Monthly Archive for June, 2010

KKO: Kohtuullisesta hyvityksestä “tuntuvaan hyvitykseen”

Tässä tapauksessa tekijänoikeuksia loukkaava toiminta on ollut laajaa, ja se on pyritty kohdistamaan käyttäjien haluamiin teoksiin, mikä on ollut omiaan aiheuttamaan merkittävää vahinkoa tekijänoikeuksien haltijoille. Suuri osa teoksista on luvattoman jakelun ja kopioimisen jälkeen päätynyt oletettavasti verkon käyttäjäkunnan käyttöön, minkä vuoksi teosten luvaton käyttö on vähentänyt niiden kappaleiden menekkiä laillisessa kaupassa. Tämä ja myös seuraamusjärjestelmän tehokkuus edellyttävät, että hyvitys on määrältään tuntuva.

Korkein oikeus on melkoisesti poikennut laista jossa puhutaan kohtuullisesta hyvitysmaksusta ja on luomassa doktriinia jossa kohtuulliset hyvitysmaksut ovat nyt siis “tuntuvat hyvitykset”.

KKO ylläpitäjän vastuusta

29. Vastaajat ovat katsoneet, että he ovat vapautuneet vastuusta Finreactor-tiedostojenjakoverkossa tapahtuneista tekijänoikeuksien loukkauksista tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta annetun lain (sähkökauppalaki) nojalla. Siinä säädetään muun muassa välittäjänä toimivien tiedonsiirtopalvelujentarjoajien vastuuvapaudesta. Lailla on pantu täytäntöön tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY.

30. Finreactor-verkossa on ollut muun ohessa kysymys verkon käyttäjien toimittamien kuvaustiedostojen tallentamisesta vastaajien hallinnoimalle palvelimelle. Tältä kannalta verkon toimintaan voisi tulla sovellettavaksi vastaajien asiassa vetoama sähkökauppalain 15 §, jossa säädetään tiedontallennuspalvelun tarjoajan vastuuvapaudesta.

31. Korkein oikeus toteaa, että vastuuvapauden perusedellytyksenä on, että palvelun tarjoajan toiminta on luonteeltaan pelkästään teknistä. Palvelun tarjoaja ei voi vedota vastuuvapausperusteisiin, jos hän itse osallistuu lainvastaisen sisällön tuottamiseen tai jos hän toimii muulla tavalla yhteistyössä sisällön tuottajan kanssa tarkoituksenaan edistää tai toteuttaa lainvastaista toimintaa (HE 194/2001 vp s. 17).

32. Finreactor-tiedostojenjakoverkossa on ollut kysymys verkon ylläpitäjien ja käyttäjien välisestä yhteistoiminnasta, joka on tähdännyt ja johtanut tekijänoikeuksien haltijoiden taloudellisten oikeuksien laajamittaiseen loukkaukseen. Vastaajat ovat olleet tietoisia tästä verkon tarkoituksesta ja he ovat verkon ylläpitotoimillaan osallistuneet verkossa toteutettuihin tekijänoikeusloukkauksiin yhdessä verkon käyttäjien kanssa joko tekijän- tai avunantajavastuun aiheuttavalla tavalla. Tästä vastuusta vastaajat eivät voi vapautua sähkökauppalain vastuuvapaussäännösten perusteella.

Korkeimman oikeuden tiedote Finreactor jutussa

Korkein oikeus
Tiedote 30.6.2010
Tuomioita tekijänoikeusloukkauksista Finreactor-verkossa Korkein oikeus (KKO) on katsonut Finreactor-tiedostojenjakoverkon ylläpitäjien syyllistyneen tekijänoikeusrikkomukseen ja olevan velvollisia maksamaan tekijänoikeuden loukkausten perusteella hyvitystä Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry:lle sekä 52
muulle asianomistajalle. Käräjäoikeus ja hovioikeus olivat aikaisemmin olleet samalla kannalla.

Finreactor-verkossa oli jaettu verkon käyttäjien kesken tekijänoikeudella suojattuja musiikki-, elokuva-, peli- ja ohjelmistotiedostoja ilman oikeudenhaltijoiden lupaa. Verkon käyttäjät olivat kopioineet tiedostoja suoraan toistensa tietokoneilta sekä jakaneet niitä samanaikaisesti tietokoneiltaan toisille käyttäjille.

Yksitoista verkon ylläpitäjää, joista seitsemän hovioikeus oli tuominnut tekijänoikeusrikkomuksesta tekijänä ja neljä avunantajana, vaati valituksissaan KKO:lle syytteen ja hyvitysvaatimusten hylkäämistä, koska he eivät  olleet pitäneet yksittäisiä tiedostoja hallussaan eivätkä osallistuneet niiden jakamis- ja kopiointitapahtumiin. He eivät olleet kertomansa mukaan olleet edes tietoisia kaikista verkossa saatavilla olleista
tiedostoista.

KKO kuitenkin katsoi verkon toiminnan olleen suunnitelmallista ja perustuneen selkeään työnjakoon. Verkon ytimenä oli toiminut ylläpitäjien hallinnoima palvelin, jossa oli ollut tietoja jaettavina olleista tiedostoista ja niiden osoitteista sekä kopiointi- ja jakomääristä. Verkon käyttöä ja käyttäjiä valvoneet ylläpitäjät olivat voineet määrätä palvelimelle tallennetuista kuvaustiedostoista (torrent-tiedostot), joiden välityksellä yksittäiset sisältötiedostot oli saatu verkon käyttäjien tietokoneilta muiden käyttäjien ulottuville. KKO katsoi, että tekijöinä tuomittujen verkon ylläpitäjien toimet olivat olleet olennaisia verkossa tapahtuneiden tekijänoikeuden loukkausten toteutumisen kannalta. Nämä ylläpitäjät olivat yhdessä toistensa ja verkon käyttäjien kanssa osallistuneet suojattujen teosten kappaleiden levittämiseen yleisön keskuuteen ja niiden valmistamiseen sekä näin menetellessään tahallisesti loukanneet asianomistajien tekijänoikeuslakiin perustuvia oikeuksia. KKO pysytti hovioikeuden tuomion ylläpitäjien rikosvastuun osalta.

Suuri osa asianomistajista vaati puolestaan ylläpitäjien maksettavien hyvitysten korottamista. KKO korotti hovioikeuden tuomitsemien hyvitysten määrää siten, että yhteisvastuullisesti maksettaviksi tulevien hyvitysten kokonaismäärä KKO:ssa muutoksenhakijoina olleille asianomistajille oli yli 420 000 euroa, minkä lisäksi ylläpitäjien maksettaviksi jäivät yhteensä noin 260 000 euron määräiset hyvitykset hovioikeuden tuomioon tyytyneille asianomistajille. Asianomistajien oma-aloitteinen saamisoikeutensa rajoittaminen huomioon ottaen kunkin ylläpitäjän henkilökohtaisesti suoritettava määrä on kuitenkin enintään yksi kymmenesosa (1/10) yhteisvastuullisista määristä. Neljä avunantoon tekijänoikeusrikkomukseen syyllistynyttä ylläpitäjää vapautettiin hovioikeuden heidän maksettavikseen tuomitsemista hyvityksistä.

Toisessa samana päivänä julkaistussa ratkaisussaan KKO otti kantaa yksittäisen Finreactor-verkon käyttäjän rikosvastuuseen. Vastaajan katsottiin syyllistyneen tekijänoikeusrikkomukseen, kun hän oli toimittanut Finreactor-verkkoon käyttäjien saataville tekijänoikeuden suojaamien pelitiedostojen kuvaustiedostoja, joiden avulla verkon käyttäjät olivat voineet ladata tietokoneilleen pelitiedostoja verkosta muualta kuin vastaajan tietokoneelta.

Korkein oikeus: Tuomioita ei muuteta

Pikainen katsaus juuri annettuihin tuomioihin. Korkein oikeus ei muuttanut Finreactor-juttussa tuomioita merkittävin osin. Neljä ylläpitäjää vapautettiin hovioikeuden tuomitsemista korvauksista osallisuuden vähäisyyden perusteella. Tarkempi analyysi päätöksistä myöhemmin.

Bilski v. Kappos: paha pettymys patenttikriitikoille

Yhdysvaltojen Supreme Courtin kauan odotettu päätös on vihdoin ulkona. Tulipas ikävä keissi, joka jättää auki paljon enemmän kysymyksiä kuin se antaa vastauksia.

Oli etukäteen selvää, että valituksen pohjana ollut liiketoimintamenetelmän patentti ei täytä patenttivaatimuksia. Mutta millä perusteella? Onko liiketoimintamenetelmäpatentit — ja ehkä myös softapatentit — tämän jälkeen kategorisesti enemmän kiellettyjä kuin aiemmin?

Vastaus: eivät ole enemmän kiellettyjä. Erityisesti softasta sanotaan seuraavasti:

[... uncertainty as to the patentability of software, advanced diagnostic medicine techniques, and inventions based on linear programming, data compression, and the manipulation of digital signals...]

It is important to emphasize that the Court today is not commenting on the patentability of any particular invention, let alone holding that any of the above-mentioned technologies from the Information Age should or should not receive patent protection.

Keissistä on ollut vaihteeksi kunnon vääntö kun tuomarit on jakautuneet leireihinsä. Stevensin eriävä mielipide vie tilaa paljon enemmän kuin konservatiivienemmistö, jonka mukaan jopa liiketoimintamenetelmiä voi patentoida. Missä määrin? Ei vihjeitä. Alemmat oikeudet saavat vapaat kädet kehittää jotain rajoja, mutta tämän keissin pohjana olleet rajat olivat nähtävästi liian tiukkoja.

Google voitokas Viacomia vastaan

Oikeus myönsi Googlelle summaarisen tuomion Viacomia vastaan. Alan eeppisimmäksi taisteluksi kehkeytyneessä jutussa oikeus katsoi Googlen olevan palveluntarjoajan roolissa suojattu oikeudenomistajan vaatimuksilta.

Thus, the cri tical question is whether the statutory phrases “actual knowledge that the material or an activity using the material on the system or network is infringing,” and “facts or circumstances from which infringing activity is apparent” in § 512 (c) (1) (A) (i) and (ii) mean a general awareness that there are infringements (here, claimed to be widespread and common), or rather mean actual or constructive knowledge of specific and identifiable infringements of individual items.

**

Indeed, the present case shows that the DMCA notification regime works efficiently: when Viacom over a period of months accumulated some 100,000 videos and then sent one mass take-down notice on February 2, 2007, by the next business day YouTube had removed virtually alI of them.

Samoin kävi muuten Finreactorissa. Palveluntarjoajat reagoivat joka ikiseen alasottoilmoitukseen. (Tosin niitä ei ollut kovin montaa).

Oikeus toteaa, palveluntarjoajan tulee olla tietoinen jokaisesta yksittäisestä loukkaavasta tiedostosta. Yleinen tieto siitä, että palvelussa jaetaan laitonta materiaalia ei riitä:

Al though by a different teehnique, the DMCA appIies the same prineiple, and its establishment of a safe harbor is clear and praetieal: if a serviee provider knows (from notiee from the owner, or a “red flag”) of speeifie instanees of infringement, the provider must promptly remove the infringing material. If not, the burden is on the owner to identify the infringement. General knowledge that infringement is “ubiquitous” does not impose a duty on the serviee provider to monitor or search its service for infringements.

Sitten oikeus vertaa tapausta korkeimman oikeuden antamaan langettavaan Grokster tapaukseen:

The Grokster model does not comport with that of a service provider who furnishes a platform on which i ts users post and access alI sorts of materials as they wish, while the provider is unaware of i ts content, but identifies an agent to receive complaints of infringement, and removes identifiedmaterial when he learns it infringes. To such a provider, the DMCA gives a safe harbor, even if otherwise he would be held as a contributory infringer under the general law. In this case, it is uncontroverted that when YouTube was given the notices, it removed the material. It is thus protected “from liability for all monetary relief for direct, vicarious and contributory infringement”

Kuulostaako tutulta? Nyt kun tiedämme, että KKO on antamassa ensi viikolla päätöstä kotimaisesta ylläpitäjän vastuusta, on kiinnostava nähdä miten päätökset erovat toisistaan. – vai eroavatko…

Youtuben tapauksessa oikeus katsoi myös, että Googlen vastuuta oikeudenloukkauksista vähensi sen yritykset hillitä sitä. Politiikka jossa jatkuvasti oikeuksia rikkovat käyttäjät potkitaan pois sekä automaattisten sisällön suodatusmenetelmien kehittäminen/käyttäminen sekä se että Google ottaa täsmällisesti määritellyt tiedostot heti alas palvelusta (vaikka kantaja valitti sitä että vastaat muut tiedostot jäävät palveluun). Oikeus myös katsoi, että Youtube on tallennuspalveluntarjoaja, vaikka youtube tarjoaa raamit videoille joissa voidaan käydä keskustelua, linkittää jne. Eli saadakseen tallennuspalvelun suojan, palveluntarjoaja voi tarjota oikeuden mukaan myös julkaisualustan tallennettaville tiedostoille.

KKO antaa Finreactor-tuomiot 30.6.

Lähes neljä vuotta sitten Herkko avasi tämän blogin postaamalla:

Tämä blogi lähti siitä huomiosta, että tiedotus Finreactor oikeudenkäynnin ympärillä on kovin yksipuolista. Syyttäjä, tutkinnanjohtaja ja asianomistajat ovat jo kauan aikaa sitten astuneet tiedotusvälineiden eteen laukomaan tuttua retoriikkaa varkaista jotka vievät leivän taiteilijoiden pöydästä. Asia ei ole näin yksinkertainen. Oikeudenkäynti on kaikkea muuta kuin selvä ja yksinkertainen. Vaikeaksi jutun tekee muun muassa se, että Suomessa ehti vaihtua prosessin aikana tekijänoikeuslaki, jutun vahingonkorvaukset lähentelevät neljää miljoonaa euroa, tekniikka järjestelmän takana on laillista eikä ylläpitäjillä käytännössä ollut mahdollisuutta valvoa mitä käyttäjät jakelivat ja nuorimmat palvelun pyörittäjät olivat alle 14 vuotiaita.

Oikeudenkäynti ylläpitäjiä kohtaa alkaa Turussa syyskuun lopulla. Mediapeli jutun ympärillä on pyörinyt jo toista vuotta. Toisin kuin Yhdysvalloissa oikeudenomistajat eivät ole sopineet juttuja dollaritukulla. Osa käyttäjistä on vapautettu syytteistä, toisten syytteet ja vahingonkorvaukset oikeus on höylännyt murto-osaan vaadituista. Oikeudenomistajat ovat saaneet odottaa rökälevoittojaan ja isoja otsikkoja merirosvojen hirsipuuhun ripustamisesta. Valitusrumba on vasta ensitahdeissaan. Jää nähtäväksi tanssitaanko grande-finale korkeimman oikeuden saleissa vuosien taistelun jälkeen. Tämän lystin maksajat eivät istu syytettyinä vaan lukemassa tätä blogia. Kustannukset mediateollisuuden ristiretkestä maksavat veronmaksajat joiden rahoilla oikeudenkäyntiä käydään. Mitä tuolla rahalla saa? Sen saat tietää lukemalla tätä blogia.

Nyt grande finale on tanssittu ja ensi viikon keskiviikkona saamme kaikkien luettavaksi tuomiot, joiden perässä lukee “Ja tätä kaikki asianosaiset noudattakoot.” Asianosaiset saavat tuomiot aamulla kello 8 ja Korkein oikeus julkaisee vielä erillisen tiedotteen kello 9.

Finreactor on ollut todella laaja juttu. Turun käräjä- ja hovioikeudessa ajetussa ylläpitojutussa oli alunperin yli 20 syytettyä, ja yksittäisiä käyttäjäkeissejä eri puolilla Suomea oli muistaakseni noin 30. Keisseissä on ollut juristeja vastaavasti kymmeniä.

Loppusuoralla Korkeimmassa oikeudessa on kaksi käyttäjäjuttua ja ylläpitojuttu. Olemme asiamiehinä molemmissa käyttäjäjutuissa ja ylläpitojutussa edustamme kolmea vastaajaa.

Jotain keissien merkityksestä kertoo, että tässä blogissa on omistettu Finreactorille oma kategoria. Sittemmin sinne on tosin postailtu kaikkea tiedostojen jakoon liittyvää.

Odotamme ensi keskiviikkona vastausta kolmeen tai neljään kysymykseen:

  1. Käyttäjän vastuu torrent-linkin postauksesta
  2. Käyttäjän vastuu torrent-linkin postauksesta ja yhden sisältötiedoston jaosta vertaisverkkoon muiden jaettavaksi
  3. Vastuuvapauslain merkitys palvelun ylläpitotoimenpiteille
  4. Ylläpitäjien vastuu torrent-palvelun ylläpitotoimenpiteistä (jos kysymys kolme ei vapauta vastuusta)

Lopputuloksen veikkailu on mahdotonta, ja tässä vaiheessa jotenkin merkityksetöntä kun tuomiot on jo kirjoitettu. Korkein oikeus ei järjestänyt suullista käsittelyä, joten emme edes tiedä juttujen ratkaisseiden tuomareiden nimiä. Joka tapauksessa päämiehemme ovat olleet alusta asti altavastaajina. Käräjäoikeudessa ja hovioikeuksissa on tullut takkiin. Korkeimmassa oikeudessa ylläpitojutun valituslupa annettiin ennen esittelyä vain oikeudenomistajille. Juttujen voittaminen edes joltain osin on siis kaikki kotiin päin.

Kasvuyrityksille on Suomessa tilaa

Postataan nyt vielä tästäkin vaikka aihe ei ehkä täysin sovi lakiblogiin. Lueskellessani TEM:in sivuja jäin kelailemaan Vesa Puttosen raporttia “Julkisen kasvurahoituksen ja yritystukijärjestelmän kehittäminen”.

Aihe on tunnetusti erittäin kuuma peruna eikä Puttosen raportti ole ainoa lajiaan. Aihe liittyy myös Turreen siltä osin, että olemme vuosien varrella konsultoineet lukemattomia kasvuyrityksiä ja samalla auttaneet niitä löytämään itsensä tukiohjelmiin muun muassa juristipalkkioiden kattamista varten… Nyttemmin oma näkemykseni pohjautuu erityisesti Tuxeran keissiin eikä siten rajoitu lakiasioihin (Tuxeran lakikulut menee muuten Yhdysvaltoihin).

Koko Puttosen selvitys tiivistyy mielestäni seuraavaan tilitykseen (sivu 15):

Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun professorina oma kokemukseni on, että onnistumme ilmaisen opiskelun turvin houkuttelemaan maahan ulkomaisia nuoria, joista moni olisi halukas jäämään maahan valmistumisensa jälkeen. Opiskelijoiden valmistuttua yhteiskunnan ovet kuitenkin sulkeutuvat. Yrityksillä ei näytä olevan suuressa määrin käyttöä vieraskieliselle ja -tapaiselle työvoimaresurssille.

Seurauksena on, että me suomalaiset pyrimme löytämään taianomaisen ”Suomen mallin”, jossa omiin vahvuuksiimme nojaten ja omia järjestelmiämme kehittäen ilman aitoa halua avautua maailmalle koetamme pitää paikkamme kansainvälisen kilpajuoksun kärkijoukossa.

Suomessa on kyllä rahaa alkuvaiheen ideoille ja yrityksille. Ulkomaille meneminen sinänsä on helppoa ja tukiorganisaatioita riittävästi. Kohdemarkkinasta ja toimialasta riippuen FinPro ja Finnode toimivat hyvin tai todella hyvin. Lyhyesti sanottuna käyntiin päästään aina, ja riskit ovat pieniä. Suurin ongelma on päästä ideasta 10 miljoonan liikevaihtoon ja kasvattaa toiminta kestäväksi kansainväliseksi bisnekseksi. Ja tässä törmätään mielestäni turhan usein Puttosen kritisoimaan “Suomen malliin.”

Oma kokemukseni ja näkemykseni on, että aito kansainvälinen kasvuyritys toimii nykyään ehkä suomalais-vetoisesti, mutta esim. Tuxerassa itseni lisäksi ei ole muita suomalaisia palkkalistoilla. Onneksi Suomesta on tällä hetkellä yllättävän helppo löytää päteviä myyntitutkia vaikkapa Kiinaan ja Koreaan. Yksistään Teknillisellä korkeakoululla on satoja päteviä kiinalaisia opiskelijoita, joista suuri osa on vailla työtä. On hämmentävää havaita, miten paljon Suomesta saa nykyään resursseja kansainvälisen kasvuyrityksen tarpeisiin kunhan vain uskaltaa tehdä muista poikkeavia valintoja. On järjetöntä tuhlausta heittää näitä tulevaisuuden tekijöitä valmistumisen jälkeen ulos. Tähän maahan mahtuisi vaikka kuinka monta Tuxeraa lisää.

Softan patentoinnille Euroopassa lopullinen ok?

Jenkeissä odotellaan parhaillaan kuumeisesti Supreme courtin tuomiota Bilski-keississä. Mutta blogataan siitä vasta kun tuomio on tullut…

Euroopan patenttivirasto (EPO) sen sijaan antoi jo 12.5. ratkaisun joukkoa softan patentointia käsitteleviin kysymyksiin. Odotukset olivat korkealla, mutta tulos oli aika köyhä. Virasto sanoo, että sen aiemmat päätökset ovat ok eikä niissä ole mitään ihmeellistä tai valituksen aihetta vaikka softan patentoitavuutta on vähin erin laajennettu. Softan patentoinnin laajemmassa hyväksymisessä on sen mukaan kysymys normaalista lain kehittymisestä:

.. legal development as such cannot on its own form the basis for a referral, only because case law in new legal and/or technical fields does not always develop in linear fashion, and earlier approaches may be abandoned or modified …

Tietokoneohjelmilla toteutettuja keksintöjä saa toisin sanoen patentoida Euroopassa entiseen malliin tästä ikuisuuteen, mikäli se Euroopan patenttivirastosta on kiinni (ja varmasti pitkälle onkin, sillä poliitikot ovat olleet aika hampaattomia). Mielestäni ratkaisun lopputulos on oikeusvarmuuden kannalta erittäin hyvä ja ainut oikea.

Loppupeleissä kiinnostavimmaksi osaksi EPO:n juttua jäi amicus briefit. Niistä voi lukea johtavien teknologiafirmojen viralliset näkemykset softan patentoinnista.

TEM-selvitys: Avoimen lähdekoodin oikeudelliset riskit

Teimme kaiken muun hässäkän keskellä Villen kanssa Työ- ja elinkeinoministeriön tilauksesta selvityksen avoimen lähdekoodin oikeudellisista riskeistä. Läpyskän voi ladata ja lukaista tästä (pdf). Selvitys julkaistiin 4.6. ministeri Anni Sinnemäen avaamassa lehdistötilaisuudessa, jossa Ville esitteli työn tuloksia. Lehdistötiedote:

Avoimen lähdekoodin (open source) tietokoneohjelmien taloudellinen merkitys ja käyttö on kasvanut. Tämän myötä avoimen lähdekoodin ohjelmien oikeudelliset riskit kasvavat. Julkishallintoon pitäisi saada lisää avoimen lähdekoodin ohjelmistoja. Näin todetaan TEM:n 4.6.2010 julkaisemassa selvityksessä ”Avoimen lähdekoodin oikeudelliset riskit”

Avoin lähdekoodi (open source) syntyi ilmiönä yliopistomaailmassa vastaamaan erilaisiin tutkimus- ja koulutustarpeisiin sekä yksittäisten ohjelmoijien näkemyksiin. Avoin lähdekoodi on sittemmin saanut jalansijaa myös yrityksissä.

Tietokoneohjelmia on perinteisesti tehty yritysten toimesta luottaen liikesalaisuuteen ja uusia oivalluksia tarkasti vartioiden ja valvoen. Nykyisin kuitenkin arvioidaan, että 85 prosenttia yrityksistä ja yhteisöistä käytti avointa lähdekoodia. Loput 15 prosenttia suunnitteli käyttöönottoa seuraavan vuoden kuluessa. Pääsääntö melkein onkin, että ohjelmistoyritys jakaa ainakin osan kehittämästään ohjelmistosta avoimena lähdekoodina.

Tämä luo uusia oikeudellisia kysymyksiä. Enää ei riitä pelkkä oikeuksien suojaaminen. Nyt on myös kysyttävä: miten jaan oikeuteni tehokkaasti ja oikeusvarmasti, ja miten itse vastaavasti hyödynnän yhteistyön tuloksia turvallisesti.

Julkishallintoon lisää avoimen lähdekoodin ohjelmistoja

Selvityksen tekijät suosittavat, että julkishallinnolle laaditaan avoimen lähdekoodin hankintoja koskeva strateginen säännöstö, jolla helpotetaan yhteistoimintaa ja vähennetään riskejä. Esimerkiksi julkishallinnolle pitäisi valita tietyt avoimen lähdekoodin lisenssit, joita tulee käyttää. Lisäksi he suosittelevat julkishallinnon ylläpitämän tietokannan luomista, johon voisi koota tiedot jo valmiista oikeudellisista lisenssiselvityksistä.

Immateriaalioikeudellisista suojamuodoista lähinnä tekijänoikeudella on toistaiseksi liiketoimintaa kasvattavaa merkitystä ohjelmistoalan toimijoille Suomessa. Patentointi on toissijaista. Selvitys osoittaa, että alan yleinen tietotaso immateriaalioikeuksista ei ole ajan tasalla. Näkemys tekijänoikeuksista ja patenteista oli karkeasti sanottuna mustavalkoinen, lisäksi muita immateriaalioikeudellisia suojamuotoja ei tunnettu.

Selvityksen ovat laatineet FT Ville Oksanen ja FT Mikko Välimäki. Molemmat ovat hiljattain väitelleet aineettomien oikeuksien alalta. Selvitys on luettavissa ministeriön verkkosivuilla osoitteessa www.tem.fi/julkaisut.