Archive for the 'Finreactor' CategoryPage 3 of 8

Positiiviset pointit

Tämän päivän tuomiossa voidaan nähdä myös muutama selvästi positiivinen pointti:

1. Lopputulos oli lopulta 1-3. Saimme taas yhden päämiehen vapaaksi. Käräjäoikeuden jälkeen tilanne oli 4 – 4, nyt kokonaistilanne on 5- 3. Suunta on oikea.

2. Tuomittujen sanktiot eivät koventuneet. Kulut hovista jäivät oikeudenomistajien omaksi tappioksi. 

3. Tuomio tuli hovista. Vielä yksi valitusaste on jäljellä.

* * *

Lisätään vielä tuomion sisällöstä tärkein positiivinen pointti: syyttäjän tulkinta vastuuvapauslaista unohdettiin ja lain todettiin soveltuvan Finreactoriin. Tämä oli hyvä alku. Vastuuvapausargumentti ajoi karille vasta viimeisessä mutkassa ja silloinkin vain hallituksen esityksen perusteella, jota ei ole juridisena argumenttina mitenkään ylivoimaista kääntää vielä ympäri.

 

Hovituomion jättämät avoimet kysymykset

Seuraavista kysymyksistä haluaisin perustellun kannanoton muiltakin kuin Turun hovioikeudelta:

1. Edellyttäkö Lain tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta 15 §:n soveltaminen, että palvelun tarjoaja ei osallistu sisällön tuotantoon? Jos edellyttää, mitä “sisällön tuotannolla” tarkoitetaan tässä yhteydessä: onko erityisesti käyttäjähallinto tai järjestelmän tekninen ylläpito lainkohdan tarkoittamaa sisällön tuotantoa? Voidaanko osallistumista sisällön tuotantoon arvioida tässä yhteydessä rikosoikeudellisella osallisuusopilla?

Tämä kysymys on mielestäni paras valituslupaperuste. Oma käsitykseni on, että vastuuvapauslaki on tehty *nimenomaan* potentiaalisia epämääräisiä osalisuusteorioita vastaan esim. avuntajien suojaksi. Toisin sanoen rikosoikeudellinen osallisuusoppi on eri asia kuin sisällön tuotanto vastuuvapauslain 15 §:n esitöiden tarkoittamassa mielessä. Mielestäni lain esitöitä voidaan lukea – kuten valituksissa esitimme – että viittaus sisällön tuotantoon tarkoittaa vain roolien eriyttämistä: vastuuvapauslaki ei sovellu omaan käyttöön, josta voidaan tuomita erikseen. Hovioikeus sotki ylläpitäjän ja käyttäjän roolit.

2. Kuinka läheistä tai aktiivista osallistumista teoskappaleiden valmistamiseen ja yleisön saataville sattamiseen vaaditaan, jotta kysymys on tekijänoikeus 2 §:n mukaisesta toiminnasta? Voidaanko tulkinta-apuna käyttää rikosoikeudellista osallisuusoppia? Onko erityisesti tiedonjakopalvelun tekninen ylläpito tai käyttäjähallinto tekijänoikeuslain 2§:n tarkoittamalla tavalla läheistä tai aktiivista osallistumista palvelun käyttäjien itsenäisesti omilta tietokoneiltaan suorittamaan teoskappaleiden valmistamiseen ja yleisön saataville saattamiseen?

Aiemmassa korkeimman oikeuden keississä puhutaan aktiivisesta osallistumisesta kappaleiden valmistamiseen. Kaikissa aiemmissa ennakkotapauksissa teoskappale ollut loukkaajalla hallussa ja sitä on jaettu loukkajan kädestä yleensä vastiketta vastaan eteenpäin. Finreactorin ylläpito on kaukana tästä. Edes torrentin jakaminen ei ole mielestäni välttämättä tekijänoikeuslain 2 §:n vastaista.

Hovioikeuden päätös Finreactorin ylläpidosta

Hovioikeus on tänään antanut päätöksensä Finreactorin ns. ylläpito-osuudesta. Tarkempaa analyysiä päätöksestä tulee myöhemmin tälle palstalle kunhan ehdimme perehtyä siihen tarkemmin. Lyhyenä yhteenvetona hovioikeus säilytti joka tapauksessa lähes ennnallaan käräjäoikeuden tuomiot – tosin yksi asiakkaistamme sentään vapautettiin tälläkin kierroksella! Toisena positiivisena puolena asianomistajat joutuvat maksamaan itse omat oikeudenkäymiskulunsa (laskut kymmeniätuhansia euroja), koska heidän vaatimuksensa hylättiin.

Jos nyt vielä pitää kaivaa positiivisia puolia esille niin laista tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta todettiin päätösessä seuraavaa:

“Mainittu seikka sekä edellä tarkoitetun 4 kohdan ehdollisuus huomioon ottaen hovioikeus katsoo lain olevan sovellettavissa Finreactoriin.”

Samoin hovioikeuden mielestä kyse oli todellakin lain 15§:n tarkoittamasta tallennuspalvelusta. Valitettavasti vain hovioikeus harhautui lopussa todetessaan:

Sanamuotonsa perusteella säännös ei ole tarkoitettu sovellettavaksi tilanteisiin, joissa palvelun tarjoaja on samalla sisällön tuottaja. Tämä tulkinta saa tukea myös lain esitöistä (HE 194/2001, s. 17), missä todetaan vastuuvapauden perusedellytyksen olevan, että palvelun tarjoajan toiminta on luonteeltaan pelkästään teknistä. Sen sijaan, jos palvelun tarjoaja myös itse osallistuu lainvastaisen sisällön tuottamiseen tai toimii muulla tavalla yhteistyössä sisällön tuottajan kanssa tarkoituksenaan edistää tai toteuttaa lainvastaista toimintaa, hän ei voi vedota vastuuvapausperusteisiin.

Finreactorissa käyttäjät tuottivat torrent-tiedostot ilman, että ylläpidolla olisi ollut mitään lain edellyttämää kontrollivaltaa asiaan. Hovioikeuden “In dubio contra reo”-tulkinta HE:n perusteella on yksinkertaisesti väärin ja tuleekin olemaan yksi vahva valitusperuste KKO:lle.

Added: Näköjään syyttäjä Pihlajamäki on ehtinyt kommentoimaan asiaa:

“Hovioikeuden perustelut ovat johdonmukaisia ja vastaavat niitä tosiseikkoja, jotka tulivat ilmi tapauksen käsittelyssä niin käräjä- kuin hovioikeudessa. Käsitykseni mukaan pitäisi olla päivänselvää, että laittomaan toimintaan aktiivisesti osallistuva henkilö ei voi vedota tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta annetun lain mahdollisiin vastuuvapaussäännöksiin ja on hyvä, että hovioikeuskin tämän nyt yksiselitteisesti toteaa”

<Sarcasm> Toivottavasti syyttäjä Pihlajamäki lähtee nyt nostamaan sitten syytteitä esim. YouTubea ja Googlea vastaan, kun asia on niin selvä. Googlesta (myös cache) löytyy vastaavat torrent-tiedostot kuin Finreactorista ja YouTube jakaa jopa itse käyttäjien palveluun lataamia toisten tekijänoikeuksia loukkaavia aineistoja – kummankin palvelun ylläpitäjät ovat tästä vielä täysin tietoisia.</Sarcasm> More seriously, Turun linjaus tekee uusien sisältöpalvelujen kehittämisen Suomessa entistä riskialttiimmaksi. Oikeudenhaltijat eivät tunnetusti anna lupia innovatiivisten ratkaisujen tekemiseen (vrt. video ja MP3-soittimet) elleivät ole itse kontrollissa miten materiaalia jaetaan. Jos nyt annettu päätös jää voimaan, tämän alueen innovaatioita koskeva tutkimus ja tuotanto on turvallisempaa siirtää jonnekin muualle, jossa osataan katsoa vähän suurempia kokonaisuuksia.

Myös USA:ssa osataan – Tilastollinen hämäys

Suomessa vertaisverkko-oikeudenkäynneissä erilaiset todistelukysymykset eivät ole nousseet varsinkään käyttäjäpuolella kovinkaan keskeiseen rooliin. USA:ssa tilanne on toinen, mistä mielenkiintoisen esimerkin tarjoaa Tanya Andersen-nimisen yksinhuoltajaäidin tarina BusinessWeekissä:

…After being sued by the music industry for stealing songs and winning the case’s dismissal, Andersen is now taking the record industry to court. Her case is aimed at exposing investigative practices that are controversial and may be illegal, according to the lawsuit. One company hired by the record industry, she claims, snoops through people’s computers, uncovering private files and photos, even though it has no legal right to do so. A different industry-backed company uses tactics similar to those of debt collectors, pressuring people to pay thousands of dollars in settlements even before any wrongdoing is proven. In Andersen’s case, the industry’s Settlement Support Center said that unless she paid $4,000 to $5,000 immediately, it would “ruin her financially,” the suit alleges.

Teemaa sivuttiin tosin ohimennen nyt Turussa. Torrenttien siirrettävyyden yleisyyttä koskeneessa keskustelussa syyttäjä kyseenalaisti asiantuntijatodistajamme kannan, jonka mukaan torrenttien siirtäminen on täysin normaalia ja varsin yleistä toimintaa. Syyttäjä perusteli kantaansa käyttäjiä vastaan nostamillaan syytteillä, joissa vain kolmessa tapauksessa (yhteensä yli kahdestakymmenestä) on esitetty väite torrentin siirtämisestä. Kyseessä on klassinen tilastollinen hämäys.

Syytteitä ei ole nostettu käyttäen satunnaista otantaa jakajista vaan oletettavasti valintakriteerinä on ollut mahdollisimman vahva näyttö. Tällöin itse torrentin luoneet (ja tiedostoa ainakin alkuun jakaneet) henkilöt valikoituvat syytetyiksi, koska heidän osaltaan myös levitys voidaan osoittaa (suhteellisen) kiistattomasti. Itse asiassa oudompaa on, että mukaan on ylipäätänsä valikoitunut muutama tapaus, jossa kyse on torrentin siirrosta – ehkä tarkoitus oli tältä osin koittaa “kepillä jäätä” ja katsoa onko myös tällaisista tapauksista mahdollista saada tuomio aikaisenksi?

Jälkitunnelmia ja analyysiä

Kiihkeät kolme päivää Turussa ovat takana ja tällä hetkellä olo on vähän tyhjä. Oikeudenkäynti oli loppujen lopuksi yllättävän harmaa ja mitään suuria tunteita tai tunnepurkauksia ei nähty – pitkä prosessi oli tehnyt tehtävänsä puolin jos toisin.

Todistelussa poliisin asiantuntijatodistajat olivat entisellään ts. toinen ei suostunut vastaamaan mihinkään syytetyille edulliseen kysymykseen (“en nyt spekuloisi tällä”) ja toinen oli taas ihastuttavan objektiivinen. Oma asiantuntijatodistajamme suoriutui hyvin lievästä migreenikohtauksesta huolimatta ja toi esille käräjäoikeudessa puuttumaan jääneitä näkökulmia esimerkiksi torrenttien siirrettävyydestä. Hänen todistuksensa painoarvoa oletettavasti lisäsi siinä esitettyjen väitteiden myöhempi verifioituminen myös sovun tehneiden todistajien lausunnoissa (pienenä anekdoottina – oikeudenhaltijoiden mielestä ko. henkilö ei ollut pätevä, koska hän oli tutkinut päätoimisesti Bittorrent-protokollaa “vain” 1,5 vuotta.).

Pidin itse etukäteen melkoisena riskinä kuulla TTVK:n aikaisempaa Internet-tarkastajaa, mutta hän vastasi esitettyihin kysymyksiin täysin neutraalisti ilman pyrkimystä lobata lopputulosta (tosin vahvalla sisäpiirihuumorilla). Mikä tärkeintä, hän vahvisti odottamattomana bonuksena näkemyksemme vastuuvapauslaista – hänenkin mielestä vastuuvapauslaki voi tulla sovellettavaksi Finreactoriin.

Syytettyjen ja jo sovinnon tehneiden henkilöiden kuulemisessa ehkä tärkeimpänä faktana nousi esiin moderoimisen merkityksettömyys itse tiedostonjakoprosessin kannalta. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys jokaiselle Torrent-sivustoja seuranneelle henkilöille, mutta jostain syystä asia ei saanut ansaitsemaansa huomioita vielä käräjäoikeusvaiheessa.

Loppulausuntojen suhteen viittaan Mikon blogaukseen aiheesta. No, ehkä sen verran on pakko lisätä, että olisi järkevämpää, että prosesseissa oikeudellista keskustelua käytäisiin enemmän dialogimuodossa ja jossain muussa vaiheessa kuin ihan lopussa, jolloin kaikilla on tekemistä hereillä pysymisen kanssa. Esimerkiksi vastuuvapauslain soveltuvuudesta olisi varmasti saatu mehevä ja hedelmällinen väittely aikaiseksi ;-)

Finreactor, Day 3

Tänään kuultiin vielä aluksi paria vastaajaa. Mitään uutta ei ilmennyt. Mieleen jäi lähinnä arvelut Paris Hiltonin “kotivideon” sisällöstä.

Varsinainen asia oli loppulausunnot eli syyttäjä ja jokainen asiamies esitti käsityksensä jutun juridiikasta. Nähdäksemme syyttäjä ja asianomistajat eivät tuoneet juuri mitään lisää kirjallisiin valituksiinsa. Ajallisesti suurimman osan aikaa asianomistajien juristit käyttivät selityksille, miksi ALV 22% pitäisi lisätä käräjäoikeuden tuomitsemien hyvitysten päälle.

Meidän pääargumenttimme oli laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta eli vastuuvapauslaki. Käytimme apuna slaideja, jotka voi katsoa tästä (nimet ja vastaajakohtaiset tiedot poistettu). Asianomistajien juristit yrittivät puolustautua argumenttiimme etsimällä lain soveltamisesta porsaanreikiä ns. haulikkommunnalla. Mielestämme Top 3 hulluimmat perustelut olivat:

  1. laki ei sovellu, koska palvelu oli laiton (mihin vastuuvapauslakia sitten tarvitaan?)
  2. laki ei sovellu, koska sen lyhenne “sähkökauppalaki” kertoo sen soveltamisalan (täh?)
  3. laki ei sovellu, koska ilmoituksia ei annettu (wtf?!)

Mielestämme oikeudenkäynti on osoittanut, että vastuuvapauslakia ei tunneta eikä varsinkaan ymmärretä. Meistä vaikutti siltä, että yllä luetellut väitteet esitettiin täysin vilpittömästi.

Loput vastaajien juristit perustelivat varsin yksityiskohtaisesti miksi välillinen vastuu on mahdoton ajatus Suomen rikoslain ja tekijänoikeuslain mukaan. Loppuhuipennuksena asianajaja Olli Ruokonen Imatralta puhui suunsa puhtaaksi mistä jutussa on oikeasti kysymys: koulupoikien “revohkan” kimpussa on monikansalliset suuryhtiöt, jotka eivät tule tilittämään mahdollisista korvauksistaan senttiäkään varsinaisille luovan työn tekijöille.

Tuomio annetaan toukokuun loppuun mennessä.

Finreactor, Day 2

Tänään kuultiin palvelun ylläpitäjiä. Yksi kuultiin oikeudenhaltijoiden puolesta sopimuksen tehneenä ja loput kuultiin vastaajina eli käräjäoikeudessa tuomittuina. Päivän anekdoottina kerrottakoon erään syytetyn vastaus kysymykseen miksi Media Playerin torrent oli poistettu palvelusta. Vastaaja tokaisi, että mitään merkityksetöntä roskaa ei palveluun kaivattu. Jäimme miettimään tarkoitettiinko roskalla sitä, että Media Playeristä oli jaettu vanhaa betaversiota, vai että jaossa oli ylipäänsä Microsoftin buginen ohjelma.

Finreactor Turun hovissa, Day 1

Keissi avattiin Turussa todistajien kuulemisilla. Tänään olivat vuorossa kaksi poliisin teknistä asiantuntijaa, TTVK:n entinen juristi, sekä puolustuksen tekninen asiantuntija. Mitään erityisiä yllätyksiä ei nähty, mitä nyt vaihtokauppateorian (tiedostojen vaihto = ansiotarkoitus tekijänoikeusrikoksen tunnusmerkistössä) tupsahtaminen pöydälle hieman huvitti.

Finreactor jatkuu Turun hovissa

Tämä blogi sai alkunsa, kun vuonna 2006 aloimme raportoida Finreactor-juttusarjan käänteistä. Nyt Finreactorin ns. ylläpitojuttu jatkuu vihdoin Turun hovioikeuden suullisessa pääkäsittelyssä ensi viikon tiistaista torstaihin. Turre Legal edustaa neljää vastaajaa, jotka valittivat käräjäoikeuden tuomiosta. Raportoimme tunnelmat tuoreeltaan käsittelyn jälkeen. Tuomiota voidaan odotella toukokuun loppupuolella.

Paperi tiedostonjakajien asenteista

Viime kesänä tehty tutkimus vertaisverkkojen käyttäjien asenteista tekijänoikeuksiin sekä eri palveluihin on vihdoin julkaistu.

  • Criminal Friends of Entertainment: Analysing Results from Recent Peer-to-Peer Surveys
    Herkko Hietanen, Anniina Huttunen, Heikki Kokkinen, pp.31-49
    | HTML | DOC | PDF |

Update: Hesari näytti uutisoineen jutun ja sen keskustelupalstalla käytiin kiinnostavaa väittelyä.