Turre Legal

Toimittajan sananvapaus voitti Nightwish-kirjasta nostetut kunnianloukkaussyytteet

Jälleen yksi juttu valmiina. Saimme juuri tiedon, että syyttäjä ei ilmoittanut tyytymättömyyttä kunnianloukkauskeississä, jossa puolustimme Nightwish-kirjan kirjoittanutta toimittaja Marko ”Mape” Ollilaa. Tämän jälkeen meikällä ei olekaan enää yhtään keissiä tulessa. Saavutus sekin.

Juttu ansaitsee muutaman merkinnän blogissa erityisesti siksi, että käräjätuomari Markku Saalastin tuomio on harvinaisen kattavasti ja yksityiskohtaisesti perusteltu. Se on 38 sivua pitkä. Valitettavan usein kunnianloukkausjuttuja on aiemmin ratkaistu Suomessa vetämällä yksi ”haista vittu” irti kontekstista ja tuomittu syytteen mukaan, mutta tässä keississä otettiin huomioon kokonaisuus. Tuomiossa on mukana todistajien luotettavuus, Korkeimman oikeuden ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö, lakien esityöt ja jopa oikeuskirjallisuus. Lopputuloksena käräjäoikeus hylkäsi keskeiset syytekohdat tahallisuuden puutteen takia:

Käräjäoikeus toteaa, ettei ole väitettykään Ollilan keksineen itse kirjassa esille tuotuja kiistanalaisia väitteitä. Ne on perustettu useampien henkilöiden haastatteluihin. Haastattelulainaukset on yksilöity, dokumentoitu ja kirjan sisältö kerrottu käydyn vielä läpi kustantajan kanssa… Kirjasta on käynyt ilmi miten käytetyt lähteet ovat valikoituneet ja miten heidän objektiivisuuttaan suhteessa kiistanalaisiin kohtiin on voinut arvioida. Kyseessä ei ole ollut tietokirja, vaan viihteellinen rockbiografia, josta valistunut lukija – huomioiden senkin, ettei väitteisiin ole esitetty niiden kohteena olleiden henkilöiden vastakommentteja – on voinut ymmärtää kirjoittajan näkökulman aiheeseen.

Ollilan tekstiin kirjoittamat varaumat puhuvat sitä vastaan, että hän olisi suhtautunut kyseisissä haastatteluissa kerrottuun kritiikittömästi ja että hänen tarkoituksenaan olisi ollut nimenomaan loukata asianomistajia.

…käräjäoikeus katsoo selvitetyksi, että Ollilalla on ollut riittävät perusteet pitää useilta asiantuntevilta haastateltavilta kuultuja samansuuntaisia tietoja totena ja myös kirjan toimittamistavan osoittaneen, ettei hänellä ole ollut tahallista loukkaamistarkoitusta.

Lisäksi tuomari ei hellitä vaikka juttu on jo ratkaistu tahallisuuden puutteeseen:

TEON VÄITETTY TÖRKEYS

Vaikka syyte hylätään jo edellä lausutun perusteella, käräjäoikeus toissijaisesti lausuu tältä osin vielä seuraavaa… [seuraa sivu tekstiä]

Käräjäoikeus katsoo jääneen näyttämättä myös, että syytteessä tarkoitetusta kirjasta olisi aiheutunut asianomistajille suurta tai pitkäaikaista kärsimystä taikka erityisen suurta tai tuntuvaa vahinkoa, sekä että tekoa olisi ollut myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä tärkeänä.

Kun tähän nähden kyseessä ei ole voinut olla tärkeäksi otsikoitava kunnianloukkaus, syyte olisi joka tapauksessa tullut hylättäväksi myös vanhentuneena, koska syyteoikeus perusmuotoisesta kunnianloukkauksesta on rauennut…

Tuomion perusteellisuus on varmasti vaikuttanut siihen, että syyttäjä on tyytynyt lopputulokseen. Mahtaakohan julkisuusarvo vaikuttaa tuomioiden laatuun vai onko kysymys loppupeleissä aina ja vain tuomarista?

Herkko Hietanen
Seuraa minua

Herkko Hietanen

Lakimies, osakas, kauppatieteiden tohtori, oikeustieteen maisteri at Turre Legal
Lakimies, jolla on 15 vuoden kokemus teknologia- ja mediaoikeudenkäynneistä, startup-yrityksistä ja IT-juridiikasta.
Herkko Hietanen
Seuraa minua
  1. Miksei kaikkia tuomioistuinten ratkaisuja voida perustella tuolla tavalla kunnolla?
    Onko kyse siitä, että tällöin tulee väärä lopputulos?

    Kuka muuten oli tuomarina? Hyvistä perusteluista ansaitsee saada julkisuutta positiivista.