Ville Oksanen tuulettaa ja syystä. Neljän vuoden ponnistelujen jälkeen oikeuskäytäntö saatiin vihdoin muutettua.
Ville taisteli tänään Espoon käräjäoikeudessa erittäin merkittävän voiton. Edustimme vastaajaa, jonka tietokoneet oli takavarikoitu vuonna 2007, koska häntä epäillään (ei siis vielä edes syytetä) vertaisverkon ylläpidosta ja käytöstä. Oikeus päätti heti käsittelyn jälkeen, että tietokone oli palautettava vastaajalle. Kone määrättiin käytännössä hukkaamiskieltoon (teknisesti pakkokeinolain takavarikkoluvun 10 §: “Takavarikoidun esineen säilyttäminen”) siltä varalta, että se myöhemmin tuomittaisiin valtiolle menetetyksi rikoksentekovälineenä.
Olemme tapelleet tietokoneiden takavarikoista neljättä vuotta. Käytäntönä on tähän mennessä ollut, että poliisi hakee epäiltyjen kotoa tietokoneet kaikkine oheislaitteineen (myös printterit, näppäimistöt, hiiret, modeemit ja jopa kaiuttimet) takavarikkoon siihen asti kunnes asiasta saadaan vuosien päästä tuomio suuntaan tai toiseen. Käytännössä poliisi on siis automaattisesti “varastanut” kaikki laitteet pelkän rikosepäilyn perusteella.
Olemme hävinneet reilusti yli kymmenen kertaa. Päätösten perustelut ovat vaihdelleet laadullisesti laidasta laitaan; osa on ollut jokseenkin hyväksyttäviä mutta joukossa on ollut myös aivan käsittämättömiä virhepäätöksiä. Olemme valittaneet takavarikoista ylempiin oikeusasteisiin. Valitukset on hylätty poikkeuksetta ilman perusteluita. Olemme yrittäneet vaikuttaa oikeuspolitiikkaan kirjoittamalla aiheesta yhden artikkelinkin.
Alusta alkaen meidän mielestämme on ollut selvää, että vertaisverkkokäyttäjien koneiden takavarikointia käytetään tosiasiassa rangaistuksena mikä ei ole suinkaan takavarikkosääntelyn tarkoitus. Vastapuolemme on julkisesti myöntänyt, että koneiden takavarikointi on tehokas pelote ja käytännössä mainio rangaistus vertaisverkkokäyttäjille eikä käytäntöä pidä muuttaa.
Meidän mielestämme tietokoneiden takavarikointi menettämisseuraamusperusteella edellyttää, että uhka menettää tietokone tuomiolla on todellinen. Korkein oikeus on linjannut lukuisia kertoja, viimeksi tapauksessa KKO 2009:29, että auton voi tuomita menetettäväksi vain lukuisten peräkkäisten tuomioiden jälkeen kun muuta keinoa estää rikosten jatkuminen ei enää ole käytössä. — Tietokoneet on sen sijaan takavarikoitu pelkän epäilyn perusteella ilman mitään aiempaa rikoshistoriaa.
Nyt voitetun päätöksen jälkeen käytäntö tulee muuttumaan. Koneista saa ottaa tarvittavat todisteet mutta niitä ei saa pitää enää kanissa menettämisseuraamuksen verukkeella. Koneet saadaan poliisin hallusta pois tästä lähin huomattavan todennäköisesti tuomalla pöytään tämänpäiväinen päätös.
Tukholman käräjäoikeuden tuomio on paremmin perusteltu kuin luultavasti yksikään suomalainen vertaisverkkotuomio; ja ainakin se on paremmin perusteltu kuin suomalaiset Finreactor-ylläpitotuomiot käräjäoikeudesta ja hovioikeudesta
Vastuun peruste on täysin hyväksyttävä ja oikein: Ruotsin lain mukaan torrent-linkkien tekeminen ja luultavasti myös torrent-trackerin tarjoaminen on avunantoa; viimeksi mainitusta voisi yrittää vielä valittaa ja väittää, että tracker on rikoksen valmistelua; tämä on kuitenkin lähinnä akateeminen kysymys
Myös vastuuvapauslaki on kuitattu oikein viittaamalla Pirate Bayn saamiin alasottoilmoituksiin ja siihen, että niille naurettiin sen sijaan, että loukkaavat torrentit olisi poistettu palvelusta; muussa tapauksessa ylläpitäjät olisivat olleet vastuusta vapaita
Tuomittuja velkavankeuksia voidaan pitää kohtuuttomina ottaen huomioon, että jos ne maksettaisiin, korvaukset kanavoitaisiin joka tapauksessa oikeuspoliittiseen antipiratismi-toimintaan; näinhän menetellään myös Suomessa; tässä mielessä korvaukset ovat oikeuspoliittisia
Jos Suomessa Finreactorin ylläpitojutussa hyväksyttäisiin Tukholman käräjäoikeuden käyttämät perustelut niin ylläpitäjät vapautettaisiin vastuuvapauslain perusteella. Tämä olisi täysin hyväksyttävä ja myös oikea ratkaisu.
Ruotsissa käräjäoikeus antoi tuomionsa Pirate bay -oikeudenkäynnissä. Vankeusrangaistus yhdistettynä lähes 3 miljoonan euron korvauksiin lähettää melkoisen viestin. Vaikka keskustelu piratismin ympärillä käy kovana, on oikeuslaitos piraattejen kanssa vielä kovempi.
Annoin Ylen uutisille aiheesta haastattelun. En ole vielä lukenut päätöstä enkä tiedä sen yksityiskohtia. On kiinnostava nähdä onko naapurimaiden päätöksissä laatueroja. Tukholman käräjäoikeudella meni lähes kaksi kuukautta päätöksen muotoilemiseen. Toivottavasti päätös on laadukas.
Suomessa oikeudenhaltijoiden edustajat ovat esittäneet tyytyväisyyden päätökseen. Itse en näe suurta merkitystä tällä päätöksellä piratismiin. Palvelut ja käyttäjät kaivautuvat syvemmälle darknet verkkoihin. Uskon, että sieltä käyttäjät voidaan houkuttella vai riittävän hyvillä uusilla palveluilla.
Esimerkkinä on Spotify, josta kuulin, että Suomessa olisi jo 50.000 käyttäjää mainosrahoitteisella puolella. Kuulostaa aika uskomattomalta, koska ilmaistilejä on jaettu vain kutsuilla. Niitä on ollut kovin rajoitetusti jaossa.
Korkein oikeus otti tänään eräässä Uotin jutuista reippaasti kantaa oikeustieteen professorin edellytyksiin toimia virassa:
B:n tehtäviin kauppaoikeuden professorina on kuulunut opettaa opiskelijoille paitsi kauppaoikeutta myös laajemmin oikeusjärjestystä ja oikeusjärjestelmiä. Oikeustieteen yliopisto-opetuksen tavoitteena on antaa opiskelijoille normi- ja järjestelmätiedon lisäksi myös valmiuksia erottaa oikea väärästä sekä edistää oikeudenmukaisuutta ja oikeusturvaa. Jos opetusta antava professori on itse käyttänyt oikeusjärjestystä ja oikeusjärjestelmiä koskevia erityistietojaan vakavan talousrikoksen tekemisessä, opetus ei ole tässä suhteessa uskottavaa. Tähän nähden se rikos, johon B on syyllistynyt, heikentää olennaisesti sitä luottamusta, jota kauppaoikeuden professorin virkaan kuuluvien tehtävien asianmukainen hoitaminen edellyttää.
Punnitessaan edellä selostettuja näkökohtia vastakkain Korkein oikeus päätyy, rikoksen laadun ja kysymyksessä olevan viran hoitamisen edellyttämän yleisen luottamuksen huomioon ottaen, siihen, että rikos ajan kulumisesta huolimatta osoittaa B:n ilmeisen sopimattomaksi toimimaan kauppaoikeuden professorin virassa.
Herra B on Lapin yliopiston kauppaoikeuden professori Ari Huhtamäki, joka pidätettiin virasta tämän jutun takia jo 2006. Virkansa ohella Huhtamäki työskenteli helsinkiläisessä asianajotoimistossa. Nyt Huhtamäki menetti virkansa lopullisesti, ja se julistettaneen avoimeksi. Huhtamäkeä ei voida pitää enää kelpoisena hakemaan sitä. Pitäisiköhän jonkun tästä toimistosta hakea?
Kauan on tiedetty että Disneyn kultakauden piirretyt ovat kovasti velkaa aikasemmille satusedille, kansantarinoille ja kauan sitten kuolleille kirjailijoille. Disneyn suuri saavutus oli tuoda kirjojen sivuilla eläneet tarinat valkokankaille ja viimeaikoina DVD levyille. En ollut sen sijaan tiennyt että Disney kopioi paitsi satujen teemat ja juonet, myös omat ideansa.
Jälleen arkiston ovien saranat narisevat viimeistä kertaa, kun niiden ovet avataan apposen auki. Getty Images ja Life magazine tekivät suuren teon ja avasivat Lifen mahtavan erityisesti Yhdysvaltojen lähihistorian tärkeitä kuvia sisältävän kuva-arkiston. Kuvien ei-kaupallinen käyttö on sallittu ja kuvien linkitykseen kannustetaan. Getty myy kauppalliseen käyttöön lisenssejä. Hieno juttu. Ovi on auki, mutta Getty myy kaupallisille tahoille kuvien oikeuksia. Siis kuvien, joihin kuka tahansa saa vapaasti tutustua. Joku on tajunnut selvästi, että Lifen bisnekseen kuuluu kuvien oikeuksien *ei siis kuvien* myynti. Blogien ja muiden verkkosivujen kautta alla olevan kaltaiset kuvat leviävät ja ihmiset löytävät todella hienot kuvat. Lisenssin saa muutamalla klikkauksella. Riittää, että yksi sadasta huomaa tarvitsevansa kuvaa ja maksaa siitä Lifelle.
Päivä käynnistyi mukavilla uutisilla Korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Tästä lähin juridisessa kirjallisuudessa ja kirjelmissä tulee esiintymään toivottavasti hyvin tiheään koodi KHO:2009:39. Tässä Effin lähettämä tiedote. Sain itse kunnian toimia asiamiehenä tässä legendaarisessa oikeusjutussa. Puhelimet ovatkin pirisseet, ja syystä. Uutisointi ei tule jäämään Suomen sisäiseksi.
Today we got a major victory from the Finnish Supreme Administrative Court. The Court vacated earlier decision by Helsinki Administrative Court and ordered new elections for the three municipalities Karkkila, Kauniainen and Vihti where electronic voting was used. This affects tens of thousands Finnish citizens.
The court argued pretty much in line according to our appeal. In summary, the court concluded:
When we take into account the mentioned problems in the voting cards sent to homes and the operational error in the electronic voting system, the actions in the preparation of the elections have been — taken as a whole — against the law. The elections have been conducted in erroneous manner. In addition, when we take into account the big number of unregistered votes, the errors have likely affected the outcome of the elections. The nature of the errors is such that they cannot be corrected. This is why we must order new elections.
(“Kun otetaan huomioon edellä mainitut puutteet kotiin lähetetyssä ilmoituskortin liitteenä olleessa sanallisessa sähköisen äänestyksen ohjeessa sekä toimintovirhe sähköisessä äänestysjärjestelmässä, valmistelussa tehdyt toimenpiteet ovat olleet kokonaisuutena tarkasteltuina lainvastaisia. Vaalit on toimitettu virheellisessä järjestyksessä. Kun vielä otetaan huomioon rekisteröitymättömien tapahtumien määrä, virheellisyydet ovat ilmeisesti saattaneet vaikuttaa vaalien tulokseen. Virheellisyydet ovat tyypiltään sellaisia, että vaalien tulos ei ole oikaistavissa. Tämän vuoksi vaalit on määrättävä uusittaviksi.”)
After this decision I am pretty sure we will not see any e-voting experiments in the near future. Proposing anything like that would be a political suicide.
Ylioppilaslehdessä on Veera Luoma-ahon kirjoittama loistava juttu Helsingin käräjäoikeuden toiminnasta. Erityisesti samassa rakennuksessa toimivan oikeusaputoimiston johtajan kommentit säväyttivät suoruudellaan:
”Meillä oli niin vittumaiset tuomarit. Ja hyvin nopeasti tuli selväksi, että asianajajia tarvitaan myös puolustamaan ihmisiä vittumaisia tuomareita vastaan.”
Jokainen oikeusavustaja tapaa päivittäin keskimäärin kolme asiakaista. Se on suuri määrä.
”Koskaan ei tiedä, mikä asiakkaan asia on. Ihmiset saattavat sanoa, että niillä on perunkirjoitusasia. Ja sitten niillä onkin avioero, ositus, lastenhuolto, velkomus, sen seitsemän asiaa, mutta ei sitä perunkirjoitusta. Ehkä ajatellaan, että perunkirjoitus on jotenkin tavallisen ihmisen asia.”
Ja joskus asiakas kertoo olevansa Ruotsin kuningatar, joka on juuri soutanut yli lahden, saappaat täynnä pissaa.
Tätähän monen lakimiehen tai asianajajan päivittäinen työ on -sosiaalisektorin jatkona toimimista. Keväällä koin tämän itse, kun laajensin horisonttia istumalla muutaman omasta ydinosaamisestani poikkeavan jutun. Eipä käy kateeksi yleisjuridiikkaa hoitavia kolleegoja. Koskaan ei tiedä millainen seuraava päivä ja juttu on. Mutta aina oppii jotain uutta -jos ei oikeudesta, niin sitten ihmisistä.
Viime kesänä eräs keskikokoinen asianajotoimisto isännöi keskustelua tekijänoikeuden loukkauksista tietoverkossa. Keskustelun osana näytettiin miten oikeudenhaltijat voivat poistaa YouTubesta videoita jotka loukkaavat heidän oikeuksiaan. Taikanappia painamalla video katosi kartalta. Olin vähän häkeltynyt. Ei monimutkaista ilmoitusmenettelyä tai perustelua siitä että miten video loukkaa ja mitä oikeuksia. Toisaalta selkeisiin tapauksiin tulisikin puuttua näin. Tämä pitää palvelut puhtaana loukkaavista teoksista.
Ongelmia muodostuu kun teokset käyttävät olemassa olevia teoksia jonkin rajoituksen nojalla. Tällaisia rajoituksia on esimerkiksi de-minimis sääntö. Jos kuvaat baarin terassilla kun pomosi laulaa muutaman tahdin humalassa rentun ruusua, oikeudenomistajalla ei ole luultavasti oikeutta kieltää videon levitystä.
Internetissä parodiavideot ovat nousseet kiinnostavaksi ilmiöksi. Suomessa parodia on oikeuskirjallisuudessa katsottu tekijänoikeutta rajoittavaksi taidemuodoksi. Sitä on kuitenkin turha etsiä tekijänoikeuslaista. Sieltä sitä ei löydy. Aloin tutkia asiaa kesäisen excursion jälkeen. Olisiko piirrohahmoa parodisoiva video tullut jättää YouTubeen? Mitkä ovat parodian rajat?
Ähellettyäni korkeimman oikeuden kirjaamossa ja kahlattuani tekijänoikeuskirjallisuuden läpi suolsin artikkelin joka julkaistiin tällä viikolla Asianajoliiton äänitorvessa – Defensor Legiksessä.
Ymmärtääkseni en siirtänyt oikeuksiani heille, ja he ystävällisesti toimittivat sähköisen kopion artikkelista, joten tässä se teidän nautittavaksi.Parodia tekijänoikeuden rajoituksena.
.png)
