Archive for the 'Court cases' CategoryPage 3 of 11

Television etätallennuspalvelu tapetilla Yhdysvalloissa

Kirjoitin jutun syksyllä IPR-Info lehteen USA:n etätallennuspalveluista. Juttu julkaistiin uusimmassa numerossa (ilmeisesti 1/2010).

Juttu ei ole enää ihan tuore, mutta samat juridiset kysymykset ovat nousseet Suomessa esille viime aikoina.

Kuvia olen viime aikoina kaivanut Flickr commons palvelusta johon on tallennettuna hienoja kokoelmia tekijänoikeudesta vapaita kuvia.

**

Vuonna 2007 Yhdysvalloissa itärannikon Second circuit valitustuomioistuin antoi ratkaisun TV- ja elokuvayhtiöiden sekä kaapeli-TV-operaattori Cablevisionin riidassa. Cablevision oli informoinut oikeudenhaltijoita uudesta palvelusta, jolla sen asiakkaat voisivat tallentaa verkkokovalevylle ohjelmia käyttäen kaapeliboksiaan ohjelmien tallennusten ohjelmoimiseen. Oikeudenhaltijat vaativat oikeudelta kieltotuomiota, joka estäisi palvelun lanseeraamisen. Tapauksessa keskeisenä kysymyksenä oli: Loukkaako kaapelioperaattori oikeudenomistajien yksinoikeuksia tallentamalla asiakkaidensa pyynnöstä televisio-ohjelmia?

Palvelunkuvaus

Vastaaja Cablevision yhtiö on kaapelitelevisioyhtiö, joka edelleen lähettää eri kanavien ohjelmia asiakkailleen. Samaan aikaan asiakkaille lähetetty ohjelma ohjattiin palvelimelle, jossa oli kaksi puskurimuistia. Ohjelman tallennuttua ensimmäiseen puskurimuistiin ohjelmisto selvitti, onko joku asiakkaista pyytänyt ohjelman tallentamista. Mikäli asiakas oli pyytänyt tallennusta, siirtyi puskurin ohjelma toiseen puskuriin ja ensimmäisen puskurimuistin päälle kirjoitettiin seuraavaksi lähetetty ohjelman palanen. Ohjelma siirrettiin toisesta puskurimuistista sitten asiakkaiden omille kovalevyille tallennettavaksi. Puskurit pitivät sisällään vain 0.1 sekunnin mittaisen tallenteen ohjelmaa.

Oikeus katsoi, että palvelun toteuttamiseen tarvittiin joukko monimutkaisia tietokoneita sekä ihmisiä niiden hoitamiseen. Käyttäjälle palvelu näyttäytyi kuitenkin kotivideonauhurin kaltaisena. Sen sijaan, että tallennuskäsky olisi välittynyt kotona olleeseen tallentimeen, se välittyi verkon kautta keskustallentimeen. Palvelu muistutti on-demand palvelua paitsi, ettei sen kautta voinut katsoa kuin ennalta tallennettavaksi määrättyä aineistoa. Palveluntarjoajan määräysvalta prosessissa rajoittui tallennettavien kanavien rajaamiseen, joka tehtiin tallentimen ohjelmistoa kehittäessä.

Alioikeuden päätös

New Yorkin alioikeus ja tapauksen osapuolet katsoivat, että tapauksessa on merkittävää se, kuka tallensi ohjelmat. Tuomioistuin katsoi, että vastaajan päätäntävalta tallennettavista kanavista, vastaajan omistusoikeus ja ylläpitovastuu tallennuslaitteisiin sekä sen tieto kopioitavista tallenteista ja jatkuva asiakkuussuhde tallentavien asiakkaiden kanssa ovat syitä, miksi kopioiminen tapahtui Cablevisionin eikä asiakkaan toimesta, vaikkakin se kiistatta tapahtui asiakkaan pyynnöstä.[1]

Valitustuomioistuin kumosi alioikeuden päätöksen

Valitustuomioistuin katsoi ensinnäkin, ettei bufferointi välimuistiin ollut lain tarkoittamaa kappaleen valmistusta. Oikeus tulkitsi välimuistiin kirjoittamisen väliaikaiseksi ja erottamattomaksi osaksi teknistä prosessia. Suomessa todennäköisesti päädyttäisiin samaan ratkaisuun tekijänoikeuslain 11a § nojalla.

Valitustuomioistuin katsoi, ettei Cablevision ole yksin sen seikan takia vastuussa kopioiden valmistamisesta, että se omistaa laitteet. Oikeus viittasi päätökseen,[2] jossa katsottiin, ettei Internet palveluntarjoaja ollut vastuussa asiakkaan sen palvelimille laittamista loukkaavista tiedostoista, vaikka se omisti palvelimen. Oikeus viittasi myös aikaisempaan videonauhureita koskevaan oikeuskäytäntöön ja totesi, ettei tallennuslaitteiden valmistaja tai niitä ohjaavien tietokoneohjelmien kirjoittaja ei ole välittömästi vastuussa oikeudenloukkauksista, mikäli niillä on laillinen käyttötarkoitus.[3] Tuomioistuin korosti ettei tapaus anna vastuuvapautta kaikille etävideopalveluille ja ettei tapauksessa käsitelty epäsuoraa tai välillistä vastuuta loukkauksista.

Oikeus katsoi, ettei asiakkaiden tallentimen ohjelmointi eronnut tavallisen kotivideotallentimen käytöstä niin merkittävästi, että olisi tullut katsoa, että kappaleen valmistamisesta olisi vastuussa joku muu kuin asiakas. Oikeus katsoi, että koska järjestelmässä palveluntarjoajan puolesta tallennukseen ei osallistunut ihminen ja koska oikeudenloukkaus vaatii tahallisuutta, ei palveluntarjoajavastaaja ollut syyllistynyt oikeudenloukkaukseen.

Oikeus löysi analogian kaupan omistajasta, joka tarjoaa asiakkaille mahdollisuuden käyttää kaupan nurkassa seisovaa kopiokonetta. Oikeus sen sijaan hylkäsi analogian kopioliikkeeseen, jossa henkilökunta tekee kopiot asiakkaan pyynnöstä asiakkaan toimittamasta teoksesta kopiokoneilla. Valitustuomioistuin katsoi myös, että vastaajan kontrolli tallennettavaksi valittuihin kanaviin oli rajallinen. Vastaaja ei pystynyt valitsemaan, mitä ohjelmia kanavilta tuli eikä myöskään mihin aikaan.

Tuomioistuin katsoi, että vastaajan asiakkaat, ei vastaaja, valmistivat kopiot televisio-ohjelmista. Vastaaja ei tämän vuoksi ollut suoraan loukannut kantajan yksinoikeutta kappaleen valmistamiseen. Tämän takia alioikeuden tuomio kumottiin ja kantajan kanne hylättiin.

Myöhemmät vaiheet

Oikeudenomistajat hakivat valituslupaa korkeimmasta oikeudesta. Kesällä 2009 oikeus eväsi luvan. Taustalla oli oikeusministeriön lausunto, joka luvan puoltamisen sijasta suositteli, että oikeus jättäisi luvan myöntämättä. Cablevision tapauksena tunnettu juttu jää nyt itärannikon second district aluetta sitovaksi ennakkopäätökseksi. Asia on kuitenkin ratkaistu osapuoleten välillä koko liittovaltion alueella. Cablevision saa siis aloittaa etätallennuspalvelut missä päin tahansa USA:ta. Koska asia ei päätynyt korkeinpaan oikeuteen, muilla vastaavien palveluiden tarjoajilla ei ole vastaavaa oikeusvarmuutta. Valitustuomioistuimet kun eivät ole sidottuja toistensa ratkaisuihin.

Suomessa edessä samat kysymykset

Suomessa on lukuisia tahoja, jotka lähettävät televisio-ohjelmia edelleen tietoverkkoja käyttäen sekä monia televisio-ohjelmien etätallennuspalveluita. Viime aikoina useat Internetoperaattorit ovat ottaneet palveluvalikoimiinsa televisiotallentimet, jotka sijaitsevat operaattorin tiloissa. Oikeudenhaltijat ovat suhtautuneet etätallennuspalveluihin epäilevästi. On vain ajan kysymys, milloin oikeus saa eteensä ratkaistavaksi tallennuspalveluiden laillisuuden.


[1] Twentieth Century Fox Film Corp. v. Cablevision 23 Sys. Corp. (Cablevision I), 478 F. Supp. 2d 607 (S.D.N.Y. 2007) s. 618-621 päätös löytyy kokonaisuudessaan:

http://beckermanlegal.com/Documents/cartoonnetwork_csc_080804SecondCircuitDecis.pdf

[2] Religious Technology Center v. Netcom On-Line Communications Services, 907 F. Supp. 1361 (N.D. Cal. 1995).

[3] Sony Corp. of America v. Universal City Studios, Inc., 464 U.S. 417 (1984).

Toinen CSS-keissi vihdoin Helsingin hovioikeuden pääkäsittelyssä

Helsingin hovioikeus istui tänään toista “organisoitu keskustelu” -oikeusjuttua. Tilanne on hieman erikoinen. Sama tuomioistuin ratkaisi ensimmäisen samoihin faktoihin pohjautuvan jutun 2008 “nahkapäätöksellä” syytteen mukaisesti mutta jätti kuitenkin syytetyt tuomitsematta rangaistukseen. Yritimme Korkeimpaan oikeuteen, josta ei herunut valituslupaa. Siitä jatkoimme Euroopan ihmisoikeustuomiostuimeen, josta ei ole tullut vielä päätöstä tutkitaanko valituksia.

Tässä välissä Helsingin hovioikeus siis päätti yrittää uudestaan. Kun ensimmäinen juttu meni puhtaasti kirjallisessa käsittelyssä, niin tänään oikeus järjesti suullisen pääkäsittelyn, jossa kuultiin kolme asiantuntijatodistajaa. Ensimmäinen oli syyttäjä Kukka-Maaria Kankaalan nimeämä, ja kaksi muuta puolustuksen nimeämät Kai Puolamäki ja Arto Teräs. Puolustuksen asianaja oli Antti Kortelainen, jota itse puolestani konsultoin.

En ollut oikeudessa paikalla, mutta kuulemani perusteella hovi käsitteli asianmukaisesti kaikki relevantit asiakysymykset. Tapauksessa on siis kysymyksessä katselueston eli salauksen purkava C-koodi. Tuomareita muun muassa kiinnosti voiko kukaan oikeasti kuvitella kiertävänsä salausta vahingossa, ja missä yhteydessä kyseinen koodi oli julkaistu. Sananvapauttakin sivuttiin. Tuomiota odotellaan kuukauden kuluttua.

Kiina raastupaan sensurointiohjelman piratismista

Associated press kirjoittaa yhdysvaltalaisesta Cybersitter -yrityksestä, joka on haastanut Kiinan valtion ja seitsemän suurta tietotekniikkataloa oikeuteen koodin kopioimisesta. Cybersitter tekee ja markkinoi noin 25 euron arvoista ohjelmistoa, jota voi käyttää estämään pääsyn ei-toivotuille sivuille. Kanteen mukaan tutkimuksissa on ilmennyt, että Kiinassa pakolliseksi määrätystä sensurointiohjelmassa on käytetty satoja rivejä Cybersitterin koodia.

”They did a sloppy job of copying,” said Fayer, noting that they included directions on how to get to the Cybersitter site.

Kiinan viranomaiset velvoittivat viime vuonna laitevalmistajat asentamaan ohjelmiston jokaiseen Kiinan markkinoille tarkoitettuun koneeseen. Kerrannaisvaikutus on melkoinen.

Kantajan lakimiehen lausunnot ovat täynnä paatosta ja miekkojen kalistelua.

”What we have to offer the world is our ingenuity and creativity, our ideas and what lawyers call intellectual property. From small companies like Cybersitter to Microsoft to motion pictures and the music industry, these are the products we have to offer the world. It is important that they be protected.”

Herää kysymys kuka on virheestä vastuussa? Näyttäisi, että tietokonevalmistajat ovat valmistaneet laittomia kopioita tuotteesta. Alentaako heidän vastuutaan se, että valtio on velvoittanut lisäämään ohjelmiston? Voiko Kiinan valtion haastaa Los Angelesin oikeuteen Kiinassa tapahtuneesta loukkauksesta? Entä kiinalaisen tai japanilaisen yrityksen? Kyse on 2.2 miljardin dollarin arvoinen.

Pitäisikö Kiinalaiset piraatit tuomita kantajien kotikentällä vai sylttytehtaalla Kiinassa? Tähän asti tekijänoikeus on ollut territoriaalinen. Oikeudenloukkaajat tuomitaan omassa maassaan oikeudenloukkaajan oman maan lakien mukaan. Kansainväliset sopimukset ja kauppasopimukset pitävät huolen siitä, että kansalliset lait täyttävät minimiehdot. Ymmärtääkseni Kiinassa softan luvaton kopiointi on tekijänoikeusloukkaus. Mutta kuka ihme nyt haluaisi taistella Kiinan valtiota vastaan kiinalaisessa tuomioistuimessa?

Juttu New York Timesin sivuilla.

Oikeudenomistajien valvonta herättää kysymyksiä

Mike Freedman kirjoittaa Freedom to Tinker blogissa syksyllä löytyneestä kiinnostavasta ominaisuudesta jonka CoralCDN pyörittäjät olivat paljastaneet tekijänoikeudenhaltijoiden oikeuksienvalvontajärjestelmästä.

Ilmeisesti oikeudenhaltijoiden oikeudenvalvojien ohjelmisto rekisteröi BitTorrent trakkereille niiltä torrent tiedoston ladanneita IP-osoitteita. Tämän tiedon pohjalta “vahtikoirat” lähettävät IPosoitteen haltijoille kirjeitä, joissa vakuutetaan, että heidän tietojensa mukaan tästä IP-osoitteesta on jaettu laittomasti heidän päämiestensä teoksia. Järjestelmä oikaisee muutaman mutkan.

Tämän selvisi kun välimuistin tavoin toimiva CoralCDN alkoi saada oikeuksienvalvojilta tiukkasävyisiä kirjeitä koskien löydettyjä tekijänoikeusloukkauksia. Selvisi, että BitTorrent trakkerit rekisteröivät cachena toimivan CoralCDN partnerin IP osoitteen ja ohjaavat liikennettä näihinplanet osoitteisiin. Trakkeri siis virheellisesti näyttää, että tästä IP osoitteesta olisi mahdollista saada osia tiedostosta. Akateeminen CoralCD -projekti käyttää yliopistojen Planetlab verkostoa. Näin ollen uhkailukirjeet päätyivät ensiksi yliopistoihin ympärä maailmaa ja sitten planetlabin kautta CoralCDN:n ylläpitäjille.

Voidaan sanoa melkovarmasti, etteivät planetlab nodet, jotka avustivat CoralCDN:n liikenteen ohjaamisessa ja tasauksessa, pyörittäneet BitTorrent clienttejä, eivätkä näin ollen voineet jakaa laittomasti tiedostoja. Kymmenet valvontakirjeet osoittavat, etteivät oikeudenhaltijat ole tarkistaneet keräämiään tietoja lainkaan.

Kiistämättä oikeudenhaltijoilla on oikeus valvoa oikeuksiaa. Myös oikeudenkäyntiä keveämmän sovintomenettelyn käyttäminen on oikea ratkaisu laittoman tiedostojenjakelun hillitsemiseksi. Oikeudenhaltijat kuitenkin aiheuttavat huolimattomuudellaan ylimääräisiä sydämentykytyksiä lukuisille viattomille tietokoneenkäyttäjille. Tällaiset virheet on jälkikäteen helppo lakaista maton alle “vahinkoja sattuu” -selityksellä ja jättää syytteet selvästi virheellisten käyttäjien kohdalta nostamatta. Virheet kuitenkin osoittavat, että valvonta ei ole aukotonta eikä tuomioistuinten tulisi niellä pureskelematta sille esitettyä teknistä näyttöä.

Via Slashdot

Asiaan liittyen: Eilen oikeus vahvisti hurjat korvaukset laittomasta vertaisverkkojakelusta Tenebaum keississä. Huomattavaa oli tuomarin asenne puolustuksen asianajana toiminutta Charlie Nessonia kohtaan.

Gertner said the court would have been willing to consider Tenenbaum’s fair use defense in the case but concluded that the manner in which the arguments were presented by the defense counsel made it all but impossible for her to do so.

Rather than tailoring his fair use defense to suggest a modest exception to copyright protections, Tenenbaum’s defense mounted a broadside attack that would excuse all file sharing for private enjoyment,” the judge wrote in a 38-page decision. Such a broad definition of fair use would “swallow” all copyright protections, Gertner said.

Juttelin Charlien kanssa ennen tuomion antamista muutama viikko sitten. Hänen argumenttinsa kuultuani en ihmettele Gertnerin päätöstä. Nessonin puolustus nojasi ajatukseen, että MP3 tiedostojen jakelu verkossa ei tuhonnut Mp3-markkinoita, koska sellaisia ei ollut olemassa oikeudenloukkauksen tekoaikana. Minua hänen argumenttinsa eivät saaneet vakuutettua. Sensijaan hänen huomio siitä, että USAssa nykyään Fair Use -argumentti on päätynyt tuomarin eikä valamiehistön ratkaistavaksi on huolestuttava. Valamiehistön ratkaistavaksi jää siis vain onko loukkaus tapahtunut (ei onko siihen jotain puolustusta) sekä korvauksen määrä jonka tuomari nyt siis vahvisti. Luulisi, että juuri valamiehistö olisi omiaan harkitsemaan käytön “reiluutta”.

Finnish court: Administrators are not liable for activities planned at discussion forum

Vantaa district court decided in a case that defines the limits of freedom of speech and online liability that discussion forum administrators are not liable for people gathering to float down the river drinking beer. That is even as the participants used the discussion forum to discuss the organization of the event.

kellunta

CC-By-SA by HenriBergius. More photos of Kaljakellunta: http://www.flickr.com/search/?q=kaljakellunta&w=all&s=int

The prosecutor got tired of hundreds of beer drinking people floating down the Vantaa river every year in “Kaljakellunta” -event. The beer floaters use inflatable rubber boats and ferries to float down the river. Key part of the event is beer drinking. While alcohol and water are integral parts of the event, there has not been any reported major injuries during the +10 year history of the event.

Prosecutor claimed that two men, who were administrators of kaljakellunta.com discussion forum, were the organizers of the event, and thus liable for cleaning up the mess that hundreds of “drunken sailors” made along the river. However, the court saw that the defendants had just posted the date of the 2008 event to the main page of the site after the discussion had reached consensus of it. They had not contributed otherwise to the organization of the event. The actions of defendants did not make them an organizers of the event. The court also looked at the 2009 kaljakellunta event which had even more participants even though the kaljakellunta.com had been closed for over a year.

The fact that the Kaljakellunta-crowd is turning to Facebook and other social networks to help to organize the event just shows that the law has hard time managing self organizing online communities that have no other ties that members like for beer.

Disclaimer: Turre Legal was the defense counsel for the both defendants. And yes, we may join the fellow sailors floating down the river next year  drinking beer on a floating devices.

Voitto! – Kaljakellujien ylläpito vapautettu syytteistä Vantaan käräjäoikeudessa

Vaihteeksi tuli voitto käräjäoikeudesta. Päinvastainen tulos olisi ollut tässä tapauksessa suoraan sanottuna pieni yllätys. Käräjäoikeuden tuomion voi ladata tästä. Uutisointia ja keskustelua tuomiosta löytyy mm. Helsingin Sanomista, MTV3:lta, Yleltä ja Uudesta Suomesta (STT).

**************

Lehdistötiedote 18.11.2009
Vapaa julkaistavaksi heti

Vantaan käräjäoikeus linjasi – keskustelufoorumin ylläpito ei vastuussa
Kaljakellunnasta

Vantaan käräjäoikeus vapautti tänään antamallaan tuomiolla
Kaljakellunta.com -keskustelupalstan ylläpitäjät. Syyttäjä vaati
kahdelle miehelle rangaistusta kokoontumisrikkomuksesta. Syyttäjän
mukaan miehet olivat olleet vuoden 2008 Kaljakellunnan järjestäjiä, ja
siten vastuussa tapahtumasta. Turre Legal puolusti molempia syytettyjä.

Tuomion perustelujen mukaan “[vastaajat] ovat myöntämällään tavalla
siirtäneet keskustelussa enemmistön kantaa vastanneen ajankohdan
sivuston etusivulle. Mitään muuta tapahtuman valmisteluun liittyvää ei
ole [vastaajien] osoitettu tehneen. Käräjäoikeus katsoo, että pelkästään
edellä mainittu toimenpide ei tee [vastaajista] kyseisen tilaisuuden
järjestäjää. Tätä näkemystä tukee se, että vuonna 2009, kun
kaljakellunta.com -sivusto on ollut jo yli vuoden suljettuna, on
kaljakelluntatapahtumaan ottanut osaa suurin piirtein
yhtä paljon ihmisiä kuin vuonna 2008.”

Syytetty oikeudessa puolustanut Ville Oksanen kommentoi: “Tuomio on
vakuuttavasti perusteltu, eikä jätä enää mitään arvailujen varaan.
Pelkkä keskustelumahdollisuuden tarjoaminen ei tee ylläpidosta
tapahtuman järjestäjää. Kyseinen linjaus on tärkeä sananvapauden
kannalta, sillä päinvastainen tulos olisi tehnyt verkkofoorumien
ylläpidon Suomessa jokseenkin mahdottomaksi.”

Lisätietoja:

Ville Oksanen
OTK, FT, Osakas
Turre Legal Oy
puh. +358 40 5368583

Finreactorin tuomiot tulossa ensi vuoden alussa KKO:sta

Aiemmista arveluista poiketen Finreactor-juttusarjan tuomioita voidaan odotella vasta ensi vuoden alussa. Korkeimmassa oikeudessa on pidetty jutun esittelyjä syys- ja lokakuussa, mutta yksi esittely on sovittu vielä ensi vuoden puolelle.

Juttusarja on muhinut nyt kohtuullisen pitkään Suomen oikeuslaitoksen lonkeroissa. Alun perin Suomen suurin vertaisverkkojuttu alkoi KRP:n takavarikkoiskuilla joulukuussa 2004 eli kohta viisi vuotta sitten.

Oikeusprosessien venyminen yli viisivuotisiksi ei ole valitettavasti mitenkään ainutkertaista. Aiheesta voi lukea lisää Jyrki Virolaisen blogista.

Mikä mättää tietotekniikkarikosjuttujen ajamisessa?

cdnp

Hesarissa on laajempi juttu Wow-keissistä, joka on rakennettu päämiehemme Hannu Aholan tarinan varaan. Nettilehdessä on tiivistelmä.

Jutun faktat olivat käytännössä riidattomat: päämieheltämme, joka on yksityishenkilö, varastettiin ja realisoitiin noin 4000 euron arvoinen World of Warcraft -nettipelitili. Vahinkoa syntyi siis 4000 euroa, joka oli tiedossa heti alussa (tosin epäilimme, että summa olisi voinut olla vielä hieman suurempi — joka tapauksessa suuruusluokka oli kiistaton). Juridisesti mielestäni ainut aidosti kiinnostava kysymys oli rikosnimike. Rikoslaissa on nykyään pitkä lista erilaisia pykäliä, joista aika monen tunnusmerkistö olisi mielestäni sopinut teonkuvaukseen (ks. rikoslaki, erit. 38-luku).

Lähes välittömästi kävi kuitenkin selväksi, että kaikkein haastavinta jutun ajamisessa oli saada viranomaiset ymmärtämään saati kiinnostumaan sen tutkinnasta ja ajamisesta. Erityisesti poliisi yritti taivutella meitä sopimaan jutun alkuunsa. Poliisin oli vaikea ymmärtää, ettemme ole valmiita sopimaan juttua 50 euron sovintotarjousta vastaan. Kuulustelujen järjestämiseen meni melkein puoli vuotta tekohetkestä. Tutkintaa johtava poliisi myös vaihtui kertaalleen. Samoin kävi syyttäjän kanssa. Juttu ehti hautua melkein puolitoista vuotta ennen käräjäpäivää.

Lienee selvää, että tietotekniikkajutuissa edes kohtuulinen nopeus etenkin teknisessä tutkinassa on aivan kriittistä.

On kiinnostava verrata, miten prosessi toimii tekijänoikeuspuolella. Karkeasti yksinkertaistaen intressin ei tarvitse olla edes tuhatta euroa kun poliisin tekniset tutkijat ajavat maijoilla pihaan, repivät koneet seinästä, ja hakevat epäillyn kuulusteluihin ja mahdollisesti koppiin yöksi. Kaikki tapahtuu muutamassa päivässä siitä, kun joku tekijänoikeuksia valvova taho on tehnyt rikosilmoituksen ja lähettänyt tarvittavat alkutodisteet (esim. screenshotit). Syyttäjä ajaa juttua tarmokkaasi, ja tuomio on lähtökohtaisesti aina syytteen mukainen.

Vertailu ei oikein kestä päivänvaloa, jos tapauksia miettii yksityishenkilön oikeuksien toteutumisen kannalta. Tekijänoikeusjutuissa viranomaiset tutkivat ja ajavat juttuja kansainvälisten kasvottomien suuryritysten puolesta. Tuomitut korvaukset tai toisin sanoen jutuista saadut “voitot” menevät suoraan teollisuuden puolesta juttuja valmistelevien juristien palkkoihin. Onnetonta oikeuksia loukannutta yksityishenkilöä kyllä lyödään kunnolla — siinä mielessä homma on tehokasta. Mutta mielestäni valtion rooli firmojen puolustajana ja muun muassa näiden oikeudenkäyntikuluriskin nollaajana on täysin perusteeton. Firmoilla on omia resursseja juttujen ajamiseen vaikka kuinka (onneksi viime aikoina esimerkiksi TTVK onkin alkanut nostaa yhä enemmän siivilikanteita.)

Nyt käsitellyssä nettirikosjutussa yksityishenkilön oli hyvin vaikea saada oikeutta toista yksityishenkilöä vastaan. Viranomaisia oli hankala saada kiinnostumaan Hannu Aholan oikeuksista, vaikka jutulla oli hänelle suuri henkilökohtainen merkitys. Rahallinen intressi ei ollut vähäinen vaan itse asiassa suurempi kuin monessa vertaisverkkojutussa. Loppupeleissä rikostuomio jäi kuitenkin pöydälle, vaikka korvausvaatimukset ajoimmekin menestyksellä läpi.

Miten tilanne korjataan? Ehkäpä koulutuksen ja tiedottamisen lisääminen olisi hyvä alku. Varmaa on, että Hannu Aholan tapaus ei tule jäämään ainoaksi pelitilin varkaudeksi. Yhtään vastaavaa tapausta ei saisi jäädä ilman päivänvaloa vain siksi, että viranomaiset eivät tiedä miten niihin pitäisi suhtautua.

Kaljakellunta Vantaan käräjäoikeudessa

Kaljakellunta.com:in ylläpitäjien syytteitä puitiin tänään Vantaan käräjäoikeudessa. Tapauksessa syyteperusteena oli kokoontumislain mukaisen ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöminen. Varsinainen vääntö käytiin kuitenkin siitä, oliko tapahtumalla ylipäätänsä järjestäjää ja jos oli, niin riittikö tähän keskustelupalstan tekninen ylläpito. Syyte koski ainoastaan vuoden 2008 kaljakelluntaa ja tuomioistuinta kiinnostikin, miten poliisi ja syyttäjä aikovat toimia 2009 kaljakellunnan suhteen, jonka keskustelut käytiin mm. facebookissa ja IRC-galeriassa (katsotaan kuulemma ensin tämä case).

Päätös asiasta saadaan kansliasta ja lopputuloksen ennakoiminen on (kuten aina) varsin hankalaa. Tuomioistuin tuntui kuitenkin ymmärätävän tapauksen kaikki ulottovuudet eli syyttäjän ylläpito==automaattinen vastuu-argumentti ei uponnut ainakaan suoraan. Lisää analyysiä tauon jälkeen….

WoW! – sovinto suuresta sanktiosta

Yksi yö ja yksi päivä on nyt takana Kuopiossa. Lentämisen sijaan valitsin ympäristöystävällisemmän vaihtoehdon eli menin loppujen lopuksi junalla jo edeltävänä iltana “kohdealueelle”. Huomioiden nykyinen kaaos lentokentällä, vaihtoehto säästi luonnon lisäksi merkittävästi hermoja.

Kuten Yle on jo ehtinyt uutisoimaan, käsittelyssä käräjäoikeudessa oli (tiettävästi ensimmäistä kertaa Suomessa) World of Warcraft-pelitilin varastaminen. Asiakkaaltamme oli tapauksessa viety pelitili, jonka kehittämiseen hän oli käyttänyt  useamman vuoden hyvin aktiiviset pelaamisen. Vastapuoli (nuori opiskelija, nyt armeijassa) ei ollut ollut aikaisemmin valmis neuvottelemaan uskottavasti sovinnosta, mutta ilmeisesti käräjäoikeuteen saapuminen konkretisoi tulossa olleen tuomion ja yllättäin neuvottelutahtoa alkoi löytyä. Tuomari antoi ystävällisesti tälle prosessille aikaa ja lopputuloksena oli kaikkien osapuolten aikaa ja kustannuksia säästänyt (tuomioistuimen vahvistama) sovinto, jossa asikkaamme korvausvaatimukseen suostuttiin täysimääräisesti ts. maksettavaksi tuli 4000 euroa.

Asiaan vaikutti todennäköisesti tapauksessa asiantuntijana toimineen tutkija Vili Lehdonvirran vastaansanomaton arvio pelitilin arvosta. Vili on väittelemässä aihepiiristä perjantaina, joten hänen asiantuntemuksensa kiistäminen olisi ollut vähän hankalampi paikka puolustukselle. Vilin tuoreet kommentit tapauksesta  löytyvät tästä YleX:n haastattelusta ;)

Toivottavasti nyt saatu päätös lähettää selkeän viestin siitä, että pelien virtuaalioimaisuus nauittii ihan vastaavaa omaisuudensuojaa kuin “normaaliomaisuus”. Tässä tapauksessa syytetty ei saanut asian sopimisen vuoksi vielä rikosoikeudellista tuomioita, mutta seuraavalla kertaa tilanne on todennäköisesti toinen – tapauksesta vastannut avainsyyttäjä halusi selkeästi hakea ennakkoratkaisua.

By doctor paradox - CC: Attribution-Noncommercial-Share Alike 2.0 Generic

By doctor paradox - CC: Attribution-Noncommercial-Share Alike 2.0 Generic