Käteeni sattui Teoston asiakaslehti, jossa kerrottiin uudesta laulut.fi -verkkopalvelusta. Palvelussa voi räätälöidä lauluvihkon, johon voi valita yhden tai useamman laulun reilun tuhannen laulun valikoimasta. Mukana tulee laulun sanat ja nähtävästi myös nuotit. Ilmeisen kohtuullinen lasku seuraa luonnollisesti perässä.
Kopioston varatoimitusjohtaja Jukka-Pekka Timonen kommentoi: “Hankkeen takana oli se, että laulujen sanoja sai verkosta luvattomista, mutta ei luvallisista lähteistä. Kun olimme aikamme ottaneet alas luvattomia saitteja, mietimme voisiko tehdä jotain muutakin.”
Arvostettu IT-oikeuteen erikoistunut asianajaja Pekka Takki arvosteli taannoin Mikon viimeisimmän kirjallisen tuotannon IPR info lehdessä. Pekan kynästä on lähtöisin alan toinen perusteos. Kaikesta päätellen Pekka tykkäsi lukemastaan:
Hetkittäin lukijalle tulee samanlainen riemastuttava olo kuin katsoessa elokuvaa, jonka henkilöt välillä iskevät katsojalle silmää –vaikkapa John Belushin esittämä Bluto elokuvassa Deltajengi. Välimäki paljastaa ne erilaisten normien, sääntöjen ja käytäntöjen taustalla vaikuttavat intressit, taloudelliset ja poliittiset vaikuttimet lobbauksineen, jotka normeja lukiessa eivät usein käy ilmi.
Yhtä tärkeää kuin se, mitä laissa lukee, on usein se, mitä laissa ei lue – ja miksi. Oikeustiede on vain yksi rooli suuressa näytelmässä. Pieni virnistys yleisölle silloin tällöin on hyväksi, ettei totuus pääse unohtumaan.
Scratch on MIT:n medialaboratorion ohjelmointikieli, joka ei vaadi aikaisempaa ohjelmointikokemusta. Ohjelmoinnin alkuun pääsee alle tunnissa lataamalla http://scratch.mit.edu sivulta ilmaisen ohjelmointialustan.
Ohjelmointi tapahtuu linkittämällä käskyjä ja grafiikka palapeliä muistuttavalla graafisella käyttöliittymällä. Jo muutamassa minuutissa kokematonkin käyttäjä onnistuu saamaan pelihahmot pyörimään ruudulla käskyjen tahdissa.
Jos pelien ohjelmointi tyhjästä ei innosta, voi käyttäjä ladata ja muokata mitä tahansa miljoonasta verkkosivuilta löytyvästä pelistä. Kaiken tämän mahdollistaa CC lisenssi. Järjestelmä pitää automaattisesti huolen, että alkuperäinen tekijä saa hänelle kuuluvan tekijäkunnian kun koodia käytetään uudelleen.
Scratchilla tuotetut pelit voi julkaista joko omilla verkkosivuillaan tai laittaa jakoon Scratch sivustoille. Scratch sivustolla julkaisu on ilmaista, mutta sivusto julkaisee vain ohjelmia, jotka on CC shareAlike lisensoitu. Sivustolla on noin puoli miljoonaa rekisteröitynyttä käyttäjää, jotka ovat luoneet 17 miljoonaa skriptiä ja tuottaneet 6 miljoonaa kuvaa. 15 tuhatta uutta käyttäjää tutustuu Scratchiin kuukaudessa. Erityisen kiinnostavan ohjelmointialustasta tekee käyttäjien ikä. Käyttäjistä suurin osa on teini-ikäisiä ja sitä nuorempia. Scratch alusta on levinnyt erityisesti OLPC-100$-läppäreiden mukana lapsille.
Harvard Book storen omistaja Jeff Mayersohn kirjoitti Huffington post verkkolehdessä siitä miksi hän osti kirjakaupan aikana jolloin kirjabisnes näyttäisi keskittyvän Amazonin kaltaisten verkkokauppojen käsiin.
On September 29, we installed an Espresso Book Machine, which prints books in our store and has access to millions of titles, including the public domain works scanned by Google. In February, we implemented same-day delivery by bicycle. With these two pieces of technology, one very new, the other very old, we can hope to fulfill orders faster than Amazon and we can envision having an inventory whose breadth rivals theirs. Plus, as all that crazy shipping and destroying and warehousing disappear, we’ll have a cost advantage, too.
Perustelut ovat ihan hyviä. Toisaalta kyse ei ole niinkään kaupasta kuin valmistamisesta. Todellinen muutos on ollut kirjapainon pienentyminen ison kahvinkeittimen kokoiseksi. Tuotanto on tuotu lähelle kuluttajaa ja tämän on mahdollistanut on-demand valmistuksen. Tämä taas eliminoi logistiikan, varastoinnin ja kuljetukset minimiin. Näissä Amazon on loistanut. Yhdistettynä sähköisten public domain kirjojen saatavuus kirjapainon raaka-aineeksi ja se seikka että näitä kirjoja on kalliimpi ja hankalampi syöttää Amazonin Kindleen tuottaa suotuisan kilpailuasetelman kivijalkakaupoille.Toki kivijalkapainoilta puuttuu hitit ja tekijänoikeuden suojaamat teokset, mutta suurimman osan tuosta tarpeesta kattaa kirjakaupan normaali kustantajien painama valikoima.
Helsingin hovioikeus istui tänään toista “organisoitu keskustelu” -oikeusjuttua. Tilanne on hieman erikoinen. Sama tuomioistuin ratkaisi ensimmäisen samoihin faktoihin pohjautuvan jutun 2008 “nahkapäätöksellä” syytteen mukaisesti mutta jätti kuitenkin syytetyt tuomitsematta rangaistukseen. Yritimme Korkeimpaan oikeuteen, josta ei herunut valituslupaa. Siitä jatkoimme Euroopan ihmisoikeustuomiostuimeen, josta ei ole tullut vielä päätöstä tutkitaanko valituksia.
Tässä välissä Helsingin hovioikeus siis päätti yrittää uudestaan. Kun ensimmäinen juttu meni puhtaasti kirjallisessa käsittelyssä, niin tänään oikeus järjesti suullisen pääkäsittelyn, jossa kuultiin kolme asiantuntijatodistajaa. Ensimmäinen oli syyttäjä Kukka-Maaria Kankaalan nimeämä, ja kaksi muuta puolustuksen nimeämät Kai Puolamäki ja Arto Teräs. Puolustuksen asianaja oli Antti Kortelainen, jota itse puolestani konsultoin.
En ollut oikeudessa paikalla, mutta kuulemani perusteella hovi käsitteli asianmukaisesti kaikki relevantit asiakysymykset. Tapauksessa on siis kysymyksessä katselueston eli salauksen purkava C-koodi. Tuomareita muun muassa kiinnosti voiko kukaan oikeasti kuvitella kiertävänsä salausta vahingossa, ja missä yhteydessä kyseinen koodi oli julkaistu. Sananvapauttakin sivuttiin. Tuomiota odotellaan kuukauden kuluttua.
Associated press kirjoittaa yhdysvaltalaisesta Cybersitter -yrityksestä, joka on haastanut Kiinan valtion ja seitsemän suurta tietotekniikkataloa oikeuteen koodin kopioimisesta. Cybersitter tekee ja markkinoi noin 25 euron arvoista ohjelmistoa, jota voi käyttää estämään pääsyn ei-toivotuille sivuille. Kanteen mukaan tutkimuksissa on ilmennyt, että Kiinassa pakolliseksi määrätystä sensurointiohjelmassa on käytetty satoja rivejä Cybersitterin koodia.
”They did a sloppy job of copying,” said Fayer, noting that they included directions on how to get to the Cybersitter site.
Kiinan viranomaiset velvoittivat viime vuonna laitevalmistajat asentamaan ohjelmiston jokaiseen Kiinan markkinoille tarkoitettuun koneeseen. Kerrannaisvaikutus on melkoinen.
Kantajan lakimiehen lausunnot ovat täynnä paatosta ja miekkojen kalistelua.
”What we have to offer the world is our ingenuity and creativity, our ideas and what lawyers call intellectual property. From small companies like Cybersitter to Microsoft to motion pictures and the music industry, these are the products we have to offer the world. It is important that they be protected.”
Herää kysymys kuka on virheestä vastuussa? Näyttäisi, että tietokonevalmistajat ovat valmistaneet laittomia kopioita tuotteesta. Alentaako heidän vastuutaan se, että valtio on velvoittanut lisäämään ohjelmiston? Voiko Kiinan valtion haastaa Los Angelesin oikeuteen Kiinassa tapahtuneesta loukkauksesta? Entä kiinalaisen tai japanilaisen yrityksen? Kyse on 2.2 miljardin dollarin arvoinen.
Pitäisikö Kiinalaiset piraatit tuomita kantajien kotikentällä vai sylttytehtaalla Kiinassa? Tähän asti tekijänoikeus on ollut territoriaalinen. Oikeudenloukkaajat tuomitaan omassa maassaan oikeudenloukkaajan oman maan lakien mukaan. Kansainväliset sopimukset ja kauppasopimukset pitävät huolen siitä, että kansalliset lait täyttävät minimiehdot. Ymmärtääkseni Kiinassa softan luvaton kopiointi on tekijänoikeusloukkaus. Mutta kuka ihme nyt haluaisi taistella Kiinan valtiota vastaan kiinalaisessa tuomioistuimessa?
Vantaa district court decided in a case that defines the limits of freedom of speech and online liability that discussion forum administrators are not liable for people gathering to float down the river drinking beer. That is even as the participants used the discussion forum to discuss the organization of the event.
CC-By-SA by HenriBergius. More photos of Kaljakellunta: http://www.flickr.com/search/?q=kaljakellunta&w=all&s=int
The prosecutor got tired of hundreds of beer drinking people floating down the Vantaa river every year in “Kaljakellunta” -event. The beer floaters use inflatable rubber boats and ferries to float down the river. Key part of the event is beer drinking. While alcohol and water are integral parts of the event, there has not been any reported major injuries during the +10 year history of the event.
Prosecutor claimed that two men, who were administrators of kaljakellunta.com discussion forum, were the organizers of the event, and thus liable for cleaning up the mess that hundreds of “drunken sailors” made along the river. However, the court saw that the defendants had just posted the date of the 2008 event to the main page of the site after the discussion had reached consensus of it. They had not contributed otherwise to the organization of the event. The actions of defendants did not make them an organizers of the event. The court also looked at the 2009 kaljakellunta event which had even more participants even though the kaljakellunta.com had been closed for over a year.
The fact that the Kaljakellunta-crowd is turning to Facebook and other social networks to help to organize the event just shows that the law has hard time managing self organizing online communities that have no other ties that members like for beer.
Disclaimer: Turre Legal was the defense counsel for the both defendants. And yes, we may join the fellow sailors floating down the river next year drinking beer on a floating devices.
WIPO magazine julkaisi kirjoittamani artikkelin Wikimedian ratkaisusta siirtyä CC-lisenssin käyttäjäksi. Artikkeli kuvaa ongelmia joita massiivinen lukuisan tekijän yhteistyönä tehty sivusto kokee uudelleenlisensointitilanteessa.
Käytännössä Wikimedian miljoonat artikkelit jotka aikaisemmin käyttivät FDL-lisenssiä siirtyivät äänestyksen jälkeen käyttämään CC-By-SA 3.0 lisenssiä. Äänestyksessä joukko, joka edustaa murto-osaa kaikista Wikimedian jakaman tekijänoikeuden suojaaman materiaalin tekijöistä, asettui uudelleenlisensoinnin taakse. Joka tapauksessa lisenssimuutoksessa on useita kokkeja säätämässä yhtä ateriaa ja jotenkin tuntuu, että tämän aterian maksaa artisti. Free Software foundation kirjoitti uuden FDL-lisenssin, CC tarjoaa CC-By-SA -lisenssit, Wikimedian editorit äänestävät muutoksesta ja leimaavat teokset uusilla lisensseillä. Mitä tapahtui teoksen tekijälle? Häneltä ei välttämättä edes kysytä mitä mieltä hän on omaisuutensa käytöstä.
Muutoksen arkkitehdit puhuvat FDL-lisenssiin aikoja sitten otetusta “tulevat-lisenssit-yhteensopivuudesta”. Samanlainen lauseke on myös CC-lisensseissä. Nyt tämä tulevien lisenssien yhteensopivuus on viety kovin pitkälle. FDL uudistuu ja antaa kolmannelle osapuolelle (Wikimedia) oikeuden päättää otetaanko ulkopuolisen (CC) tahon kehittämä lisenssi koskemaan sekalaista joukkoa teoksia (mm. Wikipedia) joiden oikeuksia Wikimedia ei omista. Mielestäni asiasta ei ole keskusteltu riittävästi julkisuudessa ja Wikipedian lisensointiin voi liittyä odottamattomia ongelmia tulevaisuudessa. Eipä sillä, muutos oli tervetullut -vain tapa jolla se toteutettiin jätti toivomisen varaa.
Sain alkuviikosta N900 multimediatietokonepuhelimen testikäyttöön. Luuri ei ole sama kuin tällä viikolla toimitukseen lähtenyt tuotantoversio. Ohjelmisto on yli kuukauden vanha ja buginen. Silti luuri on vakaa ehkä ole saanut sitä kaatumaan vielä kertaakaan. Ohjelmiston keskeneräisyys näkyy patterin kestossa ja näytön herkkyyden säädöissä. Ilmeisesti näiden ominaisuuksien puutteet ovat lykänneet Nokian aikataulua luurin markkinoille tuomisessa. En ole yrityksistä huolimatta saanut GPS toimintoa päälle. Myös 3G surffaus on pätki New Yorkissa ja verkot tipahtelivat (T-mobile). Tosin tämä on yleistä joka puolella Yhdysvalloissa jossa verkot ovat reikäisiä.
Kokemuksia:
Näyttö on uskomattoman hieno. Paras näyttö mitä olen nähnyt missään mobiililaitteessa.
Näppäimistö on kätevä käytössä. Verrattuna iPodin virtuaalinäppikseen tekstin syöttö on luontevampaa.
Rovion pallonpyörityspeli on tosi hieno. Tetris, jota pelataan tökkimisnäytöllä kärsii näytön herkkyydenpuutteesta.
Näytön kosketuskäyttöliittymä on kaukana iPod/iPhone kosketusnäytöstä. Ihan sama voiko sitä käyttää hanskat päällä jos sitä ei voi käyttää ilman hanskoja. Toivottavasti ohjelmistopäivitys paikkaa selkeän puutteen.
Näytön kääntyminen on vähän omituinen. Puhelimella soitettaessa näyttö toimii pystytilassa. Muutoin se tuntuu olevan aina vaakatilassa.
Flash toimii moitteettomasti. Myös Flashvideot.
Selaimen käyttäminen on muutoinkin epä-mobiilimaista. Siis vaivatonta.
Näytössä on ilmeisesti läheisyys-sensori. Kun luurin laittaa korvaa vasten, sen valot sammuvat. Kun sen ottaa käteen valot syttyvät taas. Kiva pieni yksityiskohta. Kuka sinne korvaan valoa tarvitseekaan?
Näppäinlukkovipu on vähän hankalasti puhelimen pohjassa. Käytettyäni yli vuoden N96 luuria olen tottunut, että lukon saa pois (puhelimen) päältä. Tämä on myös ergonomisesti parempi paikka lukolle.
Patterin kansi on hankalasti irrotettavissa. Tosin harvoin sitä tarvitsee irrottaa. Patteri kestää normaalissa käytössä vähän yli päivän.
Otettu pimeässä ravintolassa N900 kameralla. Klikkaamalla alkuperäinen versio.
Suomessa keskustelupalstoilla N900 on leimattu kalliiksi. Samoin myös USAssa. Operaattorit eivät ole lähteneet Nokian kanssa kytkykauppaileemaan luuria mutta sen saa jenkkiamazonista noin 300 euron hintaan. Mielestäni se ei ole liikaa tämän hetken yhdestä parhaasta mobiiliraudasta joka tarjoaa näkymän Nokian tulevaisuudesta. Tällaisenaan softa ei vielä tyydytä, mutta jos softapäivitykset saapuvat helpostiasennettavana tasaisena virtana, tästä voi tulla käyttökelpoinen huvittelu- ja työkalu. Tämä vaatii että kehittäjäyhteisöt innostuvat kehitysalustasta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista. Olen ymmärtänyt että luuri on suunnattukin kehittäjille, ja vasta seuraava Maemo luuri on kehittyneempi kansanmalli. Harmi että Nokia harrastaa devaajapuhelimia. Tuntuu että esimerkiksi N96 oli sellainen. Miljoona ominaisuutta jotka toimivat, mutta eivät virheettömästi.
Keskiviikkona tunsin eläväni käytettävyystestien käyttötapauksessa. Olin vieraassa kaupungissa ja halusin löytää ruokapaikan jonka nimen tiesin. Googlella löysin ravintolan uuden haaraliikkeen osoitteen, mutta sen jälkeen Google ja selain lopettivat yhteistyön. Karttasovellus sijoitti minut Washingtoniin, jossa verkko- tai GPS-paikannus ilmeisesti viimeksi toimi. Myöskään karttapalvelun hakupalvelu ei suostunut yhdistämään verkkoon. Onneton olo. Menin kahvilaan kysymään tietä ja sain Google-kartta haun jälkeen osoitteen jonka bongasin hotellista saamastani paperikartasta. -Luurilla olisi kaiken järjen mukaan pitänyt pystyä ratkaisemaan käyttötapaukseni useammalla eri tavalla ja sovelluksella. Ilman toimivaa verkkoyhteyttä se ei kuitenkaan onnistunut.
Nokian tarvitsee oikeasti tsempata palveluvalikoimaa. Muutoin Google ajaa ohi vilkuttamatta. Google Mapsin ajoohjeiden tuleminen ilmaiseksi puhelimeen muuttaa koko navigaatioteollisuutta. Samana päivänä kun Google ilmoitti ilmaispalvelusta TomTomin ja Garminin osakkeet lähtivät useamman kymmenen prosentin syöksyyn.
Google on myös ryhtymässä omavaraiseksi karttadatan osalta. Google kiertelee jo useamman auton voimin kaupunkeja keräten kuvien lisäksi karttadataa. Navteqin kauppa ei ehkä olekaan tulevaisuudessa kauhean fiksu. Toisaalta avoimet karttapalvelut kuten Open Street map tarjoavat kiinnostavia vaihtoehtoja kaupallisille palveluille. No ainakin Navteqin täytyy innovoida kovasti kilpaillakseen avointen palveluiden kanssa.
Olen viettänyt pari päivää kuuntelemassa televisiovaikuttajia jotka puhuvat television tulevaisuudesta. Viime vuonna samassa tapahtumassa pöhinä pyöri Hulun ympärillä. Nyt fokus tuntuu siirtyvät verkkovideoiden ja broadcast -ohjelmien yhdistämiseen. Tuntuu että televisiovalmistajat lisäävät verkkovideopalveluita laitteisiinsa ja verkkovideopalvelut pyrkivät lisäämään telkkarisisältöä. Erityisesti Boxee palvelu on noussut useasti esille. Myös uusia laitevalmistajia tulee markkinoille. Tästä esimerkkinä hetki sitten julkaistu sezmi.
Yleisesti ilmapiiri on tuntuvasti erilainen kuin musiikki konferensseissa. Esimerkiksi NBC:n johtaja kertoi, että he ymmärtävät että heidän pitää toimia kuluttajien ehdoilla. Jos he eivät tarjoa sisältöä niihin kanaviin ja niihin aikoihin kuin kuluttajat haluavat, kuluttajat löytävät ne muita reittejä. Eli jos NBC sisältö ei ole verkossa saatavilla, kuluttajat warettavat ne laittomia reittejä. Verkkosaatavuus ei ole vielä yhtä hyvin kaupallisesti hyödynnettävissä, mutta laiton jakaminen on vielä heikommin. Maksulliset palvelut yksin eivät ratkaise ongelmia joten TV kanavien tulee löytää paletti eri ratkaisuja mainosrahoitteisesta tilausvideoihin.
Sundance channel ja ICF julkaisivat hauskan yllä olevan videon, jossa lytätään massamedian pelkoja ja tarjotaan vaihtoehtoja paniikille.
Käteeni sattui Teoston asiakaslehti, jossa kerrottiin uudesta laulut.fi -verkkopalvelusta. Palvelussa voi räätälöidä lauluvihkon, johon voi valita yhden tai useamman laulun reilun tuhannen laulun valikoimasta. Mukana tulee laulun sanat ja nähtävästi myös nuotit. Ilmeisen kohtuullinen lasku seuraa luonnollisesti perässä.
Arvostettu IT-oikeuteen erikoistunut asianajaja Pekka Takki arvosteli taannoin Mikon viimeisimmän kirjallisen tuotannon
