Monthly Archive for December, 2008

Supreme court denied leave of appeal in the CSS case

Finnish Supreme Court has denied leave of appeal in the CSS case. Decision of the Helsinki Court of Appeal is therefore final.

Supreme Court does not give any arguments why an appeal is denied. Possible practical reasons include that (1) the case started as provocation, (2) it was highly political, and (3) there was no real legal interests as the defendants were acquitted from all charges (albeit for different reason) by the Court of Appeal. Having a new ruling just on court reasoning or the reinterpretation of facts is admittedly rather difficult to have.

So yes, my prediction on Supreme Court precedent was wrong, and the case is basically closed. We might still try the European Court of Human Rights based on freedom of speech arguments, but that’s pretty far away from where we are now.

On the positive side, there is no binding legal precedent on the issue whether viewing DVDs on Linux is legal. My opinion is that applying the correct facts to the legal interpretation of the Court of Appeal the circumvention of CSS scrambling for DVD viewing is indeed legal in Finland.

Ei valituslupaa CSS-jutussa

KKO ei antanut valituslupaa DVD-levyjen katselunestoa koskevassa jutussa. Hovin tuomio jäi siten pysyväksi. Valituslupapäätöksiä ei perustella.

Lähinnä vaihtoehdoiksi jää tuomion purkuhakemus (toivoton ajatus) ja valitus Euroopan ihmisoikeustuomiostuimeen sananvapausperusteilla (parempi ajatus).

Keissi jäi siis valitettavasti kesken. Hovin päätöksestä ei ole ennakkoratkaisuksi. Hovin “linjausta” kritiikittä soveltaen katselunestoista ei saa keskustella julkisesti, katselunestoa ei saa kiertää vaikka laki tämän nimenomaisesti sallii, ja vahingossa kiertäminen ei tee suojakeinosta tehotonta toisin kuin lain esitöissä sanotaan. Jne. Tässä ei ole tietenkään mitään järkeä, enkä siksi usko hovin edes yrittäneen tehdä mitään linjausta. He yrittivät nähdäkseni tehdä tästä yksittäisen keissin epämääräisillä faktoilla ilman mitään ihmeempiä laintulkintakysymyksiä.

Arvailujen varaan jää, miksi KKO:lta ei lupaa herunut. Ehkä pitivät faktoja liian epäselvinä, tai juridiikkaa liian alttiina poliittisille interventioille joihin eivät halunneet missään nimessä sekaantua, tai katsoivat että ratkaisua vaille jäävät intressit olivat aika mitättömiä tässä yksittäisessä tapauksessa, joka lähti liikkeelle puhtaasta provokaatiosta. Who knows.

Effin lahjoitusjuttu voitettiin hovissa

Helsingin hovioikeudesta tuli vaihteeksi hyviä uutisia. Voitimme Effiä ja sen hallituksen entisiä jäseniä vastaan ajetun syytteen rahankeräysrikoksesta. Juttu voitettiin 6-0 jo käräjillä mutta syyttäjä osoitti urheaa sitkeyttä ja veti jutun hovin arpajaisiin.

Jutun sisältö on aika legendaarinen. Syyttäjä kehitti teorian, jonka mukaan yhdistyksen kotisivu, jolla kerrotaan yhdistyksen sääntöjen mukaisesta mahdollisuudesta vastaanottaa lahjoituksia, ja annetaan tilinumero, olisi laiton. Syyttäjä vaati pokkana kaikkia Effin saamia lahjoituksia menetettäväksi valtiolle.

Tässä ei ole tietenkään mitään järkeä. Toimme käräjäoikeuteen joukon lahjoittajia todistamaan, että heitä ei huijattu. Rahat olisi lahjoitettu uudestaan vaikka salaa mikäli valtio olisi ne varastanut.

Itse kirjelmöin Effin asiamiehenä vaikka oikeasti olin aikanaan itse kirjoittanut ja julkaissut lahjoitussivun. Kirjoitin sen muotoon “Lahjoita effille!”, jota sittemmin korjailtiin poliittisesti korrektiksi. Onnekseni oma yleisvaarallinen tekoni oli jo vanhentunut siinä vaiheessa kun syyte kirjoitettiin…

Nyt annetun tuomion jälkeen olisin tosin joka tapauksessa vapaa mies. Sinänsä hovin tuomiossa ei ole mitenkään erikoiset perustelut, vaan siinä lähinnä vastataan syyttäjän väitteisiin. Hovioikeus ei esimerkiksi ota mitään kantaa mitä tarkoittaa luvanvaraisen lahjoittamisen tunnusmerkkinä oleva yleisöön vetoaminen. Se viittaa tältä osin käräjäoikeuteen, jonka mukaan pelkkä passiivisella nettisivulla julkaistu “vetoomus” ja tilinumero eivät vielä täytä rahankeräyksen tunnusmerkkejä. Käräjäoikeuden mukaan “Yhdistyksen osuus itse lahjoitustapahtumassa on jäänyt passiiviseksi. Yhdistyksen toimesta on ainoastaan annettu informaatiota siitä, miten varojen lahjoittaminen tuli käytännössä tehdä.” — Rahankeräysluvan vaatimaa vetoamista olisi sen sijaan esimerkiksi ihmisille soittelu ja näiden pysäyttäminen kadulla.

Päätös on voitto paitsi syytetyille myös perustuslaissa turvatuille sananvapaudelle ja yhdistymisvapaudelle. Kansalaisaktiivisuuden mielivaltainen rajoittaminen on tältä osin torpattu.

Keskusvaalilautakuntien mukaan vaalit menivät putkeen

Karkkilan ja Vihdin keskusvaalilautakunnat ovat vastanneet vaalivalituksiin. Ne vastustavat vaalien uusimista. Vastausten sisältö pitkälti samanlainen.

Keskusvaalilautakuntien strategia on esitellä erilaisia mahdollisuuksia ja teorioita äänten hukkumisen syistä ilman sen kummempaa todistelua. Karkkilan vastaus menee tähän tapaan:

Kuitenkin epäselväksi jää, mitä äänestyskopissa on tällaisen keskeytyneen äänestyksen aikana tapahtunut ja mikä on ollut äänestäjän lopullinen tahtotila. On mahdollista, että äänestäjä on saattanut keskeyttää äänestyksensä tietoisesti, johon hänellä on ollut oikeus. On jopa mahdollista, että äänestäjä on keskeyttänyt äänestyksen tarkoituksellisesti tavoitteenaan pyrkiä osoittamaan äänestysjärjestelmä epäluotettavaksi.

Salaliitto!

Onhan se toki mahdollista, että kaikki “keskeyttäneet” olivat jotain sähköäänestystä järjestäytyneesti vastustaneita hippi-anarkisteja, joiden todellinen tavoite oli vain sabotoida muuten putkeen menneet vaalit valituksilla. Tämä ei ole kuitenkaan lainkaan uskottavaa ottaen huomioon se todistelu ja äänestäjien omakohtaiset lausunnot, jotka ovat valituksissa liitteinä.

Oikeasti tämän tapaista argumentointia voisi odottaa rikosasiassa syytetyltä, kun syyllisyys näyttää ilmeiseltä. Jere Karalahti väitti, että pulveri nokassa kello 5 aamulla voisi olla jauhoa tai joku lavastettu “källi”. Matti Nykänen taisi puolestaan väittää, että uhri oli puukottanut itse itseään selkään.

Nyt on kuitenkin kysymys jostakin ihan muusta.

Keskusvaalilautakunta ei todistele mitään teorioidensa tueksi. Se ei kiistä valituksissa ollutta todistelua. Se jopa myöntää järjestelmän puutteet mutta lausuu:

Jälkeenpäin on selkeämmin nähtävissä, että sähköisen äänestyksen järjestelmää olisi tullut kehittää käyttäjäystävällisemmäksi ennen sen käyttöä varsinaisessa äänestystapahtumassa. Tämä on selkeästi tarkoituksenmukaisuuskysymys, mutta on kokonaan toinen asia, onko sähköisen äänestyksen järjestelmä aiheuttanut sen, että vaalit on toimitettu virheellisessä järjestyksessä.

Johtopäätös on tyly:

…ennakkoäänestyksen ja vaalipäivän äänestyksen jälkeen ei keskusvaalilautakunnan tietoon ole tullut sellaisia seikkoja, jotka olisivat estäneet sähköisen äänestyksen käytön vuoden 2008 kunnallisvaaleissa.

Eli mitään ei tapahtunut? Yksikään valitus ei anna aihetta enempään kommentointiin? Sähköisen äänestyksen pari sataa järjestäytynyttä vastustajaa keskeytti tahallaan äänestyksen? Muutaman sadan äänen laskeminen tai laskematta jättäminen on loppupeleissä tarkoituksenmukaisuuskysymys? WTF!?Keskusvaalilautakuntien vastaukset osoittavat mielestäni jo itsessään, että valitukset hallinto-oikeuteen olivat aiheellisia. Muuten koko äänestysjärjestelmän uskottavuus on menetetty ja minäkin jätän vastedes äänestämättä.

Update: Euroopan neuvoston raportti sähköäänestyskokeilusta tyrmää Keskusvaalilautakuntien salaliittoteoriat seuraavasti (kursiivi lisätty):

in terms of the right to vote, a total of 232 more voters were registered in the polling stations than there were votes in the electronic ballot box (across the three concerned municipalities; cp. 157 disqualified paper ballots). These voters were deprived of their right to vote, most probably through incorrect use of the voting terminals. It appears these voters were deprived of their right to vote unwillingly and unknowingly, contradicting this basic aspect of universal suffrage. However, it cannot be completely excluded that some of these incidents could have been produced on purpose by the voter, for instance to stage a protest by precipitately withdrawing the voter card from the electronic voting terminal. No information has surfaced to substantiate this possibility. On the contrary, several voters have expressed the difficulties they encountered with the voting terminals, which appeared to react slowly to touch-screen commands.

Turre Legal ylpeänä esittää: kaksi tohtoria samalla viikolla

Ensi viikolla vietetään jänniä hetkiä kun toimiston osakkaat Herkko Hietanen ja Ville Oksanen kumpikin väittelevät. Herkko ehti ensimmäisenä 9.12. kun Villen väitöstilaisuus on 12.12. Oksanen väittelee filosofian tohtoriksi ja Hietanen kauppatieteen tohtoriksi. Kummallakin väittelijällä on aikaisempi tutkinto oikeustieteestä.

Herkko väittelee Lappeenrannassa otsikolla:”The Pursuit of Efficient Copyright Licensing How Some Rights Reserved Attempts to Solve the Problems of All Rights Reserved“. Väitös järjestetään tiistaina 9.12.2008 klo 12, ylioppilastalon auditorio (Laserkatu 10), Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa ja sen kielenä on englanti.

The dissertation analyses the growing pool of copyrighted works, which are offered to the public using Creative Commons licensing. The study consist of analysis of the novel licensing system, the licensors, and the changes of the “all rights reserved” –paradigm of copyright law.

Copyright law reserves all rights to the creator until seventy years have passed since her demise. Many claim that this endangers communal interests. Quite often the creators are willing to release some rights. This, however, is very difficult to do and needs help of specialized lawyers.

The study finds that the innovative Creative Commons licensing scheme is well suited for low value – high volume licensing. It helps to reduce transaction costs on several levels.
However, CC licensing is not a “silver bullet”. Privacy, moral rights, the problems of license interpretation and license compatibility with other open licenses and collecting societies remain unsolved.

The study consists of seven chapters. The first chapter introduces the research topic and research questions. The second and third chapters inspect the Creative Commons licensing scheme’s technical, economic and legal aspects. The fourth and fifth chapters examine the incentives of the licensors who use open licenses and describe certain open business models. The sixth chapter studies the role of collecting societies and whether two institutions, Creative Commons and collecting societies can coexist. The final chapter summarizes the findings.

The dissertation contributes to the existing literature in several ways. There is a wide range of prior research on open source licensing. However, there is an urgent need for an extensive study of the Creative Commons licensing and its actual and potential impact on the creative ecosystem.

Hietasen vastaväittäjänä on Professori Brian Fitzgerald (Queensland University of Technology, Australia) ja väitöstilaisuuden valvojana on Professori Jukka Kemppinen (Lappeenrannan teknillinen yliopisto).

Oksasen väitöksen otsikkona on: Five Essays on Copyright in the Digital Era. Villen väitöstilaisuus on siis Perjantai 12.12.2008 klo 12 Teknillinen korkeakoulu, Tietotekniikan talo, sali T1, Konemiehentie 2, Otaniemi, Espoo.

Oksasen vastaväittäjänä on Prof Giovanni B. Ramello (Università degli Studi del Piemonte Orientale, Italia) ja kustoksena professori Juha Laine (Teknillinen korkeakoulu).

Update: Villen väitöskirja löytyy täältä pdf ja Herkon täältä.