Turre Legal

Ylivieskan KO: Ei vastuuta WLAN:ista

Vaikka kyseessä onkin vasta KO:n päätös, asiakka on kohtuullista ennakkotapausarvoa. Lisäksi tuomari on tapauksessa tehnyt varsin huolellista työtä eli valittaminen ei tule olemaan ihan helppoa. Lehdistötiedote (päätös alempana):

Lehdistötiedote 14.5.
Vapaa julkaistavaksi heti

Ylivieskan käräjäoikeus linjasi – Avoimen WLAN:in ylläpito ei vastuussa verkkoliikenteen sisällöstä.

Ylivieskan käräjäoikeus antoi tänään ratkaisunsa TTVK v. Toppinen -tapauksesta. TTVK oli haastanut Toppisen oikeuteen vaatien tältä korvauksia Toppisen avoimen WLAN-verkon kautta tapahtuneesta tiedostonjakelusta. Oikeus kuitenkin totesi, että lainsäädäntö ei tällaista vastuuta tunne ja vapautti Toppisen.

Toppista tapauksessa avustanut Turre Legalin Ville Oksanen toteaa:” Tällä päätöksellä on merkittäviä vaikutuksia suomalaisen tietoyhteiskunnan avoimuuden kannalta. Tämän päätöksen jälkeen avoimen WLAN-yhteyden tarjoaminen on edelleenkin mahdollista. Päinvastainen tuomio olisi tarkoittanut, että avoimen yhteyden tarjoaminen olisi muuttunut oikeudellisesti mahdottomaksi.”

Tapauksessa oikeus katsoi, ettei TTVK ollut näyttänyt, että Toppinen olisi itse sekaantunut mitenkään tiedostonjakeluun. Tiedostonjakelu tapahtui ajankohtana, jolloin Toppisen asunnon pihalla oli alkamassa paikallisen kesäteatterin näytös ja kuka tahansa sen sadasta katsojasta olisi voinut olla jakelija. Toppisella ei ollut myöskään lakisääteistä velvollisuutta valvoa verkkonsa käyttöä. TTVK määrättiin maksamaan Toppisen oikeudenkäymiskulut.

Lisätietoja:

Ville Oksanen
OTK, FT, Osakas
Turre Legal Oy
puh. +358 40 5368583

Vastaajaa edustivat käräjäoikeudessa Turre Legalin lakimiehet Ville Oksanen ja Lassi Jyrkkiö.

Käräjäoikeuden päätös:

Kantaja

Säveltäjäin tekijänoikeustoimisto Teosto ry / NCB
Musiikkituottajat – IFPI Finland ry

Vastaaja: T

Asia
Tekijänoikeuden loukkaamista koskeva riita-asia

Vireille
28.6.2011

RIIDATTOMAT SEIKAT

T:n teleliittymän kautta oli 14.7.2010 jaettu vertaisverkko-ohjelman kautta yhteensä 15939 musiikkikappaletta.

Asiassa on riidatonta, että T;n käytössä ollut verkkoyhteys on ollut  ns. WLAN-yhteys.

KANNE   Vaatimukset

Musiikkituottajat-IFPI Finland r.y on edustamiensa
äänitetuottajien (EMI Finland Oy Ab, Playground Music BAM Oy, Sony Music
Entertainment Finland Oy, Warner Music Finland Oy)  lukuun vaatinut, että

1) käräjäoikeus kieltää T:ta jatkamasta tai toistamasta
tekijänoikeutta loukkaavaa tekoa nimissään olevan liittymän kautta

2) T velvoitetaan suorittamaan tekijänoikeuslain mukaista
hyvitystä
– Teosto r.y:lle 1.593,90 euroa korkoineen 14.7.2010
lukien
– Musiikkituottajat-IFPi Finland r.y:lle 3.857,70 euroa
korkoineen 14.7.2010 lukien

3) T velvoitetaan suorittamaan kantajille vahingonkorvauksena selvitys- ja valvontakuluista 779 euroa korkoineen
27.6.2011 lukien

4) T velvoitetaan korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut  3.074 eurolla korkoineen.

Vaatimusten perusteet

T hallinnassa olevan liittymän kautta on  vertaisverkko-ohjelman kautta jaettu 14.7.2010 huomattava määrä
musiikkikappaleita. Tekijänoikeuden loukkauksen johdosta T:sta on
kiellettävä jatkamasta tai toistamasta tekoaan.

Musiikkikappaleiden kokonaismäärästä tehdyn otannan perusteella on arvioitavissa, että kantajina olevien neljän äänitetuottajan tekijänoikeutta on loukattu ainakin 3507 musiikkikappaleen osalta. Hyvityksen määrä on laskettu lähtien 1,20 euron kappalehinnasta, mikä on vähintään se määrä, mikä T:n olisi tullut maksaa oikeudenhaltijoille

kappaleiden tallentamisesta ja suojaamattomassa muodossa tapahtuneeseen yleisön saatavaksi lähettämisestä. Teosto r.y:n hyvitysvaatimus perustuu  sen soveltamaan verkkojakeluhintaan eli kahdeksaan prosenttiin loppukäyttäjähinnasta.

Valvonta- ja selvityskulut koostuvat käräjäoikeuden aikanaan perimästä hakemusmaksusta 79 euroa, sopimusneuvotteluista aiheutuneista kuluista 300 euroa sekä oikeudenhaltijoiden selvitykseen ja luettelointiin kuluneesta neljästä tunnista yhteensä 400 euroa.

VASTAUS Vaatimukset

T on kiistänyt kanteen ja vaatinut, että kantajat velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 10.632,42 eurolla
korkoineen.

Vaatimusten perusteet

T on kiistänyt, että hän on jakanut musiikkikappaleita vertaisverkko-ohjelman kautta.

Verkkonsa avoimeksi jättänyt T on toiminut tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajana. T ei ole palvelun tarjoajana
vastuussa tietojen sisällöstä, jos joku muu on käyttänyt T:n  verkkoyhteyttä musiikkitiedostojen jakamiseen.

KANTAJAN LAUSUMA

Tekijänoikeuslain mukaisen hyvityksen määrääminen ei edellytä vahingonaiheuttajan tuottamusta. T on vastuussa hyvityksestä,
vaikka juuri hän ei olisikaan jakanut vertaisverkon välityksellä musiikkikappaleita.

VASTAAJAN LAUSUMA

T on lausunut, että tekijänoikeuslain tarkoittama ankara  vastuu koskee teoksen konkreettista käyttämistä. T ei ole käyttänyt
teoksia.

LUETTELO TODISTEISTA

Henkilötodistelu

****

RATKAISU

Perustelut      1. Johdanto

Asiassa on selvää, että T:lla on ollut laajakaistayhteys internet-verkkoon. Toppisen yhteys verkkoon on toteutettu
WLAN-reitittimillä.  WLAN-reitittimellä toteutettu verkkoyhteys voi olla  joko suojattu tai avoin. Suojatun yhteyden käyttäminen edellyttää  salasanan käyttämistä, kun taas avoimen yhteyden kautta verkkoon pääsee  mikä tahansa langatonta tekniikkaa hyödyntävä tietokone, joka sattuu  olemaan reitittimen kantoalueella.

Asiassa on riitaa ensiksi siitä, onko T:n WLAN-yhteys ollut suojattu vai avoin ja onko T itse jakanut musiikkia verkkoon. Sen
jälkeen asiassa on kysymys T:n korvausvelvollisuudesta joko hänen  itsensä suorittamasta musiikin jakelusta tai siitä, vastaako T jonkun muun henkilön suorittamasta musiikkikappaleiden jakelusta.

2. Avoin vai suojattu WLAN-yhteys

Asiassa on siis riidatonta, että T:lla on ollut hänen kertomuksestaankin ilmennyt WLAN-yhteys. T on kertonut, että
kanteen tarkoittamana ajankohtana WLAN-yhteys oli ollut suojaamaton.  Todistajana kuultu S on kertonut, että hän oli ollut T:n
vieraana 1.7.2010. S oli saanut omalla kannettavalla tietokoneellaan yhteyden verkkoon ilman mitään salasanoja. S:n
käsityksen mukaan T:nn verkko oli ainoa valittavissa ollut verkko.

Käräjäoikeus toteaa, että selvää on, että se tosiasiallinen tila onko T:n käyttämä WLAN-yhteys ollut 14.7.2010 suojattu tai avoin
olisi toki ollut luotettavasti selvitettävissä, jos se olisi satuttu  selvittämään heti 14.7.2010 tai ainakin pian sen jälkeen. On kuitenkin todettava, että suojauksen lisääminen tai poistaminen ei ole erityisen vaikeaa. Siten selvää on, että pitkän ajan kuluttua on varsin vaikea sen paremmin musiikkituottajien kuin T:n esittää luotettavaa näyttöä siitä, mikä on ollut tosiasiallinen tilanne juuri 14.7.2010.

T:n oma kertomus ja S:n kertomus tukevat sitä, että T:n käytössä ollut WLAN-yhteys on ollut avoinna heinäkuussa 2010.
Asiassa ei ole esitetty mitään muutakaan näyttöä esimerkiksi sen vaiheen  tilanteesta, kun tilanteesta,  kun musiikkituottajat  oli saanut tietoonsa T:n IP-osoitteen.  Esitetyn näytön valossa mitä ilmeisintä on, että T:n WLAN-yhteys on ollut suojaamaton myös 14.7.2010, kuten se oli ollut heinäkuun alkupäivinäkin.

3. Onko T jakanut musiikkikappaleita verkkoon?

T:n IP-osoitteen kautta on siis kiistatta jaettu huomattava määrä musiikkikappaleita. T:n kertomuksesta ilmeni, että myös hänen
miehellään ja perheessä tuolloin olleella au-pairilla oli tietokone.  Asiassa on riidatonta, että T asuu entisessä kansakoulussa. Asiassa on myös riidatonta, että kesällä 2010 T:n asuma kansakoulu on toiminut myös kesäteatterin esityspaikkana. Riidatonta myös on, että kesäteatterilla oli näytös 14.7.2010 kello 19. T:n kertomuksen mukaan teatterilaisia ja yleisöäkin on tullut paikalle hyvissä ajoin ennen näytöksiä.

T on kertonut, että hänen käytössään ollut tietokone on ollut hänen työnantajansa kone. Koneessa ei ole ollut asennettuna eikä
T itsekään ole asentanut siihen direct connection- ohjelmaa, minkä avulla musiikkikappaleiden jakaminen ylipäätään olisi ollut mahdollista. T kertoi myös, että hän oli tarjonnut konettaan kantajan tutkittavaksi, mutta kone ei ollut kiinnostanut kantajaa.

Todistajana kuultu O on kertonut, että IP-osoite yksilöi nimenomaan WLAN-reitittimen eikä sitä yksittäistä tietokonetta tai muuta laitetta, jota on käytetty musiikkikappaleiden jakamiseen. WLAN-reitittimet konfiguroidaan tallentamaan tietoa niistä laitteista, jotka käyttävät reititintä. Tiedot kuitenkin  häviävät reitittimestä heti, kun reitittimen virta kytketään pois.

O:n kertomuksen perusteella käräjäoikeus toteaa, että useimmiten reitittimen kautta on jälkikäteen käytännössä mahdotonta
selvittää, mitkä laitteet jonakin konkreettisena hetkenä ovat käyttäneet reititintä. Onhan niin, että IP-osoitteen selvittäminen vaatii oman aikansa. Tavatonta myöskään ei ole, että tavallinen kuluttaja esimerkiksi  sähköä säästääkseen kytkee WLAN-reitittimen pois käytöstä, kun tarvetta sen käyttämiselle ei ole.

Jälkikäteen on toki saatavissa aihetodistelua siitä, onko joku henkilö voinut jakaa musiikkikappaleita verkkoon. Mahdotonta nimittäin ei ole, että esitetään näyttöä niistä musiikkikappaleista, joita on tallennettuna jonkun henkilön tietokoneelle tai siitä että tietokoneeseen on asennettu ohjelma, joka soveltuu musiikkikappaleiden jakamiseen. Nyt kyseessä olevassa asiassa mitään tällaista näyttöä ei ole esitetty.

Johtopäätöksinään näytöstä käräjäoikeus toteaa, että täysin mahdollista on, että musiikkia on jakanut joku muukin kuin T.
Kantajat eivät ole edes yrittäneet esittää aihetodistelua, jolla olisi pyritty näyttämään, että juuri T:n koneelta on jaettu
musiikkikappaleita.  Asiassa on siis jäänyt näyttämättä, että T on ollut musiikkikappaleita verkkoon jakanut henkilö.

4. Ongelmanasettelu

Asiassa ratkaisevaksi jää se, voiko T:lla olla vastuu
musiikkikappaleiden verkkoon jakamisesta tilanteessa, jossa hänen itsensä
ei ole näytetty niitä jakaneen. Kanteessa ei ole väitetty mitään sellaista, että T olisi huolimattomuuden tai muun tuottamuksen
perusteella vastuussa erityisesti, jos jakelun olisi tapahtunut T:n miehen tai Au-pairin tietokoneelta. Kysymys on siis siitä, mikä on T:n vastuu,  kun joku on sattunut käyttämään T:n suojaamattomana ollutta WLAN-yhteyttä.

5. Tekijänoikeuslain mukainen  vastuu

Tekijänoikeuslain 57 § 1 momentin perusteella henkilön, joka
vastoin tätä lakia käyttää teosta, on velvollinen suorittamaan tekijälle
kohtuullisen hyvityksen.  Säännös ilmaisee tuottamuksesta riippumatonta
vastuuta (ks. esim PeVL 5/2005). Kanteen tarkoittama musiikkikappaleiden
vertaisverkkoon jakaminen on teosten käyttämistä. Selvää on, että hyvitys
voi tulla sellaisen henkilön maksettavaksi, joka käyttää teosta. Asiassa
ei ole edes väitetty saati näytetty, että T on osallistunut teosten
käyttämiseen esimerkiksi niin, että hän on tietoisena kappaleiden
levittämistarkoituksesta sallinut jonkun käyttää WLAN- verkkoaan.
Keskeistä on siis se, voiko pelkkä WLAN-reitittimen suojaamatta jättäminen
olla teoksen käyttämistä.

Todistaja Törmä on kertonut, että suuria määriä musiikkikappaleita
on nopeasti lähetettävissä vertaisverkkoon.  Käräjäoikeus  toteaa, että
tekijänoikeuksien loukkaaminen on suhteellisen helppoa, kun teoksia on
paljon digitaalisessa muodossa.  Mitä enemmän on avoimia verkkoja, sitä
helpompaa on levittää musiikkitiedostoja niin, että konkreettisen
levittäjän selvittäminen on käytännössä mahdotonta. Mahdollisimman laaja
tulkinta sen suhteen, mitä voidaan pitää teoksen käyttämisenä, suojaa
parhaiten tekijänoikeuksia. Tekijänoikeuslain 57 § 1:n tavoite on
nimenomaan tekijän suojaaminen, mikä sellaisenaan puoltaa mahdollisimman
laajaa tulkintaa.

Käräjäoikeus toteaa, että kanteessa tarkoitettu musiikkikappaleiden jakaminen on lähinnä tekijänoikeuslain 2 §:n 3
momentin 1 kohdan  tarkoittamaa johtimitse tai johtimitta tapahtunutta teosten yleisön saatavaksi tapahtuvaa välittämistä.
Lainvalmisteluasiakirjojen (HE 28/2004, s. 78) mukaan pelkkä laitteiden ja  Internet-yhteyden tarjoaminen käytettäväksi siten, että että niiden avulla  on mahdollisuus saada tietoverkossa saataville saatettu aineisto
nähtäville tai kuuluville, ei ole yleisölle välittämistä. Edelleen lainvalmisteluasiakirjoissa on todettu, että teoksen välittää
tietoverkossa yleisölle se henkilö, jonka aloitteesta ja vastuulla teos välitetään tietoverkossa (HE 28/2004, s. 2004). Nämä tekijänoikeuslain esityöt puhuvat sen puolesta, että pelkkä WLAN-reitittimen suojaamatta jättäminen ei ole ainakaan teoksen välittämisenä tapahtuvaa teoksen käyttämistä.  Myös aikaisemmin voimassa ollutta tekijänoikeuslakia
koskevassa oikeuskäytännössä on perinteisesti katsottu, että tekijänoikeuden loukkaamiseen perustuvan vastuun edellyttävän sitä, että henkilö itse määrää teoksesta tekijänoikeuslain 2 §:n (404/1961) vastaisella tavalla valmistamalla siitä kappaleita tai saattamalla sen yleisön saataviin (KKO:2010:47 ja perusteluiden kohta 13).

Tietoyhteiskunnan palveluiden tarjoamisesta annetun lain 13 §:stä ilmenee, että  kun palvelussa on kysymys verkkoyhteyden tarjoamisesta, palveluntuottaja ei ole vastuussa siirrettyjen tietojen sisällöstä. Saman lain 3 § 1 kohdan mukaisen määritelmän mukaan palvelun tarjoajana pidetään luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka tarjoaa tietoyhteiskunnan palvelun. Lainvalmisteluasiakirjoista (HE 194/2001, s. 28) ilmenee, että määritelmäsäännöksen mukaisena palvelun tarjoajana pitäminen edellyttää toiminnan taloudellista tarkoitusta. Palvelun tarjoajana ei pidetä esimerkiksi yksityishenkilöä, joka ilman taloudellisia tarkoitusperiä ylläpitää omia kotisivujaan. Käräjäoikeus toteaa, että T on yksityishenkilö, joka omassa kodissaan on pitänyt suojaamatonta WLAN-reititintä ilman taloudellista tarkoitusta. T:sta ei siis voi pitää lain tarkoittamana tietoyhteiskunnan palveluiden tarjoajana. Siten mainitun lain 13 § ei suoraan sovellu T:seen.

WLAN-reitittimen käyttämisessä on perimmältään kysymys siitä, että Toppinen on käyttänyt laitetta päästäkseen itse hyödyntämään verkossa olevia palveluita. Reitittimen suojaamattomaksi jättäminen tosiasiallisesti tekee mahdolliseksi sen, että sivullisetkin ovat voineet päästä hyödyntämään verkossa olevia palveluita tai jakamaan verkkoon musiikkikappaleita, kuten nyt on käynyt. Tässä mielessä yksityishenkilön suojaamattomaan WLAN-reitittimeen liittyy piirteitä, jotka muistuttavat
sitä, mistä on kysymys kaupallisessa tarkoituksessa tapahtuvassa verkkoyhteyksien tarjoamisessa. Varsin perusteltua on lähteä siitä, että tietoyhteiskunnan palveluiden tarjoamisesta annetun lain 13 §:stä suoraan ja  tekijänoikeuslain 2 §:n 3 momentin 1 kohdan esitöistä ilmenevä periaate siitä,  että tiedon sisällöstä vastaa se, joka tiedon on tuottanut, koskee myös tilannetta, jossa verkkoon on siirretty tietoa yksityishenkilön WLAN-reititintä hyödyntämällä. Näin varsinkin, kun ei ole sellaisia erityisiä säännöksiä, joissa yksityishenkilölle asetetaan velvollisuus suojata WLAN-reitittimen käyttöä ja joissa ankara vastuu
kytketään reitittimen suojaamatta jättämiseen.

Käräjäoikeus toteaa, että WLAN-reititin on laite, jota yksityishenkilöt käyttävät päästäkseen Internettiin. Reitittimen
suojaamattomaksi jättäminen tosin tekee mahdolliseksi, että muutkin voivat käyttää verkkoyhteyksiä. Kun keskeinen periaate verkossa tapahtuvassa tietojen siirrossa on se, että tiedosta vastaa sen lähettäjä, ei ole perusteita tulkita tekijänoikeuslain 57 § 1 momenttia  niin laajasti, että WLAN-reitittimensä suojaamatta jättänyttä T:sta on pidettävä
musiikkiteosten käyttäjänä.  Näin siitä huolimatta, että tekijöiden suoja avoimessa verkossa tapahtuvassa tekijänoikeuden loukkauksessa jää heikoksi, kun musiikin levittäjän jälkikäteinen yksilöinti on käytännössä
mahdotonta tai ainakin varsin vaikeaa.

6. Oikeudenkäyntikulut

Kantajat ovat  hävinneet asian kokonaan. Asiassa on riitaa siitä,
mikä on kohtuuden mukaan riittävien oikeudenkäyntikulujen määrä. Kantajat
ovat ovat riitauttaneet toisaalta sekä oikeudenkäynnin valmisteluun
kuluneen ajankäytön, tuntiveloitusperusteen sekä avustavan lakimiehen
tarpeellisuuden.

Käräjäoikeus toteaa, että oikeudellisesti asia ei ole ollut
tavanomainen. Tästä huolimatta asia ei laatunsa tai laajuutensa vuoksi ole
vaatinut avustavan lakimiehen käyttämistä. Avustavan lakimiehen
käyttämisestä aiheutuneita kustannuksia (8 tunnin ajankäyttö), kantajien
ei tarvitse korvata.

Pääkäsittely vaati aikaa 3 tuntia, joten palkkio tältä osin on
hyväksytty laskun mukaisesti. Oikeudenkäynnin valmisteluun kuluneen ajan
osalta käräjäoikeus hyväksyy ajankäyttöä korottavana seikkana
asiantuntevan todistajan etsimisen vaatiman ajankäytön. Oikeuskysymys
WLAN-reitittimen haltijan vastuusta ei ole ollut tavanomainen eikä
yksinkertainenkaan. Näistä seikkoja punnitessaan ja kun matka-ajasta ei
ole erikseen velotettu, käräjäoikeus päätyy siihen, että kohtuuden mukaan
riittävää on, että oikeudenkäynnin valmisteluun on saanut kulua 20 tuntia.

Tuntiveloitusperusteena on käytetty 250 euroa/tunti.
Veloitusperuste on oleellisesti korkeampi kuin tuomioistuimen
sijaintipaikkakunnalla vallitsee. Kun asiassa on ollut perusteltua käyttää
tekijänoikeusasioihin perehtynyttä avustajaa, käräjäoikeus on hyväksynyt
laskutusperusteena 200 euroa tunnilta. Siten korvattavien
oikeudenkäyntikulujen määräksi tulee hyväksytty 23 tunnin ajankäyttö sekä
myönnetyt  659,03 euron matkakulut huomioon ottaen yhteensä  5.259,03
euroa lisättynä arvonlisäverolla 1.209,58 euroa eli yhteensä  6.468,61
euroa.

Tuomiolauselma  Kanne hylätään.

Säveltäjäin tekijäinoikeustoimisto teosto r.y sekä
Musiikkituottajat-IFPI Finland r.y velvoitetaan yhteisvastuullisesti
suorittamaan T:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 6.468,61 euroa
korkolain 4 § 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tästä
päivästä lukien.

MUUTOKSENHAKU   Tähän tuomioon saa hakea muutosta.

Käräjätuomari
Heikki Sneck

Herkko Hietanen
Seuraa minua

Herkko Hietanen

Lakimies, osakas, kauppatieteiden tohtori, oikeustieteen maisteri at Turre Legal
Lakimies, jolla on 15 vuoden kokemus teknologia- ja mediaoikeudenkäynneistä, startup-yrityksistä ja IT-juridiikasta.
Herkko Hietanen
Seuraa minua
  1. Suomalainen lakimies ottaa tuplatilin. Edustaa molempia.

  2. Kantajaa edustivat käräjäoikeudessa Turre Legalin lakimiehet Ville Oksanen ja Lassi Jyrkkiö – varmaan pitäisi olla vastaajaa…