Tatuointia ottaessa on hyvä tehdä tatuointisopimus. Tässä osassa kerromme, mitä ja mistä tatuointisopimuksessa tulisi sopia. Lisäksi käsittelemme sitä, miten tavaramerkistä voi tehdä tatuoinnin. Viime osassa kirjoitimme kuuluisista oikeuteen asti edenneistä tatuointiriidoista.
Tavaramerkki
Vuonna 2013 tehdyn kansallisen nuorisotutkimuksen mukaan 6 prosenttia 15 – 30 vuotiaista olisi valmis ottamaan tatuoinnin, jossa on heidän lempiyrityksensä logo.
Ihmiset ovat viime vuosina osoittaneet kiinnostusta merkkiuskollisuuden ilmaisemiseen tatuointeja ottamalla. Suomessakin esiintyy ainakin periaatteessa valmiutta tällaiseen toimintaan. Vuonna 2013 tehdyn kansallisen nuorisotutkimuksen mukaan 6 prosenttia 15 – 30 vuotiaista olisi valmis ottamaan tatuoinnin, jossa on heidän lempiyrityksensä logo.
Tämä ei kuitenkaan ole välttämättä merkinhaltijan intressien mukaista, tai ainakin merkinhaltija saattaa pyrkiä kontrolloimaan sitä, kuka tällaisia tatuointeja tekee.
Voiko merkinhaltija kieltää elinkeinonharjoittajaa tatuoimasta tavaramerkkiä?
Tavaramerkkilain 1 §:n 1 momentin mukaan tavaramerkki on erityinen tunnusmerkki myytäväksi tarjottavien tai muutoin elinkeinotoiminnassa liikkeeseen laskettavien tavaroiden erottamiseksi toisten tavaroista.
Rekisteriin merkittävän tavaramerkin on tavaramerkkilain mukaan oltava graafisesti esitettävä. Tavaramerkit ovat usein kuviomerkkejä (piirros tai kuva), sanamerkkejä (tuotteen nimitykseksi keksitty sana), kirjain- tai numeromerkkejä (esim. IBM) tai yhdistelmämerkkejä (logot).
Tavaramerkin haltijalla on tavaramerkkilain 4 §:n 1 momentin mukaan yksinoikeus merkin käyttöön. Tavaramerkin hyväksikäyttömuodot ovat samat kuin muidenkin immateriaalioikeuksien kohdalla. Ensisijaisesti tavaramerkin haltijan otaksutaan käyttävän merkkiään itse, liikkeeseen laskemiensa tavaroiden tunnuksena.
Tatuointien tapauksessa on ratkaistava, mitä itse asiassa tapahtuu, kun tatuoija tatuoi vaikkapa IBM-logon asiakkaan selkään.
Tavaramerkkitatuointi ja elinkeinotoiminta
Tatuointien tapauksessa on ratkaistava, mitä itse asiassa tapahtuu, kun tatuoija tatuoi vaikkapa IBM-logon asiakkaan selkään. Sellainen merkin käyttäminen, joka ei tapahdu elinkeinotoiminnassa, ei ole kiellettyä.
Jos asiakas ei käytä syntynyttä tatuointia elinkeinotoiminnassa, ei merkinhaltija voi kieltää häntä hankkimasta tatuointia.
Kysymystä tatuoinneista tarkasteltaessa on mielenkiintoista, että vaikka merkkiä käytettäisiin elinkeinotoiminnassa, käyttö jää merkin haltijan yksinoikeuden ulkopuolelle, jos merkkiä ei käytetä tavaroiden tai palveluiden tunnuksena.
Onko tatuoijan asiakas tällainen tavara tai palvelu? Tuskin. Merkin käyttö muussa tarkoituksessa ei kuulu yksinoikeuden piiriin eikä kysymys voi olla tavaramerkkioikeuden loukkauksesta.
Yhdysvalloissa New Yorkin osavaltio on puolustanut omistamaansa I ♥ NY -logoa tarmokkaasti.
Jos ilman lupaa tatuoitua tavaramerkkiä kuitenkin käytetään kaupallisiin tarkoituksiin (esimerkiksi mainoksissa), merkinhaltija voi kieltää tämän. Yhdysvalloissa New Yorkin osavaltio on puolustanut omistamaansa I ♥ NY -logoa tarmokkaasti.
Kuvaaja: m01229
Lisenssi: CC BY 2.0 https://creativecommons.org/licenses/by/2.0/legalcode
Julkaistu kuvapalvelu Flickrissä.
Logon mukaelmasta tehtyä logoa (sydän korvattu kahvikupilla) markkinoinnissaan käyttänyt kahvilayrittäjä Sam Penix sai vuonna 2013 postia osavaltion edustajilta, jotka ilmoittivat käytön olevan luvatonta ja aiheuttavan sekaannusvaaran. Lue tästä New York Timesin artikkeli aiheesta.
Kahvilayrittäjä Penix lopetti logon käyttämisen välttyäkseen oikeudenkäynniltä. Penix oli myös ottanut logostaan tatuoinnin, josta otettujen kuvien julkaisemista sopimuksessa rajoitettiin.
Voidaan myös kysyä, noudattaako tatuoija hyvää liiketapaa, kun tämä tatuoi tavaramerkin ilman merkinhaltijan lupaa.
Hyvä liiketapa tavaramerkkiä tatuoidessa
Voidaan myös kysyä, noudattaako tatuoija hyvää liiketapaa, kun tämä tatuoi tavaramerkin ilman merkinhaltijan lupaa. Toisen tavaramerkin käyttäminen ei ole hyvän liiketavan mukaista, kun käyttämisellä heikennetään tavaramerkin arvoa hyödyntämällä sen erottamiskykyä tai laajaa tunnettuutta perusteettomasti.
Sama pätee, jos käyttämisellä vähätellään tai panetellaan tavaramerkkiä. Hyvä liiketapa ilmentää lähinnä velvoitetta toimia lojaalisti merkinhaltijan perusteltuihin intresseihin nähden. Hyvän liiketavan mukaisuus ratkaistaan kokonaisharkinnalla, jossa lähtökohtana on sallivuus.
Ongelmia rajanvedossa voi syntyä, mikäli esimerkiksi Adidaksen logon ihoonsa tatuoinut urheilija vaihtaa Niken sponsoroimaan joukkueeseen.
Niken mainoksessa tuotteiden yhteydessä näkyvä urheilijan Adidas-tatuointi voi aiheuttaa hämmennystä kuluttajien keskuudessa. Tällaiset tilanteet on onneksi helppo ratkaista poistamalla tatuointi tietokoneen kuvankäsittelyohjelmalla.
Tavaramerkin ja tekijänoikeuden suoja ovat osittain päällekkäiset. Jos tavaramerkki (esim. logo) ylittää teoskynnyksen, merkinhaltija voi kieltää sen käytön tekijänoikeuden nojalla, mikäli teoksen tekijänoikeus kuuluu merkinhaltijalle. Tekijänoikeusneuvoston ratkaisukäytännön mukaan logot eivät kuitenkaan yleensä ylitä teoskynnystä (esim. TN 2009:2 ja TN 2010:3).
Tatuointisopimus
Tatuoinnin tekemiseen lähes poikkeuksetta liittyy vähintään kaksi ihmistä: tatuoinnin ottaja ja vähintään yksi tatuoinnin tekijä.
Lisäksi tatuointistudion takana on usein myös yritys, joka vastaa tatuointistudion laitteista ja jonka kanssa tatuoinnin ottaja usein tekee myös sopimuksen. Lisäksi tatuoitavan kuvan suunnittelusta voi vastata kolmas henkilö.
Oikeus katsoi tatuoijat itsenäisiksi elinkeinonharjoittajiksi eikä työntekijöiksi.
Vaikka asiakkaalle saattaa näyttää, että hän on tatuointistudion asiakas, tilanne saattaa olla toinen. Yhdysvaltalainen tuomioistuin joutui selvittelemään alan toimintamuotoja riidassa, joka koski murhatun tatuoijan vakuutusetuja.
Oikeus katsoi tatuoijat itsenäisiksi elinkeinonharjoittajiksi eikä työntekijöiksi. Oikeus totesi, että tatuoijan asemaa elinkeinonharjoittajana tuki se, että tatuoija sai valita omat työaikansa, tatuoinneista perityt hinnat, käyttämänsä työvälineet ja suoritti työnsä ilman erityistä valvontaa.
Tällaisessa tilanteessa tatuoijan tekijänoikeudet eivät siirry studiolle ilman erityistä sopimusta. Tällöin tehokas tekijänoikeuksista sopiminen edellyttää, että myös tatuoija on sopimuksessa osapuolena. Vaihtoehtoisesti tatuoija voi sopimuksin siirtää oikeudet studiolle, joka toimii tatuoijan tekijänoikeuksien haltijana.
Alaikäiset ovat vajaavaltaisia ja voivat ilman vanhemman tai huoltajan suostumusta tehdä vain tavanomaisia ja merkitykseltään vähäisiä oikeustoimia
Tatuointisopimus alaikäiselle
Tatuoinnit ovat yleistyneet erityisesti nuorison keskuudessa. Alaikäiset ovat vajaavaltaisia ja voivat ilman vanhemman tai huoltajan suostumusta tehdä vain tavanomaisia ja merkitykseltään vähäisiä oikeustoimia (Laki holhoustoimesta 24 §).
Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) näkemyksen mukaan olosuhteisiin nähden tavanomaisia ja merkitykseltään vähäisiä ovat ostokset, jotka ovat taskurahoilla hankittuja, kohtuullisen hintaisia ja samanikäisten yleisesti ostamia tuotteita.
Lain mukaan alaikäinen saa määrätä siitä, minkä on omalla työllään ansainnut (Laki holhoustoimesta 25 §). Rahan käyttö ei siis yksistään rajoitu “taskurahoihin”. Toisaalta rahan lähteestä riippumatta voidaan kysyä, onko tatuoinnin ottaminen olosuhteisiin nähden tavanomainen ja merkitykseltään vähäinen oikeustoimi?
Tatuoinnin erityispiirteiden vuoksi kuluttaja-asiamies on katsonut, että alaikäinen ei voi hankkia tatuointia ilman huoltajan lupaa.
Tatuoinnin erityispiirteiden vuoksi kuluttaja-asiamies on katsonut, että alaikäinen ei voi hankkia tatuointia ilman huoltajan lupaa.
Ratkaisussaan KA 2003/41/2190 kuluttaja-asiamies totesi tatuoinnin olevan toimenpide, joka on hyvin vaikea, kivulias ja kallis peruuttaa. Sen takia tatuoinnista sopimista ei voida pitää tavanomaisena oikeustoimena, jonka alaikäinen voisi tehdä ilman huoltajansa suostumusta.
Kuluttaja-asiamies siis totesi, että tatuoinnin ottajan on oltava täysi-ikäinen, ja jos näin ei ole, tulee toimenpiteeseen olla huoltajan suostumus.
Lainsäädäntö asettaa tatuoijille velvollisuuden antaa tatuointia haluavalle tiettyjä tietoja.
Ennen tatuointia annettavat tiedot
Lainsäädäntö asettaa tatuoijille velvollisuuden antaa tatuointia haluavalle tiettyjä tietoja.
Valtioneuvoston asetuksessa kulutustavaroista ja kuluttajapalveluksista annettavista tiedoista 10 §:n 1 momentissa on lueteltu sellaisia tietoja, jotka toiminnanharjoittajan on annettava kuluttajalle kuluttajapalvelusta ennakolta, jos tiedot ovat tarpeen terveydelle tai omaisuudelle aiheutuvan vaaran torjumiseksi.
Turvallisuus- ja kemikaaliviraston Tukesin ohjeen mukaan tatuointipalvelut kuuluvat yllä mainittuun kategoriaan, sillä palvelusta aiheutuu pysyviä vaikutuksia ja tatuointien poistaminen on Tukesin mukaan hyvin vaikeaa.
Myös tatuointeihin liittyvistä infektio-, allergia- ja muista riskeistä on Tukesin mukaan kerrottava aina ennakolta. Tatuointisopimus voi pitää sisällään mainintoja myös edellä mainituista vaaroista.
Hinnoittelu
Tatuointien hinnat vaihtelevat sen mukaan, kuinka vaikea ja työläs tatuointi on, kuinka iso tatuointi on, kuinka montaa väriä siinä käytetään ja kuinka monta työvaihetta tatuoinnin tekemisessä on.
Erilaisille tatuoinneille ei ole alalla vakiintunut erityistä hinnastoa. Tatuointien hinnat vaihtelevat sen mukaan, kuinka vaikea ja työläs tatuointi on, kuinka iso tatuointi on, kuinka montaa väriä siinä käytetään ja kuinka monta työvaihetta tatuoinnin tekemisessä on.
Myös tatuoijien kokemus ja työtilanne vaikuttavat tatuointien hintaan. Tatuoijat hinnoittelevat työnsä tyypillisesti joko kiinteästi kuvakohtaisesti tai tuntihinnoittelulla.
Yllätysten välttämiseksi tatuoinnin ostajan ja myyjän on hyvä sopia tatuoinnin hinnasta tai hinnan määräytymisen perusteista etukäteen ja kirjallisesti. Muun muassa tätä käyttötarkoitusta varten kannattaa tehdä erillinen tatuointisopimus.
Tatuoinnista sopimisen henkilökohtaista luonnetta puoltaa sen ottamisen aiheuttama kipu. Tatuoinnin aiheuttamaa kipua on lähtökohtaisesti kahdenlaista.
Ensinnäkin itse tatuoiminen aiheuttaa hetkellistä kipua neulan työntyessä ihon sisälle. Toiseksi tatuointi aiheuttaa haavan, jonka paranemiseen menee 3-4 viikkoa.
Oikeustieteessä on suhtauduttu kivun ja säryn aiheuttamiseen suopeasti, mikäli sen kohde on antanut tähän suostumuksensa.
Tatuoinnin ottajan kipukynnys voi vaikuttaa tatuoinnin hintaan. Jos tatuoitava ei kestä tatuoimisen aiheuttamaa jatkuvaa kipua, tatuointi voi jäädä kesken tai tatuointi on tehtävä useissa lyhyissä istunnoissa.
Lyhyet istunnot moninkertaistavat valmistelutöiden määrän, mikä kasvattaa tatuoinnin hintaa. Toisaalta mikäli tatuoitava kestää hyvin kipua, tatuoinnin tekeminen voi tulla edullisemmaksi.
Osa 1: Tatuointien oikeudelliset kysymykset; Johdanto artikkelisarjaan
Osa 2: Tatuointi ja tekijänoikeus
Osa 3: Tatuointiriidat oikeudessa
Osa 5: Kuluttajansuoja tatuoinneissa ja tatuointialan vakiosopimus
Osa 6: Tatuoinnit ja syrjintä työelämässä
Lisää tekijänoikeuksia koskevia artikkeleitamme löydät täältä: Tekijänoikeus.
