Monthly Archive for September, 2009

Parodia on kuollut, eläköön sensuuri!

austin_powers
Kuva elokuvasta Austin Powers. Syyttäjän mukaan parodia James Bondista on sallittu. Epäilemättä se onkin erittäin laadukas ja yhteiskunnallisesti puhutteleva…

Hävisimme Helsingin käräjäoikeudessa ensimmäisen kierroksen keississä Syyttäjä ja Pelastakaa Lapset v. Matti Nikki. Sensuuri sai erävoiton. Parodia mestattiin ilman juhlapuheita.

Tuomio on karua luettavaa:

[Nikin] sivusto on sisällöltään sellainen, että sitä ei voi pitää parodiana vaan sivuston tehneen X:n työtä ja Pelastakaa Lapset ry:n toimintaa halventavana. Sen vuoksi Nikin epäonnistunut parodiatarkoitus ei poista hänen menettelynsä rangaistavuutta.

Eli jos halvennat toisen työtä, kyseessä ei ole parodia. Vähäisen ymmärrykseni mukaan halventaminen on nimenomaan parodian määritelmä. Käräjäoikeus jatkaa:

Nikin julkaisema sivusto on avoimessa internetverkossa julkaistu ja siten se on myös Pelastakaa Lapset ry:n yhteistyökumppaneiden ja jopa mahdollisten yhteyttä Pelastakaa Lapset ry:ltä hakevien oikeiden pedofilian uhrien luettavissa. Nikin menettely on ollut omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa Pelastakaa Lapset ry:lle ja X:lle.

Tähän asti on luultu, että “on omiaan aiheuttamaan haittaa tai vahinkoa” liittyi taloudellisten oikeuksien loukkaukseen. Eli tekijänoikeusrikoksesta on kysymys kun jaat 10.000 biisiä tai leffaa vertaisverkossa. Tällä kertaa yhden muunnellun teoksen julkaiseminen oli omiaan aiheuttamaan huomattava haittaa tai vahinkoa. Ottaen vielä huomioon, että asianomistaja ei edes väittänyt omalla teoksellaan olevan mitään taloudellista arvoa.

Tuomiossa ei mainita sanallakaan sitä, että syytettä ja teonkuvausta muutettiin kesken oikeudenkäynnin. Myös Pelastakaa Lapset ry:n sivuston tekijäksi väitetty henkilö ilmaantui tyhjästä (tai siis häneltä löytyi valtakirja, itse henkilöä ei paikalla näkynyt). Tämä johtui siitä, että esitimme aluksi prosessiväitteen: yhdistyksellä kuten Pelastakaa Lapset ry:llä ei voi olla moraalisia oikeuksia, jonka loukkauksen varaan syyte rakentui.

Syyttäjä uskoi ja oli jo vetämässä syytettä pois. Tässä vaiheessa vihellettiin miettimistauko, ja syyttäjä sorvasi nopeasti uuden syytteen yhdistyksen lakimiehen kanssa. No, eipä sillä ollut merkitystä. Tuomion mukaan Nikki loukkasi myös Pelastakaa Lapset ry:n moraalisia oikeuksia:

Pelastakaa Pedofiilit internetsivusto loukkaa tekijänoikeuden omistajan Pelastakaa Lapset ry:n internetsivuston ja sivujen tekijän X:n taloudellisia ja moraalisia oikeuksia saattamalla teoksen yleisön saataviin ilman asianomistajan lupaa sekä halventamalla teoksien taiteellista arvoa sekä halventamalla Pelastakaa Lapset ry:n Internetsivuston sisällön tarkoitusta liittämällä sivuston sisällön alkuperäiselle sivustolle vastakkaisia arvopäämääriä sisältävään Pelastakaa Pedofiilit sivustoon.

Nikin maksettavaksi tuomittu lasku koostuu käsittääkseni yksinomaan Pelastakaa Lapset ry:n vaatimuksista parin sadan euron sakkoja lukuun ottamatta. Oikeudenkäynnin jälkeen olimme melko varmoja, että mitään korvattavaa ei moraalisten oikeuksien loukkausväitteillä voisi saada tuomituksi.

Väärässä olimme.

Tuomiosta on tavallaan hankala valittaa kun perustelut ovat niin olemattomat. Viittauksia lakeihin tai oikeustapauksiin ei ole. Suurin osa esittämistämme väitteistä on yksinkertaisesti sivuutettu ilman perusteluita. Miksi esimerkiksi tekijänoikeus on mennyt sananvapauden edelle? — Tämä kysymys ei ollut vitsi.

Dosentti vai desantti

elokuvasäätiön sivulta kuulustelu elokuvan kuvitusta

elokuvasäätiön sivulta kuulustelu elokuvan markkinointikuvitusta

Helsingin Sanomat kirjoittaa Donnerin hermostuneen Johan Bäckmanille. Bäckman oli jollain tavoin päässyt Donnerin neuvostodesantista kertovan elokuvan kutsuvierasnäytökseen ja kuvannut elokuvan videokameralla. Hesarin mukaa tämän jälkeen Bäckman oli näyttänyt elokuvan pätkiä osana keskustelua Bäckmanin blogissa. Bäckmanista ja hänen ajatuksistaan voidaan olla montaa mieltä. Donner kuitenkin vetoaa tekijänoikeuksiin ja nostaa tankoon piraattilipun.

“Aika uskomatonta”, Donner sanoi perjantaina aamupäivällä puhelimitse Göteborgista. “Ei voi varastaa elokuvaa tällä tavalla.”

Donner on nähdäkseni kuitenkin asiassa väärässä. Julkaistusta teoksesta saa tehdä muutaman kappaleen yksityiseen käyttöön (tekijänoikeuslaki 12§). Toisaalta pykälä jatku” Siten valmistettua kappaletta ei ole lupa käyttää muuhun tarkoitukseen”. Toisaalta tekijänoikeuslain 22§ mukaan “Julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa.” No saako yksityiskopiosta valmistaa lainauksia? Mielestäni yhteiskuntamme peruspilari sananvapaus edellyttää että voimme käydä keskustelua myös kuvilla ja liikkuvilla kuvilla. Miten muutoin voisimme tuota keskustelua käydä jos tekijä yksin voisi päättää voidaanko elokuvaa käyttää keskustelun osana. Jos tekijällä olisi monopoli tukahduttaa keskustelu, jäisi moni asia puimatta julkisuudessa. Juuri tähän perustuu lainaus ja esimerkiksi tässäkin blogissa aikaisemmin käsitelty parodian sallittavuus.

Selvyyden vuoksi siis vielä kerrana: vaikka yksityiskopiointia koskevassa pykälässä sanotaan, että kopioijalla ei ole lupa käyttää yksityistä kopiota muuhun käyttöön niin myöhemmin siihen annetaan toisessa lainausta koskevassa pykälässä lupa.

Donner on siis hyvä ja laskee  rosvolipun ja viikkaa sen seuraavaa sopivampaa käyttökertaa varten.

Update 26-09-09:
Bäckman pyytää Hesarin mukaan Donnerilta julkisesti anteeksi, mutta Jörn ei anna. Donner haluaa oikeuden tapahtuvan. Samoilla linjoilla on myös elokuvan levityksestä vastaavan Walt Disney Studiosin Suomen-toimitusjohtaja Juha Mäkelä Uusi Suomen jutussa

“Hän pitää tapahtunutta selvänä tekijänoikeusrikkomuksena, piratismina ja varkautena.”

Hesari tuomitsee Bäckmanin teon tekijänoikeusrikkomuksena, joka on vähän erikoista. Kyseeseen ei mielestäni uudenlain mukaan voi tulla rikkomus, sillä teos on saatettu yleisön saataville käyttäen Internetiä joka tekee siitä lähes automaattisesti tekijänoikeusrikoksen. Toki on kyseenalaista onko Bäckman ensinkään loukannut Donnerin tai kenenkään muun tekijänoikeuksia.

kerttuOldOikeudenomistajien retoriikka on vahvaa ja tarttunut jutusta raportoivaan lehdistöön. Myös Niklas Herlin ampuu Uudesta Suomestaan näkökulmalla kangastuksenomaisena horisontissa kajastavaa piraattilaivaa koko patteristollaan. Herlin povaa Suomen Disneyn johdolle potkuja, Donnerin uran loppua ja anelee Hollywoodin anteeksiantoa. Kaiken tämän voi pelastaa vain oikeusjutulla jolla Dosentti laitetaan maksamaan teoistaan? Vai olisiko sittenkin niin, että Herlinin tykki on lastattu niin täyteen ruutia, että se räjähtää omassa linnassaan. Sananvapaus kun on demokraattisen yhteiskunnan ja tiedonvälityksen kulmakiviä.

Saako Segwayllä ajaa kännissä? Korkein oikeus vastaa

Korkeimmalta oikeudelta tuli vaihteeksi hyviä uutisia. Saimme valitusluvan jutussa, jossa edustamme törkeästä rattijuopumuksesta tuomittua päämiestä. Valitusluvan tiivistelmä kuuluu Finlexissä seuraavasti:

A oli kuljettanut yleisillä teillä sähkömoottorilla varustettua yhden ihmisen seisoen käytettävää niin sanottua henkilökuljetinta nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus oli ajon jälkeen ollut 2,02 promillea. A oli tuomittu törkeästä rattijuopumuksesta. Kysymys siitä, onko kyseinen laite rikoslain 23 luvun 12 §:n 3 kohdassa tarkoitettu moottorikäyttöinen ajoneuvo.

Miten tämä liittyy teknologiaoikeuteen? Vastaus on “ns. henkilökuljettimen” virkaa toimittanut Segway:

segway_poliisit
Espoon poliisit vauhdissa. Taitaa olla ns. henkilökuljettimet vailla rekisterikilpiä?

Faktat ovat lyhyesti seuraavat: päämiehemme ulkoilutti kosteahkon illan jälkeen koiraansa korttelin ympäri. Hänellä oli Segway alla. Kierroksen päätteeksi hän kaatui ja loukkasi kätensä. Naapuri soitti ambulanssin. Lääkintämiehet kutsuivat varmuudeksi paikalle myös poliisin. Seurasi ihmettelyä, ja lopulta syyte törkeästä ratista. Turpiin tuli sekä käräjäoikeudessa että hovissa.

Juridinen kysymys on siinä, onko Segway rikoslain tarkoittama moottorikäyttöinen ajoneuvo. Polkupyörällä tai sähköpyörätuolilla saa ajaa vaikka tuhannen päissään päin lyhtypylvästä mutta tästä ei tule rattijuopumustuomiota. Miksi Segwaytä pitäisi käsitellä toisin? Eihän se edes kulje kuin kahtakymppiä taikka paina juuri polkupyörää enemmän. Segwaytä ei voi edes rekisteröidä. Miksi se pitäisi rinnastaa autoon?

Ratkaisua voidaan odotella kevääseen mennessä.

Pelastakaa tekijänoikeus Helsingin käräjäoikeudessa 15.9.

Jatkoksi Herkon parodia-postauksille ensi viikon tiistaina olisi tarjolla oikeuteen asti edennyt parodiakeissi Helsingin käräjäoikeudessa kl 9. Juttua on valmisteltu pari vuotta ja tilanne on juridisesti kohtuullisen herkullinen,

Vastakkain ovat haastavana osapuolena virallinen syyttäjä ja Pelastakaa Lapset ry, puolustavana osapuolena Matti Nikki. Ville postasikin syytteestä jo aiemmin.

Väite kuuluu, että Nikin Nettivihje-parodia (alkuperäinen tässä) loukkaa Pelastakaa Lapset ry:n moraalisia oikeuksia. Syyttäjä vaatii sakkorangaistusta, Pelastakaa Lapset ry korvauksia sekä tietysti Nikin parodia-sivun sulkemista.

Puolustamme salissa Nikkiä, joten mielipidettä keissistä on turha kysyä…

Anna voisi jo antaa olla

Sanomat ovat jo pitkään rahoittaneet verkkoviestinnän tutkimusta ja erityisesti Hesarin päätoimittaja Virkkunen on tuonut usein esille sananvapauskysymykset. Näyttää, että Sanoman kilpailija Yhtyneet kuvalehdet vähät välittää näistä tiedonvälitykselle tärkeistä arvoista.

Yhtyneiden sotakoneisto ja lakimiesten etujoukko on jo toista kertaa yllätetty uhkailemasta isolla tekijänoikeuspeikolla -suotta. Ensimmäinen uhkaus lähti Yhtyneiden lippulaivaa Suomen kuvalehteä parodisoineelle lehdelle ja tällä viikolla seurasi jatkoa, kun yhtyneiden palkkasoturi asianajaja X lähestyi pahaa-aavistamatonta blogin pitäjä Emma Londonia vaatimuksella poistaa Londonin blogissa julkaisema sähköpostinvaihto Annan päätoimittajan kanssa.

Loukkaava viesti oli seuraava:

From: Koivula Emma (edit: sähköpostiosoite poistettu)
Sent: Monday, August 31, 2009 1:20 PM
To: Emma London
Subject: VL: Palaute: mediavaikuttajien erikois-Anna

Hyvä Emma, kiitos palautteestasi.
Erikois-Anna on “suljetun piirin” julkaisu, jonka tarkoitus tosiaan oli synnyttää puheenaiheita. Esko Kiesin käsityksiä voi olla vaikea allekirjoittaa, mutta ei se ollut haastattelun edellytys eikä tarkoitus — Mies puhuu naisesta -sarjassa miehet tulevat kertoneeksi asioita, jotka paljastavat heistä itsestäänkin paljon. Mitä hukattuun mainostilaisuuteen tulee, lienee Kiesin itsensä pohdittavana.

Anna on aina naisen asialla.

Ystävällisin terveisin

Emma Koivula

Asianajotoimiston viesti taas kuului:

Olette viestintäalan ammattilainen, joten teidän tulisi tietää, että toisen kirjeen julkaiseminen ilman tähän saatua suostumusta rikkoo viestinnän luottamuksellisuutta sekä viestin kirjoittajan tekijänoikeutta.

Ymmärtääkseni yhtyneiden käyttämällä asianajalla ja toimistolla on pitkä tausta tekijänoikeusmaailmassa. Olen vähän yllättynyt, että heillä riittää intoa lähteä uhkailemaan blogien pitäjiä tuulesta temmatuilla perustelemattomilla väitteillä. Oma vastaukseni olisi

Olette juridiikan ammattilaisia, joten teidän tulisi tietää, että esittämänne väitteet eivät perustu lakiin ja lakiin perustumaton aiheeton pelottelu on asianajoliiton hyvää asianajotapaa koskevissa sääntöjen vastaista.

Säännöissä nimenomaisesti sanotaan:

“Asianajaja ei saa johtaa vastapuolta harhaan antamalla tälle tosiseikoista tai oikeussäännöksistä tietoja, jotka hän tietää vääriksi.”

Pikku Pikku Kakkonen on nyt hyvin hyvin vihainen

STT uutisio tänään, että Pikku Kakkosen tunnusmusiikin säveltäjä on tehnyt tutkintapyynnön tunnusmusiikkia parodisoivasta YouTubessa levitettävästä kappaleesta. Yle, joka ei käytä enää STT:n palveluita on saanut säveltäjä Ruotiselta kommentit suoraan:

Säveltäjä Timo Ruottinen uskoo, että kyseessä on selvä tekijänoikeusrikos. Internetissä julkaistuissa videoissa on käytetty Pikku Kakkosen tunnusmelodiaa ja videokuvaa ilman tekijöiden lupaa.

- Siinä on selkeästi loukattu monenlaisia ja monen henkilön tekijänoikeuksia, Ruottinen sanoo.

Ruottisen mukaan video on myös alkuperäisteosta loukkaava. Rap-tyylisen videon sanoitukset ovat alatyyliset ja rivot.

- Kyseessä on kaikkien tuntema, arvokas sävelteos. Tämä sen pohjalta tehty, netissä leviävä video on alatyylinen ja lapsille sopimaton, Ruottinen toteaa.

Salapoliisityöni tuotti youtubehakuna seuraavan videon.

Muunetun teoksen laadusta ja mauttomuudesta voi olla montaa mieltä. Tekijänoikeuslain ei tulisi ottaa kuitenkaan kantaa tähän. Vaikka Suomen laista puuttuu nimenomainen maininta parodian sallittavuudesta, se on katsottu olevan sallittu taiteenmuoto jota tekijänoikeuden omistaja ei voi kieltää. Kirjoitin jonkun aikaa sitten aiheesta artikkelin, joka tuntuu olevan jatkuvasti ajankohtainen.

Pikku Kakkosen kanssa on mielestäni selvä, että tekijänoikeuksia ei ole rikottu. Säveltäjän mieli ollaan voitu pahoittaa. Kappaleeseen sekä televisio-ohjelmaan johon se välttämättä yhdistetään on liitetty lastensuojelun vastainen viesti, joka on jotain mitä Pikku Kakkonen viimeiseen asti pyrkii välttämään. Tehokeinona on käytetty pikkukakkosmusaluuppeja sekä alkumusiikin aikana näkyvää logoa. Tämä on tyypillistä ja tarpeen parodialle, jotta katsoja ja kuulija ymmärtäisi, että tässä todella tehdään julmaa pilaa alkuperäisteoksesta.

Lasteensekaantumista, kiroilua, huumeita ja lastenohjelma… kuulostaa jotenkin etäisesti tutulta. Ruotsin korkein oikeus katsoi vastaavassa jutussa parodian sallituksi. Ruotsissa parodian kohteena ei ollut pikku2 vaan mikko mallikas. Niklas Bruun on kirjoittanut hyvän selostuksen Mikko Mallikas tapauksesta.

Toki parodian nimissä ihan kaikki ei ole sallittua. Parodian tulee kohdistua teokseen, sen tekijään tai teokseen yhdistettyihin arvoihin ja näkemyksiin. Esimerkiksi YouTubessa miljoonayleisön saanut Rihannan Umberella kappaleen väännös on rajatapaus. Sen sanainen miekka kääntyy ylipainoisia kohtaan. Rihanna ei tunnetusti ole ylipainosta kärsinyt -Ei ainakaan tietääkseni. Muutoinkaan alkuperäinen kappale ei  käsittele paino-ongelmia tai ihannoi laihoja ihmisiä -tai ehkäpä kappale parodioin videoa jossa esiintyy laihoja tanssijoita. Side on kuitenkin selkeästi heikompi kuin pikkukakkosen tunnusmusiikkiparodian kanssa.

Edessä Cambridge USA ja vuosi tutkimusta

Ne, jotka ovat yrittäneet saada minua kiinni puhelimella, ovat törmänneet viime viikot puhelinvastaajaani.

photo is available for download under a Creative Commons license by Fred Hsu

photo is available for download under a Creative Commons license by Fred Hsu

Syy tähän on muuttoni Yhdysvaltoihin. Aloitin kuun vaihteessa väitöskirjanjälkeisen tutkimukseni (post doc) MIT yliopistossa. Työskentelen Tulevaisuuden Viestinnän Tutkimusryhmässä arvoverkostotutkimuksen parissa. Ryhmämme tutkii miten uudet teknologiat muuttavat olemassa olevaa liiketoimintaa. Ensimmäiset puolivuotta tutkin miten television katseleminen ja kuluttaminen muuttuu kun televisio (ei siis video) siirtyy yhä enemmässä määrin Internetiin. Ryhmäämme vetää professori Charlie Fine.

Toimistoni sijaitsee Frank Gehryn suunnittelmassa Stata Center rakennuksessa. Rakennus on ehkä omituisin näkemäni häkkyrä. Sisältä se ei ole yhtä erikoinen kuin ulkoonta. Sokkeloinen se tosin on.  Talossa pitää toimistoaan joukko maailman kovimpia tietojenkäsittelijöitä. Toimistoni on Bill Gates tornissa aivan Tim Berners-Leen toimiston vieressä.

Berman logo

Berman logo

MIT:n tutkimuksen lisäksi olen saanut “Research Fellow” -nimityksen Harvardin Berkman keskukseen. Keskus toimii kattilana johon kaadetaan vuosittain joukko Internet-tutkijoita eri tieteenaloilta. Vuoden keitoksesta syntyy kiinnostavia yhteistyöprojekteja, tutkimuspapereita ja kontakteja joita yksin verkon välityksellä tuskin syntyisi.

Mahdollisuus työskennellä maailman parhaissa yliopistoissa kiinnostavien ihmisten kanssa on todella ainutlaatuinen. Suomalaisilla yliopistoilla on ollut pitkään läheiset suhteet erityisesti Berkeleyn yliopiston kanssa. Itärannikon Ivyleague tutkimusyhteistyö on ollut vähäisempää.

On ollut ilo huomata, että täällä vastaanotto on ollut ystävällistä verrattuna länsirannikkoon. Vastaanottoon vaikuttaa myös kokemus jota minulle on kertynyt muutaman viime vuoden aikana. Monille amerikkalaisille väitöskirja on myös iso asia. Yllättävän harva oikeustieteellisessa opettava tai tutkimusta tekevä professori on kirjoittanut väitöskirjaa.

Kirjoittelen vuoden mittaa kokemuksia yhdysvaltalaisesta yhteiskunnasta ja Cambridgen yliopistoista.