Archive for the 'Freedom of speech' Category

Hovioikeus: Julkisella sähköpostilistalla julkaistun viestin toistaminen internetissä ei kunnianloukkaus

Helsingin hovioikeus kumosi kunnialoukkaussyytteen poliitikkojen Internetissä käytyä sananvaihtoa koskevassa tapauksessa. Hovioikeuden ratkaisu auttaa vetämään linjaa kunnian suojan ja sananvapauden välille internetissä.

Juttu sai alkunsa kun kunnallisvaltuutettu Kaisa Rastimo lähetti Espoon vihreiden sähköpostilistalle viestin, jossa hän kertoi joutuneensa loukkaavan internet kirjoittelun kohteeksi. Loukkaavassa viestissä olleesta linkistä voi saada virheellisen käsityksen siitä, että elokuvaohjaajana työskennellyt Rastimo tekee lapsipornoelokuvia. Rastimo kopioi loukkaavan linkin osaksi sähköpostiaan. Rastimo vetosi viestissä sen vastaanottajiin internetin sananvapauden rajoittamiseksi.

Piraattipuolueen tiedottaja Janne Paalijärvi julkaisi kuvalauta.fi-sivustolla viestin, jossa hän lainasi Rastimon aikaisemmin sähköpostilla lähettämän viestin sellaisenaan ja lisäsi siihen huomautuksen:

Nauraisin, jos tilanne ei olisi oikeasti vakava. Perinteisten puolueiden sisällä on suuria nykymuotoisen vapaan internetin vastaisia voimia. Muistakaa äänestää ensi vaaleissa oikein. Tai muistakaa edes äänestää

Tuomioistuin perusteli syytteen hylkäävää tuomiotaan seuraavasti:

  1. Rastimo oli itse levittänyt Paalijärven myöhemmin  julkaiseman viestin sähköpostilistalle, jonka yleisö oli rajaamaton.
  2. Rastimon lähettämästä viestistä kävi ilmi, ettei loukkaava viesti ei ole todenmukainen.
  3. Paalijärvi kopioi koko viestin eikä Paalijärven Rastimon viestiin kirjoittama lisäys käsittellyt linkin otsikkoa, sisältöä tai siinä esitettyä väitettä eikä lisäys antanut vaikutelmaa, että sanottu väite olisi ollut todenmukainen.

Turre Legal ja OTM, KTT Herkko Hietanen vastasi vastaaja Paalijärven puolustuksesta.

Linkki hovioikeuden päätökseen: HO_tuomio_paalijarvi

Toimittajan sananvapaus voitti Nightwish-kirjasta nostetut kunnianloukkaussyytteet

Jälleen yksi juttu valmiina. Saimme juuri tiedon, että syyttäjä ei ilmoittanut tyytymättömyyttä kunnianloukkauskeississä, jossa puolustimme Nightwish-kirjan kirjoittanutta toimittaja Marko “Mape” Ollilaa. Tämän jälkeen meikällä ei olekaan enää yhtään keissiä tulessa. Saavutus sekin.

Juttu ansaitsee muutaman merkinnän blogissa erityisesti siksi, että käräjätuomari Markku Saalastin tuomio on harvinaisen kattavasti ja yksityiskohtaisesti perusteltu. Se on 38 sivua pitkä. Valitettavan usein kunnianloukkausjuttuja on aiemmin ratkaistu Suomessa vetämällä yksi “haista vittu” irti kontekstista ja tuomittu syytteen mukaan, mutta tässä keississä otettiin huomioon kokonaisuus. Tuomiossa on mukana todistajien luotettavuus, Korkeimman oikeuden ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö, lakien esityöt ja jopa oikeuskirjallisuus. Lopputuloksena käräjäoikeus hylkäsi keskeiset syytekohdat tahallisuuden puutteen takia:

Continue reading ‘Toimittajan sananvapaus voitti Nightwish-kirjasta nostetut kunnianloukkaussyytteet’

Hovioikeus, parodia ja tekijänoikeudet

Martin Krzywinski licensed under Attribution License. http://www.flickr.com/photos/fullaperture/432029442/sizes/m/

Hovioikeus antoi tänään ratkaisun Matti Nikin tekijänoikeusrikosjutussa. Käräjäoikeuden tuomio säilyi ennallaan. Vastaaja argumentoi lähemmäs 20 sivun verran parodiaa koskevista seikoista. Hovioikeus ei ole omassa ratkaisussaan sanallakaan maininnut parodiaa. Tuomiossa muutama muukin kohta särähtää:

Asiassa ei ole ollut riitaa siitä, etteikö tekijänoikeus nyt kysymyksessä olevaan teokseen olisi kuulunut Pelastakaa lapset ry:lle ja K:lle.

Tässä oikeus erehtyi. Vastaaja kiisti johdonmukaisesti K:n oikeuden teokseen eikä sen synnystä esitetty näyttöä. Teoksen tekijäksi väitettyä henkilöä ei kuultu koskaan oikeudessa eikä sen ulkopuolella esimerkiksi esitutkinnan aikana. Teoksen väitetty tekijä tuotiin esille vasta käräjäoikeuden istunnon alettua.

Hovioikeus sovelsi ns. piratismipykälää (RL 49 luku 1 § 3mom) joka sallii ilman ansiotarkoitusta tehdyn loukkauksen käsittelyn rikoksena rikkomuksen sijaan:

Tekijänoikeusrikoksesta tuomitaan myös se, joka tietoverkossa tai tietojärjestelmän avulla loukkaa toisen oikeutta 1 momentissa mainittuihin suojan kohteisiin siten, että teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa loukatun oikeuden haltijalle.

Sinänsä loogista, sillä parodia oli julkaistu Internetissä. Eri asia on aiheuttiko teko “huomattavaa haittaa ja vahinkoa”. Näyttötaakka tällaisesta on luonnollisesti vahingonkärsijällä.

“Arvioidessaan Nikin asianomistajalle aineettomasta vahingosta maksettavaksi tuomitun 1 .500 euron suuruisen korvauksen määrää hovioikeus kiinnittää
huomiota siihen, että tekijälle henkilökohtaisesti aiheutuneen kärsimyksen tunteen määrää ja syvyyttä ei voida havainnoida eikä rahassa mitata. Tämän vuoksi kärsimyskorvaus joudutaan määräämään pitkälti harkinnanvaraisesti objektiivisin perustein. Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee, että todistajana kuultu T on käräjäoikeudessa kertonut tekijänoikeuden loukkauksesta K:lle aiheutuneesta kärsimyksestä. Mainituilla perusteilla hovioikeus hyväksyy Nikin menettelystä aiheutuneen aineettoman vahingon määrää koskevan käräjäoikeuden arvion.”

Onko Hovioikeus tehnyt vahingonkorvauspäätöksen lukemalla käräjäoikeuden päätöstä, josta sitten ilmeni, että T on kertonut, että K:LLE syntyi vahinkona korvattavaa kärsimystä? Tämän perusteella hovioikeus katsoi, että käräjäoikeuden tuomitsema 1500 euroa on sopiva korvausmäärä? Lukiko/kuunteliko hovioikeus T:n kertomusta? Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 12 § mukaan:

Tarvittaessa todistelutallenteelta on otettava selko käräjäoikeudessa vastaanotetun todistelun sisällöstä.

Käris sai toisen käden tietoa vahingosta T:ltäja hovi vastaavasti kolmannen käden tietoa käräjäoikeuden tuomiosta, jossa T:n kertomusta kuvataan. Hovin ratkaisun mukaan näyttö rikoksesta ja siitä syntyneestä vahingosta oli asiakirjoissa:

Nikin rikosoikeudellista ja vahingonkorvausoikeudellista vastuuta koskeva arviointi voidaan siten tehdä pelkästään asiakirjojen perusteella.

Vaikka syyttäjä ja asianomistaja luopuivat osasta syytettä, rangaistusta tai korvauksia ei tästä huolimatta muutettu.

Siltä osin kuin Pelastakaa Pedofiilit -logon on väitetty loukkaavan Pelastakaa Lapset ry:n logoon kohdistuvaa tekijänoikeutta, syyte on sitä vastoin hylättävä.

Hovioikeus katsoo, että käräjäoikeuden Nikille määräämä 40 päiväsakon sakkorangaistus on oikeudenmukaisessa suhteessa hänen viakseen jäävän rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä hänen muuhun rikoksesta ilmenevään syyllisyyteensä. Syytä alentaa rangaistusta ei siten ole.

Aihetta muuttaa käräjäoikeuden ratkaisua vahingonkorvausvelvollisuuden osalta ei edellä mainitusta syyksilukemisen muutoksesta huolimatta ole.

Pitää sulatella päätöstä muutama päivä, mutta on mahdollista, että juttu jatkaa elämäänsä vielä muutaman valitusasteen.

Tässä vähän makua siitä miten parodian luvatussa maassa hommat hoidetaan parodian osalta:

KHO ei voi kumota lakia tai keskeyttää sen soveltamista perustuslain vastaisena?

KHO:n sensuuripäätöstä lukiessa nousi esiin vielä yksi pieni saavutus. Saimme KHO:n ottamaan kantaa, voiko (uskaltaako) suomalainen tuomioistuin kumota lakia tai keskeyttää sen soveltamista perustuslain vastaisena. Vastaus on, että ei pysty:

Suomen perustuslain 3 §:n 1 momentin mukaan lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta. Lakien kumoamisesta päättäminen kuuluu siis eduskunnan eikä korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan, joten vaatimus siitä, että korkeimman hallinto-oikeuden on kumottava lapsipornografian levittämisen estotoimista annettu laki, on jätettävä tutkimatta. Korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan ei liioin korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetun lain 2 §:n 1 momentti huomioon ottaen kuulu määrätä, että lain soveltaminen lopetetaan, joten tämäkin vaatimus on jätettävä tutkimatta.

Tämän perusteella tavoitteemme on saada hallinto-oikeus (tai myöhemmin KHO) sanomaan, että Nikin tapauksessa sensuurilain soveltaminen johtaa perustuslain kanssa ristiriitaan, ja siksi sensuuri on lopetettava. Tämä juttu ja yksilöiden oikeusuojakeinot yleisemminkin rajautuvat mielestäni tällä KHO:n linjauksella merkittävästi.

KHO kumosi hallinto-oikeuden sensuuripäätöksen ja palautti jutun takaisin

KHO:n sensuuripäätös on julkaistu. Kävi valitettavasti vähän kuten ounastelimme. KHO otti kantaa vain prosessikysymykseen eli saako poliisin sensuuripäätöksistä valittaa. Se toki voitettiin, ja juttu palautettiin Helsingin hallinto-oikeuteen:

Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella ei ole pois suljettua, ettei lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettuun luetteloon voisi joutua myös sellaisia sivustoja, joita laissa ei tarkoiteta. Keskusrikospoliisin päätöksen valituskelpoisuutta koskevassa arvioinnissa on merkitystä myös sillä seikalla, että valituskelpoisuuden rajoittamiseen tulee suhtautua erityisen pidättyvästi sellaisissa tilanteissa, joilla on liittymä keskeisten perusoikeuksien, kuten sananvapauden, käyttämiseen. Keskusrikospoliisin päätöksen valituskelpoisuutta koskevassa arvioinnissa ratkaisevaa merkitystä ei ole sillä seikalla, että pääsyn luetteloon otetuille sivustoille estävät teleyritykset ja nekin vapaaehtoisuuden pohjalta.

Edellä lausutuista syistä ja kun lisäksi otetaan huomioon Suomen perustuslain 21 §:n 1 momentti ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artikla, keskusrikospoliisin päätös, jolla vaatimus internetsivuston poistamisesta lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetusta luettelosta on hylätty, on hallintolainkäyttölain 4 §:ssä ja 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu päätös, josta saa valittaa. Kun Helsingin hallinto-oikeudella on ollut tästä asiasta toinen käsitys, hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja asia palautettava hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Mutta varsinainen asiakymys siis vältettiin jälleen:

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa nyt käsiteltävässä asiassa ei ole kysymys siitä, onko keskusrikospoliisi voinut kieltäytyä poistamasta lapsiporno.info-internetsivustoa lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain 4 §:ssä tarkoitetusta lapsipornosivustoluettelosta, vaan vasta siitä, onko keskusrikospoliisin kieltäytymispäätöksen lainmukaisuus voitava saattaa tuomioistuimen arvioitavaksi. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu sisältää siten kannanoton vain oikeussuojatien olemassaoloon liittyvään kysymykseen, mutta ei tässä vaiheessa kysymykseen siitä, onko edellä mainittu internetsivusto edellä mainitussa pykälässä tarkoitettu lapsipornosivusto.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että mahdollisesti joskus ensi vuonna hallinto-oikeus joutuu vihdoin ottamaan asian sisältöön eli Matti Nikin sensurointiin kantaa, ja sen jälkeen katsotaan valitetaanko uudestaan… Jos ajatellaan, että sensuuri jatkuu oikeusprosessin aikana kaikessa rauhassa ei perustuslaillisen vääryyden korjaaminen ole tässä maassa kovin nopeaa saati yksinkertaista.

Tärkeä voitto hovissa: blogaajallakin on lähdesuoja

Viime viikolla saimme vaihteeksi hyviä uutisia Helsingin hovioikeudesta. Niin sanottuun eduskunnan ahdistelujuttuun liittyen hovi kumosi käräjäoikeuden aiemman päätöksen ja vahvisti, että kansanedustaja Jyrki Kasvi sai salata blogilähteensä.

Hovioikeuden mukaan:

“Sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 3 §:n 2 momentin mukaan yksityisen henkilön pitäessä yllä sähköisen viestintäverkon kotisivua häneen sovelletaan muun muassa sanotun lain 16 §:ää. Sen mukaan yleisön saataville toimitetun viestin laatijalla … on oikeus olla ilmaisematta, kuka on antanut viestin sisältämät tiedot… laissa tarkoitettu yleisön saataville toimitetun viestin laatija … saa kieltäytyä vastaamasta kysymykseen, kuka on antanut viestin perusteena olevat tiedot, samoin kuin kysymykseen, johon ei voi vastata paljastamatta tietojen antajaa. ”

Kyseessä on merkittävä pilottikeissi, jossa bloginpitäjälle annetaan vastaava lähdesuoja kuin minkä tahansa lehden toimittajalle. Edustimme jutussa Kasvia.

Koko tuomio on vielä faktojen puolesta salainen, kun pääjutun käsittely jatkuu. Juttuun liittyy vielä lisää blogattavaa jahka se etenee…