Korkein oikeus julkaisi tänään ParkCommin keissin tuomion. Meni vaihteeksi oikein. Keississä ei ole mielestäni mitään erityisen ennakkopäätösluontoista vaan se on lähinnä alempien oikeuksien sekoilut korjaava oikeustilaa selventävä ratkaisu.
Tuomion keskeisin kohta on kappale 12:
Laissa varallisuusoikeudellisista oikeustoimista (oikeustoimilaki) säännellään muun muassa lain soveltamisalaan kuuluvien oikeustoimien tekemistä. Yhteiskunnallisen kehityksen sekä tavaroiden ja palveluiden vaihdannassa käyttöön otettujen uusien menettelytapojen myötä on jo melko pitkään jouduttu havaitsemaan, ettei kaikkia esiin tulevia sopimuksen syntymiseen liittyviä tilanteita kyetä selittämään oikeustoimilain perinteisellä, tarjoukseen ja siihen annettuun vastaukseen perustuvalla mallilla. Tällöin on voitu turvautua joko päättelyyn, joka lähtee tahdonilmaisuja koskevista oikeustoimilain periaatteista, mutta soveltaa niitä uusien tilanteiden vaatimalla tavalla, tai sitten päättelyyn, jossa sopimuksen syntyminen liitetään ulkonaisiin tunnusmerkkeihin, jotka ilmenevät osapuolten toiminnassa tai sen yhteydessä. Tällöin osapuolten toimintaa tarkastellaan siltä kannalta, millainen toiminta voi määrätyissä olosuhteissa olla objektiivisesti tarkastellen tyypillisesti osoitus sopimussuhteen syntymisestä tai sitoutumisesta noudattamaan tiettyä järjestelyä. Tietty menettely tietynlaisessa toimintaympäristössä voi siis johtaa siihen, että sopimuksen ja siihen perustuvien velvoitteiden katsotaan olevan olemassa ilman, että turvaudutaan yksinomaan tahdonilmaisun käsitteeseen ja siihen nojautuvaan perusteluun.
Perään olisi voinut laittaa viitteitä oikeuskirjallisuuteen, esim. Kurt Grönforsin Avtalsgrundande rättsfakta (1993) jossa sama on toistettu jo aikoja sitten. Toisaalta viitteiden puuttuminen ja spekuloimaton kielenkäyttö antavat viitteen, että asian pitäisi olla muutenkin selvä.
Keissi vahvistaa, että softalisenssit ja verkkopalvelujen käyttösäännöt on pääsääntöisesti päteviä — kunhan ehdot ovat ovat “kohtuullisia” eivätkä merkittävästi muista vastaavista tuotteista tai palveluista käyttäjän tappioksi poikkeavia.
