Turre Legal

Ovatko videopelien loot boxit lainvastaisia?

Videopelien nk. loot boxit eli yllätyslaatikot ovat puhuttaneet julkisesti. Ovatko ne uhkapelejä, rahapelejä vai arpajaisia? Lue lakimiehen analyysi.

Videopelipiireissä on parin viime vuoden aikana alettu käydä keskustelua nk. loot boxien hyväksyttävyydestä, oikeutuksesta ja oikeudellisesta statuksesta. Tämän vuoden sisällä loot boxit ovat nousseet myös viranomaisten tietoisuuteen ja viranomaiset ympäri maailmaa ovat käynnistäneet erilaisia prosesseja – myös rikosprosesseja – loot boxien laillisuutta selvittääkseen.

Mitä loot boxit oikeastaan ovat, mistä ne ovat tulleet ja erityisesti: ovatko ne Suomessa laillisia vai laittomia?

Loot boxit ovat pelien yllätyslaatikoita

Kaikille loot boxeille on yhteistä se, että ne ovat pelien sisäisiä yllätyslaatikoita, joista pelaaja voi saada lisäsisältöä peliin.

Pelaaja ei ennen laatikon avaamista tiedä, mitä lisäsisältöä laatikosta löytyy. Lisäsisältö voi olla esim. uusia pelihahmoja, parempia varusteita, erityiskykyjä tai asuja pelihahmolle tai mitä vain. Pelistä riippuu, mikä tavara on hyvää ja haluttua ja mikä turhaa tauhkaa.

Se, mitä loot box kunkin pelin yhteydessä tarkalleen tarkoittaa, vaihtelee. Joissain peleissä loot boxeista saatavia virtuaaliesineitä voi myydä muille pelaajille, toisissa ei. Yleensä pelaaja voi ostaa loot boxeja pelin sisäisillä krediiteillä, mutta usein myös oikealla rahalla.

Nimenomaan oikean rahan mukaantulo on vaikeuttanut asioita juridisesti.

Loot boxien sisällöllä on väliä, myös rahallisesti

Jotkut pelaajat ovat kritisoineet loot boxeja siitä, että ne muuttavat pelin “pay to win”-peliksi, joissa menestys ei määräydy taidon, vaan peliin käytetyn rahan perusteella.

Moite ei ole tuulesta temmattu. Jos sinun pelihahmollasi on vanha revolveri ja vastustajalla tuliterä konekivääri, asetelma ei ole reilu. Jos rahalla saa peliin parempia varusteita, lihavampi lompakko muuttuu eduksi pelissä. Tästä syystä jotkin pelifirmat ovat tehneet sen ratkaisun, että heidän peleissään loot boxeista voi saada vain kosmeettisia etuja, joilla ei ole peliteknisiä vaikutuksia.

Kosmeettiset edut voivat silti olla rahanarvoisia. Joistain harvinaisista esineistä muut pelaajat voivat maksaa satoja tai jopa tuhansia euroja oikeaa rahaa.

PlayerUnknown’s Battlegrounds -pelissä loot boxeista voi voittaa hahmoille vaatteita, joilla ei ole peliteknistä merkitystä tai vaikutusta. Ne ovat siis vain kosmeettisia. Tästä huolimatta naishahmon valkoinen koulupuku maksoi tämän artikkelin kirjoitushetkellä Steam-pelipalvelussa 895 euroa.

Counter-Strike: Global Offensive -pelin veitsien hinnat ovat vielä korkeampia. Nämäkään eivät anna pelaajalle mitään erityistä etua, vaan veitsi toimii pelissä samalla tavalla. Tästä huolimatta veitsien “skinit” voivat maksaa tuhansia euroja.

Loot boxien sisällöllä on siis väliä.

Loot boxit ovat osa pelifirmojen tulovirtaa

Herää kysymys, mihin loot boxeja edes tarvitaan. Uudet videopelit maksavat helposti 40–60 euroa. Eikö sellaisella pitäisi saada rahalleen vastiketta? Tilannetta voisi verrata siihen, että ravintolassa pihvin tilannutta henkilöä laskutettaisiin erikseen pihvin päälle lorautetusta punaviinikastikkeesta.

Mutta pelien hinnat ovat olleet 40–60 euroa jotakuinkin niin kauan kuin muistan. Jo 90-luvulla pelien hinnat olivat 249–369 markkaa, eli noin 40–60 euroa. Pelien kehityskustannukset ovat sen jälkeen räjähtäneet käsiin ja nykyään huippupelin kehitys voi maksaa kymmeniä miljoonia euroja.

Pelit ovat bisnesnäkökulmasta siinä mielessä ongelmallisia, että peliyhtiöt saavat niistä vain kertamaksun. Peliyhtiölle olisi paljon mukavampaa, jos pelaaja maksaisi sitä enemmän, mitä enemmän hän pelaa.

Tästä syystä pelifirmat ovat lähteneet etsimään erilaisia rahoitusmuotoja, joista loot boxit ovat yksi. Loot boxit ovat myös tapa lisätä peliin sisältöä ja palkita pelaajia. Useat pelaajat pitävät siitä, että he pääsevät avaamaan yllätyslaatikoita.

Ei kuitenkaan ole salaisuus, että pääsyy loot boxien olemassaoloon on rahallinen. Ja kuten todettua, läheskään kaikki pelaajat eivät pidä loot boxeista. Niiden merkitys on kuitenkin niin suuri, että ne tuskin ovat lähiaikoina menossa pois.

Ovatko loot boxit laittomia?

Ja sitten pääsemme itse asiaan. Ovatko loot boxit itse asiassa laittomia? Jotkut kommentaattorit netissä ovat katsoneet, että loot boxit ovat uhkapelejä ja siten lainvastaisia. Tämä tulkinta on väärä.

Tulen tässä kirjoituksessa osoittamaan, että loot boxit eivät ole uhkapelejä – mutta ne voivat olla muulla tavalla lainvastaisia tai vähintäänkin lain kannalta harmaalla alueella.

Loot boxit eivät ole uhkapelejä

Loot boxien pitäminen “uhkapelinä” perustuu ihmisten virheelliseen käsitykseen siitä, mikä on uhkapeli.

Puhekielessä uhkapeli tarkoittaa usein mitä tahansa peliä, jossa sattumalla on jokin rooli ja jossa liikkuu jonkinlaisia rahanarvoisia etuuksia ja jossa voi siksi hävitä rahaa.

Mutta laissa uhkapeli-termillä on tietty, tarkalleen määritelty merkityssisältö. Rikoslain 17 luvun 16 §:stä löytyy rikos nimeltään ”Uhkapelin järjestäminen”. Lainkohta sisältää myös uhkapelin määritelmän, ja se kuuluu näin:

“Uhkapelillä tarkoitetaan veikkaus-, bingo-, toto- ja vedonlyöntipeliä, raha- tai tavara-arpajaisia ja pelikasinotoimintaa sekä muuta vastaavaa peliä tai toimintaa, jossa voiton saaminen perustuu kokonaan tai osittain sattumaan taikka peliin tai toimintaan osallistuvista riippumattomiin tapahtumiin ja jossa mahdollinen häviö on ilmeisessä epäsuhteessa ainakin jonkun osallistujan maksukykyyn.”

On selvää, että loot boxit eivät ole veikkaus-, bingo-, toto- tai vedonlyöntipelejä. Mutta ovatko ne raha- tai tavara-arpajaisia? Voivat olla, kuten tulen myöhemmin osoittamaan.

Perustuuko voiton saaminen kokonaan tai osittain sattumaan? Siltä vaikuttaisi, vaikka voitaisiin myös argumentoida, että jokainen loot box voittaa. En ole kuullut yhdestäkään pelistä, jossa loot box voisi olla kokonaan tyhjä, vaikka sisällön arvo toki vaihtelee kovasti. Toisaalta on ilmeistä, että pelaaja ei tarkkaan tiedä, mitä tietystä laatikosta paljastuu.

Onko mahdollinen häviö ilmeisessä epäsuhteessa ainakin jonkun osallistujan maksukykyyn? Tuskin. Useimmiten loot boxit maksavat enintään muutaman euron per kappale. Vaikka useissa peleissä on mahdollista ostaa useampia loot boxeja kerralla, näissäkin tilanteissa kertaostos on enimmillään joitain kymppejä.

On vaikea nähdä, että muutaman kympin ostos olisi ilmeisessä epäsuhdassa kenenkään maksukykyyn, ellei kyseessä ole alakouluikäinen lapsi.

Toisin sanoen: loot boxit eivät ole uhkapelejä ainakaan lain tarkoittamassa mielessä.

Loot boxit eivät ole rahapelejä

Kansanedustaja, tietoyhteiskuntakeskustelija ja julkinörtti Jyrki Kasvi totesi viime vuonna Iltalehdelle, että loot boxit olisivat “rahapelejä”. Olen eri mieltä asiasta.

Rahapelin määritelmä löytyy arpajaislain 3 §:stä.

“Rahapeleillä tarkoitetaan tässä laissa sellaisia arpajaisia, joista pelaaja voi voittaa rahaa.

Tässä laissa tarkoitetaan:

1) raha-arpajaisilla rahapelejä, joissa voi arpomisella voittaa rahaa;

4) raha-automaatilla peliautomaattia tai -laitetta, jota pelaamalla pelaaja voi voittaa rahaa;

Edellä 2 momentissa tarkoitettuja rahapelejä voidaan toimeenpanna myös virtuaalisesti, jolloin voiton määräytyminen perustuu arvontaan.”

Kuulostaa mielenkiintoiselta. Mutta kun loot boxeista ei voi voittaa rahaa, niin tuskinpa ne ovat rahapelejäkään.

Mutta ovatko loot boxit arpajaisia?

Loot boxit eivät siis ole uhkapeliä tai rahapelejä. Mutta ovatko ne arpajaisia? Arpajaisten määritelmä löytyy arpajaislain 2 §:stä:

“Tässä laissa tarkoitetaan arpajaisilla toimintaa, johon osallistutaan vastiketta vastaan ja jossa osallistuja voi saada kokonaan tai osittain sattumaan perustuvan rahanarvoisen voiton. Vastikkeena ei pidetä osallistumisilmoituksesta arpajaisiin osallistuvalle koituvia posti-, paikallis- tai kaukopuhelumaksuja taikka vastaavia kuluja, jotka eivät tule arpajaisten toimeenpanijan hyväksi.

Mitä tässä laissa säädetään arpajaisista koskee myös

1) ulkomailla toimeenpantavia arpajaisia, siltä osin kuin niiden arpoja myydään tai välitetään Suomessa –”

Olennaisia asioita lainkohdassa ovat:

  • Vastikkeellisuus
  • Perustuu kokonaan tai osittain sattumaan
  • Rahanarvoinen voitto.

Tämä kuulostaa huomattavasti todennäköisemmältä skenaariolta kuin loot boxien pitäminen uhka- tai rahapeleinä.

Jos loot boxeja voi ostaa rahalla (tai jos rahalla ostetaan krediittejä, joilla voi ostaa loot boxeja), vastikkeellisuuden ehto vaikuttaisi täyttyvän.

Sattuman vaikutus loot boxien sisältöön on ilmiselvä.

Mutta ovatko voitot rahanarvoisia? Virtuaaliomaisuuden arvosta voidaan kiistellä, mutta nykyään tuomioistuimet tyypillisesti katsovat, että virtuaaliomaisuus on tilillä oleviin rahavaroihin tms. verrattavissa olevaa aineetonta omaisuutta, jolla on rahallinen arvo.

Kuten Kouvolan hovioikeus vuonna 2011 antamassaan Habbo Hotel -päätöksessä totesi:

“Internetissä toimivan Habbo Hotel -palvelun niin sanottuja sähköisiä tai virtuaalisia huonekaluja ei voida pitää esitöissä tarkoitettuna irtaimena omaisuutena. Kysymys on aineettomasta omaisuudesta, jolla on taloudellinen arvo.”

Riippuu tietysti pelistä, onko virtuaaliesineillä taloudellista arvoa. Nähdäkseni tämä edellyttää jonkinlaisen vaihdannan mahdollisuutta. Jos virtuaaliesineitä ei voi vaihtaa pelaajien kesken, niille tuskin voi olla markkinoitakaan. Tällöin niillä ei todennäköisesti ole rahallista arvoa.

Mutta jos loot boxeista saatavalla virtuaaliomaisuudella on rahallinen arvo, sen saaminen perustuu sattumaan ja loot boxit ovat vastikkeellisia, tämä puoltaa vahvasti tulkintaa, jonka mukaan loot boxit olisivat arpajaisia.

Pitää kuitenkin muistaa, että jokainen peli on yksittäistapaus. Tämän vuoksi kunkin pelin loot box -järjestelmä tulee analysoida erikseen.

Poliisihallitus: loot boxit voivat olla laittomia

Vajaa kuukausi sitten (22.8.2018) poliisihallituksen arpajaishallinto antoi loot boxeista lausunnon, joka vahvistaa tässä sanomani. Poliisihallituksen mukaan:

“– loot boxeja sisältävän videopelin tietyt toiminnallisuudet vaikuttavat täyttävän arpajaisen määritelmän muodostuen siten arpajaislain vastaisiksi mikäli:

  1. loot boxin avaaminen voidaan tehdä kokonaan tai osittain maksamalla muulla kuin pelaamalla hankitulla pelin sisäisellä valuutalla
  2. pelaaja ei ennalta tiedä loot boxin sisältöä
  3. loot boxeista saatavia tavaroita voidaan vaihtaa rahaksi joko videopelin julkaisijan omilla tai kolmansien tahojen ylläpitämillä kauppapaikoilla JA
  4. videopelin julkaisijalla tai muulla toimijalla ei ole arpajaislain mukaisia edellytyksiä tavara-arpajaisluvan saamiseen”

Kuten poliisihallitus toteaa, videopelien julkaisijat eivät käytännössä voi saada tavara-arpajaislupaa, koska sellaisen ehtona on yleishyödyllisyys. Kaupallisesti toimiva taho voi siis unohtaa arpajaisluvan.

Tällöin loot boxien laillisuus tai laittomuus ratkeaa sen perusteella, ovatko ne muuten arpajaisia. Jos niiden hankkimisessa voidaan käyttää oikeaa rahaa (joko suoraan tai krediiteiksi kierrätettyinä) ja loot boxeista saatavia virtuaaliesineitä voidaan vaihtaa rahaksi, kyseessä ovat arpajaiset. Ja arpajaiset ilman lupaa ovat laittomia.

Loot boxit ja keräilykortit – aukeaako pandoran lipas?

Poliisihallituksen arpajaishallinto katsoo lausunnossaan, ettei videopelien loot boxeja sinänsä tarvitse kieltää, “vaan puuttua ainoastaan yllä mainittuihin mekanismeihin. Mikäli loot boxin avaaminen tapahtuu ainoastaan pelaamalla, pelaaja tietää ennalta loot boxin sisällön tai vastiketta vastaan hankittuja tavaroita ei voi vaihtaa rahaksi, arpajaisen määritelmä ei täyty”.

Tämä on loogista. Kuten yllä totesin, jokainen loot box -järjestelmä on yksittäistapaus ja niitä pitää kohdella sellaisina. Kunkin systeemin erityispiirteet pitää analysoida ja sen jälkeen tehdä päätös, onko kyseinen systeemi lainvastainen vai ei. Pelkkä “loot boxit ovat laittomia” on epätarkka ja erityisesti laillisuusanalyysin kannalta ylimalkainen lausunto.

Loot box -keskustelu sivuaa myös toista potentiaalista ongelmaa, sillä loot boxien erityispiirteet sopivat nimittäin myös keräilykortteihin ja keräilykorttipeleihin, kuten jääkiekkokortteihin tai Magic the Gathering- tai Pokemon-korttipeliin.

Jos katsomme, että loot boxit – tai ainakin arpajaislain määritelmän täyttävät loot boxit – ovat laittomia, se voi tarkoittaa ongelmia keräilykorteille. Myös ne näyttäisivät täyttävän arpajaislain määritelmän: keräilykortteja ostetaan tyypillisesti rahalla, ostaja ei tiedä keräilykorttipaketin sisältöä ja korteilla on tyypillisesti rahalla pyörivät jälkimarkkinat.

Vaikka useimmat kortit ovat lähinnä senttien arvoisia, joistain pyydetään isoja summia. Esimerkiksi Magic the Gathering -pelin Black Lotukset ovat jopa tuhansien eurojen arvoisia painoksesta riippuen. Vajaa viikko sitten vuoden 1999 ensipainoksen Charizard-kortti Pokemon-keräilykorttipelistä myytiin yli 50 000 dollarilla. Jääkiekkolegenda Wayne Gretzkyn kauden 1979 – 1980 kortin arvo on satoja tuhansia euroja. On selvää, että tällaisilla korteilla on taloudellista arvoa ja niitä voidaan muuttaa rahaksi.

Toisin sanoen: jos loot boxit ovat arpajaisia, todennäköisesti myös keräilykortit ovat. Pandoran lipas on aukeamassa.

Mitkä loot boxit ovat laillisia?

Suomenkin pelialaa kiinnostanee, milloin loot boxit voivat olla laillisia. Kuten poliisihallituskin lausunnossaan katsoo, se riippuu kustakin loot box -järjestelmästä ja sen yksilöllisistä piirteistä.

Tällä hetkellä voidaan erottaa kaksi melko yleisesti käytössä olevaa tapaa saada pelaajilta rahaa loot boxeista ja pitää toiminta laillisena.

Ensimmäinen tapa on tarjota loot boxeja ilman tavaroiden vaihdantamahdollisuutta. Tällainen systeemi on käytössä esimerkiksi Overwatchissa. Pelaajat voivat ostaa loot boxeja oikealla rahalla, mutta loot boxeista saatuja tavaroita ei voi vaihtaa muille pelaajille eikä varsinkaan rahaksi. Tällöin järjestelmää ei pidetä arpajaisina.

Toinen tapa on tarjota vaihdantamahdollisuus, mutta ilman mahdollisuutta vaihtaa tavaroita rahaksi. Tällöin pelifirman haasteena on valvoa sitä, etteivät pelaajat vaihda esineitä rahaksi muualla, esimerkiksi eBayssa tai muissa nettihuutokaupoissa.

Tätä kakkosvaihtoehtoa lienee syytä avata tarkemmin. Lausunnossaan poliisihallitus nosti esiin Counter-Strike: Global Offensiven, jonka virtuaaliesineitä myydään nettihuutokaupoissa rahaa vastaan.

Mutta CS:GO:ssa voitettuja esineitä voi myydä myös Steam-pelipalvelussa, jonka teknistä infrastruktuuria peli hyödyntää. Virtuaaliesineiden myynnistä saatavat rahat menevät pelaajan Steam-pelitilille.

Vaikka Steam tunnetaan nimenomaan peli- ja pelikauppapalveluna, sieltä voi nykyään ostaa myös hyötyohjelmistoja sekä elokuvia. Pelitilillä olevilla rahoilla voi siis ostaa virtuaaliesineitä pelihahmoille, mutta myös uusia pelejä, ohjelmistoja tai elokuvia. Poliisihallituksen lausunnon perusteella tämä ei kuitenkaan ollut ongelma. Ongelma oli, että esineitä pystyi vaihtamaan kolmannen osapuolen kauppapaikoissa rahaksi:

”[CS:GO:n valmistaja Valve Corporation] kieltää säännöissään tavaroiden kaupankäynnin kolmansilla kauppapaikoilla, mutta kuitenkin on mahdollistanut sen teknisesti. Näin ollen tällaista yhtiön ja pelaajan välistä ehtoa ei tarvitse ottaa huomioon arvioitaessa videopelin tarjoajan vastuuta kokonaisuudesta”

Jos pelifirma kuitenkin pystyy estämään tämän Steamin tai muun pelipalvelun “kiertämisen” ja peliesineiden vaihtamisen rahaksi, pelkkä pelipalvelun krediiteiksi tai vastaaviksi muuttaminen on ilmeisesti täysin laillista.

Kaiken pohjalla on ironia

Miksi loot boxien laillisuutta sitten selvitetään juuri nyt?

Vaikka loot boxit ovatkin puhuttaneet pelialaa jo pari vuotta, valtavirran tietoisuuteen loot boxit nousivat loppuvuodesta 2017. Tuolloin Electronic Artsin julkaisema Star Wars: Battlefront II -peli sai paljon kritiikkiä siitä, että sarjan suosituimmat hahmot kuten Luke Skywalkerin ja Darth Vaderin sai pelattavakseen vasta useiden kymmenien tuntien pelaamisella – tai vaihtoehtoisesti upottamalla rahaa loot boxeihin.

Pelaajat raivostuivat. Itse peli oli maksanut 60 euroa. Pelaajat kokivat ja uskoivat, että suosituimmat hahmot olisivat osa peruskokemusta. Mutta kun heille selvisi, että nuo hahmot saisi käyttöön vain kymmenien tuntien pelaamisella tai rahalla, he kokivat tulleensa huijatuiksi.

Pelaajia korpesi erityisesti se, miten raha toimi oikopolkuna suosittuihin hahmoihin. Vaikka pelin oli ostanut täysihintaisena ja kaikki hahmot pystyi saamaan käyttöönsä pelaamalla paljon, pelaajat kokivat, että heitä painostettiin tai ainakin voimakkaasti houkuteltiin käyttämään peliin vielä lisää rahaa.

Lopulta pelijulkaisija Electronic Arts taipui ja poisti loot boxien ostamisen rahalla. Tämä on yllättävää, sillä Electronic Arts on pelialan jättiläinen, joka ei tyypillisesti säikähdä yhtään mitään. Joidenkin lähteiden mukaan päätöksen taustalla olisi ollut Star Wars -franchisen nykyään omistava Disney, joka koki palautteen alentavan Star Warsin arvoa.

Joka tapauksessa palaute lienee ollut murskaavaa kautta linjan.

Myös viranomaiset kiinnostuivat Battlefront-pelistä, nimenomaan sen loot boxien laillisuusaspektin näkökulmasta. Ainakin Belgiassa asiasta käynnistettiin poliisitutkinta ja julkisten lähteiden mukaan myös Ruotsin viranomaiset ovat ottaneet asiaan kantaa.

Ironista on, että juuri Battlefrontin loot box -järjestelmä on ilmeisesti ollut laillista mallia. Kun tavaroita ei ole voinut vaihtaa pelaajien kesken, ei niitä ole myöskään voinut vaihtaa rahaksi. Ilmeisesti tällainen järjestelmä olisi ainakin Suomessa laillinen.

Voi siis olla, että tulevaisuudessa tulemme näkemään jonkinlaista sääntelyä loot boxien suhteen Suomessakin. Star Wars: Battlefront II:een sillä ei kuitenkaan olisi ollut minkäänlaista vaikutusta, mitä voitaneen pitää varsin ironisena lopputuloksena.