Turre Legal

Liukuva työaika, osa 3/3: Laske tunnit näin

Liukuva työaika asettaa haasteita työtuntien laskemiselle. Milloin kyseessä on liukuva työaika, milloin ylityö? Tarkista laskukaavat täältä.

Edellisissä osissa (Osa 1: Sovi ainakin näistä ja Osa 2: Sopimusmalleja liukuvaksi työajaksi) tarkastelin liukuvan työajan sopimuksen muotoa ja sitä, minkälaisia sopimuksia liukuvasta työajasta voidaan tehdä. Kirjoitussarjan viimeisessä osassa käsittelen sitä, mitä liukuva työaika käytännössä tarkoittaa ja miten sitä tulee soveltaa.

Toisessa osassa totesin, että liukuva työaika on hyvin muokattava järjestelmä. Poikkeuksetta sen toimintaperiaatteeseen kuuluu, että ylimenevä osa työajasta jää ”säästöön” josta sen voi toisena päivänä käyttää.

Mikäli henkilö siis tekee liukuma-ajallaan säännöllistä päivittäistä työaikaa pidemmän työpäivän, tämä ylimääräinen aika siirtyy työaikakertymään. Jos henkilö taas tekee lyhyemmän työpäivän, tämä vastaavasti pienentää saldoa.

  • Jos säännöllinen työaika on 7,5 h ja henkilö on töissä vain 6 h, saldo pienentyy -1,5 h.

Liukuman lakisäänteisestä maksimista seuraa, että työntekijä voi lähtökohtaisesti kasvattaa tai pienentää saldoaan enintään 3 tunnilla päivässä. Luonnollisesti liukuvan työajan sopimuksessa on voitu sopia pienemmästä liukumasta.

Liukuva työaika on työntekijälähtöinen järjestelmä

Liukuva työaika on työntekijälähtöinen järjestelmä. Liukuman käytöstä siis päättää lähtökohtaisesti työntekijä, ei työnantaja. Työntekijä voi esim. tehdä 11-tuntisen työpäivän omasta tahdostaan, jos töitä on paljon. Jos työnantaja käskee työntekijän töihin säännöllisen työaikansa jälkeen, kyseessä on ylityö, josta tulee maksaa ylityökorvaukset. Ylityö ei kasvata työaikasaldoa.

Työnantajalla on työnantaja-asemansa perusteella nk. direktiovalta ohjata työntekijän työtä. Työnantaja voi asettaa työntekijälle määräaikoja ja muita deadlineja, joita työntekijän tulee lähtökohtaisesti noudattaa. Määräaikoja noudattaessaan työntekijä työskentelee lähtökohtaisesti liukuvalla työajalla.

Se, onko kyseessä liukuva työaika vai ylityö, ratkeaa sen perusteella, onko ratkaisun pitkän työpäivän tekemisestä tehnyt työntekijä vai työnantaja. Ratkaisun katsotaan olevan työntekijän tekemä, vaikka työntekijä olisi vain pyrkinyt noudattamaan työnantajan asettamaa määräaikaa. Työnantajan ratkaisusta on kyse vain silloin, kun hän käskee työntekijän töihin.

Jos liukuma tulee täyteen…

Liukuma voi täyttyä kahdella tavalla. Joko henkilön päivittäinen liukumaraja tulee täyteen tai liukumasaldo tulee täyteen.

Päivittäinen liukuma tulee täyteen, kun henkilö on ollut töissä säännöllisen päivittäisen työaikansa + liukuman.

  • Jos A:n säännöllinen työaika on 8 h ja päivittäinen liukumaraja 3 h, päivittäinen liukumaraja täyttyy 11 tunnin kohdalla. Tämän jälkeen kyse on joko ylityöstä tai ”salatyöstä”.
  • Ylityö voi tulla kyseeseen, jos esimies käskee työntekijän jäämään töihin vielä sen jälkeen, kun 11 tuntia on täynnä tai mikäli esimies hyväksyy sen, että työntekijä jää töihin 11 tunnin jälkeen.

Työntekijän kannattaa huomauttaa työnantajaa siitä, että kyse on ylitöistä. Jos työntekijä ei tee näin, voidaan työ katsoa salatyöksi, jota tehdään työnantajalta salaa. Työnantajan ei tarvitse maksaa tällaisesta työstä.

Salatyö voi tulla kyseeseen varsinkin, jos työnantaja on ilmoittanut työntekijöille, ettei ylitöitä saa tehdä ilman erillistä sopimista. Työnantaja voi turvata selustansa antamalla tämän ohjeistuksen kirjallisesti esimerkiksi työpaikan sähköpostilla tai työpaikan ilmoitustaululla, tms.

Liukumasaldo tulee täyteen, kun työaikakertymä saavuttaa maksimirajansa (lähtökohtaisesti +-40 tuntia). Jos saldo on täynnä, työntekijä ei voi enää ”liukua”. Mikäli työntekijä tällaisessa tilanteessa jää töihin säännöllisen työaikansa jälkeen, kyseessä voi olla joko ylityö tai salatyö, samoilla edellytyksillä kuin ylempänä.

Esimerkiksi tilanne, jossa A:n säännöllinen päivittäinen työaika on 7,5 tuntia ja liukumaraja 3 tuntia. Maksimisaldo on 40 tuntia. Vertaa:

  • A:n työaikakertymä on 0 tuntia. A tekee 10,5 tunnin päivän. A:n ollessa lähdössä työnantaja B tulee sanomaan, että eräs homma tulisi tehdä saman päivän aikana. A kertoo olleensa töissä jo 10,5 tuntia eli säännöllisen työaikansa ja liukuman. B pyytää A:ta silti tekemään työtehtävän. Koska työnantaja B on tietoinen, että A:n päivittäinen liukuma on käytetty ja tästä huolimatta pyytää häntä jäämään, kyseessä on ylityö.
  • A:n työaikakertymä on 0 tuntia. A tekee 10,5 tunnin päivän. A:n ollessa lähdössä työnantaja B tulee sanomaan, että eräs homma tulisi tehdä saman päivän aikana. A tekee tehtävän ilmoittamatta B:lle olleensa töissä jo 10,5 tuntia. Kyse on salatyöstä, jota B:n ei tarvitse korvata A:lle, sillä B ei ole tietoinen, että A on jo tehnyt päivittäisen työaikansa.
  • A:n työaikakertymä on 40 tuntia. A tekee 7,5 tunnin päivän. A:n ollessa lähdössä työnantaja B tulee sanomaan, että eräs homma tulisi tehdä saman päivän aikana. A tekee tehtävän, muttei ilmoita B:lle saldonsa olevan täynnä eikä sitä, että hän on jo ollut töissä säännöllisen työaikansa. Kun B ei ole tietoinen, että A on jo tehnyt päivittäisen työaikansa ja että A:n saldo on täynnä, kyse on salatyöstä, jota B:n ei tarvitse korvata A:lle.
  • A:n työaikakertymä on 40 tuntia. A tekee 7,5 tunnin päivän. A:n ollessa lähdössä työnantaja B tulee sanomaan, että eräs homma tulisi tehdä saman päivän aikana. A ilmoittaa saldonsa ja päivittäisen säännöllisen työaikansa olevan täynnä. B pyytää A:ta silti tekemään tehtävän. Koska työnantaja B on tietoinen, että A on jo tehnyt päivittäisen työaikansa ja että A:n saldo on täynnä ja tästä huolimatta pyytää häntä jäämään, kyseessä on ylityö.

Jos plussaldo on siis täynnä, työntekijän täytyy ensin tehdä lyhyempiä päiviä liukuakseen jälleen. Työnantaja ja työntekijä voivat myös sopia, että työntekijä pitää saldovapaapäivän, joka vähentää kertymää.

  • Esimerkiksi jos säännöllinen työaika on 8 h, kaksi saldovapaapäivää vähentää työaikasaldoa 16 tuntia.

Vastaavasti saldo voi täyttyä myös negatiivisesti, ts. saldo on -40 tuntia. Jos työntekijä tällaisessa tilanteessa tekee säännöllistä työaikaansa lyhyempiä päiviä, työnantaja voi reagoida tähän kuin poissaoloihin tai myöhästelyyn. Onhan tällöin kyse tilanteesta, jossa työntekijä ei ole työnantajan käytettävissä sovitulla tavalla.

Kuten huomataan, se, onko kyseessä ylityö vai liukuva työaika, on pitkälti riippuvainen siitä, mikä on työntekijän saldon ja päivittäisen työajan tilanne. Tällaisessa tilanteessa niin työnantajalla kuin työntekijällä on motiivi keskustella siitä mikä tehtävän ylimääräisen työn asema on ja millä tavalla se aiotaan korvata. Kannattaa siis olla tarkkana.