Turre Legal

Kapteeni Flint -tapaus: Korkein oikeus ei myöntänyt valituslupaa

KKO totesi, ettei se anna oikeudenhaltijoille valituslupaa nk. Kapteeni Flint -tapauksessa. Markkinaoikeuden hyvitysmäärät jäivät lainvoimaisiksi.

Korkein oikeus päätti tänään, ettei se anna valituslupaa nk. Kapteeni Flintin tapauksessa. Tapaus käsiteltiin markkinaoikeudessa toukokuussa 2016 (MAO:419/16) ja se oli markkinaoikeuden tekijänoikeuskirjetapauksista ensimmäinen. Edustimme tapauksessa vastaajaa, joka oli internetin keskustelupalstoilla käyttänyt nimimerkkiä Kapteeni Flint.

Oikeudenhaltijat olivat haastaneet Kapteeni Flintin oikeuteen, koska heidän mukaansa hän oli jakanut internetliittymästään TV-sarjoja ja elokuvia vertaisverkoissa. Kapteeni Flint vastusti kannetta.

Tapauksessa oli paljon asioita, jotka puhuivat Kapteeni Flintin puolesta, mutta myös asioita, jotka puhuivat häntä vastaan. Kapteeni Flint asui kerrostalossa ison suomalaisen kaupungin keskustassa. Hänellä oli avoin WLAN ja tapauksessa kuullun teknisen asiantuntijan mukaan Kapteeni Flintin WLAN kuului kymmeniin asuntoihin niin, että näissä asunnoissa olevilla olisi ollut mahdollisuus käyttää verkkoa.

Flintiä vastaan puhui se, että jaot olivat tapahtuneet samalla Bittorrent-pääteohjelmalla samasta tietoliikenneportista pitkän ajan kuluessa. Oikeudenhaltijoiden mukaan tämä osoitti, että käyttäjä oli ollut sama ja todennäköisin käyttäjä oli liittymänhaltija itse. Lisäksi oikeudenhaltijoiden todisteina oli internetin keskustelupalstoille lähetettyjä viestejä. Toisen näistä Kapteeni Flint myönsi lähettämäkseen, toista ei (jälkikäteen kävikin ilmi, että toisen viestin oli lähettänyt aivan toinen henkilö). Oikeudenhaltijoiden mukaan viestien sanamuodot viittasivat siihen, että Kapteeni Flint oli jakanut teokset.

Markkinaoikeus tuomitsi miehen. Vaikka kymmenillä ihmisillä oli ollut Kapteeni Flintin WLANiin pääsy, hän ei pystynyt todistamaan, että joku olisi nimenomaan väitettynä tekoaikana käyttänyt WLANia. Lisäksi markkinaoikeus katsoi, että keskustelupalstojen viestit viittasivat siihen suuntaan, että Flint olisi myöntänyt teon.

Markkinaoikeus alensi hyvitysmaksuja – oikeudenhaltijat hakivat valituslupaa KKO:sta

Markkinaoikeudessa argumentoitiin myös siitä, minkä suuruiset hyvitysmaksujen tulisi olla, jos Kapteeni Flint tuomitaan.

Oikeudenhaltijoiden vaatimukset olivat 7500 euroa kymmenen TV-sarjan jakson jakamisesta eli 750 euroa per jakso ja 1000 euroa elokuvan jakamisesta. Summia oikeudenhaltijat perustelivat mm. sillä, että teosten jakaminen tapahtui tehokkaalla vertaisverkkoteknologialla, teoksia oli jaettu välittömästi niiden kaupallisen ilmestymisen jälkeen ja koska tiedostoja oli jaettu kopiosuojaamattomassa muodossa.

Kapteeni Flintin näkemyksen mukaan kohtuullinen hyvitys olisi ollut noin 1 euro per TV-jakso ja elokuvasta 10 euroa. Hyvitysten olisi Kapteeni Flintin mukaan tullut perustua nk. normaalikorvaukseen eli siihen hintaan, millä henkilö tyypillisesti saisi teoksen käytettäväkseen. Näin ollen TV-jakson hinnan pystyi laskemaan HBO Nordicin kuukausitilauksen perusteella ja elokuva taas löytyi nettikaupoista noin 10 eurolla.

Markkinaoikeus totesi, että tapauksessa oli hyvityksen osalta erotettavissa sekä korottavia että alentavia tekijöitä ja arvioi kohtuullisen hyvityksen suuruudeksi tapauksessa 50 euroa per TV-sarjan jakso ja 100 euroa elokuvan osalta.

Markkinaoikeus siis tuomitsi Kapteeni Flintin maksamaan vain noin 7 % oikeudenhaltijoiden vaatimista hyvityksistä.

Oikeudenhaltijat eivät olleet tyytyväisiä markkinaoikeuden päätökseen, jossa hyvitykset jäivät kauas heidän tavoittelemistaan. Oikeudenhaltijat hakivatkin valituslupaa Korkeimmalta oikeudelta.

Nyt Korkein oikeus hylkäsi oikeudenhaltijoiden valituslupahakemuksen.

Korkeimman oikeuden päätös tarkoittaa, että markkinaoikeuden Kapteeni Flint -tuomiossa vahvistamat hyvitykset 50 €/TV-sarjan jakso ja 100 €/elokuva jäävät lainvoimaisiksi.

Miksi Kapteeni Flint ei hakenut valituslupaa?

Jotkut ovat kyselleet, miksei Kapteeni Flint hakenut valituslupaa. Olihan käynyt ilmi, että toisen oikeudenhaltijoiden todisteena käyttämän viestin oli lähettänyt muu henkilö kuin Kapteeni itse.

Korkeimman oikeuden valituslupa ei kuitenkaan ole mikään läpihuutojuttu, vaan tarkasti lailla säädelty prosessi. Markkinaoikeuden osalta sitä säätelee laki oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa laki oikeudenkäynneistä markkinaoikeudessa 4 §. Pykälän mukaan KKO voi myöntää valitusluvan oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n mukaisilla edellytyksillä. Sen mukaan valituslupa voidaan myöntää ainostaan, jos:

  1. Lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia korkeimman oikeuden ratkaistavaksi (ennakkotapausperuste), taikka jos
  2. Siihen on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen sellaisen oikeudenkäynti- tai muun virheen takia, jonka perusteella ratkaisu olisi purettava tai poistettava (virheperuste), tahi jos
  3. Valitusluvan myöntämiseen on muu painava syy (painava syy -peruste).

Vaikka markkinaoikeuden päätös olikin ensimmäinen tekijänoikeuskirjetapaus, juridisesti ratkaisu ei ollut erityisen mielenkiintoinen – oikeudellisesti tapaus olikin jopa tavanomainen tekijänoikeusloukkaustapaus. Sillä ei siis ollut KKO:n näkökulmasta ennakkotapausarvoa.

Toiseksi, tapauksessa ei tapahtunut oikeudenkäyntivirhettä. Prosessi toimi normaalisti ja molemmilla osapuolilla oli mahdollisuus tuoda oikeudessa omat kantansa esiin. Oikeudenkäynnissä ei siis ollut virhettä, jonka vuoksi ratkaisu olisi purettava tai poistettava.

Kolmanneksi, painavaa syytä ei ollut. Helposti voisi ajatella, että jos tuomion antamisen jälkeen tapauksesta tulee uutta tietoa, tämä on selvä, painava syy uudelle käsittelylle. Rikosprosessissa näin lähtökohtaisesti onkin, mutta Flintin tapaus oli siviilitapaus. Siviiliprosessissa taas uusien todisteiden esiintuominen on pääsääntöisesti kiellettyä. Korkein oikeus ei myöskään käsittele tapauksia uudestaan vain todisteiden arvioimiseksi uudestaan, mistä olisi tapauksessa ollut kyse.

Kapteeni Flintillä ei siis käytännössä ollut mahdollisuuksia hakea tapauksessa valituslupaa. Se olisi vain lisännyt hänen oikeudenkäyntikulujaan. Flint siis tyytyi markkinaoikeuden päätökseen, joka tekijänoikeudellisten hyvitysten osalta olikin hänelle suotuisa.

Tekijänoikeuskirjeiden vastatuuli yltyy

Kirjoitimme jo aiemmin, että tekijänoikeuskirjeet ovat vastatuulessa markkinaoikeuden muutettua linjaansa siitä, millä perusteilla se määrää internetoperaattorit luovuttamaan epäiltyjen jakajien yhteystiedot. Oikeudenhaltijoiden on siis vaikeampi saada osoitteita kirjeiden lähettämistä varten.

Tämän vuoden helmikuussa markkinaoikeus antoi päätöksensä MAO:55/17, jossa vastaaja vapautettiin: vastaajalla oli väitetyltä tekoajalta todistaja, jonka mukaan WLAN oli saattanut olla tekoaikana avoin. Tapauksesta käy ilmi, että jutut kääntyvät vastaajan eduksi melko helposti, jos näillä on todiste WLANin avoimuudesta nimenomaan tekoajalta (Kapteeni Flintin jutussa tällaista todistetta ei ollut).

Nyt tullut KKO:n hylkäyspäätös Kapteeni Flintin tapauksessa vaikeuttaa oikeudenhaltijoiden tekijänoikeuskirjetoimintaa entisestään. Vaikka oikeudenhaltijat haastaisivatkin jonkun oikeuteen, heidän on entistä vaikeampi vaatia oikeudessa isoja hyvityksiä. Vähintään oikeudenhaltijat joutuvat perustelemaan tarkemmin, miksi hyvitysten tulisi olla isompia kuin ne, jotka MAO tuomitsi Kapteeni Flintin osalta.