Experts in Technology, Media, and Entertainment Law
A month ago the Tuusula Lower Court acquitted a man from all charges in one of the Finreactor cases handled by Turre. The police witness admitted in the hearing that others could have used the defendant´s user profile in Finreactor. The Court found that there was not enough evidence for a conviction.
The best part was that the decision was not appealed. As a final decision it has precedent value.
Yesterday the Lower Court of Borås, Sweden fined a filesharer something like 2.500 euros for sharing a total of FOUR (4) songs on a P2P network. What was the honourable Court thinking? I don´t know much about Swedish criminal law, but I assume that if the guy had stolen a CD with twice as many songs from the store his punishment would have been much less severe.
The message is clear: Sharing files is not stealing, it is much worse. A ”computer crime” no less…
The industry is trying to make filesharers look like dangerous criminals. Unfortunately some law enforcement officials and courts have swallowed the bait. Throwing teenagers in jail for doing what everyone else is doing is a deliberate attempt to scare the public – the tactical equivalent of shooting every tenth prisoner first to make the survivors talk.
During the Finreactor investigation policemen have confiscated dozens of computers, but they have not been able to present any “illegal” material as evidence – only hundreds of pages of printouts with names of files and links. As they can not link the alleged illegal copying – or sharing – to the accused individuals in a reliable manner, the prosecution can do nothing else but to attack Finreactor, filesharing and P2P networks as a whole and as such.
In their panic reaction against new technology the industry wanted someone to be guilty and to suffer. In the Finreactor case at least, the ones who got caught were merely unlucky. As courts in different countries are deciding one way or the other without a clear pattern, what we are seeing is random justice at best.
Kirjoitin viime viikolla saksalaisen tekijänoikeusjärjestön teettämästä tutkimuksesta jossa tekijät arvioivat järjestön kankeaksi. Oman Teostomme arvoista löytyvät seuraavat painotukset: “avoimuus, muutosvalmius, luovuus ja tehokkuus.” Näyttäisi siltä, ettei Teosto ole jäämässä tuleen makaamaan vaan pyrkii vastaamaan tekijöiden uusiin toiveisiin. Lupasin välittää seuraavan viestin blogin lukijoille:
Teosto etsii toimintansa kehittämiseksi erilaisia musiikintekijöitä, myös Teostoon kuulumattomia, osallistumaan haastattelututkimukseen. Kiinnostuneita pyydetään ottamaan yhteyttä Marjut Hughesiin (marjut.hughes@teosto.fi) lokakuun loppuun mennessä.
Eilen aloitin lukemaan parlamentin tekijänoikeusjärjestöistä tekemää tutkimusta. Se oli tehty viime kesänä komission annettua suosituksen onlinemarkkinoiden avaamisesta. Raportti on hyvää luettavaa ja se avaa järjestökentän muutoksia ja sen tuomia haasteita.
Suositus sai aikaan liikehdintää järjestökentässä. Komissio oli löytänyt kipupisteen, mutta ratkaisuehdoitukset eivät olleet kovin realistisia. Monet tahot kritisoivat komission suositusta ja komissio sai kyytiä sekä käyttäjiltä että oikeudenomistajilta. Muutama viikko sitten komissio ja järjestöt näyttävät päässeen sopuun. Käyttäjät voivat hakea Euroopankattavan lisenssin miltä tahansa järjestöltä. Onkin mahdollista ja komission toive, että tämä käynnistää järjestöjen välisen kilpailun. Suomi on perinteisesti menestynyt hyvin kilpailukykymittauksissa. Vilpittömästi toivon, että Teosto löytää tavan palvella tekijöitä ja käyttäjiä tulevaisuuden kilpailluilla markkinoilla.
We receive quite a few inquiries regarding this blog from outside of Finland. Maybe it is because the cases discussed here are part of an international campaign by the copyright industry to crack down on file sharing. From now on we will post updates in English for those who can not understand Finnish. Please feel free to post comments in English or Finnish!
The bulk of the Finreactor cases were tried in the Turku Lower Court in late September. Everyone is waiting anxiously for the verdict which is due 26 October. In our view, the prosecutor and the corporations acting as plaintiffs tried to make our clients responsible for everything that the tens of thousands of Finreactor users allegedly did. The police, undoubtedly pushed to investigate by movie companies and other “rightholders”, were registered as undercover users of the Finreactor website for many months in before they made any effort to tell anyone about this “illegal” activity. During the investigation, many of these companies were curiously silent about the alleged losses and damage they were suffering because of Finreactor even though many of them were perfectly aware of the website´s existence. We suspect that their main concern was not that their products were “unlawfully” shared over the internet, but rather that they wanted to build up a major crackdown and a precedent legal case – as the case was in due course presented to the news media.
Internet on tehtyt ulkomaisten oikeudenkäyntien seuraamisen huomattavan helpoksi – varsinkin yhdistettynä Groklaw:n kaltaisiin palveluihin, jotka julkaisevat kootusti tapausten asiakirjat heti niiden tultua julkiseksi. Groklaw:n seuraama SCO vs. IBM on vihdoin siirtynyt pois todisteiden keruusta, joita tapauksessa kertyi pientä suuremmissa määrin..
IBM:n johtopäätökset todistusaineistosta ovat tulleet myös (pääosin) julkiseksi:
Kyseessä on n. 100 sivun dokumentti, jossa SCO:n toiminta revitään terävän analyyttisesti palasiksi, joista ei jää käteen aineksia tapauksen jatkamiselle varsinaiseen oikeudenkäyntiin asti. Dokumentissa mm. käytetään hyväksi säälittä SCO:n johtajien tekemiä julkisia lausuntoja (“Linuxissa on miljoonia SCO:n tekijänoikeuksia rikkovia koodirivejä”), jotka poikkeavat tyystin siitä, mitä yhtiö esitti loppujen lopuksi oikeudessa (käytänössä muutamia satoja riviä ns. header-tiedostoja, joista osa ei selvästikään kuulu edes SCO:lle ja loppuihinkin IBM:llä on useampia vaihtoehtoisia lisenssejä). Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, miten tuomioistuin suhtautuu tapauksen jatkomahdollisuuksiin.
Yhdysvalloissa opiskellessani taitavat kehäkettulakimiehet opettivat että analogiat ovat vaarallisia. Finreactorvyyhtiä syyttävä Antti Pihlajamäki kommentoi erikoista analogiaa käyttäen vertaisverkkojen vastuukysymyksiä Raumalla annetun päätöksen yhteydessä: (keskiviikon länsisuomi)
“Sillä on vastuu joka laittoman kopion ensimmäisen kerran laittaa jakoon, sanoo Pihlajamäki ja vertaa tekoja sellaisen nuotion sytyttämiseen, josta koko puutalokaupungin osa syttyisi tuleen.”
Huh huh! Tosiasiassa analogia on seuraava Edit(oma toiseen suuntaan ontuva analogia):
Sillä joka grillaa makkaraa pihalla ei ole vastuuta siitä, että naapurit noutavat soituihinsa tulta ja tuikkaavat kyläkaupan tuleen. Myöskään grillin valmistaja ei ole vastuussa.
Seppä ei ole vastuussa pannuilla ja keittimillä tehdystä pimeästä pontikasta, asetehdas murhista eikä tupakkatehdas keuhkosyövästä. Ei vaikka Aurejärvi on toista mieltä.
Digitodaylla on kyky saada juttuihinsa oleellinen pienessä tilassa. Tänään Ville kommentoi Finreactorivyyhtiä Antti Kirveksen kirjoittamassa jutussa.
- Turku ratkaisee koko pelin. Lienee jokseenkin selvää, että riippumatta lopputuloksesta asian käsittelyä jatketaan hovioikeudessa, sanoo oikeustieteen kandidaatti Ville Oksanen Turre Legalista.
Ville ei ollut ainoa toimistomme valtamediassa näkyvä lakimies. Annoin eilen Ylen uutisille lausunnon Youtubesta. Sanoma: mörköjen maalaaminen seinille on turhaa.
En usko, että TV-kanavat yltyvät haastamaan Youtubea yhtään enempää kuin ennenkään. Palvelu on rakennettu oikeudenkäyntivarmaksi. Vaikka sinne tulee 20.000 videota päivässä, elokuvia siellä on paha levittää. Siitä pitää huolen 10 minuutin aikaraja sekä ylläpidon jatkuvat siivoustoimet. Varmasti palvelussa on laitonta materiaalia kuten teknobeduiini oli huomannut, suurin osa siellä olevasta materiaalista on kuitenkin jotain ihan muuta.
Saksasan Teosto GEMA julkaisi tekijäasiakkailla teettämän mielipidekyselyn. Yleensäottaen Geman asiakkaat olivat tyytyväisiä. Tyytyväisyys kuitenkin tipahtaa mitä nuoremmaksi asiakkaat käyvät. Nuoret jäsenet eivät oikein yhdistä seuraavia arvoja järjestöön: Moderni, joustava, uusiin tapahtumiin varautuva ja nopeasti markkinoiden tarpeisiin vastaava. 80%vastaajista piti tilitysten merkittävää yksinkertaistusta tärkeänä tai erittäin tärkeänä.
Gema otti myös kantaa Creative Commons lisensseihin. Oli mukava havaita, että Gema löysi CC-järjestelmästä positiivisiakin puolia.
Konsequenterweise handelt es sich bisher bei Teilnehmern des Creative Commons-Systems einerseits um musikalische Laien, die mit ihrem Schaffen nicht ihren Lebensunterhalt verdienen müssen, oder andererseits um etablierte Top-Stars, die es sich leisten können, ihre Werke aus unterschiedlichen Gründen, wie zum Beispiel einem vordergründigen Marketingeffekt, der Öffentlichkeit zu schenken. Prominente Vertreter der zweiten Gruppe sind David Byrne von Talking Heads und der brasilianische Musiker Gilberto Gil, derzeitiger Kulturminister von Brasilien.
Vapaasti suomennettuna: Sopii aloitteleville muusikoille joilla ei ole tarvetta tehdä rahaa teosten jakelulla sekä rikkaille tekijöille joilla on varaa jakaa musiikkia mainostarkoitukseen.
Itse näen että tuossa välissä on myös suuri joukko tekijöitä jotka voivat hyötyä taitavasti CC-lisenssillä levitetyistä teoksista. Internetissä on jo nyt lukuisia palveluita jotka tahkoavat rahaa teoksiaan “some right reserved” -mallilla jakaville tekijöille. Yksi näistä on Magnatune levy-yhtiö jonka johtata John Buckman tulee 23.10. Suomeen. Buckman puhuu Suomen Creative Commonsin ja Aulan yhteisesti järjestässä tilaisuudessa Korjaamolla.
Lahden tuomio löytyy skannattuna täältä.
Huomionarvoista tapauksessa oli lienee jo alunperin pienet vaatimukset, vastaajien nuori ikä, tuomioistuimen rankasti sovittelema hyvitys, vahingonkorvauksien tuomitsematta jättäminen sekä vastaajien jättäminen rangaistuksetta. Viimeinen ei tarkoita siis syytteen hylkäämistä kuten myöhemmin kävi Tuusulassa. Vastaajat joutuivat maksamaan Symantecille 1200 euroa ja 5000 euroa eri elokuvastudioille (leijonanosan vei Fox) + asianomistajan oikeudenkäyntikulut 2500 ja 1600.
Asia etenee hovioikeuteen asianomistajien valitettua.