Gwen Stefani ja kumppanit ovat Rolling Stones lehden mukaan päättäneet antaa fanien iPodeille melkoisen yllätyksen. Ostamalla neljän kympin konserttilipun, saat ladata koko No Doubtin tuotannon.
The Singles 1992-2003 (2003) Everything In Time (B-Sides, Rarities, Remixes) (2003) Rock Steady (2001) Return Of Saturn (2000) Tragic Kingdom (1995) The Beacon Street Collection (1993) No Doubt (1992)
“Stand And Deliver”
Ei pöllömpi tarjous. Tämä on yksi tapa taistella vertaisverkoissa liikkuvia artistin koko tuotannon sisältäviä paketteja vastaan. Monella tosi fanilla varmasti koko tuotanto ja onkin. Näin ollen tarjous ei kauheasti kannibalisoi markkinoita. Fast Company huomauttaa että strategia seurailee Princen ja monen muun artistin/levy-yhtiön freemium tarjousten linjaa.
Girl talk tulee ensi torstaina Helsinkiin. Yhden miehen yhtye on kuumimpia Mashup tekijöitä maailmassa. Alla Boing Boing TV:n videopätkä miehestä. Niin ja miehen MySpace sivuilta saa ladattua ja kuunneltua koko uuden levyn. Its CC baby… Katso myös Wiredin kuvat biisien sisältämästä samplerikkaudesta.
Olin viime syksynä katsomassa keikkaa Nykissä, jossa akti oli myyty viitenä päivänä loppuun. Kun katsoo menoa, ei ole vaikea ymmärtää miksi. Jos olisin maisemissa, mikään ei saisi minua pysymään pois keikalta. On ihme ettei Girl Talk ole joutunut lev-yhtiöiden suupalaksi. Lippuja keikalle vielä myynnissä. Tuskinpa saa ovelta.
Kyseessä ei ole siis mies ja läppäri vaan jättibileet. -No ainakin jenkeissä. Saa nähdä miten härmässä torstai-iltana.
Suomen valtio hävisi tänään odotetusti ulkomailta tuotujen käytettyjen autojen autoveron arvonlisäverokorotuksen. Tuomion voi ladata esimerkiksi tästä.
Normaalisti verotusta saa oikaistua takautuvasti kolme vuotta. Valtiovarainministeriö onkin lausunut, että vuonna 2006 ja sen jälkeen tuoduista autoista perusteettomasti kannetut verot palautetaan automaattisesti. Itseäni ja varmasti monta muuta kiinnostaa mitä tapahtuu vuosina 2002-2005 tuoduille autoille, joita verotettiin samoilla laittomilla perusteilla. Toin maahan 2003 jenkeistä Jeepin ja 2004 Saksasta bemarin. Molemmista meni alveja ihan kiitettävästi. Minusta molempien alvit pitää myös palauttaa — jenkeistä tuotu auto ei voi olla eriarvoisessa asemassa Saksasta tuotuun nähden.
Suomi vaati, että tuomiossa olisi katkaistu sen taannehtiva soveltaminen. Tuomioistuin ei tätä kuitenkaan hyväksynyt. Tuomiossa viitataan jo vuonna 2002 annettuun aiempaan tuomioon jossa oikeustila selkeytettiin, ja kohdassa 63 todetaan yksiselitteisesti:
… kyseisen jäsenvaltion pyyntö annettavan tuomion ajallisten vaikutusten rajoittamisesta on hylättävä.
Jos tästä joudutaan oikeuteen, olen tietysti sinne valmis tältä pohjalta lähtemään. Jos joku haluaa mukaan samaan valitukseen niin sopii ilmoitella. Katsotaan toki ensin, jospa ministeriö muutaman nukutun yön jälkeen tunnustaisi reilusti tappionsa sitä mitenkään enää vääristelemättä ja siitä mitään tinkimättä.
Sain tuossa vinkin, että Suomen kirjailijaliiton Päivi Liedes levittää rohkaistuksen sanoja kaikille niille, jotka ovat päättäneet käydä yhdessä viimeiseen taisteluun Internetissä leviävää vaarallista kirjapiratismia vastaan. Aiemmin muistan törmänneeni Päivi Liedeksen nimeen, kun Suomeen perustettiin pari vuotta sitten uusi tekijänoikeusjärjestö Sanasto. Jukka Liedes esitteli lain, jolla kirjastot pantiin maksamaan kohtuullisia korvauksia jo vuosikymmeniä jatkuneesta härskistä markkinahäiriöstä, ja Päivi Liedes aloitti kauan odotetun järjestön toiminnanjohtajana.
Tätä taustaa vasten Päivi Liedeksen kommentit ovat toki ymmärrettäviä. Googlelle pitää määrätä tietysti samanlainen kirjapiratismivero kuin mille tahansa kirjastolle. Jos suostut hölmöyksissäsi Googlen ehdottamaan sopuun, voit saada sieltä vain noin viisikymmentä euroa kertakorvausta — mutta sen jälkeen ei tule enää mitään korvauksia digitaalisesta verkkopiratimista. Ei varsinkaan Sanastolle tai Kirjalijaliitolle. Kyllä se nyt on paras antaa asioista paremmin selvillä olevien juristien neuvotella kunnon korvaukset, sillä tekijä on palkkansa ansainnut, vai mitä?
No ei. En näe Päivi Liedeksen kommenteissa mitään järkeä. Googlen kirjakeississä on kysymys joukkokanteesta, jossa on päästy sopuun Yhdysvalloissa. Sikäläisten joukkokanteiden niin sanotun opt-out periaatteen takia myös suomalaiset kirjailijat pääsevät nyt nauttimaan valmiiksi riidellyn kanteen lopputuloksesta, joka olisi täällä muutoin jokseenkin mahdotonta, koska Suomessa ei ole mitään todellista ryhmäkannetta. Samalla kirjat jäävät Googlen digitaalisen kirjastoon, ja säilyvät kenen tahansa saatavilla vaikka kaikki paperiversiot häviäisivät unholaan. Diili on mielestäni lyömätön. Kaljarahat taskuun ja kirjat kaikkien maailman ihmisten saataville ikuisiksi ajoiksi. Eikös jokaisen kirjailijan ensisijainen tavoite ole kuitenkin saada lukijoita?
Olen saanut itsekin Googlelta tarjouksen osallistua tähän sopuun. Ainakin väitöskirjani löytyy Google Booksista. Se on toki muutenkin ilmaiseksi jaossa netissä, mutta olen myös myynyt paperiversiota Amazonissa. Täytyypä täytellä lomakkeet ja katsoa mitä tapahtuu.
Wesley Newcomb Hohfeld oli merkittävä oikeusteoreetikko, joka vaikutti 1900 luvun alussa ja kirjoitti 1913 Some Fundamental Legal Conceptions: As Applied in Judicial Reasoning “artikkelin Yale Law review lehteen. Myöhemmin artikkelin pohjalta painettiin lähes samanniminen kirja.
Hohfeldin merkitystä ei voi kylliksi korostaa esine- ja velvoiteoikeuden tutkimukselle. Suomessa Hohfeldin työ on vaikuttanut erityisesti Simo Zittingin merkittävänä pidettyyn työhön. Viimeaikoina Hohfeldia on tutkinut erityisesti Lappeenrannassa vaikuttava professori Matti Niemi. Minulla Hohfeldin työnsi käteen esitarkastuksesta vastannut Turkuun professoriksi hiljattain valittu Raimo Siltala.
Hohfeld auttaa meitä ymmärtämään paitsi että miksi tekijänoikeuden loukkaus ei ole sama kuin autovarkaus myös sen miten muuten tekijänoikeus eroaa fyysisten esineiden omistusoikeudesta. Vihje: saajan dynaaminen suoja on olematon. Jos et ymmärrä mistä tässä kirjoituksessa on puhe, lue teksti. Jos et senkään jälkeen ymmärrä, ei tule hämmentyä. Hohfeld on melko teoreettista puintia omistusoikeuden luonteesta.
Hohfeld kuoli 1918 ja hänen teoksensa ovat siirtyneet jo jonkin aikaa sitten Public Domainiin. Jostain syystä tätä merkittää artikkelia tai sen jatkona tehtyä kirjaa ei kuitenkaan löydy verkosta -tai en osaa vain etsiä oikein. Google Books tekee kyllä hyvää jälkeä hieman vanhempien teosten saataville saattamisessa.
Lehdistötiedoste
Helsinki 10.3.2009
Vapaa julkaistavaksi heti
Matti Nikille ei syytettä sensurointilistan julkaisemisesta
Valtakunnasyyttäjänvirasto on tänään päättänyt olla nostamatta syytettä internet-aktivisti Matti Nikkiä vastaan ns. sensuurilistan julkaisemisesta. Nikki julkaisi vuoden 2007 lopussa selvittämänsä listan internet-osoitteista, jotka oli otettu keskusrikospoliisin ylläpitämälle sensurointilistalle. Keskusrikospoliisin mukaan sensuroiduilla sivuilla levitetään lapsipornoa.
Asiasta nousi kohu, kun Nikki julkaisi sensurointilistan omalla kotisivullaan, ja rekisteröi sen osoitteeksi lapsiporno.info. Keskusriskopoliisi lisäsi tämän jälkeen Nikin kotisivut sensuurilistaan. Osa Suomen Internet-operaattoreista estää pääsyn listalle oleville sivuille, ja näiden mukana on vielä tänäänkin myös Nikin kotisivut.
Matti Nikin asiamies Ville Oksanen kommentoi: “Olemme luonnollisesti tyytyväisiä päätöksestä, vaikka sen perusteet olisivat voineet olla myös toiset. Syyteharkinta kaatui pelkästään todisteluun. Poliisi ei pystynyt näyttämään millä Nikin luettelemista sivuista olisi lapsipornoa ja millä ei. Mielestäni syyteharkinta olisi pitänyt ratkaista sananvapausargumentilla. Valtakunnasyyttäjän päätöksessä sananvapaus valitettettavasti sivuutettiin kokonaan.”
Päätöksestä käy myös ilmi, että Keskusrikospoliisin oman arvion mukaan puolet sensuroinnista on tapahtunut lain vastaisesti (sivu 8): “Tutkintapyynnössä esitetään arvio, että noin puolet sivustoista eivät enää täytä estotoimien kriteerejä.” Tämän jälkeen kukaan ei voi enää väittää, etteikö internet-sivujen suodatuksessa olisi kysymys nimenomaan sensuroinnista. Suomi on edelleen sananvapauden kehitysmaa.
Michael Wesch joka hiljattain valittiin vuoden professoriksi Yhdysvalloissa esittelee ryhmänsä YouTubea koskevaa tutkimusta. Hän tekee sen tavalla josta me kaikki varmasti voimme oppia jotain. Videon ja puheen yhdistäminen on tavattoman hankalaa, mutta Wesch onnistuu siinä moitteettomasti.
Joskus katsottuaan Hollywoodelokuvan sitä miettii että olisiko sitä voinut käyttää 90 minuuttia paremmin? Weschin esityksessä sellaisia jatuksia ei esiinny.
Aikaisemmin hän tuotti lyhyemmän esityksen joka on myös katsomisen arvoinen.
Saksassa käyttiin sähköistä äänestystä vuoden 2005 Bundesdag-parlamenttiedustajavaaleissa. Äänestyskoneet toimivat ilman paperitulosteita. Äänestäjän valinnasta ei jäänyt siis muuta jälkeä kuin äänestystietokoneen muistiin jäänyt tieto. Järjestelmä oli siis samanlainen kuin Suomessa viime vuoden kunnallisvaaleissa. Saksan järjestelmässä ei esiintynyt kuitenkaan niin vakavia puutteita kuin suomalaisessa järjestelmässä, jossa ääniä hylkäytyi merkittävä osa.
Saksalainen tuomioistuin katsoi Saksan äänestyksen perustuslain vastaiseksi. Sen mukaan äänestys ei ole tavallisen kansalaisen valvottavissa. Äänestystulosta ei voida luotettavasti todentaa, sillä järjestlmä ei tuota uudelleenlaskentaa mahdollistavaa paperitulostetta. Järjestelmä on myös paperijärjestelmää avoimempi vilpille.
Tuomioistuin ei kuitenkaa katsonut uusintavaaleja välttämättömiksi. Se katsoi, että on tärkeämpää että yhteiskunnassa on toimiva kansanedustajalaitos eikä tuomioistuin ollut saanut näyttöä siitä, että äänestyslaitteet olisivat toimineet viallisesti tai että niiden kautta äänestystulosta olisi sormeiltu.
Edustamme päämiehiä, jotka ajavat kunnallisvaalien mitätöimistä korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Hohfeldin merkitystä ei voi kylliksi korostaa esine- ja velvoiteoikeuden tutkimukselle. Suomessa Hohfeldin työ on vaikuttanut erityisesti Simo Zittingin merkittävänä pidettyyn työhön. Viimeaikoina Hohfeldia on tutkinut erityisesti Lappeenrannassa vaikuttava professori Matti Niemi. Minulla Hohfeldin työnsi käteen esitarkastuksesta vastannut Turkuun professoriksi hiljattain valittu Raimo Siltala.