Turre Legal

Yksityiset parkkimaksut lainsuojattomia

Helsingin hovioikeus hylkäsi tänään ParkComin valituksen parkkisakoista. Hovioikeuden mukaan vain kunnan pysäköinninvalvojat ja poliisit voivat määrätä parkkisakkoja. Hovioikeuden päätöksen voi ladata tästä.

Hovioikeuden mukaan oli keskeistä, että parkkisakko on rangaistusluonteinen seuraamus. Tuomion ehkä kyseenalaisin pätkä on tämä:

Pysäköintikieltojen määrääminen yksityiselle alueelle on mahdollistettu tieliikennelaissa. Laissa edellytykseksi on asetettu ainoastaan, että kielto ilmaistaan selvästi havaittavalla tavalla. Sen sijaan yksityiselle taholle ei ole säännöksessä annettu oikeutta määrätä kiellon vastaisesta pysäköimisestä seuraamuksista [sic] … hovioikeus katsoo, että maanomistajan oikeus rangaistusluonteisten seuraamusten määräämiseen edellyttää, että siitä on säädetty lailla.

Parkkisakon määräämistä ei ole erikseen laissa kielletty. Miksi parkkisopimukseen ei saisi lisätä sopimussakkoa ilman nimenomaista laissa asetettua määräystä? Yksityisillä parkkisopimuksilla ei ole toisin sanoen merkitystä ilman neuvotteluja kunnan pysäköinninvalvojien kanssa. Mielestäni siitä, että valtio tarjoaa tietyn ”palvelun”, ei voida tehdä sellaista juridista vastakohtapäätelmää, että valtiolla on myös tähän palveluun monopoli.

Entä pysäköinnin maksullisuudesta kertova kyltti? Hovioikeus ei ihme kyllä kiistänyt sopimussuhteen olemassaoloa, joten kyltissä mainitut ehdot olivat nähtävästi pätevä sopimus, vaikka tätä ei aivan suoraan tuomiossa sanotakaan. Ainoastaan sakkoa koskeva ehto oli mitätön:

Laatimillaan kylteillä ja valvontamaksulomakkeilla yhtiö on luonut järjestelmän, jossa se katsoo auton kuljettajan pysäköimällä … sitoutuvan asetettujen pysäköintiehtojen noudattamiseen … Koska maanomistajalta … puuttuu oikeus rangaistusluontoisen seuraamuksen määräämiseen omistamallaan alueella tapahtuvasta pysäköintivirheesstä, ei maanomistajan kanssa tekemänsä pysäköintikiellon valvontaa koskevan sopimuksen perusteella voi myöskään tällaista oikeutta itselleen saada… Yhtiö ei voi näin ollen saada oikeussuojaa vaatimukselleen luomansa sopimusjärjestelyn kautta.

Yksityisomaisuuden perustuslaillisesta suojastakaan ei ollut sakkoehdon perusteeksi:

Hovioikeus …toteaa, että perustuslaissa turvattuun omaisuuden suojaan ja sopimusvapauteen ei kuulu rangaistusluonteisten toimenpiteiden salliminen yksityiselle taholle ilman nimenomaista lain säännöstä.

Oltiinpa yksityisten parkkisakkojen järkevyydestä ja kohtuullisuudesta mitä mieltä tahansa, minusta tämä tuomio on juridisesti aika turha. Jutun kiinnostava kysymys on ensinnäkin sopimussuhteen syntyminen (hyväksyykö kuljettaja sopimuksen ajamalla yksityiselle alueelle, jossa on kyltti pysäköintiehdoista?) ja toisekseen sopimusehtojen mahdollinen kohtuuttomuus (oliko sopimuksen mukainen 40 euron sakko yllättävä ja ankara tai muuten kohtuuton?). Nyt näihin kysymyksiin ei otettu kantaa, tai niihin vastattiin epäsuorasti (sopimus oli syntynyt mutta ehto oli lain vastaisena pätemätön). Lyhyesti sanottuna tästä keissistä ei ole aineksia miksikään yleiseksi oikeusohjeeksi, jota voisi soveltaa vaikkapa Internetistä ostetun median ja ohjelmistojen lisenssisopimuksiin.

Herkko Hietanen
Seuraa minua

Herkko Hietanen

Lakimies, osakas, kauppatieteiden tohtori, oikeustieteen maisteri at Turre Legal
Lakimies, jolla on 15 vuoden kokemus teknologia- ja mediaoikeudenkäynneistä, startup-yrityksistä ja IT-juridiikasta.
Herkko Hietanen
Seuraa minua
  1. Hiljaisen sopimuksen soveltumisalan laajentamisessa lähdetään todella vaaralliselle tielle. Seuraavaksi ostoskeskukset laittavat ovilleen kyltit joissa myyjille ja vartijoille annetaan kaikki mahdolliset oikeudet mitä vain voidaan ajatella sopimusvapauden piiriin. Täysin sama asia kuin ParkMikälie temput. Taloyhtiön pihaan kyltit nurmikolle astumisen maksullisuudesta ja pihassatupakointi-maksu ei-asukkaille jne.

    Yksipuolisen julistuksen ei tule voida muodostaa sopimusta kuin hyvin poikkeuksellisesti.

    Itseäni huolestuttaa eniten että sen paremmin tuomioissa kuin uuden lainvalmistelussakaan ei ole pahemmin tähän aspektiin tartuttu. Toinen huolen aihe on ”Tarve oikeuttaa keinot” argumentoinnin saama suuri painoarvo keskusteluissa ja lainvalmistelussa (jossa ilmeisesti ei ole muuta kuultukaan).

  2. No joo – ainakin tuo auton ikkunassasi oleva lappu olisi sopimuksena pätemätön ehdon yllättävyyden ja ankaruuden takia. Sopimusta olisi tuskin edes syntynyt, koska ei kukaan normaalijärkinen voi olettaa, että sun autoon jotain tauhkaa jättämällä sä alat karhuta siitä jotain kassaa. Sen sijaan parkkipaikan käytöstä voi hyvinkin olettaa joutuvansa maksaa, eikä tollanen 50 euron virhemaksu ole silloin mitenkään ennakoimaton. Itsekin olen saanut sellaisia elämäni aikana lukuisia. Eri asia vituttaako sellaisen saadessaan vai ei.

  3. Hovioikeudella ei mielestäni ollut muuta vaihtoehtoa kuin todeta Parkcomin maksut lainvastaisiksi. Mikäli yksityisten pysäköinninvalvontayritysten toiminta todettaisiin lailliseksi nykyisen lainsäädännön nojalla, avaisi se ovet loputtomalle valvontamaksuviidakolle.

    Eli jos jossain oleva kyltti aiheuttaa sopimuksen syntymisen ja sen perusteella sopimussakkojen perinnän, niin mikä estäisi kauppoja laittamasta oviinsa ilmoitusta ”Näpistely kielletty. Tämän sopimusehdon rikkomisesta määrätään 50eur valvontamaksu”. Tai minua laittamasta autoni ikkunaan lappua, jossa ilmoitetaan että kaikista autooni jätetyistä papereista peritään 50eur käsittelymaksu?

  4. Kiitos mainostamastasi postauksesta henkilö Anonymous.

    Havaitsin nopeasti blogeja selatessani, että Kemppinen oli kanssani samaa mieltä kuten myös häneen blogiinsa merkinnän jättänyt Jyrki Virolainen. Molemmat ovat vanhempia tuomareita ja oikeustieteen professoreita.

    Noh, en kuitenkaan pidä henkilöauktoriteetteihin vetoavia juridisia argumentteja oikeastaan minkään veroisina. Asiakommenttina viittaamaasi toiseen blogaukseen voisin todeta, että sopimussakko on määritelmänsä mukaan nimenomaan rangaistus. Määrältään neljänkymmenen euron sopimussakko pysäköintivirheestä lienee yleisen elämänkokemuksen mukaan kohtuullinen ja odotusten mukainen.

  5. Turren referaatti tuomiosta on kyllä sangen heppoinen. Vankasti perustellun analyysin tuomiosta voi lukea täältä:

    http://oikeusjakohtuus.blogspot.com/2008/11/lukijan-artikkeli-yksityiset.html

    Niinköhän todellakin kyltissä mainitut ehdot muodostivat hovioikeuden mielestä pätevän sopimuksen? Varsin nuivastihan tähän suhtauduttiin, kuten linkitetystä ansiokkaasta artikkelista ilmenee.

    Turre ei tunnu tajuavan, että eihän sopimussakkoa voi MÄÄRÄTÄ. Sopimussakosta sovitaan. Kyse tässä jutussa on siitä, että valvontayhtiö MÄÄRÄÄ maksuja kuljettajille, jotka eivät varmasti ole tosiasiallisesti halunneet mihinkään sopimukseen sitoutua. Sopimusta ei ole. Sopimussakko on niin erityislaatuinen sopimusoikeudellinen työkalu, että ei sellaisesta sovita enää autoja pysäköimällä – kyllä siihen tarvitaan ihan nimenomainen tahdonilmaus.

    Turrehan tuntuu ryhtyneen kaikkien alojen asiantuntijaksi kuten Ritva Santavuori eläkkeelle jäätyään, ja laukoo nopeasti ja harkitsematta kommentteja asioista, joihin se ei ole perehtynyt kunnolla. Huolestuttava asenne lakimiehiltä, varsinkin kun ette ole vielä eläkkeellä.

  6. Lakiteknisesti selkeä päätös. Kerrankin näin.

    Kysymys herää, että nostetaanko näitä yhtiöitä vastaan nyt valtion toimesta syyte siitä että ne on ”ottanut lain omiin käsiinsä” ja jakanut lain vastaisesti näitä sopimussakkojaan 😉