Turre Legal

Toinen päivä – more the same

Toinen Finreactor-päivä ei tuonut isoja yllätyksiä. Ehkä mielenkiintoisin tieto oli, että FlatOut-pelin takana oleva yritys oli ainoa taho, joka oli lähestynyt ylläpitoa toivomuksella materiaalin poistamisesta. Kukaan paikalla olleista oikeudenhaltijoista ei siis ollut vaivaitunut etukäteen pyytämään materiaalin poistamista vaan ensimmäinen yhteydenotto tehtiin sitten suoraan poliisin kautta.

Tästä tuli väkisinkin mieleen, soveltuisikohan lain tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta 5.6.2002/458 15 § analogian pohjalta tapaukseen:

Vastuuvapaus tietojen tallennuspalveluissa

Kun tietoyhteiskunnan palvelu käsittää palvelun vastaanottajan (sisällön tuottaja) toimittamien tietojen tallentamisen tämän pyynnöstä, palvelun tarjoaja ei ole vastuussa tallennettujen tietojen sisällöstä tai välittämisestä, jos hän toimii viipymättä tallentamansa tiedon saannin estämiseksi:

1) saatuaan tietoonsa sitä koskevan tuomioistuimen määräyksen taikka, jos kysymyksessä on tekijänoikeuden tai lähioikeuden loukkaaminen, saatuaan 22 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen;

2) saatuaan muuten tosiasiallisesti tietoonsa, että tallennettu tieto on ilmeisesti rikoslain (39/1889) 11 luvun 8 §:n taikka 17 luvun 18 tai 18 a §:n vastainen.
(9.7.2004/655)

Nopeasti miettien tuntuisi kyllä oudolta, että materiaalin pysyminen käyttäjien koneella voisi johtaa ankarampaan vastuuseen kuin sen säilyttäminen palvelun palvelimella. Mielipiteitä?

***

Herkko onkin ehtinyt jo bloggaamaan aiheesta, mutta toinen varsin mielenkiintoinen yksityiskohta tapauksessa on, että poliisi ei ole mitenkään lähtenyt tarkistamaan jaetun materiaalin sisältöä vaan on luottanut oikeudenhaltijoiden ilmoitukseen asiasta. Koko esitutkinnan aikana asiaa ei sivuttu mitenkään vaan oikeudenrikkomusta pidettiin ilmeisesti ilmeisenä. Tästä seuraa kuitenkin hyvin mielenkiintoinen johtopäätös: vaikka poliisi piti selvänä, että verkossa tapahtui heidän omien sanojensa mukaan *massiivinen* tekijänoikeudenloukkaus, he eivät tehneet alkuun mitään sen pysäyttämiseksi. Sen sijaan ennen palvelun sulkemista tapauksen esitutkintaan käytettiin kolme kuukautta, jonka aikana ylivoimainen valtaosa tapauksen pohjana olevasta (_väitetystä_) 3.5 miljoonan euron vahingosta syntyi. Luulisi, että oikeudenhaltijat olisivat raivoissaan, mutta jostain kumman syystä näin ei kuitenkaan ole..

Herkko Hietanen
Seuraa minua

Herkko Hietanen

Lakimies, osakas, kauppatieteiden tohtori, oikeustieteen maisteri at Turre Legal
Lakimies, jolla on 15 vuoden kokemus teknologia- ja mediaoikeudenkäynneistä, startup-yrityksistä ja IT-juridiikasta.
Herkko Hietanen
Seuraa minua
  1. Väärä lainkohta. 15§ soveltuu 1:1. Jengi tallentanut torrent-linkkejä Finreactoriin – ylläpito ei vastuusta seurauksista koska ei take down noticeja.

  2. Niin mutta, ”tietoyhteiskunnan palvelu” on eri asia kuin 13 § ”tiedonsiirto- tai verkkoyhteyspalvelu”. Jälkimmäinen on ensin mainitun osajoukko, eli ei ole 1:1.

  3. Vastuuvapautta ei ole tossa laissa kytketty siihen, että välitettäisiin dataa palvelun kautta. Lain perustelujen mukaan ”Internetissä on runsaasti palveluja, jotka ovat vastaanottajille maksuttomia, kuten hakupalveluja, tietopalveluja, verkkojulkaisuja ja ajanvietepalveluja.… Kaikki nämä palvelut ovat laissa tarkoitettuja tietoyhteiskunnan palveluja.” Palvelun tarjoaja voi olla myös luonnollinen henkilö. Musta toi soveltuu 1:1.

  4. Selvästikään Finreactorin “ylläpito” ei ole väitetyn tekijänoikeuden alaisen materiaalin siirron alkuunpanija, vastaanottaja eikä ylläpitäjä valitse mitä käyttäjät latailevat (13 §). Tällä perusteella Finreactorin ylläpidolla ei tosiaankaan voi olla vastuuta käyttäjien teoista, varsinkaan jos he eivät ole saaneet lain tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta 22 § tarkoittamaa ilmoitusta väitetystä tekijänoikeusloukkauksesta.

    Siksi että Finreactor ei välittänyt laisinkaan tekijänoikeudellisesti merkityksellistä materiaalia, ei siihen myöskään voida soveltaa mainitun lain 13 §:ää. Kyseinen vastuuvapaus siis annetaan vain sellaiselle joka on nimenomaan välittänyt tietämättään sitä itsessään loukkaavaa dataa, josta käsittääkseni bittikään ei ole voinut kulkea Finreactorin palvelinten kautta.

    Itsestään selvää tosin on että sama periaate pätee vielä vahvemmin jos jonkin palvelun toiminta tietämättä sisällöstä on ollut vielä vähäisempää asiaan puuttumista kuin itse loukkaavan sisällön välittämistä (kuten Finreactorin tapauksessa IP-osoitteiden ja ”linkkitiedostojen” jakelua).

  5. Tätä painotimme ensimmäisen päivän kuulemisissa. Kukaan ylläpitäjistä ei ollut saanut oikeudenomistajilta ilmoitusta laittomasta materiaalista eikä vaatimusta sen alas ottamiseksi.

  6. Eikö laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta sovellu suoraan, eikä pelkästään analogian pohjalta?

    ”Tietoyhteiskunnan palvelu” määritellään lain 2 §:ssä. Minusta tunnusmerkit täyttyvät: Finrector-informaatiopalvelu oli selvästi sähköisesti toteutettu etäpalvelu (1 mom. 1 ja 2 kohta), jonka sisältö oli palvelun vastaanottajan (Finreactorin käyttäjä) pyynnöstä tapahtuva tiedonsiirto (linkkitekstejä tiedostoihin) (1 mom. 3 kohta). 2 §:n mukaan tietoyhteiskunnan palvelu toimitetaan ”tavallisesti vastiketta vastaan”, mutta vastike ei siis ole välttämätön (1 mom. 4 kohta).

    Selvästikään Finreactorin ”ylläpito” ei ole väitetyn tekijänoikeuden alaisen materiaalin siirron alkuunpanija, vastaanottaja eikä ylläpitäjä valitse mitä käyttäjät latailevat (13 §). Tällä perusteella Finreactorin ylläpidolla ei tosiaankaan voi olla vastuuta käyttäjien teoista, varsinkaan jos he eivät ole saaneet lain tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta 22 § tarkoittamaa ilmoitusta väitetystä tekijänoikeusloukkauksesta.

    On tosiaan erikoista, että väitetyistä miljoonatappioista huolimatta vain yksi oikeudenhaltija vaivautui pyytämään Finreactoria lain edellyttämällä tavalla poistamaan materiaaliinsa osoittavat torrent-linkit. Eikä kenelläkään ollut valittamista, vaikka poliisi ei estänyt ”miljoonatappioiden” syntymistä.

    Tämä koko juttu vaikuttaa aika amatöörimäisesti toteutetulta näytösoikeudenkäynniltä: tärkeintä on asiasta saatu julkisuus. Ilmoitetaan nettipiratismikeissistä ja miljoonavaatimuksista, vaikka asiaa tunteville on selvää, että tällaiset vaatimukset eivät millään voi mennä Suomessa läpi. STT ja Co uutisoivatkin oikeudenhaltija- ja syyttäjäpuolen tiedotteet kritiikittä ja vastapuolta kuulematta, kuten maan tapana on.

    Oikeudenhaltijat eivät ole edes vaivautuneet lähettämään lain tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta tarkoittamaa keskeyttämisilmoitusta palvelun ylläpitäjille, näin ehkä tuhoten lopullisesti koko jutun pohjan ja ainakin vahingonkorvausvaatimuksensa.

    Kuinka moni firma olisi samassa tilanteessa jättänyt Cease and Desist -kirjeet lähettämättä Yhdysvalloissa? Ei monikaan. (Hassua, koska kantajinahan on myös jenkkifirmoja – ilmeisesti niiden suomalaiset lakiosastot ovat vielä näissä asioissa vähän vihreitä.)

    Ja sitten poliisitutkinta perustuu screenshotteihin…