Nokian Ojanperä ilmoitti, että on mahdollista, että sen Comes with music avataan Suomessakin jo tämän vuoden puolella – toivotaan. Suomi tosin on niin pieni markkina-alue ja neuvottelut ovat sen verran hankalia…
Comes with music päivää odotellessa sain kutsun Spotify palveluun. Spotify on Ruotsalaisten kehittämä palvelu jossa voi streamata todella nopeasti musiikkia. Mainoksia katsellessa koko katalogi on ilmaiseksi käytössä; tosin alussa vain kutsuvieraille. Voi vain ihmetellä miten hyväksi insinöörit ovat saaneet streamauskokemuksen. Näin se pitää tehdä! Kaiken lisäksi palvelu keskustelee mukavasti LastFM palvelun kanssa ja on muutenkin kaikin puolin toimiva ja kattava. Ainoa miinus on että sieltä ei saa laitettaan täyteen musiikkia eikä reissulla palvelun käyttäminen ilman verkkoyhteyttä ole mahdollista.
Olin edellisellä viikolla radiossa puhumassa tiedostonjakoilmiöstä. Pätkä löytyy vielä muutaman jonkin aikaa Ylen Areenalta. Yllättävää miten nelonen ei pitänyt Lostin waretusta ongelmana. Lostin uusia osia odotellessa…
Markkinointi ja Mainonta huomioi myös väitökseni tekemällä jutun viime vuoden puolella. Piti KVG tarkastaa mitä toimittaja oli otsikoinnillaan “Dura lex, sed lex” tarkoittanut. Jutun kirjoittaneelta Lauri Sihvoselta hyvä suoritus saada ahdettua kamalasti asiaa luettavassa muodossa pieneen tilaan.
Olen menossa saman porukan järjeställe korkean paikan leirille. 
Torstai 26.3.
9.15 Korkean Paikan Kaksintaistelu I
Tekijän vai käyttäjän oikeus?
Tiukka väittely digitaalisen maailman oikeuksista: kuka rahastaa ja millä kohtaa?
Lauri Kaira (Gramex) vs. Herkko Hietanen (Turre Legal).
Laurin kanssa ollaan tultu hyvin juttuun, vaikka monesta asiasta ollaan oltu eri mieltä.
Jätimme tänään Korkeimmalle oikeudelle valituslupapyynnön Finreactorin ylläpitojutussa. Tästä voi lueskella version josta vastaajakohtaiset tiedot on anonymisoitu.
Myös ainakin osa muista hovissa tuomituista on jättänyt valituslupapyynnön. Samoin on tehnyt ainakin osa oikeudenhaltijoista. – Odotamme päätöstä valituslupien myöntämisestä viimeistään ensi vuoden alussa.
Usean vuoden ja muutaman A4-metrin mittainen oikeusprosessi on tätä myöten ainakin toistaiseksi “herran hallussa.” Mielessä on käynyt, että jonkinlainen tilinpäätös olisi paikallaan sen jälkeen, kun viimeinen oikeusaste on puhut. Nähtäväksi jää, onko otsikkona Erkki Aurejärveä mukaillen “Erään oikeusmurhan anatomia 2″ vaiko jotain aivan muuta.
Korkein oikeus on myöntänyt kahdessa yksittäisessä Finreactor-käyttäjäjutussa valitusluvan. Toimimme molemmissa asiamiehinä ja olemme kirjoittaneet keisseihin valituslupapyynnöt ja valitukset.
Yksi valitusluvan saaneista on Kouvolan hovioikeuden tuomio ja toinen on Helsingin hovioikeuden tuomio. Molemmissa syytetyt ovat tunnustaneet jakeneensa torrentin mutta eivät ole todistetusti jakaneet ainuttakaan torrentin viittaamaa sisältötiedostoa. – Kouvolan hovi tosin teki itsenäisen teknisen päätelmän, että vertaisverkon toimintaperiaatteesta johtuen luultavasti yksi sisältötiedosto olisi jaettu.
Hovioikeudet tuomitsivat molemmat vastaajat jokaisesta sisältötiedoston jakotapahtumasta, mihin olivat osallistuneet muut tuntemattomat käyttäjät. Nyt Korkein oikeus tulee tutkimaan nämä keissit uudestaan ja saamme tärkeän ennakkoratkaisun, jossa tullaan mitä ilmeisimmin ottamaan kantaa ns. linkitysvastuuseen Internetissä.
Mahdollisesti myös Kouvolan hovioikeuden tekninen päätelmä tullaan testaamaan, ja samalla ratkeaisi millaista näyttöä vaaditaan vastedes vertaisverkkokeisseissä. Mielestämme ei ole mitenkään kohtuutonta, että oikeudenomistaja tai poliisi lataa jaetuksi väitetyn tiedoston oikeudenloukkaajan koneelta ja polttaa sen vaikka rompulle todisteeksi. Toistaiseksi Suomessa tähän ei ole viitsitty ryhtyä, kun tuomioistuimet eivät ole sitä vaatineet toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa.
Odotamme Korkeimman oikeuden päätöksiä viimeistään ensi vuoden alkupuolella.
Tämän päivän tuomiossa voidaan nähdä myös muutama selvästi positiivinen pointti:
1. Lopputulos oli lopulta 1-3. Saimme taas yhden päämiehen vapaaksi. Käräjäoikeuden jälkeen tilanne oli 4 – 4, nyt kokonaistilanne on 5- 3. Suunta on oikea.
2. Tuomittujen sanktiot eivät koventuneet. Kulut hovista jäivät oikeudenomistajien omaksi tappioksi.
3. Tuomio tuli hovista. Vielä yksi valitusaste on jäljellä.
* * *
Lisätään vielä tuomion sisällöstä tärkein positiivinen pointti: syyttäjän tulkinta vastuuvapauslaista unohdettiin ja lain todettiin soveltuvan Finreactoriin. Tämä oli hyvä alku. Vastuuvapausargumentti ajoi karille vasta viimeisessä mutkassa ja silloinkin vain hallituksen esityksen perusteella, jota ei ole juridisena argumenttina mitenkään ylivoimaista kääntää vielä ympäri.
Seuraavista kysymyksistä haluaisin perustellun kannanoton muiltakin kuin Turun hovioikeudelta:
1. Edellyttäkö Lain tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta 15 §:n soveltaminen, että palvelun tarjoaja ei osallistu sisällön tuotantoon? Jos edellyttää, mitä “sisällön tuotannolla” tarkoitetaan tässä yhteydessä: onko erityisesti käyttäjähallinto tai järjestelmän tekninen ylläpito lainkohdan tarkoittamaa sisällön tuotantoa? Voidaanko osallistumista sisällön tuotantoon arvioida tässä yhteydessä rikosoikeudellisella osallisuusopilla?
Tämä kysymys on mielestäni paras valituslupaperuste. Oma käsitykseni on, että vastuuvapauslaki on tehty *nimenomaan* potentiaalisia epämääräisiä osalisuusteorioita vastaan esim. avuntajien suojaksi. Toisin sanoen rikosoikeudellinen osallisuusoppi on eri asia kuin sisällön tuotanto vastuuvapauslain 15 §:n esitöiden tarkoittamassa mielessä. Mielestäni lain esitöitä voidaan lukea – kuten valituksissa esitimme – että viittaus sisällön tuotantoon tarkoittaa vain roolien eriyttämistä: vastuuvapauslaki ei sovellu omaan käyttöön, josta voidaan tuomita erikseen. Hovioikeus sotki ylläpitäjän ja käyttäjän roolit.
2. Kuinka läheistä tai aktiivista osallistumista teoskappaleiden valmistamiseen ja yleisön saataville sattamiseen vaaditaan, jotta kysymys on tekijänoikeus 2 §:n mukaisesta toiminnasta? Voidaanko tulkinta-apuna käyttää rikosoikeudellista osallisuusoppia? Onko erityisesti tiedonjakopalvelun tekninen ylläpito tai käyttäjähallinto tekijänoikeuslain 2§:n tarkoittamalla tavalla läheistä tai aktiivista osallistumista palvelun käyttäjien itsenäisesti omilta tietokoneiltaan suorittamaan teoskappaleiden valmistamiseen ja yleisön saataville saattamiseen?
Aiemmassa korkeimman oikeuden keississä puhutaan aktiivisesta osallistumisesta kappaleiden valmistamiseen. Kaikissa aiemmissa ennakkotapauksissa teoskappale ollut loukkaajalla hallussa ja sitä on jaettu loukkajan kädestä yleensä vastiketta vastaan eteenpäin. Finreactorin ylläpito on kaukana tästä. Edes torrentin jakaminen ei ole mielestäni välttämättä tekijänoikeuslain 2 §:n vastaista.
Suomessa vertaisverkko-oikeudenkäynneissä erilaiset todistelukysymykset eivät ole nousseet varsinkään käyttäjäpuolella kovinkaan keskeiseen rooliin. USA:ssa tilanne on toinen, mistä mielenkiintoisen esimerkin tarjoaa Tanya Andersen-nimisen yksinhuoltajaäidin tarina BusinessWeekissä:
…After being sued by the music industry for stealing songs and winning the case’s dismissal, Andersen is now taking the record industry to court. Her case is aimed at exposing investigative practices that are controversial and may be illegal, according to the lawsuit. One company hired by the record industry, she claims, snoops through people’s computers, uncovering private files and photos, even though it has no legal right to do so. A different industry-backed company uses tactics similar to those of debt collectors, pressuring people to pay thousands of dollars in settlements even before any wrongdoing is proven. In Andersen’s case, the industry’s Settlement Support Center said that unless she paid $4,000 to $5,000 immediately, it would “ruin her financially,” the suit alleges.
Teemaa sivuttiin tosin ohimennen nyt Turussa. Torrenttien siirrettävyyden yleisyyttä koskeneessa keskustelussa syyttäjä kyseenalaisti asiantuntijatodistajamme kannan, jonka mukaan torrenttien siirtäminen on täysin normaalia ja varsin yleistä toimintaa. Syyttäjä perusteli kantaansa käyttäjiä vastaan nostamillaan syytteillä, joissa vain kolmessa tapauksessa (yhteensä yli kahdestakymmenestä) on esitetty väite torrentin siirtämisestä. Kyseessä on klassinen tilastollinen hämäys.
Syytteitä ei ole nostettu käyttäen satunnaista otantaa jakajista vaan oletettavasti valintakriteerinä on ollut mahdollisimman vahva näyttö. Tällöin itse torrentin luoneet (ja tiedostoa ainakin alkuun jakaneet) henkilöt valikoituvat syytetyiksi, koska heidän osaltaan myös levitys voidaan osoittaa (suhteellisen) kiistattomasti. Itse asiassa oudompaa on, että mukaan on ylipäätänsä valikoitunut muutama tapaus, jossa kyse on torrentin siirrosta – ehkä tarkoitus oli tältä osin koittaa “kepillä jäätä” ja katsoa onko myös tällaisista tapauksista mahdollista saada tuomio aikaisenksi?
Kiihkeät kolme päivää Turussa ovat takana ja tällä hetkellä olo on vähän tyhjä. Oikeudenkäynti oli loppujen lopuksi yllättävän harmaa ja mitään suuria tunteita tai tunnepurkauksia ei nähty – pitkä prosessi oli tehnyt tehtävänsä puolin jos toisin.
Todistelussa poliisin asiantuntijatodistajat olivat entisellään ts. toinen ei suostunut vastaamaan mihinkään syytetyille edulliseen kysymykseen (“en nyt spekuloisi tällä”) ja toinen oli taas ihastuttavan objektiivinen. Oma asiantuntijatodistajamme suoriutui hyvin lievästä migreenikohtauksesta huolimatta ja toi esille käräjäoikeudessa puuttumaan jääneitä näkökulmia esimerkiksi torrenttien siirrettävyydestä. Hänen todistuksensa painoarvoa oletettavasti lisäsi siinä esitettyjen väitteiden myöhempi verifioituminen myös sovun tehneiden todistajien lausunnoissa (pienenä anekdoottina – oikeudenhaltijoiden mielestä ko. henkilö ei ollut pätevä, koska hän oli tutkinut päätoimisesti Bittorrent-protokollaa “vain” 1,5 vuotta.).
Pidin itse etukäteen melkoisena riskinä kuulla TTVK:n aikaisempaa Internet-tarkastajaa, mutta hän vastasi esitettyihin kysymyksiin täysin neutraalisti ilman pyrkimystä lobata lopputulosta (tosin vahvalla sisäpiirihuumorilla). Mikä tärkeintä, hän vahvisti odottamattomana bonuksena näkemyksemme vastuuvapauslaista – hänenkin mielestä vastuuvapauslaki voi tulla sovellettavaksi Finreactoriin.
Syytettyjen ja jo sovinnon tehneiden henkilöiden kuulemisessa ehkä tärkeimpänä faktana nousi esiin moderoimisen merkityksettömyys itse tiedostonjakoprosessin kannalta. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys jokaiselle Torrent-sivustoja seuranneelle henkilöille, mutta jostain syystä asia ei saanut ansaitsemaansa huomioita vielä käräjäoikeusvaiheessa.
Loppulausuntojen suhteen viittaan Mikon blogaukseen aiheesta. No, ehkä sen verran on pakko lisätä, että olisi järkevämpää, että prosesseissa oikeudellista keskustelua käytäisiin enemmän dialogimuodossa ja jossain muussa vaiheessa kuin ihan lopussa, jolloin kaikilla on tekemistä hereillä pysymisen kanssa. Esimerkiksi vastuuvapauslain soveltuvuudesta olisi varmasti saatu mehevä ja hedelmällinen väittely aikaiseksi 
Tänään kuultiin vielä aluksi paria vastaajaa. Mitään uutta ei ilmennyt. Mieleen jäi lähinnä arvelut Paris Hiltonin “kotivideon” sisällöstä.
Varsinainen asia oli loppulausunnot eli syyttäjä ja jokainen asiamies esitti käsityksensä jutun juridiikasta. Nähdäksemme syyttäjä ja asianomistajat eivät tuoneet juuri mitään lisää kirjallisiin valituksiinsa. Ajallisesti suurimman osan aikaa asianomistajien juristit käyttivät selityksille, miksi ALV 22% pitäisi lisätä käräjäoikeuden tuomitsemien hyvitysten päälle.
Meidän pääargumenttimme oli laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta eli vastuuvapauslaki. Käytimme apuna slaideja, jotka voi katsoa tästä (nimet ja vastaajakohtaiset tiedot poistettu). Asianomistajien juristit yrittivät puolustautua argumenttiimme etsimällä lain soveltamisesta porsaanreikiä ns. haulikkommunnalla. Mielestämme Top 3 hulluimmat perustelut olivat:
- laki ei sovellu, koska palvelu oli laiton (mihin vastuuvapauslakia sitten tarvitaan?)
- laki ei sovellu, koska sen lyhenne “sähkökauppalaki” kertoo sen soveltamisalan (täh?)
- laki ei sovellu, koska ilmoituksia ei annettu (wtf?!)
Mielestämme oikeudenkäynti on osoittanut, että vastuuvapauslakia ei tunneta eikä varsinkaan ymmärretä. Meistä vaikutti siltä, että yllä luetellut väitteet esitettiin täysin vilpittömästi.
Loput vastaajien juristit perustelivat varsin yksityiskohtaisesti miksi välillinen vastuu on mahdoton ajatus Suomen rikoslain ja tekijänoikeuslain mukaan. Loppuhuipennuksena asianajaja Olli Ruokonen Imatralta puhui suunsa puhtaaksi mistä jutussa on oikeasti kysymys: koulupoikien “revohkan” kimpussa on monikansalliset suuryhtiöt, jotka eivät tule tilittämään mahdollisista korvauksistaan senttiäkään varsinaisille luovan työn tekijöille.
Tuomio annetaan toukokuun loppuun mennessä.
Tänään kuultiin palvelun ylläpitäjiä. Yksi kuultiin oikeudenhaltijoiden puolesta sopimuksen tehneenä ja loput kuultiin vastaajina eli käräjäoikeudessa tuomittuina. Päivän anekdoottina kerrottakoon erään syytetyn vastaus kysymykseen miksi Media Playerin torrent oli poistettu palvelusta. Vastaaja tokaisi, että mitään merkityksetöntä roskaa ei palveluun kaivattu. Jäimme miettimään tarkoitettiinko roskalla sitä, että Media Playeristä oli jaettu vanhaa betaversiota, vai että jaossa oli ylipäänsä Microsoftin buginen ohjelma.
Keissi avattiin Turussa todistajien kuulemisilla. Tänään olivat vuorossa kaksi poliisin teknistä asiantuntijaa, TTVK:n entinen juristi, sekä puolustuksen tekninen asiantuntija. Mitään erityisiä yllätyksiä ei nähty, mitä nyt vaihtokauppateorian (tiedostojen vaihto = ansiotarkoitus tekijänoikeusrikoksen tunnusmerkistössä) tupsahtaminen pöydälle hieman huvitti.