Esimerkiksi PirateBay itse ja Piratpartiet tiedottavat keissin suullisesta käsittelystä. Live feediä voi kuunnella Ruotsin radion webcastin kautta.
Esitutkintamatskun, syytteen, ja muun lukemani perusteella PirateBaytä voisi spekuloida Finreactoria vastaan vaikka seuraavasti:
1. Ruotsissa syyttäjä etenee varman päälle lain rajoissa. Syyte on tarkkaan rajattu. Se koskee vain neljää ydinylläpitäjää, vaikka enemmänkin olisi voitu tuoda oikeussaliin. Syyte on rajattu vain tiettyihin teoksiin (24 levyä, 9 filmiä ja 4 peliä) ja niiden kopioimiseen. Väite on, että ylläpitäjät ovat toimineet avunantajina tai valmistelijoina käyttäjien tekemille oikeudenloukkauksille.
Suomessa ylläpitäjiä syytettiin suorasta oikeudenloukkauksesta lain kirjaimesta välittämättä, eikä esimerkiksi avunannosta. Suomessa valmistelu (“förberedelse”, jenkeissä “conspiracy to commit copyright infringement” tulee lähelle) ei ole rangaistavaa. Suomessa haettiin tuomiota alun perin noin 30:lle ylläpitäjälle. Syyte koski alun alkaen kaikkien teoksien kaikkia kopioita, jotka oli koskaan kulkeneet syytteessä kuvatun trackerin kautta. Teoksia oli varmaan kymmeniä tuhansia.
2. Ruotsissa korvausvaatimukset ovat rajauksista huolimatta kuitenkin niinkin paljon kuin noin 10 miljoonaa euroa. Tämä perustuu suuren käyttäjämäärän tuomiin huimiin latausmääriin. Jos kaikki PirateBayhin listatut teokset olisivat syytteessä mukana, olisi vaatimus perinteisellä teos x kopiot x hinta kaupassa -kaavalla varmaankin lähellä pankkien “bail out” operaatioita. Joka tapauksessa liikuttaisiin miljardeissa. — Ruotsissa epäsuorasta oikeudenloukkauksesta kuten avunannosta voidaan määrätä korvauksia.
Suomessa korvausvaatimukset olivat noin 5 miljoonaa euroa. Ylläpitäjää kohti tämä on tietysti paljon vähemmän kuin Ruotsissa. Suomen tekijänoikeuslain mukaan korvausta ei kuitenkaan tipu lainkaan epäsuorasta loukkauksesta. Ehkäpä tämän takia tuomiot kirjoitettiin siten, että loukkaukset olisivat olleet mukamas suoria? (Klassinen kaava: päätetään lopputulos ensin, sepitetään perustelut sitten)
3. Ruotsissa ylläpitäjien “teot” näyttäisivät sisältävän mm. palvelintilan vuokrausta, träkkerisoftien konffausta ja saitilla blogausta. Mukana on myös toki trackerin siivoamista toimimattomista torrenteista ja asiattomista postauksista. Onpa mukana myös bännerimainosten myyntiä, josta saadut muutamat tuhannet eurot on nähtävästi sijoitettu kaistaan ja palvelintilaan (kuten tapahtunee edelleen.) Siitä ei ole mitään tietoa ovatko ylläpitäjät Ruotsissa myös käyttäneet palvelua, koska syytettä ei ole tämän mukaisesti kirjotettu eikä myöskään näyttöä haettu.
Suomessa ylläpitäjillä oli hieman erilainen lähestymistapa käyttäjäyhteisön luomiseen. Kun PirateBaystä torrentteja voi hakea kuka tahansa, nykyään melkein millä kielellä tahansa, niin Finreactoriin piti erikseen rekisteröityä, ja kieli oli käytännössä suomi. Lopputuloksena Finreactorin saitilla oli ennalta määritellyt enintään 10 000 käyttäjää kun PirateBayssä käyttäjiä on joiden arvelujen mukaan noin 10 miljoonaa. Finreactorissa ei myöskään ehditty mainosrahoitukseen saakka. — Suomessa osaa ylläpitäjistä syytetiin myös palvelun omasta käytöstä.
4. Ruotsissa välittäjien vastuuvapautta koskevan direktiivin 14 artiklaa voisi yrittää soveltaa sen perusteella, että ylläpitäjät eivät voineet olla tosiasiallisesti tietoisia yksittäisistä syytteeseen poimituista oikeudenloukkauksista. Pidän argumenttia kuitenkin heikkona, koska ylläpitäjille lähetettiin valtava määrä alasottoilmoituksia, eikä yhteenkään reagoitu.
Suomessa välittäjien vastuuvapautta koskevaa direktiiviä olisi sen sijaan pitänyt epäilemättä soveltaa, koska ylläpitäjille tuli vain yksi alasottoilmoitus, ja siihen reagoitiin. Suomessa direktiivi on sitä paitsi kirjoitettu kansalliseen lakiin eri tavalla, ylläpitäjien kannalta myönteisesti. Suomessa tosiasiallinen tietoisuus syntyy vain alasottoilmoituksella.
5. Oma veikkaukseni on, että Ruotsissa puolustus tulee kaatumaan samaan teknisten selitysten minaan johon varmaan itsekin ajoimme Finreactorin alkuvaiheessa. Loppupeleissä tuomarit katsoo kuitenkin kokonaisuutta, ja toiminnan lopputulosta. Veikkaan, että Ruotsissa tulevat puolustautumaan teknisillä selityksillä (ylläpito ei ole levitystä, linkitys ei ole levitystä), ja sen takia häviävät ainakin ensimmäisen asteen melko suvereenisti. Sekä avunanto että etenkin valmistelu (brottsbalk 23 kap, 2 §) on määritelty sen verran epämääräisen laajasti, että jos tuomarit katsoo “jotain laitonta” tapahtuneen, sieltä napsuu myös aika helposti tuomio noilla teorioilla.
Suomessa hävisimme ensimmäisen kierroksen lähinnä teknisellä puolustuksella, ja toisen lähinnä juridisella. Keissi on sisällä Korkeimmassa oikeudessa, mutta toistaiseksi sieltä ei ole edes luvattu ottaa kantaa koko vastuukysymykseen. Jos ottavat, ja vieläpä juridisesti, kaikki on toki vielä mahdollista. Vosivat nyt vähintään korvata vastuun perusteeksi avunannon suoran loukkauksen sijaan. Suomen keissi menee Korkeimman oikeuden esittelyyn nyt kevään aikana.
* * *
Summa summarum: PirateBayssä ja Finreactorissa on lukuisten yhtäläisyyksien lisäksi paljon eroavaisuuksia. Suurimmat erot ovat mielestäni lain sisällössä ja lain käytössä, ei teknisissä yksityiskohdissa tai ylläpitäjien tekemisissä, alasottoilmoituksia lukuunottamatta. Suomessa lain sisällön yksityiskohdat ovat syytetyille myönteisempiä. Lain käyttö on sen sijaan lahden tällä puolella vielä ainakin tässä keississä ollut tsaarinajan lähtökohdissa. Syyllinen kaikkeen ennen kuin toisin todistaa. Ehkä medialla on vaikutusta asiaan: Ruotsissa syyttäjän on pelattava varman päälle tarkasti lain mukaan, koska niin moni penkoo ja uutisoi juttua. Suomessa sen sijaan melkoisella juridisella riskillä käynnistetty erittäin laaja syyte meni pääkohdiltaan läpi jo kaksi oikeusastetta. Tuomioistuimet ovat rajanneet tuomiota pikkuisen sieltä täältä, mutta silti se mitä hovioikeudessa tuomittiin on juridisesti paljon paljon enemmän kuin mitä syyttäjä ja oikeudenhaltijat uskaltavat Ruotsissa edes vaatia.
.png)
