By Doc Searls CC-By-SA lisätietoja kuvaa klikkaamalla.Kuva muutama vuosi sitten järjestetyistä CC juhlista joihin silloin Harvardin oikiksen dekaanina toimiva Kagan osallistui. Kuvassa myös Creative Common liikkeen keskeiset hahmot Lessig, Boyle, Ito ja Molly Van Houweling.
Kuten moni tämän blogin lukija on varmaan huomannut, Obama on ehdottanut Elena Kagania valittavaksi USA:n korkeimman oikeuden jäseneksi.
Minulle on syntynyt kuva kolleegojen kanssa käydyistä keskusteluista, että Harvardissa Kagania arvostetaan juristina ja johtajana. Kaganilla on kuitenkin kaapissa omat “luurankonsa”, jotka ovat useimpien tiedossa. Kaganin ura on loistava, mutta siitä puuttuu kokemus tuomarin tehtävistä. Kaganin suhtautuminen armeijan homopolitiikkaan toi Harvardille vaikeuksia liittovaltion kanssa ja on epäilty, että Kagan voi kohdata tämän vuoksi samanlaisia ongelmia kuin Johanna Korhonen kohtasi Alma median kanssa. Kaganin valinta tarkoittaisi myös sitä, että korkeimmassa oikeudessa ei olisi yhtään protestanttia. Protestantit ovat yhä suurin uskontokunta Yhdysvalloissa. Myös Kaganin Harvardkoulutusta on kritisoitu. Yhtäkään KKO tuomareista ei ole valittu Harvardin ja Yalen ulkopuolelta vaikka epäilemättä myös muista kouluista valmistuu lahjakkaita lakimiehiä.
Kaganin nimeämiskuulustelut ja niiden ympärillä käytävät keskustelut tulevat pyörimään varmasti, uskonnon, koulutuksen, seksuaalisen suuntautumisen ja ammatillisen osaamisen ympärillä. Lopulta uskon kuitenkin että Obaman nimitys menee läpi ja oikeuden Harvard-siipi saa uuden vahvistuksen.
Tiedän, että olen lupaillut lisenssiä jo pitemmän aikaa, mutta sen julkaisu on nyt loppusuoralla. Nyt on viimeiset hetket vaikuttaa lisenssikäännöksen sisältöön ja kommentoida sen laatua. Vielä muutaman viikon ajan siihen voi tehdä muutoksia, mutta sen jälkeen se toivottavasti siirtyy “tuotantoon”.
Ruotsalainen meijeriyritys Lindahls on joutunut pulaan, kun heidän markkinointimateriaalin mallille on selvinnyt, että hänen kuvaa on käytetty luvatta meijerin tuotteissa sekä verkkosivulla. Lindahlsin etusivulla on suuri kuva (alla) jossa kyseinen herra viiksineen tervehtii kävijöitä. Kuva koristaa myös yrityksen jugurttipurkkeja. Loukkausta lisää se, että kreikkalaisen miehen kuvaa on käytetty turkkilaisen jugurtin myynninedistämiseen. Mies on vaatimassa 5 miljoonan euron vahingonkorvauksia.
Meijeri oli hankkinut kuvan IMS-kuvatoimistolta, joka toimii välikätenä kuvapankeille. IMS:n toimitusjohtaja epäilee, että valokuvaaja on unohtanut kysyä “mallilta” lupaa kuvan käyttämiseen mainoksissa.
Juttu muistuttaa vähän väitöskirjassani käsittelemää CC kuvaan liittynyttä juttua.
In September 2007 Creative Commons was named as a party to a lawsuit filed in Texas on behalf of a minor whose photograph was used by Virgin Australia in an advertising campaign. The suit alleged that the use of the photograph was defamatory and violated her right of privacy (i.e., by using her name and image for commercial purposes). The photograph was taken and then uploaded to Flickr under a Creative Commons Attribution 2.0 license by an adult, who is also a plaintiff.
Juttu on kiinnostava monestakin syystä. Onko kuvatoimisto myynyt kuvaan luvan joka on sisältänyt myös mallin kuvaan kuuluvat oikeudet? Onko meijerillä oikeus luottaa kuvatoimistoon?
Korkein oikeus on käsitellyt vähän vastaavanlaista tapausta tekijänoikeusvastuun osalta tapauksessa KKO 1977 II 78 “Pettäjän tie”.
Teoksen käyttäjä X oli ostanut teokseen käyttöoikeuden tekijänoikeusjärjestöltä. Järjestö oli tehnyt sopimuksen oikeudenomistaja B:n kanssa, joka väitti olevansa teoksen omistaja. Myöhemmin ilmeni, että teos olikin A:n. Korkein oikeus katsoi, että X oli velvollinen maksamaan korvauksen A:lle.
Juttu ei suoraan käsittele kuvan kohteen oikeutta omaan kuvaan, mutta sivuaa oikeutta luottaa välittäjä organisaatioon, joka väittää edustavansa oikeaa oikeudenomistajaa. Kuvan kohde siis lienee oikeassa haastaessaan Lindahlin. Lindahlin ei auta kuin maksaa korvaukset ja haastaa kuvatoimisto vahingonkorvausjutussa myöhemmin. IMS voi sen jälkeen yrittää periä korvauksia kuvaajalta joka “unohti” kysyä luvan. Toisaalta jos kuvatoimisto ei tuollaista ns. mallivapaata käyttöoikeutta ole myynyt, meijeri saa nuolla haavansa yksin.
Lisensointu Creative Commons By 2.0 Kuvan ottaja: Glenn Fleishman
Artinfo.comissa on kiinnostava juttu iPadin mukana vakiona tulevan taustakuvasta. Kuvan ottaja Richard Misrach neuvotteli jo jonkin aikaa Applen kanssa kuviensa käytöstä, mutta sopimusta ei ole ilmeisesti vieläkään allekirjoitettu. 300.000 iPadia myöhemmin Richard toivoo saavansa Applelta hyvän sopimuksen oikeudesta käyttää kuvaa yksinoikeudella -Syytä olisikin. Sopimuksettomassa tilassa joku voisi väittää, että Apple on loukannut Misrachin oikeuksia jakaessaan kuvaa osana kaupallista tuotettaan.
he received an email from the company saying it had reconsidered and wanted to license Pyramid Lake (at Night), a 2004 photo he took at a Native American reservation in Nevada. Terms were set for a five-year exclusive deal, with the company saying they would use the image for screen-savers and other features. There was no mention of the iPad. “The funny thing is that I don’t even have a contract with them yet, so they must have decided on it at the eleventh hour,” Misrach says. “I’m sure they’ll send me one quickly now. But I’m very happy, I’m sure it’s fine, and the terms are good.”
Jutussa on käytetty kuvaa, jota Apple muuten ilmeisesti toivoo ainakin tulevaisuudessa käyttävänsä yksinoikeudella. Kuvan tiedoissa on sanottu:
Courtesy of Richard Misrach
“Pyramid Lake (at Night),” a 2004 photo by Richard Misrach (detail).
Toimittaja on todennäköisesti saanut kuvan Misrachilta ja käyttää sitä siis luvalla. Sen sijaan toimittaja on löytänyt ilmeisesti toisen jutussa käytetyn kuvan Wikipediasta. Kuva on lisensoitu CC-nimi mainittava lisenssillä, joten sen käyttöön ei liity kovin montaa ehtoa. Toimittaja onnistuu kuitenkin munimaan tekijätietojen ilmoittamisen.
Courtesy of Wikipedia Commons
Richard Misrach’s photo as seen on the iPad’s desktop.
Tutkin asiaa. Kuva on päätynyt Wikimedia commonsiin Flickr käyttäjä Glenn Fleishman valittua sille CC-by lisenssin. Toimittaja on tuskin saanut “Wikipedia Commonsilta” lupaa tuon käyttämiseen eikä tunnu käyttävän sitä CC lisenssin ehtojen mukaisesti. Taitaa seilata toimittaja samassa veneessä Applen kanssa.
Valitettavasti CC lisenssin loukkaaminen tuntuu olevan maan tapa. Useimmiten hyvääkin tarkoittavat lisenssinsaajat eivät osaa tai viitsi viitata lisenssiehtojen vaatimalla tavalla tekijään tai tämän tekijänoikeustiedot sisältäviin sivuihin. Monesti CC on mainittu, mutta linkki lisenssiin jää uupumaan. Käyttäjät tiputtavat helposti lisenssin nimenkin, vaikka verkossa sen ilmoittaminen ei maksa mitään.
Täytyypä myöntää, etten ole itsekään muistanut aina tuota linkkiä liittää käyttämiini CC teoksiin, mutta olen yrittänyt linkittää silloin alkuperäisiin sivuihin, josta tuo tieto selviää. Näin myös yllä olevassa teoksessa, jota on muutettu rajaamalla alkuperäisestä.
Jos CC-lisenssiehtojen noudattaminen tuottaa vaikeuksia, katsokaa malliesimerkki Wikimedian sivustoista. Ne ovat tyylinäyte siitä miten homma hoidetaan. Toinen hyvä esimerkki on Taloussanomille tehty CC lisensointitoteutus. Sen avulla kuka tahansa lisenssinsaaja voi ilmoittaa CC ehdot Talsan sisällölle. Kun homman kerran tekee kunnolla, ei murehtia sitä joka kerta kun lisensointikysymykset tulevat vastaan.
Antti Poikola, Petri Kola ja Kari A. Hintikka julkaisivat tärkeän kirjasen: “Julkinen data”. Siinä käsitelläänmyös julkisen datan avaamiseen liittyvää pykäläviidakkoa ja erityisesti edellisessä kirjoituksessani sivuamaani tietosuojalainsäädäntöä vaikka julkaisun ansiot ovat muualla. Hyvää työtä ja tuore tuulahdus muutoin hitaasti etenevään keskusteluun.
Oppaan lopussa esitetään joukko ehdotuksia suomalaisten tietovarantojen
maksuttomalle avaamiselle. Ehdotukset jakautuvat viiteen aihealueeseen:
1) Avoimen datan perusinfrastruktuurin synnyttäminen
2) Lainsäädännön muutos ja kansallinen ohjaus
3) Hallinnon sisäiset käytännöt tukemaan avointa dataa
4) Julkishallinnon avoimen datan hyötyjen jalkauttaminen
5) Suomen kansainvälisen edelläkävijyyden ja tahtotilan mahdollistaminen
Suomessa ei vielä ole datan avaamista koordinoivia toimielimiä, kuten esimerkiksi
Isossa-Britanniassa. Jotta eteneminen olisi koordinoitua ja yksittäisen organisaation
kannalta vaivatonta, Suomeen voitaisiin luoda hallinnon avoimen
datan selvitystoimisto (clearing house). Se koordinoisi käytännön kysymyksiä,
opastaisi hallintoa ja toimisi myös mahdollisten ongelmatilanteiden ratkaisijana
esimerkiksi Kuluttajaviraston tavoin. Niin ikään Suomelle voitaisiin kehittää
datakatalogi, jossa olisi keskitetysti tarjolla tiedot kaikista hallinnon tuottamista
julkisista aineistoista.
Silmiini osui Tim O’Reillyn lyhyt puhe aiheesta, joka sopi päivän avoin/julkinen data teemaan:
Viime viikolla pitkään jenkkien suurin videovuokrausketju BlockBuster ilmoitti että se on ajautumassa konkurssiin. Vaikka konkurssi ei ole Yhdysvalloissa toiminnan loppu vaan uudelleenjärjestelyn paikka, on selvää, että videovuokraus toiminta on muuttunut viimeisen viiden vuoden aikana paljon. Netflix on yhdysvaltalainen videovuokrauspalvelu. Sen toiminnan ydin on verkossa toimiva palvelu joka suosittelee elokuvia katsojan aikaisempien elokuvien pohjalta. Olen itse arvotellut yli 1000 elokuvaa yhdestä viiteen tähteen -luokituksella.Netflix siis tietää makuni melko tarkkaan. Tuon tiedon ja miljoonien muiden samanlaisten makutietojen perusteella palvelu osaa arvioida minkä elokuvan saattaisin katsoa seuraavaksi. Aikaisemmin suosituksen saamiseksi piti kysyä kavereilta tai tiskin takana olevalta teinimyyjältä jonka maku ei välttämättä aina kohdannut omaa makua. Netflixin kautta valitut DVD tai Bluray -elokuvat saapuvat postilla kotiin. Palvelun kautta voi myös streamata osan elokuvista suoraan tietokoneelta tai sopivalta verkkoon kytketyltä laitteelta katsottavaksi.
NetFlixin todellinen innovaatio ja lisäarvon tuoja verrattuna muihin sen kilpailijoihin on kuitenkin suosittelujen tarkkuus. Omilla voimillaan yritys sai suosittelu algoritmit melko toimiviksi. 2009 se jakoi ensimmäisen Netflix prize kilpailun palkinnon: miljoona dollaria. Palkinnon sai ryhmä joka ensimmäisenä paransi suosittelualgoritmia kymmenellä prosentilla. Voittaja oli Team “BellKor’s Pragmatic Chaos”, jonka jäsenet olivat päivätöissä Yahoolla. Netflix sai Crowdsourcing menetelmällä halpaa työvoimaa sekä mittaamattoman arvokkaan parannuksen liikeomaisuuteensa. Tuloksista innostuneena yritys päätti toistaa kilpailun. Tuloksena oli joukkokanne. Netflix perääntyi kilpailusta ja joukkokanne on sovittu.
Mikä johti joukkokanteeseen? Netflix luovutti kilpailijoille datasetin algoritmin optimoimiseksi. Yritys oli tehnyt kaikkensa datan anonymisoimiseksi. Datasetti voidaan anonymisoida siten että yksin sen datan perusteella ei voi tunnistaa rekisteröityjä henkilöitä. Tutkijat kuitenkin selvittivät, että jos yhdistetään Netflix tietokanta ja IMDB tietokanta, anonymisoidut ihmiset voidaankin tunnistaa. Tässä tapauksessa tunnistaminen tapahtui arvostelun kellonajan perusteella. Vertaamalla tuota kellonaikaa IMDB tietokantaan pystyi yksittäiset käyttäjät tunnistamaan.
Suomessakin rekisteriselosteissa ja tietosuoja koskevissa pykälissä puhutaan rekisteritiedon käyttämisestä anonymisoituna. Rekisterinpitäjän on lähes mahdotonta tietää muihin rekistereihin tallennetuista tiedoista. Onko rekisteri anonymisoitu, jos sen data voidaan toiseen rekisteriin yhdistelemällä “deanonymisoida”? Tarvitseeko rekisterinpitäjän olla tietoinen joka ikisestä rekisteristä ja sen tiedoista vai riittääkö että anonymisointi tehdään vain omalle datalle? Näyttäisi, että nämä ongelmat saattavat estää monet crowdsourcing hankkeet.
Mitä ratkaisuja ongelmaan voisi olla?
-Rekisterin pitäjä voisi pitää kiinni datasetistä, mutta antaa queryvastauksia kilpailijoille. Näin voitaisi edes avustavasti varmistaa, että siitä ei voi yksilöidä henkilöä. Tämä vaikeuttaisi varmasti kilpailijoiden työtä verrattuna ensimmäiseen kierrokseen eikä välttämättä takaisi täydellisesti tietosuojaa.
-Rekisterinpitäjä voisi kerätä käyttäjiltään suostumuksen tutkimuskäyttöön. Tällöin myös tietosuojaongelmat voitaisiin sopimusteitse välttää. Suostumus olisi voinut olla myös jo alkuperäisessä käyttöehtosopimuksessa. Ongelmaksi tulee tosin erilaiset erityislait kuten Video privacyprotectio act jolla on muuten erittäin mielenkiintoiset taustat.
Muutama vuosi sitten monet tutkimushankkeet yrittivät yhdistää karttoja ja amatöörien luomia sisältöjä. Microsoft teki töitä Photosynthin kanssa, jonka teknolgoiaa on nyt ilmeisesti nivottu Bing-karttoihin. Tuloksena syntyi kiinnostava mash up, jossa Microsoftin katunäkymät yhdistyvät Flickrin kuviin jotka on CC lisensoitu. Yksityisyys asetukset ovat selkeästi erilaiset, jos kuva tulee Flickr palvelusta kuin jos sen on ottanut Googlen.. eikun Microsoftin kuvausauto. Flickr kuvissa näkyy ihmisten naamoja, tuotemerkkejä ja rekisterikilpiä. Kuvausautojen kuvista nämä on automaattisesti sumennettu.
Microsoft ei ole ainoa joka käyttää mash-upeissaan CC lisensointuja sisältöjä. Wikimedian siirryttyä käyttämään CC lisenssejä on myös Googlen karttapalveluissa CC sisältöä Wikipedia syötteiden johdosta. Wikipedia artikkelit saa kartalle oikean yläreunan lisävalikosta, josta voi säätää satelliittikartat päälle ja pois. Näköjään Google ei ole päivittänyt karttapalvelun Wikipedia osuutta lisenssimuutoksen jälkeen ja lisensointitiedoissa viitataan yhä GFDL lisenssiin (lisenssirikkomus?). Mitenköhän tällaisiin laiminlyönteihin pitäisi suhtautua? Onko Mashupin tekijän tehtävä seurata lisenssimuutoksia ja reagoida niihin saman tien, pienellä viiveellä, jonkun huomatessa asian vai ei lainkaan?
Last February, on an especially cold day, author and Harvard scholar Doc Searls shot some pictures of ice crystals that had formed inside the old storm windows of his apartment, and put them up on the online photo sharing site Flickr. Searls is no newcomer when it comes to sharing his photos online. He has over 34,000 photos posted on Flickr and many of them are tagged generously with the Creative Commons (CC) licenses. The CC licenses give the public permission to use the licensed copyrighted work with certain terms. Searls gave the ice crystal photos a CC license that permits the distribution of his photos as long as he gets credit as an author. The license also permits the modification of the work as long as the modifications are distributed with the same CC license. After Searls released the photos he waited for nature to take its course.
Doc Searls CC-By-SA
In November 2009 a designer from NBC Universal found the photos and contacted Searls. In an email, NBC’s representative told Searls that their designers were creating graphic backgrounds for the coverage of the Vancouver Olympic Games and that in their search for winter images they came across Searls’s crystal photographs on Flickr. They had noticed that they could use the pictures as long as they credited Searls as the author. Since Searls’s photos would be used as the background to text, video and other images, NBC asked if they could credit him along with their design team when the credits ran at the conclusion of NBC’s final Olympic Broadcast. For Searls the NBC’s proposition was acceptable. “Those photos are meant to be used any way people like. I’m glad to accept payment when offered:) But when not, running my name in the credits is fine,” said Searls in an email to NBC.
After getting the permission NBC was not shy in using Searls’s photos. The ice crystal images were used in transition graphics with the Olympic logo, in background of the digital studio sets, in event information graphics and just about in every other graphic element of the NBC’s Olympic broadcasts. Searls’s photos, which had received just over 1,000 views in Flickr suddenly had a daily audience of over 20 million American sports fans.
Doc Searls, CC By-SA 2.0
So far, this sounds like a sweet story of web 2.0 publishing, where big media company designer and amateur photographers can collaborate without the need of getting lawyers involved. Searls had already granted the public, including NBC, a permission to use his photos by attaching a public license to them. One could read the email exchange between Searls and NBC so that NBC wanted to waive the attribution part of the license or that NBC wanted to waive the whole license and replace it with another one. Having two non-lawyers agreeing in an email about copyright licensing could spell disaster. Especially when the license Doc Searls used did not only require credit but also that the adaptations made from Searls’s photos share the same license terms.
Share-alike licenses are useful in online collaboration projects like Wikipedia. They enable people to collaborate by improving photos and text of their peers. They also try to make sure that the collaboration can continue. This is why the license requires that the improvements, alterations and adaptations, if distributed, are to be placed under the same license as the original work. If NBC were to honor the license terms, a big chunk of the NBC’s Olympic broadcast would fall under the royalty free Creative Commons share-alike license.
The exact amount of the material that would be affected with the ShareAlike term is unclear. It might include just the background graphics, or it might include every other copyrightable element displayed while the ice crystals were on screen –or even whole segments where the crystals were used. To make the matter even more complicated, NBC does not own and can’t license out many of the copyrightable elements that are shown on the screen next to the background graphics. There is no doubt that NBC never wanted its crown jewels, the Olympics, to fall to any royalty-free licensing scheme. Even if NBC would allow this to happen, the Olympic Committee—the owner of the sports broadcast that NBC only licensed—would under no circumstances agree to it.Fortunately, NBC and Searls worked things out before the end of the Olympic Games. Searls was credited as part of the NBC’s creative team, and NBC’s legal department did not have to worry about the ShareAlike term. “NBC’s extensive use of Searls’ photos, and Searls’ happiness for that use, demonstrates the power of Creative Commons licenses as a means to signal openness to collaboration, even if the resulting collaboration does not occur under the terms of the license originally offered,” said Mike Linksvayer, Vice President of Creative Commons.
The irony of the story is that NBC is known to be eager in targeting users and websites that rebroadcast and share its Olympic coverage without permission. While jealously protecting copyright assets is central to organizations like NBC, it is contrary to of the ideology of sharing with Creative Commons licensing.
Television producers and creative teams are not the only ones tempted to use Creative Commons licensed works. Many journalists use Wikipedia as a source for their research. Journalists who are used to copy-and-pasting text from news agency press releases might carry on with the habit with Wikipedia. However, while the license that Wikipedia uses allows copying, there are rules and limitations involved in the practice. These practices are very different from the ones that journalist have been used to dealing with. This means that big media companies have to come up with policies for using Creative Commons licensed works. Those policies might include guidelines for proper attribution and sharing-alike the modified works, or they might just be a list of best practices for seeking alternative licenses.
Scratch on MIT:n medialaboratorion ohjelmointikieli, joka ei vaadi aikaisempaa ohjelmointikokemusta. Ohjelmoinnin alkuun pääsee alle tunnissa lataamalla http://scratch.mit.edu sivulta ilmaisen ohjelmointialustan.
Ohjelmointi tapahtuu linkittämällä käskyjä ja grafiikka palapeliä muistuttavalla graafisella käyttöliittymällä. Jo muutamassa minuutissa kokematonkin käyttäjä onnistuu saamaan pelihahmot pyörimään ruudulla käskyjen tahdissa.
Jos pelien ohjelmointi tyhjästä ei innosta, voi käyttäjä ladata ja muokata mitä tahansa miljoonasta verkkosivuilta löytyvästä pelistä. Kaiken tämän mahdollistaa CC lisenssi. Järjestelmä pitää automaattisesti huolen, että alkuperäinen tekijä saa hänelle kuuluvan tekijäkunnian kun koodia käytetään uudelleen.
Scratchilla tuotetut pelit voi julkaista joko omilla verkkosivuillaan tai laittaa jakoon Scratch sivustoille. Scratch sivustolla julkaisu on ilmaista, mutta sivusto julkaisee vain ohjelmia, jotka on CC shareAlike lisensoitu. Sivustolla on noin puoli miljoonaa rekisteröitynyttä käyttäjää, jotka ovat luoneet 17 miljoonaa skriptiä ja tuottaneet 6 miljoonaa kuvaa. 15 tuhatta uutta käyttäjää tutustuu Scratchiin kuukaudessa. Erityisen kiinnostavan ohjelmointialustasta tekee käyttäjien ikä. Käyttäjistä suurin osa on teini-ikäisiä ja sitä nuorempia. Scratch alusta on levinnyt erityisesti OLPC-100$-läppäreiden mukana lapsille.
Turre Legal counseled a consortium of Finland’s universities of applied science (aka. AMK) to create a digital repository for theses and research publications . The project adopted a joint Open Access mandate that means that annually 20.000 academic thesis and thousands of scholarly articles written by the staff of the AMK will be openly accessible online.
After 1 January 2010, the Universities of Applied Sciences will require all teachers and researchers who work at the universities to save a copy of their research essays that are published in scientific publications, or a university publication series, in the open electronic library, Theseus.
According to Harvard’s open access guru Peter Suber “This is, by far, the largest set of institutions to adopt a joint OA mandate.”
As a part of the project Turre’s partner Herkko Hietanen has been translating Creative Commons 3.0 licenses to Finnish legal system. The license translation and adoption is at its final stretches and waits for the CC headquarters’s approval. Theseus enables students and teachers to choose a Creative Commons license to their works if they so desire.
