoittaa myös hyvin IPRinfo-lehden tänään ilmestyneessä painoksessa (tulee saataville verkkoon viivästettynä). Kemppisen mukaan KKO sotki komiasti teoksen ja teoskappaleen käsitteet ratkaisussaan. Myös eri mieltä olleen neuvoksen mielipiteet saavat kyytiä Kemppiseltä.
Ratkaisun keskeisen merkityksen ja jutun saaman näkyvyyden johdosta tapaus saa tekijänoikeusoppineilta varmasti paljon kriittistä huomiota. Lohduttavaa on, että KKO on syksyn aikana palkannut tekijänoikeusosaajia esittelijöiksi sekä akateemisesta että asianajomaailmasta. Suomalaisen tietoyhteiskunnan kehitykselle on välttämätöntä että KKO antaa kritiikin kestäviä ja lainmukaisia ratkaisuja tulevaisuudessa. Piraatit ovat piraatteja ja heidät tulee tuomita lain mukaan. Lasta ei tule tuomion saamiseksi kuitenkaan heittää pesuveden mukana.
Vaihteeksi itseironiaa sisältävä postaus. Konsulteista on väännetty paljon vitsejä. Mutta vähemmän teräviä analyysejä. Hyvä ystäväni Antti Halonen postasi eräässä meiliketjussa seuraavan näkemyksen, joka ansaitsee laajempaa huomiota:
Tyypillinen konsultoijan syndrooma: generoidaan volleynä ongelmia ja sitten tarjotaan itseä niihin ratkaisuksi. Lähemmin tarkasteltuna suurin osa ongelmista osoittautuu joko a) perifeerisiksi riskeiksi b) epäolennaisiksi c) jo tiedossa oleviksi. Niin myös tässä tapauksessa.
Meiliketjussa oli kysymys avainhenkilön rekrytoinnista. Saman voinee yleistää kaikenlaisiin konsultteihin olipa kysymys tekniikasta, bisnesksestä tai lakiasioista. Kolkuttaako omatunto?
KHO:n sensuuripäätöstä lukiessa nousi esiin vielä yksi pieni saavutus. Saimme KHO:n ottamaan kantaa, voiko (uskaltaako) suomalainen tuomioistuin kumota lakia tai keskeyttää sen soveltamista perustuslain vastaisena. Vastaus on, että ei pysty:
Suomen perustuslain 3 §:n 1 momentin mukaan lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta. Lakien kumoamisesta päättäminen kuuluu siis eduskunnan eikä korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan, joten vaatimus siitä, että korkeimman hallinto-oikeuden on kumottava lapsipornografian levittämisen estotoimista annettu laki, on jätettävä tutkimatta. Korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan ei liioin korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetun lain 2 §:n 1 momentti huomioon ottaen kuulu määrätä, että lain soveltaminen lopetetaan, joten tämäkin vaatimus on jätettävä tutkimatta.
Tämän perusteella tavoitteemme on saada hallinto-oikeus (tai myöhemmin KHO) sanomaan, että Nikin tapauksessa sensuurilain soveltaminen johtaa perustuslain kanssa ristiriitaan, ja siksi sensuuri on lopetettava. Tämä juttu ja yksilöiden oikeusuojakeinot yleisemminkin rajautuvat mielestäni tällä KHO:n linjauksella merkittävästi.
KHO:n sensuuripäätös on julkaistu. Kävi valitettavasti vähän kuten ounastelimme. KHO otti kantaa vain prosessikysymykseen eli saako poliisin sensuuripäätöksistä valittaa. Se toki voitettiin, ja juttu palautettiin Helsingin hallinto-oikeuteen:
Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella ei ole pois suljettua, ettei lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettuun luetteloon voisi joutua myös sellaisia sivustoja, joita laissa ei tarkoiteta. Keskusrikospoliisin päätöksen valituskelpoisuutta koskevassa arvioinnissa on merkitystä myös sillä seikalla, että valituskelpoisuuden rajoittamiseen tulee suhtautua erityisen pidättyvästi sellaisissa tilanteissa, joilla on liittymä keskeisten perusoikeuksien, kuten sananvapauden, käyttämiseen. Keskusrikospoliisin päätöksen valituskelpoisuutta koskevassa arvioinnissa ratkaisevaa merkitystä ei ole sillä seikalla, että pääsyn luetteloon otetuille sivustoille estävät teleyritykset ja nekin vapaaehtoisuuden pohjalta.
Edellä lausutuista syistä ja kun lisäksi otetaan huomioon Suomen perustuslain 21 §:n 1 momentti ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artikla, keskusrikospoliisin päätös, jolla vaatimus internetsivuston poistamisesta lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetusta luettelosta on hylätty, on hallintolainkäyttölain 4 §:ssä ja 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu päätös, josta saa valittaa. Kun Helsingin hallinto-oikeudella on ollut tästä asiasta toinen käsitys, hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja asia palautettava hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.
Mutta varsinainen asiakymys siis vältettiin jälleen:
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa nyt käsiteltävässä asiassa ei ole kysymys siitä, onko keskusrikospoliisi voinut kieltäytyä poistamasta lapsiporno.info-internetsivustoa lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain 4 §:ssä tarkoitetusta lapsipornosivustoluettelosta, vaan vasta siitä, onko keskusrikospoliisin kieltäytymispäätöksen lainmukaisuus voitava saattaa tuomioistuimen arvioitavaksi. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu sisältää siten kannanoton vain oikeussuojatien olemassaoloon liittyvään kysymykseen, mutta ei tässä vaiheessa kysymykseen siitä, onko edellä mainittu internetsivusto edellä mainitussa pykälässä tarkoitettu lapsipornosivusto.
Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että mahdollisesti joskus ensi vuonna hallinto-oikeus joutuu vihdoin ottamaan asian sisältöön eli Matti Nikin sensurointiin kantaa, ja sen jälkeen katsotaan valitetaanko uudestaan… Jos ajatellaan, että sensuuri jatkuu oikeusprosessin aikana kaikessa rauhassa ei perustuslaillisen vääryyden korjaaminen ole tässä maassa kovin nopeaa saati yksinkertaista.
Viime viikolla saimme vaihteeksi hyviä uutisia Helsingin hovioikeudesta. Niin sanottuun eduskunnan ahdistelujuttuun liittyen hovi kumosi käräjäoikeuden aiemman päätöksen ja vahvisti, että kansanedustaja Jyrki Kasvi sai salata blogilähteensä.
Hovioikeuden mukaan:
“Sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 3 §:n 2 momentin mukaan yksityisen henkilön pitäessä yllä sähköisen viestintäverkon kotisivua häneen sovelletaan muun muassa sanotun lain 16 §:ää. Sen mukaan yleisön saataville toimitetun viestin laatijalla … on oikeus olla ilmaisematta, kuka on antanut viestin sisältämät tiedot… laissa tarkoitettu yleisön saataville toimitetun viestin laatija … saa kieltäytyä vastaamasta kysymykseen, kuka on antanut viestin perusteena olevat tiedot, samoin kuin kysymykseen, johon ei voi vastata paljastamatta tietojen antajaa. ”
Kyseessä on merkittävä pilottikeissi, jossa bloginpitäjälle annetaan vastaava lähdesuoja kuin minkä tahansa lehden toimittajalle. Edustimme jutussa Kasvia.
Koko tuomio on vielä faktojen puolesta salainen, kun pääjutun käsittely jatkuu. Juttuun liittyy vielä lisää blogattavaa jahka se etenee…
Tässä tapauksessa tekijänoikeuksia loukkaava toiminta on ollut laajaa, ja se on pyritty kohdistamaan käyttäjien haluamiin teoksiin, mikä on ollut omiaan aiheuttamaan merkittävää vahinkoa tekijänoikeuksien haltijoille. Suuri osa teoksista on luvattoman jakelun ja kopioimisen jälkeen päätynyt oletettavasti verkon käyttäjäkunnan käyttöön, minkä vuoksi teosten luvaton käyttö on vähentänyt niiden kappaleiden menekkiä laillisessa kaupassa. Tämä ja myös seuraamusjärjestelmän tehokkuus edellyttävät, että hyvitys on määrältään tuntuva.
Korkein oikeus on melkoisesti poikennut laista jossa puhutaan kohtuullisesta hyvitysmaksusta ja on luomassa doktriinia jossa kohtuulliset hyvitysmaksut ovat nyt siis “tuntuvat hyvitykset”.
