WIPO magazine julkaisi kirjoittamani artikkelin Wikimedian ratkaisusta siirtyä CC-lisenssin käyttäjäksi. Artikkeli kuvaa ongelmia joita massiivinen lukuisan tekijän yhteistyönä tehty sivusto kokee uudelleenlisensointitilanteessa.
Käytännössä Wikimedian miljoonat artikkelit jotka aikaisemmin käyttivät FDL-lisenssiä siirtyivät äänestyksen jälkeen käyttämään CC-By-SA 3.0 lisenssiä. Äänestyksessä joukko, joka edustaa murto-osaa kaikista Wikimedian jakaman tekijänoikeuden suojaaman materiaalin tekijöistä, asettui uudelleenlisensoinnin taakse. Joka tapauksessa lisenssimuutoksessa on useita kokkeja säätämässä yhtä ateriaa ja jotenkin tuntuu, että tämän aterian maksaa artisti. Free Software foundation kirjoitti uuden FDL-lisenssin, CC tarjoaa CC-By-SA -lisenssit, Wikimedian editorit äänestävät muutoksesta ja leimaavat teokset uusilla lisensseillä. Mitä tapahtui teoksen tekijälle? Häneltä ei välttämättä edes kysytä mitä mieltä hän on omaisuutensa käytöstä.
Muutoksen arkkitehdit puhuvat FDL-lisenssiin aikoja sitten otetusta “tulevat-lisenssit-yhteensopivuudesta”. Samanlainen lauseke on myös CC-lisensseissä. Nyt tämä tulevien lisenssien yhteensopivuus on viety kovin pitkälle. FDL uudistuu ja antaa kolmannelle osapuolelle (Wikimedia) oikeuden päättää otetaanko ulkopuolisen (CC) tahon kehittämä lisenssi koskemaan sekalaista joukkoa teoksia (mm. Wikipedia) joiden oikeuksia Wikimedia ei omista. Mielestäni asiasta ei ole keskusteltu riittävästi julkisuudessa ja Wikipedian lisensointiin voi liittyä odottamattomia ongelmia tulevaisuudessa. Eipä sillä, muutos oli tervetullut -vain tapa jolla se toteutettiin jätti toivomisen varaa.
Muutoin suomalaiset CC lisenssit lähestyvät kovasti 3.0 versiota. Olen jumpannut julkaisuversiota CC juristien kanssa viimeisen viikon ajan. Näyttäisi, että tämän vuoden puolella *vihdoin* saadaan suomi CC 3.0 aikaan. Uusien lisenssiversioiden pitäisi ratkaista monta ongelmaa. Bonuksena saattaa tulla suomen-ruotsalaiset lisenssiversiot, jos aikataulut vain sallivat.
Kiinalainen tutkimusryhmä on julkaissut tosihienon demon remixaus ja mash-up ohjelmasta, joka tuntuu melkein liian hyvältä ollakseen totta. Ohjelmalla voi luonnostella haluamansa kuvan ja ohjelma hakee valokuvia avoimista kuvatietokannoista, arvioi niiden sopivuuden sekä leikkaa ja liimaa kuvat yhdisteyksi teokseksi.
MITissä on puuhailtu vähän samanlaisen hankkeen parissa jossa tietokoneelle opetetaan manuaalisesti piirtämällä mitä kuvassa on. Oma intohimoni olisi rakentaa videopalvelu jossa voisi musiikkiin yhdistää kuvia tagien perusteella. Ohjelmalla voisi sitten automatisoida esimerkiksi musiikkivideoiden tuotantoa. Vähän samaan tapaan kuin Jonathan Coulton teki musiikkivideon Flickrin CCkuvista muuta vuosi sitten
Onko markkinoilla tuotetta joka voisi automatisoida Jonathanin työn? Musiikkivideot eivät ole ainoa käyttötarkoitus tällaisella tuotteelle. Olisi hieno esimerkiksi nähdä Remixejä, joissa poliitikko selvittää talo(u)sotkujaan ryyditettyinä automaattisesti haetuilla randomkuvilla.
Tänään jaettiin taloustieteen Nobelpalkinnot. Palkinnon jakoivat Elinor Ostrom ja Oliver Williamson.
Luin jonkun verran Ostromin tutkimusta väitöskirjaani varten. Hesari tituleeraa häntä ympäristötaloustieteilijäksi. Sitä hän tosiaan on. Hänen tutkimuksensa on kuitenkin kovin lähellä lakimiesten kenttää. Ostromin tutkimus on nimittäin keskittynyt yhteisten luonnonvarojen tutkimukseen. Tosin hänen tutkimuksen lopputulokset pätevät helposti myös muuhun yhteisesti omistettuun omaisuuteen. Ostromin teoriat ovat olleet esimerkiksi James Boylen ja Yochai Benklerin töiden ja miksei Larry Lessigin ajatusmaailman taustalla. Yksi Ostromin keskeisimpiä ajatuksia on yhteisomistuksen tragedian välttäminen oikeanlaisilla instituutioilla.
The central question in this study, is how a group of principals who are in an interdependent situation can organize and govern themselves to obtain continuing joint benefits when all face temptations to free-ride, shirk, or otherwise act opportunistically. Ostromin yhteishallintaa koskevasta kirjasta.
Ostrom has challenged the conventional wisdom that common property is poorly managed and should be either regulated by central authorities or privatized. Based on numerous studies of user-managed fish stocks, pastures, woods, lakes, and groundwater basins, Ostrom concludes that the outcomes are, more often than not, better than predicted by standard theories. Nobelkomitean tiedotteesta.
Ajatellaan vaikkapa vapaita ohjelmistoja. Omistus on niissä tyypillisesti jakautunut ja hallinta yhteistä. Jotta vältetään vapaamatkustajaongelma, koodin lisensoimiseen on kehitetty erinäköisiä instrumentteja. Yhteishallinta on mahdollista ja hedelmällistä, mikäli se on hallittua. Hallinnan ei tarvitse olla keskusjohtoista. Riittää että kaikki pelurit kuitenkin kunnioittavat sääntöjä ja että rikkureiden rankaisemiseen on keinot.
Toinen palkinnon saaja professori Williamson on Wikipedian mukaan Ronal Coasen oppilaita ja on kantanut Coasen sytyttämää transaktioekonomian soihtua eteenpäin Berkeleyn yliopistossa. En ole hänen töihinsä perehtynyt -pitänee tutustua. Transaktiokustannukset ovat keskeisessä osassa avoimessa verkostoyhteiskunnassa. Työn monimutkaistuessa ihmiset joutuvat ostamaan toistensa palveluita ja oikeuksia. Tuottavan ja tappiollisen liiketoiminnan ero on usein toimivassa transaktioketjussa. Tähän kuuluu esimerkiksi kulut jotka syntyvät oikean kumppanin etsinnästä, sopimusten solmimisesta sekä niiden valvomisesta. Nämä ovat kuluja jotka tulevat siis itse tuotteen tai palvelun päälle. Perinteisesti korkeita transaktiokuluja on pyritty alentamaan yrityksillä. Yritykset toimivat yhteisen päämäärän eteen ja teorian mukaan erilaisten toimintojen kokoaminen yhden yrityksen sisälle laskee transaktiokuluja alas. Viime aikoina tästä trendistä on lipsuttu kun yritykset pyrkivät ulkoistamaan kaikki ydinliiketoiminnan ulkopuoliset tehtävät. Ymmärtääkseni Williamsonin tutkimuksen perusta on ollut tutkia miten jatkuvat liikesuhteet vaikuttavat transaktiokuluihin. Kertasopimuksissa on oletettavasti korkeammat kulut kuin jatkuvalla yhteistyöllä jossa osapuolilla on tarve turvata myöhemmät kaupat. Oikeustieteessä tätä ilmiötä kuvataan lojaliteetilla ja se on nivottu esimerkiksi vakuutus-sopimusten tulkitaoppeihin.
Obama oli iloinen vaikka vähän odottamaton valinta, mutta hatun nosto Nobelkomitealle taloustieteen palkituista
Teoston ruotsalainen sisarjärjestö STIM tarjoaa tekijäasiakkailleen mahdollisuuden lisensoida ei-kaupallisilla CC lisensseillä. STIM seuraa tanskalaisen KODAn ja hollantilaisen Buman esimerkkiä. Saa nähdä milloin Teosto rohkaistuu. Tilausta näyttäisi tällaiselle rinnakkaislisensoinnille olevan. Toisaalta Teosto on sen verran jähmeä, että sääntöjen ja asiakas-sopimusten muutamisessa menee useita vuosia vaikka tahtoa löytyisikin.
STIM first in Sweden with Creative Commons licence
STIM, the Swedish Performing Rights Society, is the first rights
organisation in Sweden to offers its members the opportunity to sign
a so-called Creative Commons licence (CC) for a trial two-year
period. The licence enables creators to release individual works for
non-commercial use.
“STIM is a listening, modern and solution-oriented organisation,”
says Ingrid Herrström, head of STIM’s member services. “We’ve come
to realise that there’s a demand for CC licences amongst some of our
members. We do what our members want us to do, and so we’ve reviewed
our agreements and decided that we can try it out to see how it
works. STIM doesn’t want to get in the way of our members if they
work in certain ways.”
This CC licence allows a STIM member to choose which songs are to be
freely usable by a charity gala or in a non-commercial blog, for
example.
However, there is much that a creative musician should bear in mind
when using this licence model. A CC licence is permanent and cannot
be cancelled. STIM can therefore not resume its monitoring
activities in non-commercial contexts, as defined by the CC.
“If a creative work covered by a CC licence goes on to become a hit,
it can be difficult to obtain royalties from its use and
reproduction in commercial contexts as well,” says Ms Herrström. “It
will also be difficult to define non-commercial use and, in each
case, distinguish it from commercial use.”
For further information, please contact:
Ingrid Herrström, head of Member Services, tel: +46 (0)8-783 88 88
Susanne Bodin, head of Communications, tel: +46 (0)8-783 88 18
Jälleen arkiston ovien saranat narisevat viimeistä kertaa, kun niiden ovet avataan apposen auki. Getty Images ja Life magazine tekivät suuren teon ja avasivat Lifen mahtavan erityisesti Yhdysvaltojen lähihistorian tärkeitä kuvia sisältävän kuva-arkiston. Kuvien ei-kaupallinen käyttö on sallittu ja kuvien linkitykseen kannustetaan. Getty myy kauppalliseen käyttöön lisenssejä. Hieno juttu. Ovi on auki, mutta Getty myy kaupallisille tahoille kuvien oikeuksia. Siis kuvien, joihin kuka tahansa saa vapaasti tutustua. Joku on tajunnut selvästi, että Lifen bisnekseen kuuluu kuvien oikeuksien *ei siis kuvien* myynti. Blogien ja muiden verkkosivujen kautta alla olevan kaltaiset kuvat leviävät ja ihmiset löytävät todella hienot kuvat. Lisenssin saa muutamalla klikkauksella. Riittää, että yksi sadasta huomaa tarvitsevansa kuvaa ja maksaa siitä Lifelle.
Girl talk tulee ensi torstaina Helsinkiin. Yhden miehen yhtye on kuumimpia Mashup tekijöitä maailmassa. Alla Boing Boing TV:n videopätkä miehestä. Niin ja miehen MySpace sivuilta saa ladattua ja kuunneltua koko uuden levyn. Its CC baby… Katso myös Wiredin kuvat biisien sisältämästä samplerikkaudesta.
Olin viime syksynä katsomassa keikkaa Nykissä, jossa akti oli myyty viitenä päivänä loppuun. Kun katsoo menoa, ei ole vaikea ymmärtää miksi. Jos olisin maisemissa, mikään ei saisi minua pysymään pois keikalta. On ihme ettei Girl Talk ole joutunut lev-yhtiöiden suupalaksi. Lippuja keikalle vielä myynnissä. Tuskinpa saa ovelta.
Kyseessä ei ole siis mies ja läppäri vaan jättibileet. -No ainakin jenkeissä. Saa nähdä miten härmässä torstai-iltana.
Michael Wesch joka hiljattain valittiin vuoden professoriksi Yhdysvalloissa esittelee ryhmänsä YouTubea koskevaa tutkimusta. Hän tekee sen tavalla josta me kaikki varmasti voimme oppia jotain. Videon ja puheen yhdistäminen on tavattoman hankalaa, mutta Wesch onnistuu siinä moitteettomasti.
Joskus katsottuaan Hollywoodelokuvan sitä miettii että olisiko sitä voinut käyttää 90 minuuttia paremmin? Weschin esityksessä sellaisia jatuksia ei esiinny.
Aikaisemmin hän tuotti lyhyemmän esityksen joka on myös katsomisen arvoinen.
Creative Commons has release CC0 license that complements the Public Domain Dedication. Why yet another way to get your work into completely free use?
Apparently, some lawyers have raised issues with the public domain “dedication” or “certification” as it was worded. Indeed, the logic behind the dedication was US copyright law, which does not recognize inalienable moral components of copyright. The new “zero copyright” makes it clear that the dedication is only valid “to the extent allowable by [copyright] law” and that any other rights such as patents or personality rights are not affected. Ok, legally perhaps more clear but I don’t know if there is really any difference in practice. CC0 is essentially public domain in other words.
Oikeudenkäynnin piti alkaa eilen, mutta osapuolet näyttivät päässeen sopimukseen. Creative Commonsin blogissa on kiinnostavia kommentteja Gatehousen lakimieheltä sekä analyysi tekijänoikeuden rajoitusten ja CC lisenssin myöntämien oikeuksien rajasta.
WIPO magazine julkaisi kirjoittamani artikkelin Wikimedian ratkaisusta siirtyä CC-lisenssin käyttäjäksi. Artikkeli kuvaa ongelmia joita massiivinen lukuisan tekijän yhteistyönä tehty sivusto kokee uudelleenlisensointitilanteessa.
puhuvat FDL-lisenssiin aikoja sitten otetusta “tulevat-lisenssit-yhteensopivuudesta”. Samanlainen lauseke on myös CC-lisensseissä. Nyt tämä tulevien lisenssien yhteensopivuus on viety kovin pitkälle. FDL uudistuu ja antaa kolmannelle osapuolelle (Wikimedia) oikeuden päättää otetaanko ulkopuolisen (CC) tahon kehittämä lisenssi koskemaan sekalaista joukkoa teoksia (mm. Wikipedia) joiden oikeuksia Wikimedia ei omista. Mielestäni asiasta ei ole keskusteltu riittävästi julkisuudessa ja Wikipedian lisensointiin voi liittyä odottamattomia ongelmia tulevaisuudessa. Eipä sillä, muutos oli tervetullut -vain tapa jolla se toteutettiin jätti toivomisen varaa.