Turre Legal

Ruotsin Pirate Bay ja Suomen Finreactor eivät ole suinkaan ensimmäisiä oikeustapauksia, joissa ratkotaan ylläpidon vastuuta käyttäjien tekemistä oikeudenloukkauksista. Ensimmäinen suomalainen verkkopalvelun ylläpitoa koskenut tapaus oli helsinkiläinen ”piraattipurkki” Complex, josta Korkein oikeus antoi julkaisemattoman ratkaisun 22.8.1997 dnro R-95/923. Syyttäjä väitti, että ylläpitäjä (sysop) olisi syyllistynyt suoriin oikeudenloukkauksiin teoskappaleita kopioimalla ja levittämällä. Tuomion keskeinen sisältö kuului:

”[Vastaajan] ei ole näytetty valmistaneen tietokoneohjelmia kopioimalla ohjelmat yleisessä käytössä olleeseen mikrotietokoneeseensa. [Vastaajan] on tosin näytetty perustaneen elektronisen postilaatikon, huolehtineen sen toimivuudesta ja hyväksyneen sen käyttäjät antamalla harkinnan jälkeen kullekin käyttäjätunnuksen… on kuitenkin jäänyt näyttämättä, että [vastaaja] olisi toiminut ansiotarkoituksessa. Jutussa ei myöskään ole näytetty, että ohjelmien kopioiminen [vastaajan] postilaatikosta olisi ehdottomasti edellyttänyt sitä, että käyttäjä itse olisi siirtänyt postilaatikkoon omia ohjelmakopioitaan.

Pelkästään toimimalla elektronisen postilaatikon perustajana ja ylläpitäjänä [vastaaja] ei ole syyllistynyt syytteessä tarkoitettuun tietokoneohjelmien kopioimiseen ja levittämiseen yleisön keskuuteen. Tämän vuoksi syyte on hylättävä.”

Juridisesti kiinnostava on viimeisen kappaleen ensimmäinen lause: pelkästään toimimalla perustajana ja ylläpitäjänä, vastaaja ei kopioinut tai levittänyt teoskappaleita tekijänoikeuslain tarkoittamalla tavalla. Tämä on täysin päinvastoin kuin mitä alemmat oikeudet ovat tuominneet Finreactor-tapauksessa.

Syyttäjä yritti muuttaa myöhemmin syytettä — pitkälti Pirate Bayn syytteen mukaisesti — siten, että se olisi koskenut suoran loukkauksen lisäksi myös teoskappaleiden “valmistuttamista” eli käytännössä esimerkiksi rikosoikeudellisesti kiellettyä välillistä tekemistä, avunantoa tms. Korkein oikeus kuitenkin katsoi, että syytettä ei voinut enää muuttaa.

Tämä on ainoa tietämäni Korkeimpaan oikeuteen edennyt keissi, jossa oli kysymys puhtaasta palvelun ylläpidosta. Usein viitattu toinen piraattipurkkitapaus KKO 1999:115, jossa oli kysymys Juve Rehab nimisestä purkista, oli kaukana pelkästä ylläpidosta. Korkein oikeus perusti tuomionsa myös niihin seikkoihin, että ylläpitäjä oli itse kopioinut teoskappaleita yleisön saataville, käynyt kauppaa teoskappaleilla ja tehnyt teoskappaleista varmuuskopioita levitystarkoitusta varten. Lisäksi tapauksessa oli mm. tullut ilmi – jota tuomioistuimet eivät maininneet – että vastaaja oli lähettänyt lukuisia kopioituja teoskappaleita sisältäneitä DAT-nauhoja vastaavanlaisten ulkomaisten piraattipurkkien ylläpitäjille. Juve Rahabin tapauksessa oli lopulta kyse eräänlaisen ”piraattikauppiaan” vastuusta. Lähempi analogia on piraattimyyntiin keskittynyt antikvariaatti tai torikauppias, eikä niinkään verkkopalvelun ylläpitäjä.

PirateBayn uutisointi näyttäisi olevan aika hyvin — ainakin netissä — puolustuksen hallussa. Tänään syyttäjä luopui syytteestä siltä osin kuin se koski avunantoa käyttäjien yksityiseen kopiointiin laittomasta lähteestä. Toisin kuin puolustuksen uutisoinnista voisi päätellä, tällä ei ole kokonaisuuden kannalta yhtään mitään merkitystä. Vankeusvaatimukset ja korvausvaatimukset pysyvät ennallaan. Syytteen ydinsisältö eli rikosoikeudellisesti kielletty valmistelu ja avunanto luvattomaan yleisön saataville saattamiseen säilyvät. Syyttäjä ja oikeudenhaltijat haluavat voittaa koko keissin, eikä hävitä tuomiossa tippaakaan, edes muodollisesti.

Olen nyt seurannut kaksi ekaa päivää meininkiä. Kokonaisuutena voi sanoa, että syyttäjä käy todella pilkuntarkasti läpi jokaisen syytekohdan, eikä siinä jää mitään arvailujen tai olettamusten varaan. Oikeudenhaltijat ovat koonneet todisteet; he ovat ladanneet jokaisen torrentin sekä sen takana olevan sisältötiedoston, joten mistään tyhjästä datasta ei voi olla kysymys (Suomessa sisältöä ei ladattu eikä varmistettu, kaikki todisteet keräsi KRP). Syyttäjä on joutunut myös selvittämään, että jokaista sisältötiedostoa jakaa ainakin yksi ruotsalainen ip (tämä voisi selittää, miksi on valittu vain tietyt teokset: ruotsalainen ip postannut torrentin ja ruotsalaisia ip-numeroita jakamassa sitä). Jokaisen syytteessä mainitun teoksen kohdalla syyttäjä on vääntänyt rautalangasta kuka syyllistyy teoksen yleisön saataville saattamiseen ja että kyseessä on ruotsissa tapahtuvat rikos.

Toisaalta syyttäjä on tehnyt myös hyvin selväksi, että hän ei todellakaan edes väitä, että yksikään syytteessä oleva ylläpitäjä saattaisi suoraan teoksia yleisön saataville. Syyttäjä on toisin sanoen tehnyt selväksi, että kysymys ei ole tekijänoikeuslain 2 §:n suorasta oikeudenloukkauksesta vaan ainoastaan rikosoikeudellisesta loukkausten valmistelusta ja avunannosta. Syyttäjän takana kaikki oikeudenhaltijat allekirjoittivat syytteen.

Lahden toisella puolella, siis Suomesssa, kaksi tuomioistuinta on ehtinyt lausua, että torrent-trackerin ylläpito olisi 2 §:n mukaista yleisön saataville saattamista ja kappaleen valmistamista. Ei siis mitään avunantoa tai valmistelua, vaan ylläpitäjät on “samaistettu” käyttäjiin, ja ylläpitäjien vastuulle on pantu jokaisen teoksen kopiointi ja levitys ikään kuin ne olisi jaettu ja vastaanotettu ylläpitäjien omien koneiden kautta.

Oikeudenhaltijat ovat tasan tarkkaan tietoisia kaikista torrent-keisseistä, myös Suomen Finreactorista. Vaikka tekijänoikeuslain 2 §:n sisältö on sanatarkasti sama, Finreactoriin ei edes kehdata vedota, kun Ruotsin keissiä katsoo läheltä sen verran moni! Alkaa tuntua, että oikeudenhaltijat eivät oikeasti usko itsekään Turun hovioikeuden tuomiooon, ja vaikka se jäisi voimaan, he eivät uskalla / kehtaa vedota siihen muualla Euroopassa. Ylläpito ei tule olemaan suora loukkaus muualla Euroopassa päätti Suomen tuomioistuimet mitä tahansa.

Eilen Herkko kommentoi oikeudenkäyntiä FST:n uutisissa.