Gramex v. Yle

Viime viikolla annettu päätös jossa Ylen gramex maksuja alennettiin tuntuvasti. LINKKI PÄÄTÖKSEEN

ÄKT:n johtaja Arto Alaspää ehti kommentoimaan juttua:

– Julkisen palvelun tarpeella ei tulisi voida perustella sitä, että Ylen on saatava sisältöä kohtuuttoman edulliseen hintaan, etenkin kun musiikin kasvava radiosoitto kuluttaa äänitemyynnin kaupallisia markkinoita.

Alaspää on toistellut samaa jo pitkään:

“Ennen kaupallisia radioita Suomessa myytiin 16 miljoonaa levyä vuodessa, nyt vain 10 miljoonaa. Tarve äänitteiden ostamiseen vähenee, kun haluamaansa musiikkia kuulee formaattiradiosta koko ajan”

Tosiasiassa riippuvuus käyrä on jyrkästi nouseva ja sen jälkeen yhtä jyrkästi laskeva. Radiosoitto nostaa levymyyntiä tiettyyn pisteeseen asti kunnes jossain vaiheessa radion soittaessa levyä “tehosoitolla” ihmiset kyllästyvät jolloin ylimääräisen soittokerran vaikutus on negatiivinen.

Yhdysvalloissa tehtiin laaja empiirinen koe vuonna 1941, kun monopoliasemassa ollut ASCAP ja radiot eivät päässeet sopuun rojaltihinnoista. Radioasemat laittoivat sulun ASCAP musiikille tammikuun ensimmäinen 1941 ja järjestö joutui tyytymään elokuussa kolmasosaan vaatimistaan rojalteista. Levyn myynti lopahti 1941 lähes kokonaan. Uudet artistit eivät breikanneet eivätkä vanhat myöskään myyneet. Yleisö sekä mainostajat olivat tyytyväisiä radioasemien soittamieen public domain klassikkoihin. Vaikka ASCAPin keräämät rojaltit hetkellisesti romahtivat sovinnon johdosta ne kohosivat kasvaneiden markkinoiden takia samalle tasolle. Vuonna 1943 järjestö keräsi enemmän rojalteja kuin ennen sulkua. Samalla Yhdysvaltojen markkinoille syntyi myös kilpaileva tekijänoikeusjärjestö BMI joka on tervehdyttänyt kilpailua tekijänoikeusjärjestökentässä.