Muutama vuosi sitten monet tutkimushankkeet yrittivät yhdistää karttoja ja amatöörien luomia sisältöjä. Microsoft teki töitä Photosynthin kanssa, jonka teknolgoiaa on nyt ilmeisesti nivottu Bing-karttoihin. Tuloksena syntyi kiinnostava mash up, jossa Microsoftin katunäkymät yhdistyvät Flickrin kuviin jotka on CC lisensoitu. Yksityisyys asetukset ovat selkeästi erilaiset, jos kuva tulee Flickr palvelusta kuin jos sen on ottanut Googlen.. eikun Microsoftin kuvausauto. Flickr kuvissa näkyy ihmisten naamoja, tuotemerkkejä ja rekisterikilpiä. Kuvausautojen kuvista nämä on automaattisesti sumennettu.
Microsoft ei ole ainoa joka käyttää mash-upeissaan CC lisensointuja sisältöjä. Wikimedian siirryttyä käyttämään CC lisenssejä on myös Googlen karttapalveluissa CC sisältöä Wikipedia syötteiden johdosta. Wikipedia artikkelit saa kartalle oikean yläreunan lisävalikosta, josta voi säätää satelliittikartat päälle ja pois. Näköjään Google ei ole päivittänyt karttapalvelun Wikipedia osuutta lisenssimuutoksen jälkeen ja lisensointitiedoissa viitataan yhä GFDL lisenssiin (lisenssirikkomus?). Mitenköhän tällaisiin laiminlyönteihin pitäisi suhtautua? Onko Mashupin tekijän tehtävä seurata lisenssimuutoksia ja reagoida niihin saman tien, pienellä viiveellä, jonkun huomatessa asian vai ei lainkaan?
Last February, on an especially cold day, author and Harvard scholar Doc Searls shot some pictures of ice crystals that had formed inside the old storm windows of his apartment, and put them up on the online photo sharing site Flickr. Searls is no newcomer when it comes to sharing his photos online. He has over 34,000 photos posted on Flickr and many of them are tagged generously with the Creative Commons (CC) licenses. The CC licenses give the public permission to use the licensed copyrighted work with certain terms. Searls gave the ice crystal photos a CC license that permits the distribution of his photos as long as he gets credit as an author. The license also permits the modification of the work as long as the modifications are distributed with the same CC license. After Searls released the photos he waited for nature to take its course.
Doc Searls CC-By-SA
In November 2009 a designer from NBC Universal found the photos and contacted Searls. In an email, NBC’s representative told Searls that their designers were creating graphic backgrounds for the coverage of the Vancouver Olympic Games and that in their search for winter images they came across Searls’s crystal photographs on Flickr. They had noticed that they could use the pictures as long as they credited Searls as the author. Since Searls’s photos would be used as the background to text, video and other images, NBC asked if they could credit him along with their design team when the credits ran at the conclusion of NBC’s final Olympic Broadcast. For Searls the NBC’s proposition was acceptable. “Those photos are meant to be used any way people like. I’m glad to accept payment when offered:) But when not, running my name in the credits is fine,” said Searls in an email to NBC.
After getting the permission NBC was not shy in using Searls’s photos. The ice crystal images were used in transition graphics with the Olympic logo, in background of the digital studio sets, in event information graphics and just about in every other graphic element of the NBC’s Olympic broadcasts. Searls’s photos, which had received just over 1,000 views in Flickr suddenly had a daily audience of over 20 million American sports fans.
Doc Searls, CC By-SA 2.0
So far, this sounds like a sweet story of web 2.0 publishing, where big media company designer and amateur photographers can collaborate without the need of getting lawyers involved. Searls had already granted the public, including NBC, a permission to use his photos by attaching a public license to them. One could read the email exchange between Searls and NBC so that NBC wanted to waive the attribution part of the license or that NBC wanted to waive the whole license and replace it with another one. Having two non-lawyers agreeing in an email about copyright licensing could spell disaster. Especially when the license Doc Searls used did not only require credit but also that the adaptations made from Searls’s photos share the same license terms.
Share-alike licenses are useful in online collaboration projects like Wikipedia. They enable people to collaborate by improving photos and text of their peers. They also try to make sure that the collaboration can continue. This is why the license requires that the improvements, alterations and adaptations, if distributed, are to be placed under the same license as the original work. If NBC were to honor the license terms, a big chunk of the NBC’s Olympic broadcast would fall under the royalty free Creative Commons share-alike license.
The exact amount of the material that would be affected with the ShareAlike term is unclear. It might include just the background graphics, or it might include every other copyrightable element displayed while the ice crystals were on screen –or even whole segments where the crystals were used. To make the matter even more complicated, NBC does not own and can’t license out many of the copyrightable elements that are shown on the screen next to the background graphics. There is no doubt that NBC never wanted its crown jewels, the Olympics, to fall to any royalty-free licensing scheme. Even if NBC would allow this to happen, the Olympic Committee—the owner of the sports broadcast that NBC only licensed—would under no circumstances agree to it.Fortunately, NBC and Searls worked things out before the end of the Olympic Games. Searls was credited as part of the NBC’s creative team, and NBC’s legal department did not have to worry about the ShareAlike term. “NBC’s extensive use of Searls’ photos, and Searls’ happiness for that use, demonstrates the power of Creative Commons licenses as a means to signal openness to collaboration, even if the resulting collaboration does not occur under the terms of the license originally offered,” said Mike Linksvayer, Vice President of Creative Commons.
The irony of the story is that NBC is known to be eager in targeting users and websites that rebroadcast and share its Olympic coverage without permission. While jealously protecting copyright assets is central to organizations like NBC, it is contrary to of the ideology of sharing with Creative Commons licensing.
Television producers and creative teams are not the only ones tempted to use Creative Commons licensed works. Many journalists use Wikipedia as a source for their research. Journalists who are used to copy-and-pasting text from news agency press releases might carry on with the habit with Wikipedia. However, while the license that Wikipedia uses allows copying, there are rules and limitations involved in the practice. These practices are very different from the ones that journalist have been used to dealing with. This means that big media companies have to come up with policies for using Creative Commons licensed works. Those policies might include guidelines for proper attribution and sharing-alike the modified works, or they might just be a list of best practices for seeking alternative licenses.
Scratch on MIT:n medialaboratorion ohjelmointikieli, joka ei vaadi aikaisempaa ohjelmointikokemusta. Ohjelmoinnin alkuun pääsee alle tunnissa lataamalla http://scratch.mit.edu sivulta ilmaisen ohjelmointialustan.
Ohjelmointi tapahtuu linkittämällä käskyjä ja grafiikka palapeliä muistuttavalla graafisella käyttöliittymällä. Jo muutamassa minuutissa kokematonkin käyttäjä onnistuu saamaan pelihahmot pyörimään ruudulla käskyjen tahdissa.
Jos pelien ohjelmointi tyhjästä ei innosta, voi käyttäjä ladata ja muokata mitä tahansa miljoonasta verkkosivuilta löytyvästä pelistä. Kaiken tämän mahdollistaa CC lisenssi. Järjestelmä pitää automaattisesti huolen, että alkuperäinen tekijä saa hänelle kuuluvan tekijäkunnian kun koodia käytetään uudelleen.
Scratchilla tuotetut pelit voi julkaista joko omilla verkkosivuillaan tai laittaa jakoon Scratch sivustoille. Scratch sivustolla julkaisu on ilmaista, mutta sivusto julkaisee vain ohjelmia, jotka on CC shareAlike lisensoitu. Sivustolla on noin puoli miljoonaa rekisteröitynyttä käyttäjää, jotka ovat luoneet 17 miljoonaa skriptiä ja tuottaneet 6 miljoonaa kuvaa. 15 tuhatta uutta käyttäjää tutustuu Scratchiin kuukaudessa. Erityisen kiinnostavan ohjelmointialustasta tekee käyttäjien ikä. Käyttäjistä suurin osa on teini-ikäisiä ja sitä nuorempia. Scratch alusta on levinnyt erityisesti OLPC-100$-läppäreiden mukana lapsille.
Harvard Book storen omistaja Jeff Mayersohn kirjoitti Huffington post verkkolehdessä siitä miksi hän osti kirjakaupan aikana jolloin kirjabisnes näyttäisi keskittyvän Amazonin kaltaisten verkkokauppojen käsiin.
On September 29, we installed an Espresso Book Machine, which prints books in our store and has access to millions of titles, including the public domain works scanned by Google. In February, we implemented same-day delivery by bicycle. With these two pieces of technology, one very new, the other very old, we can hope to fulfill orders faster than Amazon and we can envision having an inventory whose breadth rivals theirs. Plus, as all that crazy shipping and destroying and warehousing disappear, we’ll have a cost advantage, too.
Perustelut ovat ihan hyviä. Toisaalta kyse ei ole niinkään kaupasta kuin valmistamisesta. Todellinen muutos on ollut kirjapainon pienentyminen ison kahvinkeittimen kokoiseksi. Tuotanto on tuotu lähelle kuluttajaa ja tämän on mahdollistanut on-demand valmistuksen. Tämä taas eliminoi logistiikan, varastoinnin ja kuljetukset minimiin. Näissä Amazon on loistanut. Yhdistettynä sähköisten public domain kirjojen saatavuus kirjapainon raaka-aineeksi ja se seikka että näitä kirjoja on kalliimpi ja hankalampi syöttää Amazonin Kindleen tuottaa suotuisan kilpailuasetelman kivijalkakaupoille.Toki kivijalkapainoilta puuttuu hitit ja tekijänoikeuden suojaamat teokset, mutta suurimman osan tuosta tarpeesta kattaa kirjakaupan normaali kustantajien painama valikoima.
Turre Legal counseled a consortium of Finland’s universities of applied science (aka. AMK) to create a digital repository for theses and research publications . The project adopted a joint Open Access mandate that means that annually 20.000 academic thesis and thousands of scholarly articles written by the staff of the AMK will be openly accessible online.
After 1 January 2010, the Universities of Applied Sciences will require all teachers and researchers who work at the universities to save a copy of their research essays that are published in scientific publications, or a university publication series, in the open electronic library, Theseus.
According to Harvard’s open access guru Peter Suber “This is, by far, the largest set of institutions to adopt a joint OA mandate.”
As a part of the project Turre’s partner Herkko Hietanen has been translating Creative Commons 3.0 licenses to Finnish legal system. The license translation and adoption is at its final stretches and waits for the CC headquarters’s approval. Theseus enables students and teachers to choose a Creative Commons license to their works if they so desire.
WIPO magazine julkaisi kirjoittamani artikkelin Wikimedian ratkaisusta siirtyä CC-lisenssin käyttäjäksi. Artikkeli kuvaa ongelmia joita massiivinen lukuisan tekijän yhteistyönä tehty sivusto kokee uudelleenlisensointitilanteessa.
Käytännössä Wikimedian miljoonat artikkelit jotka aikaisemmin käyttivät FDL-lisenssiä siirtyivät äänestyksen jälkeen käyttämään CC-By-SA 3.0 lisenssiä. Äänestyksessä joukko, joka edustaa murto-osaa kaikista Wikimedian jakaman tekijänoikeuden suojaaman materiaalin tekijöistä, asettui uudelleenlisensoinnin taakse. Joka tapauksessa lisenssimuutoksessa on useita kokkeja säätämässä yhtä ateriaa ja jotenkin tuntuu, että tämän aterian maksaa artisti. Free Software foundation kirjoitti uuden FDL-lisenssin, CC tarjoaa CC-By-SA -lisenssit, Wikimedian editorit äänestävät muutoksesta ja leimaavat teokset uusilla lisensseillä. Mitä tapahtui teoksen tekijälle? Häneltä ei välttämättä edes kysytä mitä mieltä hän on omaisuutensa käytöstä.
Muutoksen arkkitehdit puhuvat FDL-lisenssiin aikoja sitten otetusta “tulevat-lisenssit-yhteensopivuudesta”. Samanlainen lauseke on myös CC-lisensseissä. Nyt tämä tulevien lisenssien yhteensopivuus on viety kovin pitkälle. FDL uudistuu ja antaa kolmannelle osapuolelle (Wikimedia) oikeuden päättää otetaanko ulkopuolisen (CC) tahon kehittämä lisenssi koskemaan sekalaista joukkoa teoksia (mm. Wikipedia) joiden oikeuksia Wikimedia ei omista. Mielestäni asiasta ei ole keskusteltu riittävästi julkisuudessa ja Wikipedian lisensointiin voi liittyä odottamattomia ongelmia tulevaisuudessa. Eipä sillä, muutos oli tervetullut -vain tapa jolla se toteutettiin jätti toivomisen varaa.
Sain alkuviikosta N900 multimediatietokonepuhelimen testikäyttöön. Luuri ei ole sama kuin tällä viikolla toimitukseen lähtenyt tuotantoversio. Ohjelmisto on yli kuukauden vanha ja buginen. Silti luuri on vakaa ehkä ole saanut sitä kaatumaan vielä kertaakaan. Ohjelmiston keskeneräisyys näkyy patterin kestossa ja näytön herkkyyden säädöissä. Ilmeisesti näiden ominaisuuksien puutteet ovat lykänneet Nokian aikataulua luurin markkinoille tuomisessa. En ole yrityksistä huolimatta saanut GPS toimintoa päälle. Myös 3G surffaus on pätki New Yorkissa ja verkot tipahtelivat (T-mobile). Tosin tämä on yleistä joka puolella Yhdysvalloissa jossa verkot ovat reikäisiä.
Kokemuksia:
Näyttö on uskomattoman hieno. Paras näyttö mitä olen nähnyt missään mobiililaitteessa.
Näppäimistö on kätevä käytössä. Verrattuna iPodin virtuaalinäppikseen tekstin syöttö on luontevampaa.
Rovion pallonpyörityspeli on tosi hieno. Tetris, jota pelataan tökkimisnäytöllä kärsii näytön herkkyydenpuutteesta.
Näytön kosketuskäyttöliittymä on kaukana iPod/iPhone kosketusnäytöstä. Ihan sama voiko sitä käyttää hanskat päällä jos sitä ei voi käyttää ilman hanskoja. Toivottavasti ohjelmistopäivitys paikkaa selkeän puutteen.
Näytön kääntyminen on vähän omituinen. Puhelimella soitettaessa näyttö toimii pystytilassa. Muutoin se tuntuu olevan aina vaakatilassa.
Flash toimii moitteettomasti. Myös Flashvideot.
Selaimen käyttäminen on muutoinkin epä-mobiilimaista. Siis vaivatonta.
Näytössä on ilmeisesti läheisyys-sensori. Kun luurin laittaa korvaa vasten, sen valot sammuvat. Kun sen ottaa käteen valot syttyvät taas. Kiva pieni yksityiskohta. Kuka sinne korvaan valoa tarvitseekaan?
Näppäinlukkovipu on vähän hankalasti puhelimen pohjassa. Käytettyäni yli vuoden N96 luuria olen tottunut, että lukon saa pois (puhelimen) päältä. Tämä on myös ergonomisesti parempi paikka lukolle.
Patterin kansi on hankalasti irrotettavissa. Tosin harvoin sitä tarvitsee irrottaa. Patteri kestää normaalissa käytössä vähän yli päivän.
Otettu pimeässä ravintolassa N900 kameralla. Klikkaamalla alkuperäinen versio.
Suomessa keskustelupalstoilla N900 on leimattu kalliiksi. Samoin myös USAssa. Operaattorit eivät ole lähteneet Nokian kanssa kytkykauppaileemaan luuria mutta sen saa jenkkiamazonista noin 300 euron hintaan. Mielestäni se ei ole liikaa tämän hetken yhdestä parhaasta mobiiliraudasta joka tarjoaa näkymän Nokian tulevaisuudesta. Tällaisenaan softa ei vielä tyydytä, mutta jos softapäivitykset saapuvat helpostiasennettavana tasaisena virtana, tästä voi tulla käyttökelpoinen huvittelu- ja työkalu. Tämä vaatii että kehittäjäyhteisöt innostuvat kehitysalustasta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista. Olen ymmärtänyt että luuri on suunnattukin kehittäjille, ja vasta seuraava Maemo luuri on kehittyneempi kansanmalli. Harmi että Nokia harrastaa devaajapuhelimia. Tuntuu että esimerkiksi N96 oli sellainen. Miljoona ominaisuutta jotka toimivat, mutta eivät virheettömästi.
Keskiviikkona tunsin eläväni käytettävyystestien käyttötapauksessa. Olin vieraassa kaupungissa ja halusin löytää ruokapaikan jonka nimen tiesin. Googlella löysin ravintolan uuden haaraliikkeen osoitteen, mutta sen jälkeen Google ja selain lopettivat yhteistyön. Karttasovellus sijoitti minut Washingtoniin, jossa verkko- tai GPS-paikannus ilmeisesti viimeksi toimi. Myöskään karttapalvelun hakupalvelu ei suostunut yhdistämään verkkoon. Onneton olo. Menin kahvilaan kysymään tietä ja sain Google-kartta haun jälkeen osoitteen jonka bongasin hotellista saamastani paperikartasta. -Luurilla olisi kaiken järjen mukaan pitänyt pystyä ratkaisemaan käyttötapaukseni useammalla eri tavalla ja sovelluksella. Ilman toimivaa verkkoyhteyttä se ei kuitenkaan onnistunut.
Nokian tarvitsee oikeasti tsempata palveluvalikoimaa. Muutoin Google ajaa ohi vilkuttamatta. Google Mapsin ajoohjeiden tuleminen ilmaiseksi puhelimeen muuttaa koko navigaatioteollisuutta. Samana päivänä kun Google ilmoitti ilmaispalvelusta TomTomin ja Garminin osakkeet lähtivät useamman kymmenen prosentin syöksyyn.
Google on myös ryhtymässä omavaraiseksi karttadatan osalta. Google kiertelee jo useamman auton voimin kaupunkeja keräten kuvien lisäksi karttadataa. Navteqin kauppa ei ehkä olekaan tulevaisuudessa kauhean fiksu. Toisaalta avoimet karttapalvelut kuten Open Street map tarjoavat kiinnostavia vaihtoehtoja kaupallisille palveluille. No ainakin Navteqin täytyy innovoida kovasti kilpaillakseen avointen palveluiden kanssa.
Muutoin suomalaiset CC lisenssit lähestyvät kovasti 3.0 versiota. Olen jumpannut julkaisuversiota CC juristien kanssa viimeisen viikon ajan. Näyttäisi, että tämän vuoden puolella *vihdoin* saadaan suomi CC 3.0 aikaan. Uusien lisenssiversioiden pitäisi ratkaista monta ongelmaa. Bonuksena saattaa tulla suomen-ruotsalaiset lisenssiversiot, jos aikataulut vain sallivat.
Kiinalainen tutkimusryhmä on julkaissut tosihienon demon remixaus ja mash-up ohjelmasta, joka tuntuu melkein liian hyvältä ollakseen totta. Ohjelmalla voi luonnostella haluamansa kuvan ja ohjelma hakee valokuvia avoimista kuvatietokannoista, arvioi niiden sopivuuden sekä leikkaa ja liimaa kuvat yhdisteyksi teokseksi.
MITissä on puuhailtu vähän samanlaisen hankkeen parissa jossa tietokoneelle opetetaan manuaalisesti piirtämällä mitä kuvassa on. Oma intohimoni olisi rakentaa videopalvelu jossa voisi musiikkiin yhdistää kuvia tagien perusteella. Ohjelmalla voisi sitten automatisoida esimerkiksi musiikkivideoiden tuotantoa. Vähän samaan tapaan kuin Jonathan Coulton teki musiikkivideon Flickrin CCkuvista muuta vuosi sitten
Onko markkinoilla tuotetta joka voisi automatisoida Jonathanin työn? Musiikkivideot eivät ole ainoa käyttötarkoitus tällaisella tuotteelle. Olisi hieno esimerkiksi nähdä Remixejä, joissa poliitikko selvittää talo(u)sotkujaan ryyditettyinä automaattisesti haetuilla randomkuvilla.
Tänään jaettiin taloustieteen Nobelpalkinnot. Palkinnon jakoivat Elinor Ostrom ja Oliver Williamson.
Luin jonkun verran Ostromin tutkimusta väitöskirjaani varten. Hesari tituleeraa häntä ympäristötaloustieteilijäksi. Sitä hän tosiaan on. Hänen tutkimuksensa on kuitenkin kovin lähellä lakimiesten kenttää. Ostromin tutkimus on nimittäin keskittynyt yhteisten luonnonvarojen tutkimukseen. Tosin hänen tutkimuksen lopputulokset pätevät helposti myös muuhun yhteisesti omistettuun omaisuuteen. Ostromin teoriat ovat olleet esimerkiksi James Boylen ja Yochai Benklerin töiden ja miksei Larry Lessigin ajatusmaailman taustalla. Yksi Ostromin keskeisimpiä ajatuksia on yhteisomistuksen tragedian välttäminen oikeanlaisilla instituutioilla.
The central question in this study, is how a group of principals who are in an interdependent situation can organize and govern themselves to obtain continuing joint benefits when all face temptations to free-ride, shirk, or otherwise act opportunistically. Ostromin yhteishallintaa koskevasta kirjasta.
Ostrom has challenged the conventional wisdom that common property is poorly managed and should be either regulated by central authorities or privatized. Based on numerous studies of user-managed fish stocks, pastures, woods, lakes, and groundwater basins, Ostrom concludes that the outcomes are, more often than not, better than predicted by standard theories. Nobelkomitean tiedotteesta.
Ajatellaan vaikkapa vapaita ohjelmistoja. Omistus on niissä tyypillisesti jakautunut ja hallinta yhteistä. Jotta vältetään vapaamatkustajaongelma, koodin lisensoimiseen on kehitetty erinäköisiä instrumentteja. Yhteishallinta on mahdollista ja hedelmällistä, mikäli se on hallittua. Hallinnan ei tarvitse olla keskusjohtoista. Riittää että kaikki pelurit kuitenkin kunnioittavat sääntöjä ja että rikkureiden rankaisemiseen on keinot.
Toinen palkinnon saaja professori Williamson on Wikipedian mukaan Ronal Coasen oppilaita ja on kantanut Coasen sytyttämää transaktioekonomian soihtua eteenpäin Berkeleyn yliopistossa. En ole hänen töihinsä perehtynyt -pitänee tutustua. Transaktiokustannukset ovat keskeisessä osassa avoimessa verkostoyhteiskunnassa. Työn monimutkaistuessa ihmiset joutuvat ostamaan toistensa palveluita ja oikeuksia. Tuottavan ja tappiollisen liiketoiminnan ero on usein toimivassa transaktioketjussa. Tähän kuuluu esimerkiksi kulut jotka syntyvät oikean kumppanin etsinnästä, sopimusten solmimisesta sekä niiden valvomisesta. Nämä ovat kuluja jotka tulevat siis itse tuotteen tai palvelun päälle. Perinteisesti korkeita transaktiokuluja on pyritty alentamaan yrityksillä. Yritykset toimivat yhteisen päämäärän eteen ja teorian mukaan erilaisten toimintojen kokoaminen yhden yrityksen sisälle laskee transaktiokuluja alas. Viime aikoina tästä trendistä on lipsuttu kun yritykset pyrkivät ulkoistamaan kaikki ydinliiketoiminnan ulkopuoliset tehtävät. Ymmärtääkseni Williamsonin tutkimuksen perusta on ollut tutkia miten jatkuvat liikesuhteet vaikuttavat transaktiokuluihin. Kertasopimuksissa on oletettavasti korkeammat kulut kuin jatkuvalla yhteistyöllä jossa osapuolilla on tarve turvata myöhemmät kaupat. Oikeustieteessä tätä ilmiötä kuvataan lojaliteetilla ja se on nivottu esimerkiksi vakuutus-sopimusten tulkitaoppeihin.
Obama oli iloinen vaikka vähän odottamaton valinta, mutta hatun nosto Nobelkomitealle taloustieteen palkituista
Muutama vuosi sitten monet tutkimushankkeet yrittivät yhdistää karttoja ja amatöörien luomia sisältöjä. Microsoft teki töitä Photosynthin kanssa, jonka teknolgoiaa on nyt ilmeisesti nivottu Bing-karttoihin. Tuloksena syntyi kiinnostava mash up, jossa Microsoftin katunäkymät yhdistyvät Flickrin kuviin jotka on CC lisensoitu. Yksityisyys asetukset ovat selkeästi erilaiset, jos kuva tulee Flickr palvelusta kuin jos sen on ottanut Googlen.. eikun Microsoftin kuvausauto. Flickr kuvissa näkyy ihmisten naamoja, tuotemerkkejä ja rekisterikilpiä. Kuvausautojen kuvista nämä on automaattisesti sumennettu.
