Archive for the 'Copyright' Category

Laulujen sanoja laillisesti

Käteeni sattui Teoston asiakaslehti, jossa kerrottiin uudesta laulut.fi -verkkopalvelusta. Palvelussa voi räätälöidä lauluvihkon, johon voi valita yhden tai useamman laulun reilun tuhannen laulun valikoimasta. Mukana tulee laulun sanat ja nähtävästi myös nuotit. Ilmeisen kohtuullinen lasku seuraa luonnollisesti perässä.

Kopioston varatoimitusjohtaja Jukka-Pekka Timonen kommentoi: “Hankkeen takana oli se, että laulujen sanoja sai verkosta luvattomista, mutta ei luvallisista lähteistä. Kun olimme aikamme ottaneet alas luvattomia saitteja, mietimme voisiko tehdä jotain muutakin.”

Hatun-nosto järjestöille.

Täältä löytyy esimerkkilauluvihko

Kirja-arvostelu:Oikeudet tietokoneohjelmistoihin

Arvostettu IT-oikeuteen erikoistunut asianajaja Pekka Takki arvosteli taannoin Mikon viimeisimmän kirjallisen tuotannon IPR info lehdessä. Pekan kynästä on lähtöisin alan toinen perusteos. Kaikesta päätellen Pekka tykkäsi lukemastaan:

Hetkittäin lukijalle tulee samanlainen riemastuttava olo kuin katsoessa elokuvaa, jonka henkilöt välillä iskevät katsojalle silmää –vaikkapa John Belushin esittämä Bluto elokuvassa Deltajengi. Välimäki paljastaa ne erilaisten normien, sääntöjen ja käytäntöjen taustalla vaikuttavat intressit, taloudelliset ja poliittiset vaikuttimet lobbauksineen, jotka normeja lukiessa eivät usein käy ilmi.
Yhtä tärkeää kuin se, mitä laissa lukee, on usein se, mitä laissa ei lue – ja miksi. Oikeustiede on vain yksi rooli suuressa näytelmässä. Pieni virnistys yleisölle silloin tällöin on hyväksi, ettei totuus pääse unohtumaan.

Lapsikin osaa koodata Scratchilla

Scratch on MIT:n medialaboratorion ohjelmointikieli, joka ei vaadi aikaisempaa ohjelmointikokemusta. Ohjelmoinnin alkuun pääsee alle tunnissa lataamalla http://scratch.mit.edu sivulta ilmaisen ohjelmointialustan.

Ohjelmointi tapahtuu linkittämällä käskyjä ja grafiikka palapeliä muistuttavalla graafisella käyttöliittymällä. Jo muutamassa minuutissa kokematonkin käyttäjä onnistuu saamaan pelihahmot pyörimään ruudulla käskyjen tahdissa.

Jos pelien ohjelmointi tyhjästä ei innosta, voi käyttäjä ladata ja muokata mitä tahansa miljoonasta verkkosivuilta löytyvästä pelistä. Kaiken tämän mahdollistaa CC lisenssi. Järjestelmä pitää automaattisesti huolen, että alkuperäinen tekijä saa hänelle kuuluvan tekijäkunnian kun koodia käytetään uudelleen.

Scratchilla tuotetut pelit voi julkaista joko omilla verkkosivuillaan tai laittaa jakoon Scratch sivustoille. Scratch sivustolla julkaisu on ilmaista, mutta sivusto julkaisee vain ohjelmia, jotka on CC shareAlike lisensoitu. Sivustolla on noin puoli miljoonaa rekisteröitynyttä käyttäjää, jotka ovat luoneet 17 miljoonaa skriptiä ja tuottaneet 6 miljoonaa kuvaa. 15 tuhatta uutta käyttäjää tutustuu Scratchiin kuukaudessa. Erityisen kiinnostavan ohjelmointialustasta tekee käyttäjien ikä. Käyttäjistä suurin osa on teini-ikäisiä ja sitä nuorempia. Scratch alusta on levinnyt erityisesti OLPC-100$-läppäreiden mukana lapsille.

jatka lukemista ja katso remiksaamani peli

Miksi kivijalkakirjakaupat voivat selviytyä tulevaisuudessakin

Harvard Book storen omistaja Jeff Mayersohn kirjoitti Huffington post verkkolehdessä siitä miksi hän osti kirjakaupan aikana jolloin kirjabisnes näyttäisi keskittyvän Amazonin kaltaisten verkkokauppojen käsiin.

On September 29, we installed an Espresso Book Machine, which prints books in our store and has access to millions of titles, including the public domain works scanned by Google. In February, we implemented same-day delivery by bicycle. With these two pieces of technology, one very new, the other very old, we can hope to fulfill orders faster than Amazon and we can envision having an inventory whose breadth rivals theirs. Plus, as all that crazy shipping and destroying and warehousing disappear, we’ll have a cost advantage, too.

Perustelut ovat ihan hyviä. Toisaalta kyse ei ole niinkään kaupasta kuin valmistamisesta. Todellinen muutos on ollut kirjapainon pienentyminen ison kahvinkeittimen kokoiseksi. Tuotanto on tuotu lähelle kuluttajaa ja tämän on mahdollistanut on-demand valmistuksen. Tämä taas eliminoi logistiikan, varastoinnin ja kuljetukset minimiin. Näissä Amazon on loistanut. Yhdistettynä sähköisten public domain kirjojen saatavuus kirjapainon raaka-aineeksi ja se seikka että näitä kirjoja on kalliimpi ja hankalampi syöttää Amazonin Kindleen tuottaa suotuisan kilpailuasetelman kivijalkakaupoille.Toki kivijalkapainoilta puuttuu hitit ja tekijänoikeuden suojaamat teokset, mutta suurimman osan tuosta tarpeesta kattaa kirjakaupan normaali kustantajien painama valikoima.

Toinen CSS-keissi vihdoin Helsingin hovioikeuden pääkäsittelyssä

Helsingin hovioikeus istui tänään toista “organisoitu keskustelu” -oikeusjuttua. Tilanne on hieman erikoinen. Sama tuomioistuin ratkaisi ensimmäisen samoihin faktoihin pohjautuvan jutun 2008 “nahkapäätöksellä” syytteen mukaisesti mutta jätti kuitenkin syytetyt tuomitsematta rangaistukseen. Yritimme Korkeimpaan oikeuteen, josta ei herunut valituslupaa. Siitä jatkoimme Euroopan ihmisoikeustuomiostuimeen, josta ei ole tullut vielä päätöstä tutkitaanko valituksia.

Tässä välissä Helsingin hovioikeus siis päätti yrittää uudestaan. Kun ensimmäinen juttu meni puhtaasti kirjallisessa käsittelyssä, niin tänään oikeus järjesti suullisen pääkäsittelyn, jossa kuultiin kolme asiantuntijatodistajaa. Ensimmäinen oli syyttäjä Kukka-Maaria Kankaalan nimeämä, ja kaksi muuta puolustuksen nimeämät Kai Puolamäki ja Arto Teräs. Puolustuksen asianaja oli Antti Kortelainen, jota itse puolestani konsultoin.

En ollut oikeudessa paikalla, mutta kuulemani perusteella hovi käsitteli asianmukaisesti kaikki relevantit asiakysymykset. Tapauksessa on siis kysymyksessä katselueston eli salauksen purkava C-koodi. Tuomareita muun muassa kiinnosti voiko kukaan oikeasti kuvitella kiertävänsä salausta vahingossa, ja missä yhteydessä kyseinen koodi oli julkaistu. Sananvapauttakin sivuttiin. Tuomiota odotellaan kuukauden kuluttua.

Kiina raastupaan sensurointiohjelman piratismista

Associated press kirjoittaa yhdysvaltalaisesta Cybersitter -yrityksestä, joka on haastanut Kiinan valtion ja seitsemän suurta tietotekniikkataloa oikeuteen koodin kopioimisesta. Cybersitter tekee ja markkinoi noin 25 euron arvoista ohjelmistoa, jota voi käyttää estämään pääsyn ei-toivotuille sivuille. Kanteen mukaan tutkimuksissa on ilmennyt, että Kiinassa pakolliseksi määrätystä sensurointiohjelmassa on käytetty satoja rivejä Cybersitterin koodia.

”They did a sloppy job of copying,” said Fayer, noting that they included directions on how to get to the Cybersitter site.

Kiinan viranomaiset velvoittivat viime vuonna laitevalmistajat asentamaan ohjelmiston jokaiseen Kiinan markkinoille tarkoitettuun koneeseen. Kerrannaisvaikutus on melkoinen.

Kantajan lakimiehen lausunnot ovat täynnä paatosta ja miekkojen kalistelua.

”What we have to offer the world is our ingenuity and creativity, our ideas and what lawyers call intellectual property. From small companies like Cybersitter to Microsoft to motion pictures and the music industry, these are the products we have to offer the world. It is important that they be protected.”

Herää kysymys kuka on virheestä vastuussa? Näyttäisi, että tietokonevalmistajat ovat valmistaneet laittomia kopioita tuotteesta. Alentaako heidän vastuutaan se, että valtio on velvoittanut lisäämään ohjelmiston? Voiko Kiinan valtion haastaa Los Angelesin oikeuteen Kiinassa tapahtuneesta loukkauksesta? Entä kiinalaisen tai japanilaisen yrityksen? Kyse on 2.2 miljardin dollarin arvoinen.

Pitäisikö Kiinalaiset piraatit tuomita kantajien kotikentällä vai sylttytehtaalla Kiinassa? Tähän asti tekijänoikeus on ollut territoriaalinen. Oikeudenloukkaajat tuomitaan omassa maassaan oikeudenloukkaajan oman maan lakien mukaan. Kansainväliset sopimukset ja kauppasopimukset pitävät huolen siitä, että kansalliset lait täyttävät minimiehdot. Ymmärtääkseni Kiinassa softan luvaton kopiointi on tekijänoikeusloukkaus. Mutta kuka ihme nyt haluaisi taistella Kiinan valtiota vastaan kiinalaisessa tuomioistuimessa?

Juttu New York Timesin sivuilla.

Päivän parodia

En ollut ihan varma nähtyäni Shakiran musiikkivideon ensimmäistä kertaa onko joku jo ehtinyt tehdä siitä parodian -mutta ei. Shakira on oma itsensä alla olevassa videossa:

Andrew Fosterin on lukiolainen joka päätti tehdä oman versionsa videosta:

26 universities to Open Access publishing model

Turre Legal counseled a consortium of Finland’s universities of applied science (aka. AMK) to create a digital repository for theses and research publications . The project adopted a joint Open Access mandate that means that annually 20.000 academic thesis and thousands of scholarly articles written by the staff of the AMK will be openly accessible online.

After 1 January 2010, the Universities of Applied Sciences will require all teachers and researchers who work at the universities to save a copy of their research essays that are published in scientific publications, or a university publication series, in the open electronic library, Theseus.

According to Harvard’s open access guru Peter SuberThis is, by far, the largest set of institutions to adopt a joint OA mandate.”

openAccessposterAs a part of the project Turre’s partner Herkko Hietanen has been translating Creative Commons 3.0 licenses to Finnish legal system. The license translation and adoption  is at its final stretches and waits for the CC headquarters’s approval. Theseus enables students and teachers to choose a Creative Commons license to their works if they so desire.

Here is a poster of the project and here is an article published in SciecomInfo.

Here is the current draft of the CC 3.0 license for you consideration. Comments to the license are welcomed.

Oikeudenomistajien valvonta herättää kysymyksiä

Mike Freedman kirjoittaa Freedom to Tinker blogissa syksyllä löytyneestä kiinnostavasta ominaisuudesta jonka CoralCDN pyörittäjät olivat paljastaneet tekijänoikeudenhaltijoiden oikeuksienvalvontajärjestelmästä.

Ilmeisesti oikeudenhaltijoiden oikeudenvalvojien ohjelmisto rekisteröi BitTorrent trakkereille niiltä torrent tiedoston ladanneita IP-osoitteita. Tämän tiedon pohjalta “vahtikoirat” lähettävät IPosoitteen haltijoille kirjeitä, joissa vakuutetaan, että heidän tietojensa mukaan tästä IP-osoitteesta on jaettu laittomasti heidän päämiestensä teoksia. Järjestelmä oikaisee muutaman mutkan.

Tämän selvisi kun välimuistin tavoin toimiva CoralCDN alkoi saada oikeuksienvalvojilta tiukkasävyisiä kirjeitä koskien löydettyjä tekijänoikeusloukkauksia. Selvisi, että BitTorrent trakkerit rekisteröivät cachena toimivan CoralCDN partnerin IP osoitteen ja ohjaavat liikennettä näihinplanet osoitteisiin. Trakkeri siis virheellisesti näyttää, että tästä IP osoitteesta olisi mahdollista saada osia tiedostosta. Akateeminen CoralCD -projekti käyttää yliopistojen Planetlab verkostoa. Näin ollen uhkailukirjeet päätyivät ensiksi yliopistoihin ympärä maailmaa ja sitten planetlabin kautta CoralCDN:n ylläpitäjille.

Voidaan sanoa melkovarmasti, etteivät planetlab nodet, jotka avustivat CoralCDN:n liikenteen ohjaamisessa ja tasauksessa, pyörittäneet BitTorrent clienttejä, eivätkä näin ollen voineet jakaa laittomasti tiedostoja. Kymmenet valvontakirjeet osoittavat, etteivät oikeudenhaltijat ole tarkistaneet keräämiään tietoja lainkaan.

Kiistämättä oikeudenhaltijoilla on oikeus valvoa oikeuksiaa. Myös oikeudenkäyntiä keveämmän sovintomenettelyn käyttäminen on oikea ratkaisu laittoman tiedostojenjakelun hillitsemiseksi. Oikeudenhaltijat kuitenkin aiheuttavat huolimattomuudellaan ylimääräisiä sydämentykytyksiä lukuisille viattomille tietokoneenkäyttäjille. Tällaiset virheet on jälkikäteen helppo lakaista maton alle “vahinkoja sattuu” -selityksellä ja jättää syytteet selvästi virheellisten käyttäjien kohdalta nostamatta. Virheet kuitenkin osoittavat, että valvonta ei ole aukotonta eikä tuomioistuinten tulisi niellä pureskelematta sille esitettyä teknistä näyttöä.

Via Slashdot

Asiaan liittyen: Eilen oikeus vahvisti hurjat korvaukset laittomasta vertaisverkkojakelusta Tenebaum keississä. Huomattavaa oli tuomarin asenne puolustuksen asianajana toiminutta Charlie Nessonia kohtaan.

Gertner said the court would have been willing to consider Tenenbaum’s fair use defense in the case but concluded that the manner in which the arguments were presented by the defense counsel made it all but impossible for her to do so.

Rather than tailoring his fair use defense to suggest a modest exception to copyright protections, Tenenbaum’s defense mounted a broadside attack that would excuse all file sharing for private enjoyment,” the judge wrote in a 38-page decision. Such a broad definition of fair use would “swallow” all copyright protections, Gertner said.

Juttelin Charlien kanssa ennen tuomion antamista muutama viikko sitten. Hänen argumenttinsa kuultuani en ihmettele Gertnerin päätöstä. Nessonin puolustus nojasi ajatukseen, että MP3 tiedostojen jakelu verkossa ei tuhonnut Mp3-markkinoita, koska sellaisia ei ollut olemassa oikeudenloukkauksen tekoaikana. Minua hänen argumenttinsa eivät saaneet vakuutettua. Sensijaan hänen huomio siitä, että USAssa nykyään Fair Use -argumentti on päätynyt tuomarin eikä valamiehistön ratkaistavaksi on huolestuttava. Valamiehistön ratkaistavaksi jää siis vain onko loukkaus tapahtunut (ei onko siihen jotain puolustusta) sekä korvauksen määrä jonka tuomari nyt siis vahvisti. Luulisi, että juuri valamiehistö olisi omiaan harkitsemaan käytön “reiluutta”.

Wikimedia ja Creative Commons lisensointi

WipoMagWIPO magazine julkaisi kirjoittamani artikkelin Wikimedian ratkaisusta siirtyä CC-lisenssin käyttäjäksi. Artikkeli kuvaa ongelmia joita massiivinen lukuisan tekijän yhteistyönä tehty sivusto kokee uudelleenlisensointitilanteessa.

Käytännössä Wikimedian miljoonat artikkelit jotka aikaisemmin käyttivät FDL-lisenssiä siirtyivät äänestyksen jälkeen käyttämään CC-By-SA 3.0 lisenssiä. Äänestyksessä joukko, joka edustaa murto-osaa kaikista Wikimedian jakaman tekijänoikeuden suojaaman materiaalin tekijöistä, asettui uudelleenlisensoinnin taakse.  Joka tapauksessa lisenssimuutoksessa on useita kokkeja säätämässä yhtä ateriaa ja jotenkin tuntuu, että tämän aterian maksaa artisti. Free Software foundation kirjoitti uuden FDL-lisenssin, CC tarjoaa CC-By-SA -lisenssit, Wikimedian editorit äänestävät muutoksesta ja leimaavat teokset uusilla lisensseillä. Mitä tapahtui teoksen tekijälle? Häneltä ei välttämättä edes kysytä mitä mieltä hän on omaisuutensa käytöstä.

Muutoksen arkkitehdit wikipediapuhuvat FDL-lisenssiin aikoja sitten otetusta “tulevat-lisenssit-yhteensopivuudesta”. Samanlainen lauseke on myös CC-lisensseissä. Nyt tämä tulevien lisenssien yhteensopivuus on viety kovin pitkälle. FDL uudistuu ja antaa kolmannelle osapuolelle (Wikimedia)  oikeuden päättää otetaanko ulkopuolisen (CC) tahon kehittämä lisenssi koskemaan sekalaista joukkoa teoksia (mm. Wikipedia) joiden oikeuksia Wikimedia ei omista. Mielestäni asiasta ei ole keskusteltu riittävästi julkisuudessa ja Wikipedian lisensointiin voi liittyä odottamattomia ongelmia tulevaisuudessa. Eipä sillä, muutos oli tervetullut -vain tapa jolla se toteutettiin jätti toivomisen varaa.