Turre Legal

The Pirate Bayn vaikutus luovaan alaan Ruotsissa

Sain ruotsalaiselta professorilta laskelman Pirate Bayn vaikutuksesta musiikkialaan Ruotsissa:

Levy-yhtiöt Ruotsissa ovat kertoneet menettäneensä Pirate Bayn johdosta myyntiä 1000 miljoonalla ruotsin kruunilla vuosina 2003-2007 ja että musiikkisektori on kärsinut 60% laskun laittoman tiedostonjakelun seurauksena. Artisteille ja säveltäjille valuvat tulot laskeneesta levynmyynnistä voidaan arvioida laskeneen noin 50- 60 miljoonan kruunun tietämillä. Ehkä vähän enemmän…

Mutta…

Ruotsin Teosto STIMin mukaan säveltäjien konserteista saadut tulot ovat nousseet samana ajanjaksona 30 miljoonaa kruunua. Tästä voidaan laskea että koko konserttibisnes on noin 600 miljoonan kruunun arvoinen. Artistit saavat kakusta noin puolet tai konservatiivisesti arvioituna kasvaneen keikkamyynnin takia 150 miljoonaa kruunua enemmän. Ei ole vaikea päätellä, että laiton lataaminen on yksi syy kasvaneeseen livekeikkamyyntiin. Ainakaan CD levyjen myynnin kasvun markkinointivaikutus ei tuota kehitystä tue…

Tämän lisäksi tulevat kasettimaksutulot. CopySweden tilastoista näkyy että 2003 se keräsi 34 miljoonaa kruunu kun 2008 sen keräämät korvaukset ovat nousseet 250 miljoonaan kruunuun. Musiikkiteollisuus saa tuosta kakusta noin 70 miljoonaa, josta STIMin ja SAMIn (Ruotsin gramex) osuus on noin 40 miljoonaa.

Luovalle tekijälle joka säveltää ja esittää omia kappaleitaan (ei sitä hyödyntävälle teollisuudelle) tiedostonjakelun vaikutus on:

Menetys levymyynnistä  -60 M SEK

Lisääntyneet tulot konserteista 200 M SEK + 30 M SEK (STIMin teostokorvaukset) + 40 SEK (kasettimaksut)

Piratebayn luovalle musiikkialalle tuoma voitto: 210 M SEK

Analyysi ei ole varmasti tieteellisen tarkka. Analyysi koskee vain musiikkia. Elokuvilla ja TV-ohjelmilla laskukaavat saattavat olla erilaisia. Se antaa kuitenkin hyvän kuvan siitä, että TPB on saattanut myös auttaa musiikkialaa ja erityisesti sen tekijöitä. Teollisuudelle, jonka panos on rahoittamisessa ja muovilevyjen myymisessä, palvelu ei varmasti ole tehnyt hyvää. Toisaalta, tekijänoikeutta ei ole tarkoitettu sijoituksen ja muovilättyjen suojaksi, vaan tukemaan uutta luovuutta ja teoksia. Ehkä TPB ja Finnreactor pitää nähdä esimerkkeinä teknologian tuomasta finanssikriisistä, joka on iskenyt tekijänoikeusteollisuuteen…

Joku pohti, että osana Obaman ja muiden maiden miljardipelastuspaketeilla voisi ostaa ja kansallistaa kaikki levy-yhtiöt. Samalla voitaisiin ratkaista tekijänoikeussodat kertaheitolla. Nykyisillä osakkeen hinnoilla mediayhtiöt olisivat pieniä paloja, jos valtiot yhdessä päättäisivät ostotoimista. Poliitikotkin keräisivät irtopisteet ostamalla leipää ja sirkushuveja velkataakan alla kulkeville kansalaisille…

Olisi kiinnostava nähdä mihin valtion levy-yhtiöihin sijoittamat rahat päätyisivät. Alkaisivatko entiset levy-yhtiöomistajat kehittää uusia palveluita, jotka hyödyntäisivät heidän valtiolle ostettuja kruununjalokiviä? Vai menisikö tuo raha uusien artistien kehittämiseen…

Kiinnostava idea, vaikka tuskin toteutuu.

Yrittäjyys ja kilpailu ovat osa luovaa alaa. Valtion jakamat tuet tekijöille eivät vain taida toimia.

Herkko Hietanen
Seuraa minua

Herkko Hietanen

Lakimies, osakas, kauppatieteiden tohtori, oikeustieteen maisteri at Turre Legal
Lakimies, jolla on 15 vuoden kokemus teknologia- ja mediaoikeudenkäynneistä, startup-yrityksistä ja IT-juridiikasta.
Herkko Hietanen
Seuraa minua
  1. ”Perinteinen ostaminen: menisin ensin verkkokauppaan, etsisin biisin, heittäisin sen ostoskoriin, maksaisin ostokseni, lataisin kappaleen, soittaisin (vihdoinkin) kappaleen playerissä. Hiki tuli pelkästä prosessin ajattelusta.”

    Jos ostaisit musiikkisi vaikka iTunesista, huomaisit että koko homman voi tehdä helpommin. Osta -nappula on kuuntele-nappulan vieressä eikä mitään ostoskoria ole. Osta-nappulaa painamalla veloitetaan luottokorttiasi ja hetken kuluttua kappale on automaattisesti kirjastossasi, josta se synkronoituu soittimeen kun se on seuraavan kerran kytkettynä. Mikä tässä on niin vaikeaa?

    ”Monthy Pythonin tapaushan kertoikin jo sitten selkeästi, kuinka hyödyllistä puolestaan vapaa levittäminen on esim. DVD-myynnille.”

    Trailereiden levittäminen ei sinänsä ole mikään kovin uusi keksintö. Monty Python ei laittanut YouTubeen koko tuotantoaan vaan muutaman 3-4 minuutin pituisen palan parhaista sketseistään. Kyse ei siis ollut siitä, että kokonaisia jaksoja olisi laitettu YouTubeen ja nämä sitten olisivat generoineet samojen jaksojen ostamista rahalla. Kyse oli perinteisestä trailerimarkkinoinnista eli kun näytetään pätkä, herää kiinnostus ostaa loput. Tällä on harvinaisen vähän tekemistä vapaan levittämisen kanssa.

  2. Piratismiongelmaan on olemassa ratkaisu: tehdään laillisesta ostamisesta/kuuntelusta HELPOMPAA kuin laittomasta kappaleen imuroinnista.

    Itseasiassa tähänhän ollaan jo päästy Spotify-palvelussa. Itse käytän musiikin kuunteluun nykyään pelkästään sitä. Kirjoitan kappaleen nimen hakukenttään ja kuuntelu alkaa napin painalluksella. Niitä biisejä, joita ei Spotifystä löydy, en kuuntele.

    Perinteinen ostaminen: menisin ensin verkkokauppaan, etsisin biisin, heittäisin sen ostoskoriin, maksaisin ostokseni, lataisin kappaleen, soittaisin (vihdoinkin) kappaleen playerissä. Hiki tuli pelkästä prosessin ajattelusta.

    Helllouuu levy-yhtiöt.

    Myös kappaleen laiton lataaminen vaikkapa torrentin kautta on ainakin asiaan vihkiytyneille helpompaa ja nopeampaa kuin kappaleen ostaminen verkkokaupasta. Tämä on yksi suurimmista syistä, miksi kappaleita lataillaan laittomasti. Helppous on päivän sana.

    Monthy Pythonin tapaushan kertoikin jo sitten selkeästi, kuinka hyödyllistä puolestaan vapaa levittäminen on esim. DVD-myynnille. Taisipa pompsahtaa myynti kattoon, kun laittoivat videot youtubeen maksutta katsottavaksi. Ja tässä jutussa oleva tutkimuskin puoltaa tätä lähestymistapaa.

    Netti on muuttanut maailmaa. Tekijänoikeustahot ja levy-yhtiöt eivät vain pysy perässä. Taistelu piratismia vastaan on loputon suo. Helpompi ratkaisu on tarjota jotain parempaa tilalle.

  3. ”Joka tapauksessa, asian tutkiminen on tärkeää. Olisihan se melko karvasta, jos piraatit olisivatkin oikeassa, ja artistit oikeasti saisivatkin enemmän rahaa heidän tavallaan.”

    Tuo tieto olisi kiinnostava, mutta ei kovin relevantti. Tuolla tiedollahan yritetään vain perustella sitä argumenttia, että live-esiintymiset eivät syö oikeudenomistajien korvauksia.

    Isompi kysymys on kuitenkin se, ohjautuisiko tällaisessa mallissa korvaukset oikeille tekijöille? Kuten sanottu, pelkkiin livekorvauksiin perustuvassa mallissa studiomuusikot eivät saisi mitään korvauksia. Melko reilua. Toinen ongelma on se, että livekorvaukset menevät ’isoon laariin’ josta niitä jyvitetään niille oikeudenomistajille, jotka raportoidun soiton mukaan ovat suosituimpia. Käytännössä siis Kaustisen Kansanmusiikkifestarin tai Flow -festarin esiintyjät eivät saisi mitään, vaan kyseisten tapahtumien tuotto menisi J.Karjalaiselle ja Britney Spearsille.

    Levymyynnin royaltymalli on reiluin mahdollinen järjestelmä juuri siitä syystä, että sen korvaukset menevät juuri niille tahoille jotka ovat olleet kyseisen levyn kanssa tekemisissä. Missään muussa mallissa tätä ei voida näin tarkasti varmistaa. Piraattien aiheuttamissa vahingoissa ei ole kyse yksin vahinkojen kokonaismäärästä vaan siitä, että toiminta vääristää koko korvausjärjestelmän toimintaa ja rahat menevät vääriin osoitteisiin.

  4. Juu, toki, ei tätä purematta pidä niellä. Mutta ei se sitä tarkoita, ettei tämä olisi myöskään virheellinen tutkimus.

    Tällä hetkellähän totuutta on hyvin hankala selvittää, koska oikeudenkäynneissä pyöritellään melko inflatoituneita numeroita oikeudenomistajien toimesta (tokko piratismi oikeasti aiheuttaa useita kertoja koko teollisuuden kokoisia menetyksiä). Samaten, jos toisensuuntaisia numeroita esitetään, keskustelu yleensä tyssää huutokilpailuun ”mutta kun varastaminen on väärin” (et sinä, mutta muut), ja toki piraatit mielellään kaivavat esiin tutkimuksia, jossa todistetaan, että piratismista on hyötyä.

    Joka tapauksessa keskustelu on nostettava anekdoottitason ja mielipiteiden yläpuolelle – ja kyllä, luen niihin tuon sinun kommenttisi ”siskonmies on joskus ostanut levyn jonka on ensin TPB:stä ladannut ei vielä tarkoita sitä, että kyseessä olisi mitenkään yleinen tapa.” Artikkelissa ei siskonmiehiä mainita sanallakaan. 😉 On toki selvää, että TPB:n kautta etsitään paljon musiikkia (sitä tuskin kukaan kiistää) ja samaten konserttitulot *ovat* kasvaneet (jota tuskin lienee kiistetty myöskään).

    Se, onko näiden välillä sitten syy-yhteyttä on sitten mielenkiintoisempi kysymys. Muita vaihtoehtoja kasvaneeseen rahamäärään voisivat olla esimerkiksi konserttien määrän kasvu, lippujen hintojen nousu, konserttihallien keskikoon kasvu, jne.

    Jos noista saisi kaivettua jostain dataa, niin niistä voinee laskea tarpeelliset tunnusluvut. Ja jos sen jälkeen osoittautuu, että ainoa korrelaatio on piratismiin, niin ei siitä voi oikein vetää kuin yhden johtopäätöksen, vaikka se tuntuisi miten epäuskottavalta tahansa.

    Joka tapauksessa, asian tutkiminen on tärkeää. Olisihan se melko karvasta, jos piraatit olisivatkin oikeassa, ja artistit oikeasti saisivatkin enemmän rahaa heidän tavallaan. 😉

    (Ilmeisesti viittaat kasettimaksuihin tuolla viimeisellä kappaleellasi. Periaatteessahan Pirate Baystä saisi muuten melko hyvät listat siihen, kenen musiikkia soitetaan. Digitaalisen teknologian hyvä puolihan on siinä, että kaikki tämä voidaan kerätä täysin automaattisesti ja oikeudenmukaisesti, koska tieto kuvastaa todellista soittoa; ei sitä mistä levy-yhtiöt maksavat radioasemille [viittaan USA:n payola-systeemiin, en Suomeen]. Olisi kyllä melko radikaali idea, jos kasettimaksut jaettaisiin osittain piraattilatausten mukaan…)

  5. ”Tässä paperissa siis argumentoidaan, että ilmaiseksi musiikin yksityisille kuluttajille antaminen toimii mainostuksen tavoin, ja nostaa muusta toiminnasta (…) tulevaa korvausta tekijöille enemmän kuin mitä musiikin jakaminen menettää. Ihan järkeenkäypää, joskin luonnollisesti toimii toisille artisteille paremmin kuin toisille.”

    Eli kuten Einstein totesi, terve järki on ihmisen 18 ikävuoteen mennessä keräämien ennakkoluulojen yhdistelmä.

    Musiikin jakamisen mainosvaikutusta on helppo yliarvioida. Siksi sen esittäminen totuutena edellyttäisi kyllä vähän vakavammin otettavaa tutkimustyötä. Se että joku siskonmies on joskus ostanut levyn jonka on ensin TPB:stä ladannut ei vielä tarkoita sitä, että kyseessä olisi mitenkään yleinen tapa.

    Perusongelma on siis siinä, että ei ole sanottua että ’muu toiminta’ mitenkään korvaa levymyynnin menetyksiä. Kun tanssimuusikko käy keikalla keikkapalkkiot jaetaan bändin kesken ja bändi ei ole välttämättä sama joka soitti studiossa levylle. Klassisella puolella homma ei toimisi ollenkaan, sillä säveltäjä harvemmin on itse esiintymässä ja julkisen esittämisen korvaus per esityskerta on aika mitätön verrattuna levymyynnin royaltyyn.

    Koko järjestelmän kannalta elintärkeää on myös tietää kenen musiikkia myydään ja soitetaan. Sen perusteella kun määräytyy yhä suurempi osa tuotoista.

  6. Tässähän on toki erotettava yksityinen kopiointi, ja radio/tv-soitosta, sekä muusta käytöstä tulevat tekijänoikeusmaksut.

    Yksityisten harrastama kopiointihan saattaa laskea levymyyntiä, mutta se ei vaikuta muihin korvauksiin, paitsi korkeintaan ehkä nostavasti (=jostain ne rahat on otettava, nostetaan siis käyttökorvauksia). Tässä paperissa siis argumentoidaan, että ilmaiseksi musiikin yksityisille kuluttajille antaminen toimii mainostuksen tavoin, ja nostaa muusta toiminnasta (käyttökorvaukset, konsertit, kasettimaksut) tulevaa korvausta tekijöille enemmän kuin mitä musiikin jakaminen menettää. Ihan järkeenkäypää, joskin luonnollisesti toimii toisille artisteille paremmin kuin toisille.

    Julkinen esittäminen on edelleenkin korvauksien alaista toimintaa (aivan oikein), mutta tiedostonjaon kanssahan sillä ei ole mitään tekemistä. On tietysti äärijengiä, joka haluaa niputtaa nämä samaan kasaan, mutta järki lienee syytä pitää pelissä.

  7. Ongelma on siinä, ettei myyntiä voi tarkastella vain makrotasolla. Järjestelmän pitäisi olla myös sellainen, että korvaus teoksen käytöstä menee varmasti taholle, jolla on jotain tekemistä teoksen kanssa. Lisäksi järjestelmän pitäisi turvata se, että on olemassa tieto siitä mitä teoksia oikeasti soitetaan. Koko hyvitysmaksujärjestelmän jakokäytäntö edellyttää sitä, että edes joku raportoi käyttämänsä musiikin.

    On jo ajatuksena outo, että vain teoksen esittäminen livetilanteessa johtaisi korvausvelvollisuuteen mutta tallenteena ei. Tämä olisi myös epäreilua niitä artisteja kohtaan, joita keikkailu syystä tai toisesta ei kiinnosta. Esimerkiksi Gösta Sundqvistin Leevi&the Leavings ei koko urallaan tehnyt yhtään julkista keikkaa. Olisiko siis reilua, etteivät he myöskään saisi lainkaan korvauksia teostensa käytöstä?