Archive for the 'Web 2.0' CategoryPage 2 of 6

Kuvien oikeudet ja tekijän nimen ilmoittaminen

Lisensointu Creative Commons By 2.0 Kuvan ottaja: Glenn Fleishman

Artinfo.comissa on kiinnostava juttu iPadin mukana vakiona tulevan taustakuvasta. Kuvan ottaja Richard Misrach neuvotteli jo jonkin aikaa Applen kanssa kuviensa käytöstä, mutta sopimusta ei ole ilmeisesti vieläkään allekirjoitettu. 300.000 iPadia myöhemmin Richard toivoo saavansa Applelta hyvän sopimuksen oikeudesta käyttää kuvaa yksinoikeudella -Syytä olisikin. Sopimuksettomassa tilassa joku voisi väittää, että Apple on loukannut Misrachin oikeuksia jakaessaan kuvaa osana kaupallista tuotettaan.

he received an email from the company saying it had reconsidered and wanted to license Pyramid Lake (at Night), a 2004 photo he took at a Native American reservation in Nevada. Terms were set for a five-year exclusive deal, with the company saying they would use the image for screen-savers and other features. There was no mention of the iPad. “The funny thing is that I don’t even have a contract with them yet, so they must have decided on it at the eleventh hour,” Misrach says. “I’m sure they’ll send me one quickly now. But I’m very happy, I’m sure it’s fine, and the terms are good.”

Jutussa on käytetty kuvaa, jota Apple muuten ilmeisesti toivoo ainakin tulevaisuudessa käyttävänsä yksinoikeudella. Kuvan tiedoissa on sanottu:

Courtesy of Richard Misrach

“Pyramid Lake (at Night),” a 2004 photo by Richard Misrach (detail).
Toimittaja on todennäköisesti saanut kuvan Misrachilta ja käyttää sitä siis luvalla. Sen sijaan toimittaja on löytänyt ilmeisesti toisen jutussa käytetyn kuvan Wikipediasta. Kuva on lisensoitu CC-nimi mainittava lisenssillä, joten sen käyttöön ei liity kovin montaa ehtoa. Toimittaja onnistuu kuitenkin munimaan tekijätietojen ilmoittamisen.
Courtesy of Wikipedia Commons
Richard Misrach’s photo as seen on the iPad’s desktop.
Tutkin asiaa. Kuva on päätynyt Wikimedia commonsiin Flickr käyttäjä Glenn Fleishman valittua sille CC-by lisenssin. Toimittaja on tuskin saanut “Wikipedia Commonsilta” lupaa tuon käyttämiseen eikä tunnu käyttävän sitä CC lisenssin ehtojen mukaisesti. Taitaa seilata toimittaja samassa veneessä Applen kanssa.
Valitettavasti CC lisenssin loukkaaminen tuntuu olevan maan tapa. Useimmiten hyvääkin tarkoittavat lisenssinsaajat eivät osaa tai viitsi viitata lisenssiehtojen vaatimalla tavalla tekijään tai tämän tekijänoikeustiedot sisältäviin sivuihin. Monesti CC on mainittu, mutta linkki lisenssiin jää uupumaan. Käyttäjät tiputtavat helposti lisenssin nimenkin, vaikka verkossa sen ilmoittaminen ei maksa mitään.
Täytyypä myöntää, etten ole itsekään muistanut aina tuota linkkiä liittää käyttämiini CC teoksiin, mutta olen yrittänyt linkittää silloin alkuperäisiin sivuihin, josta tuo tieto selviää. Näin myös yllä olevassa teoksessa, jota on muutettu rajaamalla alkuperäisestä.
Jos CC-lisenssiehtojen noudattaminen tuottaa vaikeuksia, katsokaa malliesimerkki Wikimedian sivustoista. Ne ovat tyylinäyte siitä miten homma hoidetaan. Toinen hyvä esimerkki on Taloussanomille tehty CC lisensointitoteutus. Sen avulla kuka tahansa lisenssinsaaja voi ilmoittaa CC ehdot Talsan sisällölle. Kun homman kerran tekee kunnolla, ei murehtia sitä joka kerta kun lisensointikysymykset tulevat vastaan.
Published
by
Herkko Hietanen
on 07/04/2010
in Copyright, Creative Commons, Open content, Teknologiaoikeus and Web 2.0
. 2 Comments

Meidän data

Minua on pitkään ihmetyttänyt se ettemme voi fiksusti hallita dataa jota useammat tahot keräävät meistä. Kaupat, luottolaitokset ja liikennelaitokset omaavat meistä dataa, josta ne louhivat arvoa omalle liiketoiminnalleen. Miksi datan generoija, siis yksittäinen ihminen, ei voi tehdä näin helposti omalle datalleen?

Olen käyttänyt puoli vuotta lähes ainoastaan luottokorttia maksujen tekemiseen. Korttiyhtiöni antaa käyttööni työkalut kulujeni seuraamiseen. Tiedän melko tarkasti kuinka paljon rahaa olen käyttänyt ruokaostoksiin ja kuinka paljon harrastuksiin. Luottokorttiyhtiöllä ei kuitenkaan ole kuitteja josta selviäisi kuinka paljon suolakurkkuja olen ostanut puolen vuoden aikana. Hyvä näin. Eikä heillä ole syytäkään olla tätä tietoa. Sen sijaan osalla käyttämistäni kaupoista on tämä tieto johtuen kanta-asiakaskorteista, joita olen käyttänyt alennusten saamiseksi. Minulla on finanssidata, mutta ei mansikankäyttödataani.

Suomessa jokaisella rekisteröidyllä on rekisterin tarkastusoikeus ja osa kaupoista antaa pääsyn dataan. Veikkaanpa, että tulevaisuudessa ihmiset vaativat tietonsa itselleen ja palveluntarjoajat alkavat tarjoamaan työkaluja datavirran järjestelyyn ja analysoimiseen. Samalla myös kaupat joutuvat kilpailemaan siitä miten ne palvelevat datanälkäisiä asiakkaitaan. Data, joka on tuottanut lisäarvoa kaupan käsissä, on potentiaalisesti asiakkaan käsissä vielä arvokkaampaa.Olen nähnyt vauvojen telemetriapalvelun, mutta milloin näemme ensimmäisen yksityishenkilöiden kokonaisvaltaisen telemetriapalvelun joka antaa meille hallinnan tuottamastamme datasta.

Ajattele, jos voisit automaattisesti selvittää edellisen kuukauden ruokakorisi hinnan eri kaupoissa automaattisesti? Mitä, jos voisit laskea kuinka monta kaloria ostit viime viikolla ja miten se vaikutti painoosi? Mitä, jos voisit itse lukea autosi “mustan laatikon” dataa?

Ajatus oma datan omistamisesta on loistava ajatus, mutta se aikaansaa ehkä enemmän ongelmia kuin ratkaisee. Miten teinien, jotka saavat auton ensi kertaa käyttöönsä, yksityisyyttä suojataan, jos vanhemmat pystyvät seuraamaan heidän joka liikettä? Entä jos vakuutusyhtiöt alkavat vaatia meidän oman telemetrian tietoa kohtuuhintaisten vakuutusten saamiseksi?

Published
by
Herkko Hietanen
on 30/03/2010
in Privacy, Teknologiaoikeus and Web 2.0
. 2 Comments

Julkinen data

Antti Poikola, Petri Kola ja Kari A. Hintikka julkaisivat tärkeän kirjasen: “Julkinen data”. Siinä käsitelläänmyös julkisen datan avaamiseen liittyvää pykäläviidakkoa ja erityisesti edellisessä kirjoituksessani sivuamaani tietosuojalainsäädäntöä vaikka julkaisun ansiot ovat muualla. Hyvää työtä ja tuore tuulahdus muutoin hitaasti etenevään keskusteluun.

Oppaan lopussa esitetään joukko ehdotuksia suomalaisten tietovarantojen
maksuttomalle avaamiselle. Ehdotukset jakautuvat viiteen aihealueeseen:
1) Avoimen datan perusinfrastruktuurin synnyttäminen
2) Lainsäädännön muutos ja kansallinen ohjaus
3) Hallinnon sisäiset käytännöt tukemaan avointa dataa
4) Julkishallinnon avoimen datan hyötyjen jalkauttaminen
5) Suomen kansainvälisen edelläkävijyyden ja tahtotilan mahdollistaminen
Suomessa ei vielä ole datan avaamista koordinoivia toimielimiä, kuten esimerkiksi
Isossa-Britanniassa. Jotta eteneminen olisi koordinoitua ja yksittäisen organisaation
kannalta vaivatonta, Suomeen voitaisiin luoda hallinnon avoimen
datan selvitystoimisto (clearing house). Se koordinoisi käytännön kysymyksiä,
opastaisi hallintoa ja toimisi myös mahdollisten ongelmatilanteiden ratkaisijana
esimerkiksi Kuluttajaviraston tavoin. Niin ikään Suomelle voitaisiin kehittää
datakatalogi, jossa olisi keskitetysti tarjolla tiedot kaikista hallinnon tuottamista
julkisista aineistoista.

Silmiini osui Tim O’Reillyn lyhyt puhe aiheesta, joka sopi päivän avoin/julkinen data teemaan:

DGREE—Tim O’Reilly from DGREE on Vimeo.

Published
by
Herkko Hietanen
on 25/03/2010
in Copyright, Creative Commons, Open content, Privacy, Teknologiaoikeus and Web 2.0
. Closed

Netflixin haaste

Viime viikolla pitkään jenkkien suurin videovuokrausketju BlockBuster ilmoitti että se on ajautumassa konkurssiin. Vaikka konkurssi ei ole Yhdysvalloissa toiminnan loppu vaan uudelleenjärjestelyn paikka, on selvää, että videovuokraus toiminta on muuttunut viimeisen viiden vuoden aikana paljon. Netflix on yhdysvaltalainen videovuokrauspalvelu. Sen toiminnan ydin on verkossa toimiva palvelu joka suosittelee elokuvia katsojan aikaisempien elokuvien pohjalta. Olen itse arvotellut yli 1000 elokuvaa yhdestä viiteen tähteen -luokituksella.Netflix siis tietää makuni melko tarkkaan. Tuon tiedon ja miljoonien muiden samanlaisten makutietojen perusteella palvelu osaa arvioida minkä elokuvan saattaisin katsoa seuraavaksi. Aikaisemmin suosituksen saamiseksi piti kysyä kavereilta tai tiskin takana olevalta teinimyyjältä jonka maku ei välttämättä aina kohdannut omaa makua. Netflixin kautta valitut DVD tai Bluray -elokuvat saapuvat postilla kotiin. Palvelun kautta voi myös streamata osan elokuvista suoraan tietokoneelta tai sopivalta verkkoon kytketyltä laitteelta katsottavaksi.

NetFlixin todellinen innovaatio ja lisäarvon tuoja verrattuna muihin sen kilpailijoihin on kuitenkin suosittelujen tarkkuus. Omilla voimillaan yritys sai suosittelu algoritmit melko toimiviksi. 2009 se jakoi ensimmäisen Netflix prize kilpailun palkinnon: miljoona dollaria. Palkinnon sai ryhmä joka ensimmäisenä paransi suosittelualgoritmia kymmenellä prosentilla. Voittaja oli Team “BellKor’s Pragmatic Chaos”, jonka jäsenet olivat päivätöissä Yahoolla. Netflix sai Crowdsourcing menetelmällä halpaa työvoimaa sekä mittaamattoman arvokkaan parannuksen liikeomaisuuteensa. Tuloksista innostuneena yritys päätti toistaa kilpailun. Tuloksena oli joukkokanne. Netflix perääntyi kilpailusta ja joukkokanne on sovittu.

Mikä johti joukkokanteeseen? Netflix luovutti kilpailijoille datasetin algoritmin optimoimiseksi. Yritys oli tehnyt kaikkensa datan anonymisoimiseksi. Datasetti voidaan anonymisoida siten että yksin sen datan perusteella ei voi tunnistaa rekisteröityjä henkilöitä. Tutkijat kuitenkin selvittivät, että jos yhdistetään Netflix tietokanta ja IMDB tietokanta, anonymisoidut ihmiset voidaankin tunnistaa. Tässä tapauksessa tunnistaminen tapahtui arvostelun kellonajan perusteella. Vertaamalla tuota kellonaikaa IMDB tietokantaan pystyi yksittäiset käyttäjät tunnistamaan.

Suomessakin rekisteriselosteissa ja tietosuoja koskevissa pykälissä puhutaan rekisteritiedon käyttämisestä anonymisoituna. Rekisterinpitäjän on lähes mahdotonta tietää muihin rekistereihin tallennetuista tiedoista. Onko rekisteri anonymisoitu, jos sen data voidaan toiseen rekisteriin yhdistelemällä “deanonymisoida”? Tarvitseeko rekisterinpitäjän olla tietoinen joka ikisestä rekisteristä ja sen tiedoista vai riittääkö että anonymisointi tehdään vain omalle datalle? Näyttäisi, että nämä ongelmat saattavat estää monet crowdsourcing hankkeet.

Mitä ratkaisuja ongelmaan voisi olla?

-Rekisterin pitäjä voisi pitää kiinni datasetistä, mutta antaa queryvastauksia kilpailijoille. Näin voitaisi edes avustavasti varmistaa, että siitä ei voi yksilöidä henkilöä. Tämä vaikeuttaisi varmasti kilpailijoiden työtä verrattuna ensimmäiseen kierrokseen eikä välttämättä takaisi täydellisesti tietosuojaa.

-Rekisterinpitäjä voisi kerätä käyttäjiltään suostumuksen tutkimuskäyttöön. Tällöin myös tietosuojaongelmat voitaisiin sopimusteitse välttää. Suostumus olisi voinut olla myös jo alkuperäisessä käyttöehtosopimuksessa. Ongelmaksi tulee tosin erilaiset erityislait kuten Video privacyprotectio act jolla on muuten erittäin mielenkiintoiset taustat.

http://en.wikipedia.org/wiki/Video_Privacy_Protection_Act

http://en.wikipedia.org/wiki/Robert_Bork_Supreme_Court_nomination

Published
by
Herkko Hietanen
on 25/03/2010
in Court cases, Creative Commons, Open content, Privacy, Teknologiaoikeus and Web 2.0
. Closed

Mash-up-kartat ja CC

Muutama vuosi sitten monet tutkimushankkeet yrittivät yhdistää karttoja ja amatöörien luomia sisältöjä. Microsoft teki töitä Photosynthin kanssa, jonka teknolgoiaa on nyt ilmeisesti nivottu Bing-karttoihin. Tuloksena syntyi kiinnostava mash up, jossa Microsoftin katunäkymät yhdistyvät Flickrin kuviin jotka on CC lisensoitu. Yksityisyys asetukset ovat selkeästi erilaiset, jos kuva tulee Flickr palvelusta kuin jos sen on ottanut Googlen.. eikun Microsoftin kuvausauto. Flickr kuvissa näkyy ihmisten naamoja, tuotemerkkejä ja rekisterikilpiä. Kuvausautojen kuvista nämä on automaattisesti sumennettu.

Microsoft ei ole ainoa joka käyttää mash-upeissaan CC lisensointuja sisältöjä. Wikimedian siirryttyä käyttämään CC lisenssejä on myös Googlen karttapalveluissa CC sisältöä Wikipedia syötteiden johdosta. Wikipedia artikkelit saa kartalle oikean yläreunan lisävalikosta, josta voi säätää satelliittikartat päälle ja pois. Näköjään Google ei ole päivittänyt karttapalvelun Wikipedia osuutta lisenssimuutoksen jälkeen ja lisensointitiedoissa viitataan yhä GFDL lisenssiin (lisenssirikkomus?). Mitenköhän tällaisiin laiminlyönteihin pitäisi suhtautua? Onko Mashupin tekijän tehtävä seurata lisenssimuutoksia ja reagoida niihin saman tien, pienellä viiveellä, jonkun huomatessa asian vai ei lainkaan?

Published
by
Herkko Hietanen
on 22/03/2010
in Copyright, Creative Commons, Open content, Privacy, Sensuuri, Teknologiaoikeus and Web 2.0
. Closed

Barcelonalainen tuomioistuin vapautti vertaisverkkoon linkittäjän

Barcelonalainen tuomioistuin antoi merkittävän päätöksen linkityksestä P2P sisältöön. Jutussa kantajana oli SGAE (Sociedad General de Autores y Editores),  joka on Teoston Espanialainen vastine. Kantajana oli Mr Jesus Guerra-Calderón, joka ylläpiti elrincondejesus.com sivustoa. SGAE väitti että Guerra oli valmistanut kappaleita SGAE:n hallinnoimista teoksista ja saattanut niitä yleisön saataville. Vastaaja taas väitti että verkkosivulla ei tallenneta sisältöä, se on epäkaupallinen, ja että se ainoastaan on linkittänyt tiedostoihin joiden avaamiseen tarvitaan eMule vertaisverkko-ohjelmaa. Tämän takia vastaaja katsoi ettei ole vastuussa tekijänoikeusloukkaisita. Tuomari hyväksyi vastaajan argumentit ja hyltkäsi kanteen. Kiinnostavaa Guerran palvelussa on se, että linkit on valinnut Guerra itse eivätkä palvelun käyttäjät kuten esimerkiksi PirateBayn ja Finreactorin palvelussa. Guerra ei siis vedonnut siihen että palvelun ylläpitäjänä hän ei ole valinnut linkkejä tai ollut tietoinen niiden sisällöstä, josta seurauksena olisi mahdollinen vastuunvapaus. Guerra oli itse toimittanut sivustonsa sisällön ja sen linkki indeksit. Tuomiossa tämä oli otettu huomioon. Linkitystä ei katsottu oikeudenloukkaukseksi:

The defendant’s conduct is to create an index that supports and guides users to access networks using P2P file sharing system, menus, posters or covers for movies or musical works. But there is no provision in the protection system covered by Intellectual Property Law, and adapted to Community Law, that prohibits sites which encourage, permit or guide users to search for works which will then be traded through P2P networks. Broadly speaking, the linking system is the very basis of the Internet, and a multitude of pages and search engines (like Google) can technically do what precisely what is currently under dispute, namely, to link to so-called P2P networks.”

Tuomiossa katsotaan että p2p verkossa kopiointi voi hyvinkin olla yksityistä kopiointia.

“Undoubtedly, previously undistributed works can be made available to the public through P2P networks, even potentially, as they might not be downloaded by other users. This behaviour can often be directed to a plurality of people. However, again, the legal type does not fit exactly and in every circumstance the usual behaviour of the users in such networks, given that, on one hand, in most cases users have the intent of downloading a file not knowing if part of the file they just downloaded is being shared at the same time by one user or a plurality of users from their hard drive. It is perfectly possible that the file exchange is taking place with only one person, or with a limited number of people.”

Päätelmä on vähän ontuva. Vaikka yksityinen kopiointi vertaisverkkoja käyttämällä on mahdollista, usein verkon tehokkuus perustuu siihen, että kopioijia on lukuisia. Koska järjestelmä mahdollistaa teosten saattamisen yleisön saataville ei yksin se että se mahdollistaa myös yksityisen kopioinnin ole puolustus. Eli jos joukko x sisältyy joukkoon y ja x joukko ei ole laiton ja y joukko on, niin silloin y on laiton vaikka siinä on myös x. Eli osa meni oikein ja toinen osa meni kyllä metsään.

Via Technolama

Published
by
Herkko Hietanen
on 17/03/2010
in Copyright, Court cases, Finreactor, P2P, Tekijänoikeusjärjestöt, Teknologiaoikeus and Web 2.0
. Closed

Laulujen sanoja laillisesti

Käteeni sattui Teoston asiakaslehti, jossa kerrottiin uudesta laulut.fi -verkkopalvelusta. Palvelussa voi räätälöidä lauluvihkon, johon voi valita yhden tai useamman laulun reilun tuhannen laulun valikoimasta. Mukana tulee laulun sanat ja nähtävästi myös nuotit. Ilmeisen kohtuullinen lasku seuraa luonnollisesti perässä.

Kopioston varatoimitusjohtaja Jukka-Pekka Timonen kommentoi: “Hankkeen takana oli se, että laulujen sanoja sai verkosta luvattomista, mutta ei luvallisista lähteistä. Kun olimme aikamme ottaneet alas luvattomia saitteja, mietimme voisiko tehdä jotain muutakin.”

Hatun-nosto järjestöille.

Täältä löytyy esimerkkilauluvihko

Published
by
Herkko Hietanen
on 10/03/2010
in Copyright, Tekijänoikeusjärjestöt, Teknologiaoikeus and Web 2.0
. 4 Comments

Lapsikin osaa koodata Scratchilla

Scratch on MIT:n medialaboratorion ohjelmointikieli, joka ei vaadi aikaisempaa ohjelmointikokemusta. Ohjelmoinnin alkuun pääsee alle tunnissa lataamalla http://scratch.mit.edu sivulta ilmaisen ohjelmointialustan.

Ohjelmointi tapahtuu linkittämällä käskyjä ja grafiikka palapeliä muistuttavalla graafisella käyttöliittymällä. Jo muutamassa minuutissa kokematonkin käyttäjä onnistuu saamaan pelihahmot pyörimään ruudulla käskyjen tahdissa.

Jos pelien ohjelmointi tyhjästä ei innosta, voi käyttäjä ladata ja muokata mitä tahansa miljoonasta verkkosivuilta löytyvästä pelistä. Kaiken tämän mahdollistaa CC lisenssi. Järjestelmä pitää automaattisesti huolen, että alkuperäinen tekijä saa hänelle kuuluvan tekijäkunnian kun koodia käytetään uudelleen.

Scratchilla tuotetut pelit voi julkaista joko omilla verkkosivuillaan tai laittaa jakoon Scratch sivustoille. Scratch sivustolla julkaisu on ilmaista, mutta sivusto julkaisee vain ohjelmia, jotka on CC shareAlike lisensoitu. Sivustolla on noin puoli miljoonaa rekisteröitynyttä käyttäjää, jotka ovat luoneet 17 miljoonaa skriptiä ja tuottaneet 6 miljoonaa kuvaa. 15 tuhatta uutta käyttäjää tutustuu Scratchiin kuukaudessa. Erityisen kiinnostavan ohjelmointialustasta tekee käyttäjien ikä. Käyttäjistä suurin osa on teini-ikäisiä ja sitä nuorempia. Scratch alusta on levinnyt erityisesti OLPC-100$-läppäreiden mukana lapsille.

jatka lukemista ja katso remiksaamani peli

Published
by
Herkko Hietanen
on 05/03/2010
in Copyright, Creative Commons, Open content, Open source, tavaramerkki, Teknologiaoikeus and Web 2.0
. 2 Comments

Päivän parodia

En ollut ihan varma nähtyäni Shakiran musiikkivideon ensimmäistä kertaa onko joku jo ehtinyt tehdä siitä parodian -mutta ei. Shakira on oma itsensä alla olevassa videossa:

Andrew Fosterin on lukiolainen joka päätti tehdä oman versionsa videosta:

Published
by
Herkko Hietanen
on 16/12/2009
in Copyright and Web 2.0
. Closed

26 universities to Open Access publishing model

Turre Legal counseled a consortium of Finland’s universities of applied science (aka. AMK) to create a digital repository for theses and research publications . The project adopted a joint Open Access mandate that means that annually 20.000 academic thesis and thousands of scholarly articles written by the staff of the AMK will be openly accessible online.

After 1 January 2010, the Universities of Applied Sciences will require all teachers and researchers who work at the universities to save a copy of their research essays that are published in scientific publications, or a university publication series, in the open electronic library, Theseus.

According to Harvard’s open access guru Peter Suber “This is, by far, the largest set of institutions to adopt a joint OA mandate.”

openAccessposterAs a part of the project Turre’s partner Herkko Hietanen has been translating Creative Commons 3.0 licenses to Finnish legal system. The license translation and adoption  is at its final stretches and waits for the CC headquarters’s approval. Theseus enables students and teachers to choose a Creative Commons license to their works if they so desire.

Here is a poster of the project and here is an article published in SciecomInfo.

Here is the current draft of the CC 3.0 license for you consideration. Comments to the license are welcomed.

Published
by
Herkko Hietanen
on 11/12/2009
in Copyright, Creative Commons, English, News, Open content and Web 2.0
. 8 Comments