Archive for the 'Web 2.0' Category

Avoimesta lähdekoodista ja liiketoimintamalleista

Alkukuusta olin puhumassa Hesarin säätiön tilaisuudessa. Aiheena oli avoimen lähdekoodin lisensointi ja liiketoimintamallit. Säätiö järjestää uutisraivaaja-kilpailun, jossa voittaja saa jätesäkillisen rahaa ideansa toteuttamiseen. Maksimissaan rahaa on jaossa 250.000 euroa. Säätiö ei ota oikeuksia yritykseen tai sen tuotoksiin, mutta edellyttää, että sen rahoilla tehdyt tulokset on jaettava avoimella lisenssillä. Mitä tämä tarkoittaa? Katso video niin tiedät.

Uutisraivaaja 1.12.20101 from Uutisraivaaja on Vimeo.

Kirja opetuksen tekijänoikeuksista julki vuoden alussa

Ennakkotietona Ville Oksasen ja Tarmo Toikkasen kirjoittama kirja julkaistaan ensi vuoden alussa:

Opettajan tekijänoikeusopas tulee olemaan Finn Lecturan julkaisema kirja, jota kirjoittavat Tarmo Toikkanen ja Ville Oksanen. Kirja julkaistaan tammikuussa 2011. Kirja on tehty helppotajuiseksi ja poikkeaa sekä kieleltään että visuaaliselta ilmeeltään muista lakioppaista. Opas käsittelee tekijänoikeutta sekä teosten tekijöiden että teosten hyödyntäjien näkökulmasta – opettaja kun useimmiten on molemmissa rooleissa.

Suuri osa oppaasta on varattu avointen sisältöjen ja avointen lisenssien esittelyyn. Avoimet sisällöt mahdollistavat laajempia teosten hyödyntämismahdollisuuksia, oppimateriaalinyhteiskehittelyä sekä oman osaamisen laajempaa näkyvyyttä. Creative Commons -lisenssit käsitellään perusteellisesti, sekä opettajan että opiskelijoiden näkökulmista. Oppaassa käydään läpi tiiviisti myös yksityisyysasiat, jotka rajoittavat valokuvien ja videoiden julkaisua verkossa, sekä verkkopalveluiden käyttöön liittyvät käyttöehdot, tekijänoikeusasiat ja henkilötieto-ongelmat.

Kirjoittajien kanssa voi keskustella FaceBookissa prosessin ajan! Käy tutustumassa teokseen

Suomenruotsalaiset CC lisenssit valmistumassa

CC 3.0 lisenssit julkaistaan molemmilla kotimaisilla kielillä.

Tässä on Helen Lehdon ansiokkaasti kääntämä lisenssi kommentoitavaksi. Lisenssi ei ole virallinen vaan tarkoitettu ainoastaan kommentointikäyttöön.

Unohtuiko jotain? Häiritseekö sanamuoto? Onko tämä lisenssi jota olet jo kauan kaivannut? Kerro kommentoimalla tätä kirjoitusta.

Framed

AttributionShare Alike Rodrigo Baptista Some rights reserved

Tuomioistuin: Tietämättömyys ei este CC lisenssin loukkaukselle

Belgialainen tuomioistuin antoi ratkaisun tekijänoikeusloukkausjutussa jossa kantaja oli lisensoinut musiikkiaan CC-By-NC-ND 2.5 lisenssillä. Tässä ranskankielinen päätös -> 2010-10-26 Décision trib. Nivelles – Lichôdmapwa

Jutun faktat olivat yksinkertaiset: Bändi oli laittanut verkkosivuilleen musiikkia ja lisensoinut sen Nimimainittava-ei kaupallinen-ei muutettuja teoksia lisenssillä. Teatteri oli muuntanut teoksen mainokseen, jolla se mainosti kauden näytäntöjään. Mainos esitettiin radiossa useaan otteeseen ilman että tekijöitä mainittiin. Bändi kuuli tästä sattumalta ja avasi neuvottelut teatterin kanssa. Bändi ei tyytynyt Teatteri tarjoamaan 1500 euron korvauksiin vaan haastoi teatterin vaatien 10.000 euron hyvitysmaksuja.
Harry Anstead putting "rabbit ears" on Charles Wells prior to formal en banc portrait of Florida Supreme Court Justices from the year 2000
Oikeus katsoi että lisenssiä oli rikottu ja tekijänoikeutta loukattu. Teatteri ei noudattanut lisenssiä koska se ei ilmoittanut tekijöiden nimeä, oli muokannut teosta hiukan sekä käytti teosta kaupallisessa tarkoituksessa. Kaikki nämä on nimenomaisesti lisenssissä kielletty.

Teatteri  vetosi tietämättömyyden aiheuttamaan virheeseen. Oikeus oli eri mieltä ja totesi, että kulttuurialan toimijana teatterin olisi tullut ymmärtää paremmin. Oikeus myös jätti tuomitsematta 10k€ korvaukset kohtuuttomine. Oikeus totesi että on paradoksista että tekijät olivat lisensoineet teoksen eikaupalliseen tarkoitukseen mutta samalla vaativat kaupallisia “Teosto-taksoja” korkeampia korvauksia. Bändi ei kuulunut paikalliseen tekijänoikeusjärjestö SABAMiin.

Tekijänoikeusneuvosto: Ruskea raita ei saa suojaa eikä parodia ole tekijänoikeuden rajoitus

Tekijänoikeusneuvosto on tuoreessa ratkaisussaan tutkinut teoskynnystä ja parodian käsitettä.

Internetsivuston sisältö oli osittain TekijäL 1 §:ssä tarkoitettu itsenäinen ja omaperäinen teos. Kyseisen TekijäL 1 §:n nojalla suojatun sisällön käyttäminen parodiatarkoituksessa ei ollut sallittua TekijäL 4 §:n 2 momentin nojalla. Käyttö merkitsi TekijäL 2 §:n mukaisten taloudellisten oikeuksien ja TekijäL 3 §:n moraalisten oikeuksien loukkausta.

Monessa kohtaa neuvoston ratkaisun kanssa on helppo olla samaa mieltä:

-Teoskynnys ei tyypillisesti ylity verkkosivuissa, ellei graafinen ilme ole erikoinen. Yksin ruskea raita tekstin kanssa ei ylitä teoskynnystä.
-Parodiaa ei ole määritelty tekijänoikeuslaissa.
-Neuvosto on onnistunut listaamaan joukon relevantteja oikeusohjeita sekä oikeuskirjallisuudesta että relevanteista tapauksista.

Parodiaa koskevaa lopputulemaa voidaan kuitenkin pitää epäonnistuneena. Miksi?

Neuvosto on erikoinen elin lainkäytössä. Tuomioistuimet joilla ei tyypillisesti ole käytössään tekijänoikeuslakia koskevaa erityisosaamista antaa monesti neuvoston ratkaisuille painoarvoa. Tämä näkyytekijänoikeustuomioissa joissa usein viitataan neuvoston ratkaisukäytäntöön. Tässä tapauksessa syyttäjä oli hakenut neuvostolta ratkaisua yksin. Neuvosto antaa ratkaisunsa hakijan tietojen perusteella. Neuvolla ei ole velvollisuutta kysyä asianosaisten mielipidettä asiaan edes tuomioistuinkäsittelyä varten annetuissa lausuntopyynnöissä. Parodian arvioimiseksi tulee kuitenkin selvittää parodian objektiivinen tarkoitus (joka selviää teoksesta) mutta yhtälailla parodian tekijän subjektiivinen tarkoitus. Ratkaisusta ilmenee, että neuvosto ei ollut tutustunut kokonaisuudessaan parodiateokseen eikä ollut selvittänyt sen tekijän motiiveja. Tästä syystä neuvoston oli mahdoton arvioida parodiateoksen tekijänoikeudellista luonnetta. Neuvoston arvaus parodian tekijän tarkoituksesta meni metsään:

Tekijänoikeusneuvosto katsoo, että Pelastakaa Pedofiilit -sivuston tarkoituksena on ilmeisesti ollut saattaa alkuperäisteos eli Pelastakaa Lapset ry:n sivusto arvostelun kohteeksi ja kyseenalaistaa Pelastakaa Lapset ry:n edustama aate.

Mikäli syyttäjä olisi toimittanut neuvostolle koko parodiasivuston, olisi neuvosto voinut lukea tekijän syyn teoksen luomiselle:

Sivuston tarkoitus onkin esittää kritiikkiä ja parodisoida tuota toista nettivihjettä. Nettivihjeen pohjimmaisena ideanahan on asettaa pedofiilit ja lapset vastakkainasetteluun, jossa pahat pedofiilit levittävät kuvia viattomista lapsista joita tulee suojella. Mikäli lukijasta tuntuu että pedofiilien puolustaminen on täysin absurdia, väitänkin että päinvastainen on myös aivan yhtä absurdia. Siinä missä pedofiilien puolustaminen on täysi mahdottomuus, on yhtälailla täysi mahdottomuus että lapsia ei puolustettaisi. Kuka voisi oikeasti olla eri mieltä jostain jonka perusteena on lasten suojeleminen?

Tämä “Pelastakaa Pedofiilit”-nettivihje onkin päällispuolin täysi kopio “Pelastakaa Lapset” nettivihjeesta. Perustuslain mukaan ihmisiä ei kuitenkaan saa pitää lain silmissä eriarvoisina henkilöön liittyvista syistä, jollaisia ovat mielipiteet ja seksuaalinen suuntautuminen. Tämänlaisen palvelun pyörittäminen ihan aikuisten oikeasti olisi siis täysin laillista, tai ainakin yhtä laillista kuin tuon toisen nettivihjeen. Erona on vain esitetty käyttötarkoitus, molemmissa tapauksissa laillinen mutta moraalisilta näkökohdiltaan poikkeava.

Neuvosto myös epäonnistui tulkitsemaan oikeusohjeita ja olemassa olevia ratkaisuja.Neuvoston näkemys on, että parodia elää yksinomaan “vapaasti muunneltuna teoksena”.

Parodioita on sen sijaan totuttu käsittelemään TekijäL 4 §:n 2 momentin tarkoittamina itsenäisinä teoksina eli niin sanottuina vapaina muunnelmina. TekijäL 4 §:n 2 momentin mukaan jos joku teosta vapaasti muuttaen on saanut aikaan uuden ja itsenäisen teoksen, ei hänen tekijänoikeutensa riipu tekijänoikeudesta alkuperäiseen teokseen. Yleensä on katsottu, että sallittu parodia hyödyntää alkuperäistä teosta täysin toisessa tarkoituksessa ja voi sen vuoksi olla itsenäinen teos. Kaikissa tapauksissa parodiakin saa suojaa itsenäisenä teoksena vain teossuojan yleisten edellytysten täyttyessä. (Sorvari, Katariina: Tekijänoikeuden loukkaus, Helsinki 2007, s. 179 ja Haarmann, Pirkko-Liisa: Tekijänoikeus ja lähioikeudet, Helsinki 2005, s. 67)

Parodian keskeinen tehtävä on kuitenkin tuoda alkuperäinen teos katsojan mieleen sen ivaamiseksi. Jotta tämä olisi mahdollista, parodian on lähes väkisin lainattava alkuperäisestä teoksesta eikä se voi olla vapaasti muunneltu. Kyseessä on sama vetoomusfunktio joka lainauksella on. (Tämän neuvosto on lainauksen osalta ratkaisuun osannut kirjata).

Tekijänoikeusneuvosto on katsonut, että Ruotsin Högsta domstolenin 23.12.2005 päivätty ratkaisu T 4739-04, on relevantti myös Suomen oikeuden kannalta. Ratkaisussa tuomioistuin katsoo, että teoksen muuntelua parodiatarkoituksessa on perinteisesti pidetty sallittuna, ja tällöin voidaan myös varsin laajasti käyttää alkuperäisteosta sanasta sanaan. Tapauksessa näyttelijä luki repliikkejä kirjasta, jotka oli yhdistetty toisen elokuvan ääniraitaan. Ilman parodiatarkoitusta tämä olisi varmasti katsottu oikeudenloukkaukseksi.

Siteerattaessa tekijän nimi ja lähde on mainittava siinä laajuudessa ja sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii. Teosta ei saa tekijän suostumuksetta muuttaa enempää kuin sallittu käyttäminen edellyttää. (TekijäL 11 § 2 momentti).

Mikäli teoksen käyttäminen parodiaan katsotaan sallituksi käytöksi ja vetoomusfunktio täytetään, ei muuttelun tulisi olla kiellettyä parodian osalta. Otetaan vaikka Jope-Ruonansuumainen sketsi, jossa sanotaan “Olen maksanut jokaisen tuppeensahatun lautakasan *Kröhm* saanut lahjuksena* eikä niiden osalta ole mitään epäselvyyksiä”

Disclosure: Olemme olleet mukana jutussa.

Luis von Ahn valjastaa sadat miljoonat Internetin käyttäjät töihin

Luis von Ahn esitteli vaikuttavaa tutkimustaan jota hän on tehnyt Internetin käyttäjien valjastamiseksi hyödyllisiin tehtäviin.

This talk is about harnessing human time and energy to address problems that computers cannot yet solve. Although computers have advanced dramatically in many respects over the last 50 years, they still do not possess the basic conceptual intelligence or perceptual capabilities that most humans take for granted. By leveraging human skills and abilities in a novel way, I want to solve large-scale computational problems and collect training data to teach computers many of the basic human talents. To this end, I treat human brains as processors in a distributed system, each performing a small part of a massive computation. Unlike computer processors, however, humans require an incentive in order to become part of a collective computation. Among other things, I show how to use online games as a means to encourage participation in the process.

von Ahnin kynästä on lähtöisin ReCaptcha ja Google Image Labeler. Luisin esitys oli viihdyttävä sekä samalla asiapitoinen. Näkee, että hän oli puhunut aiheesta aikaisemminkin. Luis myös raotti tulevaa projektiaan, joka liittyy käännösten tekemiseen. Kielen kääntäminen on varmasti sopiva hanke Recaptcha tyylisiin projekteihin. Moni aikuinen ihminen osaa ainakin kahta kieltä. Sen sijaan että ohjelma kysyisi mitä näytöllä näkyy, se voi helposti pyytää käyttäjää kääntämään tekstin toiselle kielelle. Melko pitkälle päästään kun käyttäjät kääntävät englanninkieliset sanat omalle kielelleen. Näin koostuvasta tietokannasta voidaan luoda toimiva käännöstietopankki vähän Wiktionaryn tapaan. Luisin esityksen inspiroimana asensin tähänkin blogiin ReCaptchan. Toivon mukaan spammi vähenee ja kommentit ilmestyvät välittömästi esille.

Minulla tuleva kesä menee Harvardissa pitkälti Googlen rahoittaman AudioImager softaprojektin kanssa. Projektin etenemistä voi seurata Kumaripaban blogista.

Luis von Ahn at Berkman Center Luncheon talk

Etätallennus tapetilla Yhdysvalloissa

IPR info julkaisi vuoden ensimmäisessä numerossa kirjoittamani artikkelin “TV:n etätallennus tapetilla”.

Yhdysvalloissa itärannikon valitustuomioistuin (2nd circuit) antoi vuonna 2008 ratkaisun TV- ja elokuvayhtiöiden ja kaapeli-TV-operaattori Cablevisionin välisessä riidassa.
Cablevision oli informoinut oikeudenhaltijoita uudesta palvelustaan, jolla sen asiakkaat voisivat tallentaa verkkokovalevylle ohjelmia käyttäen omaa kaapeliboksiaan näiden tallennusten ohjelmoimiseen. Oikeudenhaltijat vaativat kieltotuomiota, joka estäisi palvelun aloittamisen. Loukkaako kaapelioperaattori oikeudenomistajien yksinoikeuksia tallentamalla asiakkaidensa pyynnöstä televisio-ohjelmia? Samat kysymykset ovat hiljattain nousseet esille myös Suomessa.

Tallennuksen osalta vastaavat kysymykset ovat nousseet television lisäksi myös radiolla. Oikeudenomistajat ovat ottaneet herneen nenään satelliittiradiovastaanotin valmistajille, joiden vastaanottimet pystyvät myös tallentamaan yksittäisiä ohjelmia ja etukäteen valittuja kappaleita. Vastaanotin/tallentimen omistaja voi ohjelmoida laitteensa tallentamaan tietyt kappaleet. Radiokanavat lähettävät monesti RDS tai vastaavaa tietoa siitä mikä kappale radiosta soi. Laite käyttää tätä tietoa hyväkseen ja tallentaa laitteen kovalevylle halutut kappaleet. RIAA katsoo, että radiokanava + MP3 tallennin jolla sitä voi vastaanottaa muodostaa digitaalisten musiikkitiedostojen kappaleenjakelupalvelun.

Yhdysvalloissa yksityiskopioinnin rajat ovat häilyvämmät kuin Suomessa. Yhdysvaltojen kotitallennusta musiikin osalta säädellään erityisessä laissa, joka luotiin DAT-nauhojen tullessa markkinoille. Oikeudenomistajat pelkäsivät, että radioista tulee jakelukanava heidän musiikin maksuttomalle kotikopioinnille. Lobbauksen jälkeen kongressi sääti Audio Home Recording Actin. Siinä radiokanaville ja laitevalmistajille asetettiin tiukat ehdot. Radiokanavat eivät esimerkiksi saa täyttää kuulijoiden toiveita saman tien. Ajatuksena on, että toivoja  saattaa väijyä musiikkia digitaalisen tallentimen kanssa. Tallennusmedian ja laitteiden valmistajille laki asettaa tiukat ehdot vastuuvapauden saamiseksi. Laitevalmistajan mm. pitää varmistaa, että laitteisiin tallennettua musiikkia ei voi kopioida rajoittamattomasti.

Oletko joskus ihmetellyt miksi iPodista  ei saa MP3 musiikkia ulos tai miksi siinä ei ole radiota? Varmasti Cupertinon pojat ovat lukeneet AHRAnsa.

CC 3.0 lisenssit lähestyvät julkaisua

Täältä löytyy Release candidate 1 versio CC 3.0 suomenkielisestä lisenssistä.

Tiedän, että olen lupaillut lisenssiä jo pitemmän aikaa, mutta sen julkaisu on nyt loppusuoralla. Nyt on viimeiset hetket vaikuttaa lisenssikäännöksen sisältöön ja kommentoida sen laatua. Vielä muutaman viikon ajan siihen voi tehdä muutoksia, mutta sen jälkeen se toivottavasti siirtyy “tuotantoon”.

Erilainen vappu ROFLConissa

Kymmenen vuoden aikana olen kiertänyt monenlaisia seminaareja ja konferensseja. Ensi viikolla on kuitenkin ohjelman ja puhujien perusteella odotettavissa erityislaatuisin ja erikoisin tapahtuma -ROFLCon II. Kyseessä on Internetsukupolven Woodstock jossa kohtaavat progekoodaajat, Internet-meemien alkuunpanijat, omituisimmat tutkimushankkeet ja World Weird Webin sekopäisimmät verkkopalvelut. Keynoten pitää Microsoftin Clippy-klemmarin isä. Sessioiden esityksissä ei varmasti jäykistellä tai esitetä ensiksi neljää kalvoa yrityksen avainluvuista tai arvoista. Sen sijaan luvassa on kaksi päivää omituisia ilmiöitä ympäri kellon.

Moni kysymys saa varmasti vastauksen: Miten meemit saavat alkunsa? Saako susipaidasta yliluonnollisia voimia? Meneekö Autotune villitys koskaan ohitse? Voiko 4chania ohjata? Miksi mustat amerikkalaiset hallitsevat Twitteriä öisin? Montako Goatsea voi yhdessä esityksessä olla? Valitseeko David puudutuksen seuraavallakin kerralla hammaslääkärissä? Montako kirosanaa Winnibegoman saa mahtumaan dokumenttiinsa?

Välimäen Mikko muuten esiintyi eilen Harvardin Berkman Centerissä ja video esityksestä on katsottavissa Interwebissä. Mikolla on ollut kova viikko. Maanantaina Bostonin maraton aikaan 2:45, tiistaina esitys Harvardissa ja nyt hän on jumissa jossain keski-euroopassa tuhkapilvessä.

Tuomari haastaa lehden oikeuteen henkilöllisyyden paljastamisesta

Yhdysvaltalainen tuomari haastoi paikallisen lehden yksityisyyden loukkauksesta sekä lehden Privacy policy -sopimuksen sopimusrikkomuksesta. Juttu sai alkunsa, kun lehden toimittaja oli alkanut kaivella “lawmiss” nimimerkin takaa lehden juttuja kommentoineen kirjoittajan taustoja. Lehden käyttäjärekisterin tietojen perusteella toimittaja yhdisti nimimerkin tuomariin. Tuomari oli kommentoinut useita vireillä olevia oikeusjuttuja tavalla, jonka voidaan katsoa olevan ammattietiikan vastaista -mutta ei ilmeisesti kuitenkaan laitonta. Itse jutun kirjoittaminen ei ilmeisesti loukannut tuomaria.

On helppo ymmärtää, miksi hänen oikeustajunsa ei voinut sulattaa luottamuksellisen tiedon käyttämistä häntä vastaan suunnatussa uutisoinnissa. Oletus tulisi olla että, jos kirjoituksia saa jättää anonyyminä, ne myös pysyvät anonyymina. Näin siis, jos anonyymit kommentit eivät riko lakia.

Jos katsotaan asiaa pelkästään bisnesnäkövinkkelistä lehden päätös oli laskelmoitu. Nyt lehti katsoi jutun paljastamisen tärkeämmäksi kuin yleisön luottamuksen anonyymien kommenttien jättämiseen. Kyse oli luottamuksesta ja sen hinnasta. Onko lukijoiden luottamus siihen, että lehti kaivaa yhteiskunnan epäsuhdat kalliimpi kuin lehden lukijoiden luottanut yksityisyyden säilyttämiseen?

Linkki juttuun.