Turre Legal

Hedman Partners – Ensimmäiset tekijänoikeuskanteet oikeuteen

Tekijänoikeuskirjeistä tunnettu asianajotoimisto Hedman Partners on haastanut ensimmäiset henkilöt oikeuteen. Lue vastapuolen näkemys tästä.

Asianajotoimisto Hedman Partners kertoi Digitodayssa 8.9.2015, että he ovat aloittaneet oikeudenkäynnit tekijänoikeuskirjeitä saaneita vastaan.

Vastaus Hedman Partners
Vastaus Hedman Partners

Olemme edustaneet useita kirjeen saajia sekä oikeudessa että neuvotteluissa. Tässä tapauksessa edustamme haastekirjeen saanutta vastaajaa. Hänen pyynnöstään julkaisemme tänään markkinaoikeuteen lähettämämme vastauksen blogissamme anonymisoituna. Vastauksen voit lukea tästä.

Jos tahdot kommentoida vastausta, voit tehdä sen kanteen Google Drive -versioon tästä.

Hedman Partners – oikeudenkäynti ja aikataulu

Todennäköisesti odotettavissa on vielä yksi kierros kirjallisia vastauksia, jonka jälkeen oikeus siirtää asian suulliseen valmisteluun. Markkinaoikeuden työtilanteesta johtuen suullisen käsittelyn aloittaminen voi venyä ensi syksyyn.

  1. Hyvitysmaksun laskukaavojen tulokset ovat ainakin tässä linkatussa kannevastauksen versiossa päin helvettiä. Jollakulla mennyt copypastet hieman metsään?
    ”Black Sails: 2,5 * 10 jaksoa * 0,995 €/jakso = 15,92 €
    A Walk Among the Tombstones: 2,5 * 9,95 € = 15,92 €.
    Hyvitysmaksujen yhteissumma on siis 49,75 €.”

    1. Terve GNiko,

      Olet ihan oikeassa. Syypää ilmoittautuu. Tein laskukaavaan viime hetkellä korjauksia ja tuolloin yksi osa laskelmista jäi päivittämättä. Onneksi ilmeiset kirjoitusvirheet eivät ole oikeudenkäynneissä vakavia juttuja 🙂

  2. Tässä asiassa täytyy kyseenalaistaa yksityisen tahon suorittama verkkovakoilun lainmukaisuus. Onko edes oikeutta seurata ja kerätä tunnistetietoja, joita heidän oman tulkintansa mukaan tulisi käsitellä henkilörekisterinä! Onko heillä asianmukaiset rekisteriselosteet olemassa. Onko tietoa keräävä järjestelmä automaattinen ja millä algoritmillä tämä kerää ip-soitteen ja mistä osasta verkkoliikennettä. Onko osoittaa siirretyn datan määrää lainkaan. Siirretyn datan määrä on suoraan verrannollinen mahdollisiin kopihoihin joita on ladattu. Eli jos ei edes datan määrää kyetä osoittamaan ei ole tapahtunut onnistunuttta tiedostosiirtoa, jolloin itse tekijänoikuedellinen aineisto ei ole eheä ja on siten epäkelpo, toimimaton. Lisäksi tulee kysenalaistaa yksityisen tahon oikeutta pyytää pakkokeinoja televalvontatietojen saamiseski. Televalvontatietojen saamisen edellytyksenä on käsittääkseni vähintäänkin se että viranomainen pyytää tätä tietoa omassa esitutkinnassaan olevaan juttuun eikä kolmannelle taholle luovutettavaksi tarkoitetuksi aineistoksi. Onko asiasta vireillä edes viranomaisasiaa, jossa voisi kuvitella etäisesti tapahtuvan puolueeton esitutkinta? Mistä lähtien markkinaoikeus on kykenevä arvioimaan jonkun siviiliasiamiehen oikeutta televalvontatietoihin kun selvästi ainoa peruste on satunnainen ip-osoite ilman että mistään muusta ei ole oikeaa teknistä faktaa olemassa? Tämän ns. siviilirikostutkinta kiristämistarkoituksessa ei voi olla legiimiä toimintaa ja tietojen luovutuksen oikeellisuus tulee kyseenalaistaa. Ainakin tietojen luovutus siviilihenkilöille ja organisaatioille on hyvin kyseenalaista, joka ei varmasti täytä millään tavalla asiassa epäillyksi joutuneen oikeusturvaa. Ensin kuitenkin tulee arvoida väitetyn datan keränneen tahon puolueettomuutta ja oikeutta kerätä näitä henkilötietoja. Henkilötietoja niistä kiistämättä on tullut koska tähän perustuu koko vaade. Toiseksi keräämisen tekniset menetelmät tulee validoida siten että kuinka luotettava keräystapahtuma on vai perustuuko tämä ihmisen tekemiin ei objektiivisiin omiin mutu-päätelmiin. Komanneksi onko yksityisellä henkilöllä tai asiamiehellä edes oikeutta vaatia televalvontatietoja ja onko markkinaoikeudella edes toimivaltaa määrätä operaattoria luovuttamaan tietoja yksityiselle taholle mahdollista siviiliesitutkintaa varten. Miten tämän esitutkinnan oikeellisuus on siis varmennettu millään tasolla. Tämä kun kovasti muistuttaa nykypäivän kiristysohjelmia…

  3. Tämä ”tekninen osaaja” on vähintäänkin lain harmaalla alueella toimiva, kiristyksella voittoa tekeä firma, nimeltä Excipio (käyttää myös kymmeniä muita nimiä kuten: Maverickeye, Guardaley, Copyright Collections ltd jne). Yritys työstää myös päämiehille postilaatikkofirmoja, kuten Crystalis Entertainment Ug, liukuhihnatahtiin. Näin siksi että on helppo huijata oikeuslaitosta luulemaan että kyseessä olisi useita huolestuneita elokuvayhtiötä, vaikka taustalla on vain Excipio. Todellisuudessa tämän huijauksen takana on vain pari henkilöä: ”Excipion” Patrick Arcache ja elokuvatuottaja Nicolas Chartier (Voltage Pictures). Excipio on tämän rahastuksen päähyötyjä, ei tekijänoikeudenomistajat. Excipio käyttää omia työntekijöitä asiantuntijoina, todisteena vakoiluohjelmansa luotettavuudesta, ohjelma joka vaihtaa nimeä tasaiseen tahtiin. Näiden asiantuntijoiden puolueettomuutta todisteellaan kuvitteellisilla konsultti-yhtiöllä, ja edellä mainituilla postilaatikkofirmoilla. Eli, tekninen osaaja ei ole viranomainen, kukaan puolueeton taho ei ole varmentanut heidän ohjelmansa luotettavuutta. Massarahastusta tekijänoikeuksien varjolla, ei mitään muuta.

    1. Näinhän se on. Toinen asia joka tekniseltä tasolta vaivaa päätä, on suomen tapa rangaista. Näpistyksistä ja muista sakotetaan rikkeen ja toistuvien rikkeiden perusteella. Jos noiden esimerkki lausuntojen perusteella torrent on teknisesti systeemi jossa kukaan ei välttämättä pidä hallussaan kokonaista tuotetta jota jaetaan – millä perusteella sen arvo lasketaan. Kuinka kauan jaetaan? Kuinka monelle jaetaan? Ei ehkä ole niin yksinkertaista, mutta tämä ei ole sama asia kuin tuotteen varastaminen ja kopiointi, sekä kopioiden levittäminen taloudellisen hyödyn tavoittelemiseksi. Enemmänkin kyseessä on karkkipussin omistus, josta jokainen taho saa vapaasti käydä poimimassa omansa, eikä arvo ole paljoa enempää.

      Onkin mielenkiintoista nähdä näitä ensimmäisiä tapauksia. Toivottavasti viette eteenpäin näitä yksityisyyden, tekniikan ja syy/seuraus-suhteen kysymyksiä oikeuteen. Olen itse sitä mieltä, että oikeus ei todellakaan ole ajan hermolla näissä asioissa.

  4. Itseäni vaivaa seuraava asia:

    Onko tämä tekninen osaaja, joka kerää yhteystietoja ja tekee ”koelatauksia” joku viranomainen? Millä tavalla heidän toimittamansa osoitteet tai data voidaan todentaa olevan lainvoimainen tai luotettava jos he ovat kaupallinen yhtiö tai konsultti, eivätkä viranomainen – Eli miksi oikeus myöntää näiden perusteella oikeuden vaatia osoitteen omistajan henkilötietoja?

    Tämä logiikka ei omassa päässäni kuulosta kovin yhdenmukaiselta muiden lakien kanssa. Ehkä se on mielipide yksityisyyden ja oikeuksien välillä.

    1. Kiinnostava tuo Cashmanin kirjoittama juttu. Mikäli lakimies ei pysty tarjoamaan tietoa tai sopimusta, joka selkeästi hyödyttää kirjeen saajia, suosittelen kääntymään toisen lakimiehen puoleen. Suomessa asianajajien tapaohjeissa kielletään markkinoimasta palveluja joista asianajajalla ei ole kokemusta. Kannattaa pyytää lakimieheltä listaa aikaisemmista vastaavista toimeksiannoista. Meillä on kokemus tekijänoikeusoikeudenkäynneistä vuodesta 2004. Sen jälkeen olemme hoitaneet satoja oikeudenkäyntejä tai sovintomenettelyitä sekä oikeudenomistajan että väitetyn loukkaajan puolella.

  5. Markkinaoikeudella on ainakin yksi ihan tolkullinen asiantuntija tietoliikenteen osalta. Jari Porraksen luennoilla tuli aikoinaan itsekin istuttua.

  6. Nyt on alkanut tulemaan köpiksestä kirjeitä joltain Njord Lawfirm:ltä. Lieköhän tuo kuinka legittiä toimintaa?

    1. Ilmeisesti Njordin taustalla on samanlainen tekninen konsultti, joka on hankkinut IP-osoitteita muille oikeudenomistajille. Markkinaoikeus on sitten velvoittanut operaattorin luovuttamaan tiedot oikeudenomistajan edustajalle. Tämä perustuu tekijänoikeuslain 60 a § joka oikeuttaa yhteystietojen luovuttamisen oikeudenomistajan edustajalle. Laki ei määrittele kuka tuollainen edustaja voi olla. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404#L7P60a
      Näillä näkymin kyse on Njordin kirjeiden osalta samankaltaisesta toiminnasta kuin Hedmanin ja Adultian kanssa.

      1. Saamassani Markkinaoikeuden päätöksessä (hakija Copyright Collections Ltd, asiamies MK-Law Oy) lukee seuraavaa:

        ”Henkilötietojen hyödyntäminen
        Hakija hakee liittymien yhteystietoja vain Suomessa käytettäväksi. Hakija ja tämän asiamies sitoutuu myös olemaan luovuttamatta tällä hakemuksella saatuja henkilötietoja Suomen ulkopuolelle.”

        Kuitenkin kirje saapuu Tanskalaiselta asianajotoimistolta, Tanskan postin frankkerausleimalla varustettuna?

    2. Aivan samaa kusetusta kuin tuo Hedman Partnersin kiristys, missään nimessä tuota Njord Law -firman kiristämää summaa ei pidä maksaa. Markkinaoikeudessa henkilötietojen luovutusasiat ovat heidän osaltaan vasta vireillä mutta ovat ilmeisesti jonkun toisen lakitoimiston (HP?) kautta saaneet suomalaisten henkilötietoja ja ip-osoitteita haltuunsa ja yrittävät samaa pisnestä kuin Joni ja kaverit. Uskomatonta miten löysästi ihmisten henkilötietoja voidaan jakaa ympäri maailmaa kaikenmaailman ”asianajajien” käsiin… Pitäisi markkinaoikeuskin saada jotenkin kuriin tuon touhunsa kanssa.

  7. Jos kyseessä on vaikkapa 24/2 ADSL-liittymä, niin jakomääriä arvioitaessa saattais ehkä olla hyvä tuoda esiin myös sellainen seikka, että usein kamaa jaetaan eteenpäin ainoastaan sen aikaa kauanko se download kestää, eikä jäädä seedaamaan sitä latauksen valmistuttua. Näin ollen siis teknisesti ei ole mahdollista levittää edes 2.5 kertaisesti, vaan downloadin aikana kerkiää lähettämään eteenpäin korkeintaan noin yhden kymmenesosan yhdestä kopiosta.

  8. Voisitte haastaa Markkinaoikeuden teknisen ymmärryksen, jossa perustelevat merkittävyyden toteutuvan parven koon mukaan. Se, että IP osoite näkyy tietyn hetken tai aikavälin, jossain parvessa, ei voi täyttää merkittävyyttä. Tämä olisi jo aika tehdä selväksi. Tällöin loppuisi turha operaattoreiden vaivaaminen. Väitän, että oikeusturvaa rikotaan olettamuksilla, koska ei ymmärretä asiaa tai haluta ymmärtää. En ymmärrä miten tällaista osaamista ei Markkinaoikeudessa ole tai voisivat sitä selvittää.

  9. Sami: Haaste on ollut eri forumeilla jaossa. Se sisältää salaiseksi määrättyä aineistoa, joten katsoimme, että sen julkaisu ei meille kuulu.

    Olli: Osa porteista on varattu HTTP liikenteelle.

    Joni: Varmaan tuohon hyvitysmäärään palataan oikeudessa. Vastauksessa tulee ilmoittaa perusteet kantajan vaatimusten kiistämiselle. Laajempi asianajo tapahtuu pääkäsittelyssä.

  10. Miksei missään korjata sitä Hedmanin ja muiden levittämää väärinkäsitystä että välttämättä jaat lataamiasi tiedostoja kun käytät BitTorrent ohjelmia? Kaikki ohjelmat antavat käyttäjän itse päättää kuinka paljon ja nopeasti käyttäjä jakaa tiedostoja, vai jakaako ollenkaan. Näin ollen tämä ”parvi” retoriikka on vieläkin älyttömämpi. Se että parvessa on X määrä ihmisiä ei tarkoita yhtään mitään eikä osoita paljon käyttäjä on jakanut.

  11. Moi,

    Miksi julkaisette vain oman vastauskirjeenne, ette vastapuolen kirjeitä (tässä tapauksessa haastetta)? Vai estääkö joku oikeudellinen seikka tekemästä niin? Asiaa ja argumenttejanne ei oikein voi punnita kuin yksipuolisesti näkemättä vastapuolen argumentteja.

  12. Kyllä Turren pojat näköjään osaa hommansa, vakuuttavat perustelut. Porttiperustelua en ehkä olisi ottanut mukaan, koska useimmissa clienteissa portin voi asettaa siten, että se arvotaan joka kerralla uudestaan. Syytetyn olisi kannattanut mieluummin näyttää todeksi, että salasi WLAN-yhteytensä auttaakseen oikeudenomistajia.

    1. Let’s say I use Turre to negotiate with HP and pay the fine… How certain is that I won’t be getting any more letters demanding more money?