Teoston ruotsalainen sisarjärjestö STIM tarjoaa tekijäasiakkailleen mahdollisuuden lisensoida ei-kaupallisilla CC lisensseillä. STIM seuraa tanskalaisen KODAn ja hollantilaisen Buman esimerkkiä. Saa nähdä milloin Teosto rohkaistuu. Tilausta näyttäisi tällaiselle rinnakkaislisensoinnille olevan. Toisaalta Teosto on sen verran jähmeä, että sääntöjen ja asiakas-sopimusten muutamisessa menee useita vuosia vaikka tahtoa löytyisikin.
STIM first in Sweden with Creative Commons licence
STIM, the Swedish Performing Rights Society, is the first rights
organisation in Sweden to offers its members the opportunity to sign
a so-called Creative Commons licence (CC) for a trial two-year
period. The licence enables creators to release individual works for
non-commercial use.
“STIM is a listening, modern and solution-oriented organisation,”
says Ingrid Herrström, head of STIM’s member services. “We’ve come
to realise that there’s a demand for CC licences amongst some of our
members. We do what our members want us to do, and so we’ve reviewed
our agreements and decided that we can try it out to see how it
works. STIM doesn’t want to get in the way of our members if they
work in certain ways.”
This CC licence allows a STIM member to choose which songs are to be
freely usable by a charity gala or in a non-commercial blog, for
example.
However, there is much that a creative musician should bear in mind
when using this licence model. A CC licence is permanent and cannot
be cancelled. STIM can therefore not resume its monitoring
activities in non-commercial contexts, as defined by the CC.
“If a creative work covered by a CC licence goes on to become a hit,
it can be difficult to obtain royalties from its use and
reproduction in commercial contexts as well,” says Ms Herrström. “It
will also be difficult to define non-commercial use and, in each
case, distinguish it from commercial use.”
For further information, please contact:
Ingrid Herrström, head of Member Services, tel: +46 (0)8-783 88 88
Susanne Bodin, head of Communications, tel: +46 (0)8-783 88 18
Unkari otti valtion haltuun tekijänoikeuksia sosialistisen vallan aikana. Suuri osa elokuvien tekijänoikeuksista esimerkiksi kuuluu valtiolle. Kun oikeudet ovat yksissä käsissä lisensointi, joko maksua vastaan tai ilmaiseksi, luulisi olevan helppoa. Ongelmaksi kuitenkin on koitunut se, että kun valtio on lain nojalla ottanut haltuunsa tekijänoikeuksia se ei ole saanut esimerkiksi oikeuksia Internet-levitykseen. Valtion katalogissa on runsaasti vanhoja töitä joiden oikeudenomistajilla ei ole ollut syytä pitää huolta oikeuksistaan. Näin ollen teosten tekijät ovat vaipuneet unholaan. Heidän löytämisensä on hankalaa. Unkari on lähtenyt korjaamaan asiaa ja säätänyt orpoteoksista lain.
Laissa säädetään lisenssijärjestelmä, jossa unkarin patenttitoimisto antaa kohtuullista lisenssimaksua vastaan käyttäjälle, joka on tutkinut huolellisesti eikä ole löytänyt oikeudenhaltijaa, lisenssin. Lisenssi on rajoitettu lisenssinsaajan omaan käyttöön, jota ei voi alilisensoida, teokseen ei saa tehdä muutoksia, teoksia saa jakaa vain Unkarissa ja lisenssi on voimassa maksimissaan 5 vuotta. Patenttitoimisto alkoi jakamaan lisenssejä eilen.
Lisenssin hakijan tulee osana lisenssinhakuprosessia antaa patenttitoimistolle kaikki tiedot mitä teoksesta on löytynyt. Tekijää tulee etsiä Googlella, tekijänoikeusjärjestöjen tietokannoista ja mahdollisesti jopa mainoksella lehdessä.Kiinnostavaa nähdä mihin huolellisen haun suorittamisen raja asetetaan.
Käsittelymaksu on kaupalliselle käytölle 300 euroa ja ei-kaupallinen noin 100 euroa. Patenttitoimisto määrittelee lisenssimaksun erikseen. Kaupalliseen käyttöön lisenssin hankkiva lisenssinsaajan tulee tallettaa tämä lisenssisumma toimiston tilille. Ei kaupalliset lisenssinsaajat saavat lisenssihintalapun, mutta heidän ei tarvitse maksaa lisenssimaksua ennen kuin oikeudenhaltija löytyy. Erikoinen järjestelmä…
Unkarin lainsäädäntö on askel oikeaan suuntaan. On kuitenkin vähän erikoista, ettei unkarilaisia teoksia voi lisensoida ulkomaiseen Internet levitykseen. Unkari on kuitenkin maa jossa todennäköisesti tiedetään eniten unkarilaisista teoksista ja jossa niistä välitetään. Teokset ovat suurimmaksi osaksi omituisia ja kaupallisesti vähämerkityksellisiä, mutta tärkeä osa unkarin kansanperintöä.
Olen ollut viimeiset kolme vuotta EU:n rahoittamassa P2P Fusion tutkimushankkeessa. Hanke on päättymässä ja sen tuloksia alkaa vähitellen tippua julkisuuteen. Enpä olisi uskonut miten hienoja juttuja porukalla syntyi. Erityisen otettu olen HIITissä kehitetystä Peerscape P2P sosiaalisesta verkostosta. Ai mikä ihme Peerscape? No ajattele Facebookkia ilman keskuspalvelinta ja ilkeitä omistuspolitiikkoja. Sinä ja ystäväsi tallennatte yhdessä verkostonne sisällön – eivät yhdysvaltalaiset suuryritykset. Paitsi tietysti, jos ne ovat ystäviäsi…
Järjestelmä toimii Mäkeillä, Linuxilla ja Windowsilla. Softa on vasta esi-beta vaiheessa, mutta homma toimii. Taustalla on Ken Rimeyn ryhmä, joka tekee pelottavan tarkkaa jälkeä. Fusion projektista on teknologiaa siirtynyt jo vertaisverkko-ohjelmiin. Esimerkiksi Vuze clientin kaverien kanssa jako-ominaisuus on hankkeen Hollantilaisen TU Delftin kehittämä.
Olen lähdössä ensi vuodeksi Post doc tutkijaksi MIT:iin ja on kiva huomata, että siellä tutkimus on melko samalla tasolla eivätkä siellä työskentelevät ole yksin superihmisiä. Siltä perustalta on kiva rakentaa yhteistyötä. Viimeisen parin vuoden aikana Suomessa on väännetty oikeudessa myös samoissa asioissa joissa Yhdysvalloissa on teknologiapuolella painittu.
Mikon ja Villen kanssa vietimme aikamme Berkeleyssä ja sen kokemuksen jonka saimme, olemme voineet käyttää yhteiskunnallisesti tärkeiden asioiden kuten sähköäänestyksen kritisoimiseksi Suomessa.
Odotan kovasti mitä MIT tuo tullessaan. Sielä on perinteisesti kummunnut monet uudet käänteentekevät teknologiat joita lakimiehetkin ovat joutuneet pureskelemaan. Ja jos Suomessa pureskellaan asioita joita MIT:n pojat ja tytöt miettivät 15 vuotta sitten… Edessä on kiinnostava vuosi.
Kuriositeetti, jonka opin viime viikolla: Rickhard Stallmanin työhuone on Stata Centerissä, jonka merkittävä rahoittaja on eräs Willian Gates. Hänen mukaan on myös nimetty yksi rakennuksen torni. Sama torni jossa RMS istuu
Jälleen arkiston ovien saranat narisevat viimeistä kertaa, kun niiden ovet avataan apposen auki. Getty Images ja Life magazine tekivät suuren teon ja avasivat Lifen mahtavan erityisesti Yhdysvaltojen lähihistorian tärkeitä kuvia sisältävän kuva-arkiston. Kuvien ei-kaupallinen käyttö on sallittu ja kuvien linkitykseen kannustetaan. Getty myy kauppalliseen käyttöön lisenssejä. Hieno juttu. Ovi on auki, mutta Getty myy kaupallisille tahoille kuvien oikeuksia. Siis kuvien, joihin kuka tahansa saa vapaasti tutustua. Joku on tajunnut selvästi, että Lifen bisnekseen kuuluu kuvien oikeuksien *ei siis kuvien* myynti. Blogien ja muiden verkkosivujen kautta alla olevan kaltaiset kuvat leviävät ja ihmiset löytävät todella hienot kuvat. Lisenssin saa muutamalla klikkauksella. Riittää, että yksi sadasta huomaa tarvitsevansa kuvaa ja maksaa siitä Lifelle.
Girl talk tulee ensi torstaina Helsinkiin. Yhden miehen yhtye on kuumimpia Mashup tekijöitä maailmassa. Alla Boing Boing TV:n videopätkä miehestä. Niin ja miehen MySpace sivuilta saa ladattua ja kuunneltua koko uuden levyn. Its CC baby… Katso myös Wiredin kuvat biisien sisältämästä samplerikkaudesta.
Olin viime syksynä katsomassa keikkaa Nykissä, jossa akti oli myyty viitenä päivänä loppuun. Kun katsoo menoa, ei ole vaikea ymmärtää miksi. Jos olisin maisemissa, mikään ei saisi minua pysymään pois keikalta. On ihme ettei Girl Talk ole joutunut lev-yhtiöiden suupalaksi. Lippuja keikalle vielä myynnissä. Tuskinpa saa ovelta.
Kyseessä ei ole siis mies ja läppäri vaan jättibileet. -No ainakin jenkeissä. Saa nähdä miten härmässä torstai-iltana.
Sain tuossa vinkin, että Suomen kirjailijaliiton Päivi Liedes levittää rohkaistuksen sanoja kaikille niille, jotka ovat päättäneet käydä yhdessä viimeiseen taisteluun Internetissä leviävää vaarallista kirjapiratismia vastaan. Aiemmin muistan törmänneeni Päivi Liedeksen nimeen, kun Suomeen perustettiin pari vuotta sitten uusi tekijänoikeusjärjestö Sanasto. Jukka Liedes esitteli lain, jolla kirjastot pantiin maksamaan kohtuullisia korvauksia jo vuosikymmeniä jatkuneesta härskistä markkinahäiriöstä, ja Päivi Liedes aloitti kauan odotetun järjestön toiminnanjohtajana.
Tätä taustaa vasten Päivi Liedeksen kommentit ovat toki ymmärrettäviä. Googlelle pitää määrätä tietysti samanlainen kirjapiratismivero kuin mille tahansa kirjastolle. Jos suostut hölmöyksissäsi Googlen ehdottamaan sopuun, voit saada sieltä vain noin viisikymmentä euroa kertakorvausta — mutta sen jälkeen ei tule enää mitään korvauksia digitaalisesta verkkopiratimista. Ei varsinkaan Sanastolle tai Kirjalijaliitolle. Kyllä se nyt on paras antaa asioista paremmin selvillä olevien juristien neuvotella kunnon korvaukset, sillä tekijä on palkkansa ansainnut, vai mitä?
No ei. En näe Päivi Liedeksen kommenteissa mitään järkeä. Googlen kirjakeississä on kysymys joukkokanteesta, jossa on päästy sopuun Yhdysvalloissa. Sikäläisten joukkokanteiden niin sanotun opt-out periaatteen takia myös suomalaiset kirjailijat pääsevät nyt nauttimaan valmiiksi riidellyn kanteen lopputuloksesta, joka olisi täällä muutoin jokseenkin mahdotonta, koska Suomessa ei ole mitään todellista ryhmäkannetta. Samalla kirjat jäävät Googlen digitaalisen kirjastoon, ja säilyvät kenen tahansa saatavilla vaikka kaikki paperiversiot häviäisivät unholaan. Diili on mielestäni lyömätön. Kaljarahat taskuun ja kirjat kaikkien maailman ihmisten saataville ikuisiksi ajoiksi. Eikös jokaisen kirjailijan ensisijainen tavoite ole kuitenkin saada lukijoita?
Olen saanut itsekin Googlelta tarjouksen osallistua tähän sopuun. Ainakin väitöskirjani löytyy Google Booksista. Se on toki muutenkin ilmaiseksi jaossa netissä, mutta olen myös myynyt paperiversiota Amazonissa. Täytyypä täytellä lomakkeet ja katsoa mitä tapahtuu.
Michael Wesch joka hiljattain valittiin vuoden professoriksi Yhdysvalloissa esittelee ryhmänsä YouTubea koskevaa tutkimusta. Hän tekee sen tavalla josta me kaikki varmasti voimme oppia jotain. Videon ja puheen yhdistäminen on tavattoman hankalaa, mutta Wesch onnistuu siinä moitteettomasti.
Joskus katsottuaan Hollywoodelokuvan sitä miettii että olisiko sitä voinut käyttää 90 minuuttia paremmin? Weschin esityksessä sellaisia jatuksia ei esiinny.
Aikaisemmin hän tuotti lyhyemmän esityksen joka on myös katsomisen arvoinen.
Tuli otettua taas vaihteeksi takkiin loputtomassa taistelussamme tuulimyllyjä vastaan. Hävisimme tällä kertaa vaalivalitukset ensimmäisessä oikeusasteessa eli Helsingin hallinto-oikeudessa. Päätöksen oleellisin kohta on otsikoitu:
“Käyttöliittymän ohjausominaisuuden puutteellisuus ja toiminnan hitaus”
Otsikossa olisi mielestäni pitänyt lukea “hukkuneet äänet”. Otsikon alla on seuraavanlaista perustelutekstiä:
Vähän yli kahden prosentin epäonnistumisten määrää ei sellaisenaan voida pitää osoituksena siitä, että vaaliviranomainen olisi menetellyt virheellisesti… Kynnyksen vaalien uudelleen toimittamiselle on oltava huomattava myös valtiollisten perusoikeuksien toteuttamisen kannalta.
Jäin miettimään, että mitkä “valtiolliset perusoikeudet” oikein puolustavat hallinto-oikeuden linjausta. Hallinto-oikeushan ei viittaa mihinkään tiettyyn perusoikeuteen, josta olisi mainittu Suomen perustuslaissa, roiskasee vaan että “perusoikeuksien toteuttamisen kannalta” reilut 2% hukkuneita ääniä on pikkujuttu. Perustuslain 14 §:ssä on annettu jokaiselle 18-vuotta täyttäneelle äänioikeus. Siis 100%:lle, ei 98%:lle. Perustuslaki ei sen sijaan tunne käsitettä “valtion perusoikeus”.
Päätöksestä luonnollisesti valitetaan. Nähtäväksi jää, mitä Korkein hallinto-oikeus asiasta sanoo.
Oikeudenkäynnin piti alkaa eilen, mutta osapuolet näyttivät päässeen sopimukseen. Creative Commonsin blogissa on kiinnostavia kommentteja Gatehousen lakimieheltä sekä analyysi tekijänoikeuden rajoitusten ja CC lisenssin myöntämien oikeuksien rajasta.
GateHouse Media on ottanut herneen nenään NY Times ryhmän omistamalle Boston Globelle. Globe näytti verkkosivuillaan GateHouse median paikallislehden uutisotsikoita joista oli linkki GateHousen lehden varsinaisiin artikkeleihin. Sitähän kaikki tekevät… eikö? No jutun tekee kiinnostavaksi Gatehousen käyttämä CC lisenssi.
Except as noted, content for which GateHouse Media, Inc. holds the copyright is licensed for free, non-commercial use under the terms of a Creative Commons Attribution License.
Voiko CC lisenssillä kieltää kaupallisen käytön? Ei voi jos se on tekijänoikeuden rajoitusten piirissä. Tähän Times vetoaakin.Vastakanteena Times on ampunut samoin perustein Gatehousen muita lehtiä kohtaan jotka ovat näyttäneet sen lehtien otsikoita.
Kuorrutuksena keississä on joukko johtavassa asemassa olevia työntekijöitä, jotka eivät ymmärrä, että Yhdysvalloissa sähköpostikirjeenvaihto on oikeudessa vastapuolen saatavilla. Tämän takia on puhelimet keksitty…
Olen ollut viimeiset kolme vuotta EU:n rahoittamassa P2P Fusion tutkimushankkeessa. Hanke on päättymässä ja sen tuloksia alkaa vähitellen tippua julkisuuteen. Enpä olisi uskonut miten hienoja juttuja porukalla syntyi. Erityisen otettu olen HIITissä kehitetystä 
Tuli otettua taas vaihteeksi takkiin loputtomassa taistelussamme tuulimyllyjä vastaan. Hävisimme tällä kertaa vaalivalitukset ensimmäisessä oikeusasteessa eli Helsingin hallinto-oikeudessa. 
GateHouse Media on ottanut 