Turre Legal

Teosto ja Google tappeli, kumpi voitti?

Teosto-musiikki katosi Googlen ylläpitämästä Youtubesta. Haluaako Teosto sekä säilyttää että syödä kakun? Lue juristin analyysi #teostogate'sta.

Suomalaiset heräsivät tänään uuteen, kurjempaan maailmaan. Useat kertoivat, että eivät saaneet lempimusiikkiaan näkymään saati kuulumaan Googlen ylläpitämästä Youtubesta.

Vaikka uutisissa olleiden tietojen perusteella välirauha on jo syntynyt ja kappaleita palautellaan Youtubeen, useilla on herännyt kysymys siitä, kenen vika tilanne on. Osapuolet ovat syytelleet toisiaan. Miksi osapuolet ovat toimineet niin kuin ovat toimineet? Mitä laki sanoo asiasta?

Kirjoitus perustuu julkisuudessa olleisiin tietoihin ja juristin valistuneisiin arvauksiin, miten asiat yleensä menevät.

Riidan taustalla Teoston ja Youtuben umpeutunut sopimus

Teosto on rekisteröity yhdistys, joka edustaa Suomessa musiikintekijöitä: säveltäjiä, sanoittajia, sovittajia ja kääntäjiä (Teosto ei siis edusta esiintyviä taiteilijoita, heitä edustaa Gramex). Erilaisten sopimusjärjestelyjen kautta Teosto edustaa myös ulkomaisia musiikintekijöitä, jotka kuuluvat oman kotimaansa vastaavaan järjestöön. Teoston tehtävänä on mm. kerätä musiikin käyttämisestä korvauksia ja tilittää ne edustamilleen säveltäjille ja sanoittajille.

Google tuskin esittelyä kaipaa. Tätä nykyä Google omistaa myös Youtuben.

Googlella ja Teostolla on ollut sopimus siitä, millä ehdoin Youtube saa toistaa Teoston alaista musiikkia Suomessa. Julkisuudessa olleiden tietojen perusteella voimme päätellä, että sopimus on tehty kahden vuoden määräajaksi: Teoston sivujen mukaan uusin sopimus on solmittu 1. marraskuuta 2015. Todennäköisesti sopimuksessa on myös määritelty hinta, jonka Google joutuu maksamaan Teostolle musiikin käytöstä.

Nyt sopimus siis umpeutui. Teosto on pyrkinyt nostamaan hintaa, jonka Google joutuisi musiikista maksamaan. Teoston mukaan kyseessä ovat korvaukset, jotka se tilittää musiikin tekijöille. Google taas ei halua maksaa Teoston alaisen musiikin käytöstä yhtään enempää kuin mitä se tällä hetkellä maksaa.

Sinällään kyseessä ei ole ollut muu kuin tyypillinen neuvotteluerimielisyys siitä, paljonko palvelusta pitää maksaa, mutta tällä kerralla erimielisyyden vaikutukset ovat olleet merkittävät.

Teoston neuvotteluasema on ollut tavallisesta poikkeava

Osaltaan Teoston ja Googlen erimielisyys päätyi tähän pisteeseen, koska Teoston neuvotteluasema on ollut epätavallinen.

Tyypillisesti Teosto on ollut se, joka neuvotteluissa määrää, eikä sitä ole haitannut, jos musiikki ei soinut. Joko noudatit Teoston ehtoja tai sitten et soittanut musiikkia. Osittain tästä lähestysmitavasta johtuen Teosto sai vuonna 2011 Helsingin hovioikeudesta tuomion, jossa hovioikeus katsoi Teoston syyllistyneen määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön (katso tuomio IPRinfon sivuilta).

Internet on kuitenkin muuttanut tilannetta. Nykyään Teostoakin haittaa, jos musiikki ei soi. Youtube on Teostolle ja erityisesti sen edustamille artisteille tärkeä markkinointikanava. Teostokin siis haluaa, että sen edustamien artistien videot näkyvät Youtubessa.

Teosto on pahassa välikädessä.

Toisaalta Teosto haluaa, että videot näkyvät, toisaalta se haluaisi myös enemmän rahaa. Nämä tavoitteet ovat osittain toisilleen vastakkaisia. On hankala pyytää toiselta palvelusta ja samalla vaatia tätä henkilöä maksamaan palveluksesta. Tilanne on siis siirtänyt valtaa Googlelle.

Jos Youtube ei olisi blokannut videoita, se olisi toiminut lainvastaisesti

Riidan osapuolilla on siis ollut sopimus, jonka perusteella Googlelle on ollut laillista esittää Teoston edustamien artistien kappaleita Youtubessa. Kun sopimus on umpeutunut, Googlen oikeus biisien esittämiseen on umpeutunut. Muussa tapauksessa Google olisi ottanut riskin oikeudenkäynnistä, jossa Googlen asema olisi ollut melko heikko.

Jotkut keskustelijat ovat huomauttaneet, että Youtubessa on ennenkin ollut materiaalia ilman oikeudenhaltijoiden lupaa. Tämä on totta, mutta juridiselta kannalta tilanne ennen sopimusta ja sopimuksen jälkeen ovat merkittävästi erilaisia.

Jos sopimusta ei ole, palveluntarjoaja (tässä siis Google/Youtube) voi vedota välittäjäasemaansa ja tietämättömyyteen vastuuvapausperusteena. Mutta jos palvelu on jo muutaman vuoden ajan perustunut sopimukseen, palveluntarjoajan on huomattavasti hankalampi vedota tietämättömyyteen.

Käytännössä Googlen on siis ollut pakko blokata videot.

Julkisuudessa on kysytty, miksi Google on blokannut sellaisten artistien videoita, jotka eivät kuulu Teostoon. Näen tähän pari syytä.

Youtuben estot toimivat automaattisesti. Youtube ei siis tarkista videoita manuaalisesti kuin ehkä poikkeustapauksissa. Teoston mukaan Youtube tunnistaa musiikin levy-yhtiöiden toimittamien referenssitiedostojen perusteella. Kuten yllä totesin, Teosto edustaa sekä omia jäseniään että myös ulkomaisten vastaavien järjestöjen jäseniä. Sen takia myös ulkomainen musiikki voi olla blokattu.

Mutta miksi myös Teostoon kokonaan kuulumattomia artisteja on blokattu? Käsittääkseni syynä on tunnistusalgoritmi. Koska algoritmi toimii automaattisesti, se saattaa tunnistaa joitain kappaleita väärin. Algoritmi siis tunnistaa kappaleen ”Teosto-musiikiksi” vaikka se ei sitä ole – ja estää sen.

Tilanne on tietysti ironinen siinä mielessä, että käsittääkseni referenssitiedostoihin perustuva automaattinen estojärjestelmä on tehty nimenomaan levy-yhtiöiden mieliksi, lainvastaisten videoiden estämiseksi.

Mutta kumpi teki väärin?

Vaikuttaa siltä, että Teosto ei ole tässä tilanteessa ymmärtänyt neuvotteluasemaansa: Teosto on halunnut sekä syödä kakun että säilyttää sen. Teosto on käytännössä halunnut hyödyntää Youtuben tarjoamaa kanavaa markkinointiin. Teosto on kuitenkin samaan aikaan ollut sitä mieltä, että Youtuben pitäisi maksaa sille tästä toiminnasta enemmän. Teosto on siis ollut kahden tulen välissä.

Google on toiminut kuten sopimus on sitä velvoittanut. Kun Google ei ole saanut uutta sopimusta Teoston kanssa aikaiseksi, Google on katsonut järkevimmäksi blokata videot. Google ei ole tässä tapauksessa halunnut ottaa riskiä siitä, että se loukkaisi tekijänoikeuksia. Varmaan mukana on ollut neuvottelutaktiikkaakin, mutta toisaalta Google on toiminut juuri kuten laki on sen edellyttänyt toimivan. Lainmukaista toimintaa on vaikea pitää tuomittavana.