Tämän päivän tuomiossa voidaan nähdä myös muutama selvästi positiivinen pointti:
1. Lopputulos oli lopulta 1-3. Saimme taas yhden päämiehen vapaaksi. Käräjäoikeuden jälkeen tilanne oli 4 - 4, nyt kokonaistilanne on 5- 3. Suunta on oikea.
2. Tuomittujen sanktiot eivät koventuneet. Kulut hovista jäivät oikeudenomistajien omaksi tappioksi.
3. Tuomio tuli hovista. Vielä yksi valitusaste on jäljellä.
* * *
Lisätään vielä tuomion sisällöstä tärkein positiivinen pointti: syyttäjän tulkinta vastuuvapauslaista unohdettiin ja lain todettiin soveltuvan Finreactoriin. Tämä oli hyvä alku. Vastuuvapausargumentti ajoi karille vasta viimeisessä mutkassa ja silloinkin vain hallituksen esityksen perusteella, jota ei ole juridisena argumenttina mitenkään ylivoimaista kääntää vielä ympäri.
Seuraavista kysymyksistä haluaisin perustellun kannanoton muiltakin kuin Turun hovioikeudelta:
1. Edellyttäkö Lain tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta 15 §:n soveltaminen, että palvelun tarjoaja ei osallistu sisällön tuotantoon? Jos edellyttää, mitä “sisällön tuotannolla” tarkoitetaan tässä yhteydessä: onko erityisesti käyttäjähallinto tai järjestelmän tekninen ylläpito lainkohdan tarkoittamaa sisällön tuotantoa? Voidaanko osallistumista sisällön tuotantoon arvioida tässä yhteydessä rikosoikeudellisella osallisuusopilla?
Tämä kysymys on mielestäni paras valituslupaperuste. Oma käsitykseni on, että vastuuvapauslaki on tehty *nimenomaan* potentiaalisia epämääräisiä osalisuusteorioita vastaan esim. avuntajien suojaksi. Toisin sanoen rikosoikeudellinen osallisuusoppi on eri asia kuin sisällön tuotanto vastuuvapauslain 15 §:n esitöiden tarkoittamassa mielessä. Mielestäni lain esitöitä voidaan lukea - kuten valituksissa esitimme - että viittaus sisällön tuotantoon tarkoittaa vain roolien eriyttämistä: vastuuvapauslaki ei sovellu omaan käyttöön, josta voidaan tuomita erikseen. Hovioikeus sotki ylläpitäjän ja käyttäjän roolit.
2. Kuinka läheistä tai aktiivista osallistumista teoskappaleiden valmistamiseen ja yleisön saataville sattamiseen vaaditaan, jotta kysymys on tekijänoikeus 2 §:n mukaisesta toiminnasta? Voidaanko tulkinta-apuna käyttää rikosoikeudellista osallisuusoppia? Onko erityisesti tiedonjakopalvelun tekninen ylläpito tai käyttäjähallinto tekijänoikeuslain 2§:n tarkoittamalla tavalla läheistä tai aktiivista osallistumista palvelun käyttäjien itsenäisesti omilta tietokoneiltaan suorittamaan teoskappaleiden valmistamiseen ja yleisön saataville saattamiseen?
Aiemmassa korkeimman oikeuden keississä puhutaan aktiivisesta osallistumisesta kappaleiden valmistamiseen. Kaikissa aiemmissa ennakkotapauksissa teoskappale ollut loukkaajalla hallussa ja sitä on jaettu loukkajan kädestä yleensä vastiketta vastaan eteenpäin. Finreactorin ylläpito on kaukana tästä. Edes torrentin jakaminen ei ole mielestäni välttämättä tekijänoikeuslain 2 §:n vastaista.
Hovioikeus on tänään antanut päätöksensä Finreactorin ns. ylläpito-osuudesta. Tarkempaa analyysiä päätöksestä tulee myöhemmin tälle palstalle kunhan ehdimme perehtyä siihen tarkemmin. Lyhyenä yhteenvetona hovioikeus säilytti joka tapauksessa lähes ennnallaan käräjäoikeuden tuomiot - tosin yksi asiakkaistamme sentään vapautettiin tälläkin kierroksella! Toisena positiivisena puolena asianomistajat joutuvat maksamaan itse omat oikeudenkäymiskulunsa (laskut kymmeniätuhansia euroja), koska heidän vaatimuksensa hylättiin.
Jos nyt vielä pitää kaivaa positiivisia puolia esille niin laista tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta todettiin päätösessä seuraavaa:
“Mainittu seikka sekä edellä tarkoitetun 4 kohdan ehdollisuus huomioon ottaen hovioikeus katsoo lain olevan sovellettavissa Finreactoriin.”
Samoin hovioikeuden mielestä kyse oli todellakin lain 15§:n tarkoittamasta tallennuspalvelusta. Valitettavasti vain hovioikeus harhautui lopussa todetessaan:
Sanamuotonsa perusteella säännös ei ole tarkoitettu sovellettavaksi tilanteisiin, joissa palvelun tarjoaja on samalla sisällön tuottaja. Tämä tulkinta saa tukea myös lain esitöistä (HE 194/2001, s. 17), missä todetaan vastuuvapauden perusedellytyksen olevan, että palvelun tarjoajan toiminta on luonteeltaan pelkästään teknistä. Sen sijaan, jos palvelun tarjoaja myös itse osallistuu lainvastaisen sisällön tuottamiseen tai toimii muulla tavalla yhteistyössä sisällön tuottajan kanssa tarkoituksenaan edistää tai toteuttaa lainvastaista toimintaa, hän ei voi vedota vastuuvapausperusteisiin.
Finreactorissa käyttäjät tuottivat torrent-tiedostot ilman, että ylläpidolla olisi ollut mitään lain edellyttämää kontrollivaltaa asiaan. Hovioikeuden “In dubio contra reo”-tulkinta HE:n perusteella on yksinkertaisesti väärin ja tuleekin olemaan yksi vahva valitusperuste KKO:lle.
Added: Näköjään syyttäjä Pihlajamäki on ehtinyt kommentoimaan asiaa:
“Hovioikeuden perustelut ovat johdonmukaisia ja vastaavat niitä tosiseikkoja, jotka tulivat ilmi tapauksen käsittelyssä niin käräjä- kuin hovioikeudessa. Käsitykseni mukaan pitäisi olla päivänselvää, että laittomaan toimintaan aktiivisesti osallistuva henkilö ei voi vedota tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta annetun lain mahdollisiin vastuuvapaussäännöksiin ja on hyvä, että hovioikeuskin tämän nyt yksiselitteisesti toteaa”
<Sarcasm> Toivottavasti syyttäjä Pihlajamäki lähtee nyt nostamaan sitten syytteitä esim. YouTubea ja Googlea vastaan, kun asia on niin selvä. Googlesta (myös cache) löytyy vastaavat torrent-tiedostot kuin Finreactorista ja YouTube jakaa jopa itse käyttäjien palveluun lataamia toisten tekijänoikeuksia loukkaavia aineistoja - kummankin palvelun ylläpitäjät ovat tästä vielä täysin tietoisia.</Sarcasm> More seriously, Turun linjaus tekee uusien sisältöpalvelujen kehittämisen Suomessa entistä riskialttiimmaksi. Oikeudenhaltijat eivät tunnetusti anna lupia innovatiivisten ratkaisujen tekemiseen (vrt. video ja MP3-soittimet) elleivät ole itse kontrollissa miten materiaalia jaetaan. Jos nyt annettu päätös jää voimaan, tämän alueen innovaatioita koskeva tutkimus ja tuotanto on turvallisempaa siirtää jonnekin muualle, jossa osataan katsoa vähän suurempia kokonaisuuksia.
Yllä pelastakaa pedofiilit- ja oikealla sen vieressä pelastakaa lapset logot
Suomen ykköshakkeri Matti Nikki on taas vauhdissa. Tällä kertaa forumina on hovioikeus, joka velvoitti Nikin nimipalvelimen pitäjää estämään pääsyn Nikin ylläpitämille “Pelastakaa Pedofiilit” sivuille. Pelastakaa Lapset on vaatinut oikeutta määräämään palvelun katkaisun tekijänoikeusloukkaukseen vedoten.
Sivustoilla Nikki osoittaa miten Pelastakaa Lapsien nettivinkkipalvelu on lakiin perustumaton. Nikki tekee tämän esittämällä parodian keinoin “mitä jos pedofiilit perustaisivat vastaavan palvelun?”. Nikki käyttää sivustoilla samanlaista ulkoasua kuin Pelastakaa Lapset omilla sivuillaan. Oikeuskirjallisuudessa tämä on katsottu välttämättömäksi, jotta teoksen katsoja ymmärtää teoksen olevan parodia alkuperäisestä.
Nikin sivustot ovat tekijänoikeuslain mukaan vapaita muunnoksia jotka on tehty muuntelemalla alkuperäisiä. Pikaisella vilkaisulla HTML-koodiin näyttäisi ettei Nikki ole kopioinut edes sitä suoraan. On vähän kyseenalaista mitkä osat Pelastakaa Lapset sivustosta ylimalkaan saavat suojaa. Nykytaideteoksessa, jossa kalsarit on kehystetty, ruskea raita voi nauttia tekijänoikeuden suojaa - verkkosivuston yksinkertainen yläpalkki ei sitä saa.
Tuomion kohde, Nikin nimipalvelimentarjoaja, on sekin erikoinen valinta.
16 § Tuomioistuin voi virallisen syyttäjän tai tutkinnanjohtajan hakemuksesta taikka sen hakemuksesta, jonka oikeutta asia koskee, määrätä 15 §:ssä tarkoitetun palvelun tarjoajan sakon uhalla estämään tallentamansa tiedon saannin, jos tieto on ilmeisesti sellainen, että sen sisällön pitäminen yleisön saatavilla tai sen välittäminen on säädetty rangaistavaksi tai korvausvastuun perusteeksi.
Nimipalvelimella on tallennettuna tieto IP-osoitteesta johon nimi osoittaa. Tämä tallennettu tieto tuskin on “ilmeisesti sellainen, että sen sisällön pitäminen yleisön saatavilla tai sen välittäminen on säädetty rangaistavaksi tai korvausvastuun perusteeksi”. Osoite tuomiolle on siis väärä.
Jokatapauksessa kysymys siitä onko tallennettu tieto “ilmeisesti” lain vastainen on sekin hyvä. Hovioikeus sivuutti Nikin parodiaväitteen joka mielestäni käänsi kysymyksen loukkauksesta epäilmeiseksi.
Hovin perustelut ovat kestämättömiä tekijänoikeusnäkökulmasta. Ratkaisun lähtökohta, suojattu teos, on sivuutettu täysin. Ensimmäinen kysymys tällaisessa tapauksessa on tutkia ylittääkö teos teoskynnyksen. Hovioikeus ryntäsi suoraa lopputulokseen surullisin seurauksin.
“Pelastakaa-pedofiilit sivustoilla esitettävä tieto on kopioitu suoraan Pelastakaa Lapset ry:n internet-sivuilta siten, että sana lapset on korvattu sanalla pedofiilit. Internet-sivut ovat ovat myös ulkoasultaan samanlaiset. Hovioikeus katsoo tällä perusteella, että kyseessä on tekijänoikeuslaissa tarkoitetun tekijänoikeuden ilmeinen loukkaus ja sivustolla esitettävä tieto on ilmeisesti sellaista, että sen pitäminen yleisön saatavilla tai sen välittäminen on säädetty rangaistavaksi tai korvausvastuun perusteeksi.”
Hovioikeuden laamanni Uoti ja hovioikeudenneuvos Harsia ovat ilman vaikeuksia sivuuttaneet tekijänoikeudelle keskeisen käsitteen “teos” ja viittaavat päätöksessä toistuvasti sivuilla esitettävään “tietoon”. Tekijänoikeuden perusoppikirjoissa selviää sivulla 1, ettei tekijänoikeus suojaa tietoa vaan teoksia.
Helsinki Court of Appeal overturned the decision of Helsinki district court, which said that CSS technological protection measured used in DVDs was “ineffective”. The decision was very surprising and the guys were found guilty as charged.
There were at least three arguments why the guys should have won (not all related to the DRM issue). All of them were turned down.
The court of appeal motivated its decision first and foremost with legal policy saying that the district court judgement can not be right considering the objectives of DRM regulation. This is something you almost never see Finnish courts to say (use policy arguments).
I think the legal basis of the appeals court is acceptable and you can not say they made any grave legal errors (you can of course debate the legal issues). The biggest problem is that they have at least two major factual errors in the decision, both of which are needed for the court’s argumentation logic to succeed.
First of of all, the court said that circumventing an access control would have been ok but then it claimed that what the guys did was they circumvented a full copy protection system (CSS), not just an access control. In fact the guys circumvented only the access control (decryption) part of CSS. Nothing else was even claimed by anyone in the process!
Second, the court said that it is ok to circumvent if the circumvention happens without installing additional software. The court claimed that you always need to install some kind of “hack” software for Linux systems in order see DVDs. Again, the court erred. In fact, you only need a (legal) player software like VLC or Mplayer, and with some Linux distros player cabale of showing DVDs comes standard. In the district court the technical witness from the Finnish criminal police answered as questioned that with his Ubuntu installed fresh on the system you just throw the DVD in and it shows the movie’s icon on the destop, there you just double-click and voilá. You don’t need *any* additional software in that case…
Now you ask how can they err like this. The court erred with the facts because they did not hear our case. They said they can see all the facts from the papers. And I was basically one of those poor counsels to believe them… If any of the judges would have been present in the district court I think they could have never stated the facts like that.
We appeal the decision to the supreme court and try to push it to the ECJ again (appeals court avoided to consult ECJ simply saying it has no legal requirement to do so).
While I think the decision was very surprising, and certainly would be overturned with correct facts, it is actually now probable that this was the final say in this case. Our supreme court takes only 10% of all cases appealed. We have a lot of work to do to correct this judgment. In the case we do not succeed to convince supreme court to take it, the only thing we can do is to explain the decision and its shortcomings in public.
The deadline of the appeal is July 21, and typically it takes 3-5 months for the supreme court to decide whether they take the case. Despite the 10% fact I believe we have >50% change to have this in. And in the case this goes in, my claim is that we will win this with >>50% change.
Helsingin hovioikeus antoi eilen tuomion ns. CSS-jutussa. Käräjäoikeus vapautti vastaajat vuosi sitten, mutta hovipa oli toista mieltä. Hovin tuomion voi ladata tästä (pdf). Täytyy kyllä sanoa, että hovioikeus osaa yllättää.
Hovioikeuden mukaan oli keskeistä, että “…suojauksen kiertäminen ainakin Linux-järjestelmässä on ilmeiseti edellyttänyt vähintäänkin suojauksenkierto-ohjelman luvallista tai luvatonta asentamista.” Joissain distroissa suojauksen kiertäminen eli suomeksi DVD-leffojen katselu tosin onnistunee out-of-the-box. Ilmeisesti hovioikeus luuli, että sellaiseen Linuxiin, jonka mukana ei tule mediaplayeria, on ladattava jotain hämäriä “laittomia” kräkkiohjelmistoja, jotta DVD leffoja voi katsoa. Kyllä kai se niin on, että osaan Linux-distroja pitää tosiaan ladata usein joku mediaplayeri kuten Mplayer tai VLC. Linuxhan on modulaarinen järjestelmä ja kuuluu sen luonteeseen, että osa komponenteista pitää asentaa itse. Mutta ei kai näitä ohjelmistoja markkinoida ensisijassa CSS-kryptauksen kiertämisvälineinä? Koko katsomisen salliva poikkeus laissa on mielestäni vailla merkitystä tälläisen linjauksen jälkeen.
Hovin mukaan “Tavanomaisen käyttäjän ei voida tälläisessä tilanteessa katsoa kykenevän kiertämään suojausta omilla toimenpiteillään vahingossa.” Tämä väite tosin todisteltiin käräjäoikeudessa vääräksi. Asiaa ei sittemmin todisteltu enempää. Hovi rohkenee kuitenkin muuttaa todellisuutta. Sen mukaan “tavanomainen Linux käyttäjä” ei voi Suomessa - tai ei voinut ainakaan vuonna 2006 - katsoa DVD leffoja ilman tietoista CSS-suojauksen kräkkäystä. Ehkä tästä pitäisi tehdä empiirinen selvitys? Siis mun mielestä tietoista kräkkäystä ei voi olla halu katsoa leffa ja hakea siihen tarvittava katseluohjelmisto, jos sitä ei ole valmiiksi asennettuna. Missään vaiheessa “prosessia” se hovin peräänkuuluttama “tavallinen käyttäjä” eli DVD leffan katsoja ei varmasti miellä rikkovansa mitään suojauksia laista puhumattakaan.
Hovioikeuden mukaan vastaajien kierto-ohjelma mahdollisti sisällön kopioinnin katselun mahdollistamisen lisäksi. Käräjäoikeudessa ja kirjallisesti hoviin kuitenkin todistelimme, että vastaajien ohjelma ainoastaan purki kryptauksen eli mahdollisti katsomisen. Kopiointiin vastaajien ohjelmasta ei ollut mitään apua. Tästä on olemassa mustaa valkoisella. Missään vaiheessa kukaan ei edes väittänyt muuta. Hovin käsitys CSS-suojauksen rakenteesta ja vastaajien ohjelmiston toiminnasta oli kuitenkin toinen. Hovi katsoi, että CSS kokonaisuudessaan oli alun perin tarkoitettu estämään mm. kopiointi ja ilmeisesti sen takia siihen puuttuminen miltään osin - edes katselemisen salliminen kryptaus poistamalla - on kiellettyä.
Huomionarvoisesti hovi aloitti tuomion lukemisen sanomalla, että kysymys ei ole todistelun uskottavuudesta vaan kysymys on juridiikasta. Samaan hengenvetoon hovi kuitenkin rohkeni väittää, että käräjäoikeuden suullinen todistelu olisi ollut “ristiriitaista” mikä ei todellakaan pidä paikkaansa - ainakaan kenellekään, joka oli käräjäoikeudessa läsnä. Kun hovi muutti käräjäoikeudessa todisteltuja faktoja, lauseet sisälsivät yleensä varaumia kuten “ilmeisesti”. Reilu meininki, kun kysymyksessä on rikosjuttu ja faktat luetaan “ilmeisesti” syytettyjä vastaan kirjallisessa prosessissa.
Kuinka riidatonta sitten itse juridiikka lopulta oli? Ennakkoratkaisupyyntö EU-tuomioistuimeen torpattiin sillä perusteella, että hovi oli saanut riittävää selvitystä pykälistä ja niiden taustoista eikä hovilla ollut mitään velvollisuutta pyytää lausuntoa. Sillä ei ollut ilmeisesti merkitystä, että juridiikkaa oli esitetty eri tavoin käräjäoikeuden tuomiossa, vastaajien kirjelmissä, tekijänoikeusneuvoston lausunnossa sekä hovin tuomiossa. Olen sitä mieltä, että olisimme voittaneet jutun jopa tekijänoikeusneuvoston lausunnon pohjalta mutta sekään ei kelvannut tuomion pohjaksi - hovi ei viittaa neuvostoon kertaakaan.
Hovi katsoi lopuksi, että molemmat vastaajat syyllistyivät rikolliseen toimintaan alkuperäisen syytteen mukaisesti eli sekä teknisen toimenpiteen kiertämiseen että laittomaan purkupalveluun. Rangaistusta ei kuitenkaan määrätty tässä yksittäisessä tapauksessa erinäisistä kohtuullisuussyistä ja kun vastaajat itse antautuivat poliisille ja yhteistyössä selvittivät rikolliset sotkunsa - mitä nyt kulut jäivät vastaajien kannettavaksi.
Juttu ei jää todellakaan tähän mikäli se meistä on kiinni. Valitusluvan laatiminen Korkeimpaan oikeuteen on jo käynnissä.
Nyt kun formaattisota näyttää laantuneen, hankin pöytäkoneeseen Blu-ray aseman. Etuna DVD asemaan verrattuna on levyjen korkeampi kapasiteetti. Tämä mahdollistaa suuremman datamäärän tallennuksen, josta on hyötyä erityisesti varmuuskopioiden luomisessa. Isommat levyt mahdollistavat myös korkeatasoisen äänen ja kuvan tallentamisen ja Hollywood on innolla myymässä elokuvia jälleen uudessa formaatissa. Ison tallennustilan lisäksi Blu-ray tuo muitakin uudistuksia. Levyillä on uusi pakkaus- ja siirtotapa. Kuva siirretään digitaalisessa korkeatasoisessa muodossa salattuna näytölle. Salaus on HDCP ja sen purkamiseksi tarvitaan HDCP yhteensopiva näyttö sekä näytöohjain. Olin etukäteen ottanut selvää, että näyttöni tukee salausta. Asennettuani sinilaser-aseman koneen sisuksiin yllätys oli mekoinen kun kone ilmoitti, että ei voi näyttää ostamaani blu-ray elokuvaa näytön puuttellisuudesta johtuen. Formaatti ei ilmeisesti tue korkean resoluution DualDVI siirtoa…
Eipä auttanut kuin ostaa ja ottaa käyttöön tietokoneohjelma joka poistaa salauksen. Sijotettuani laitteisiin ja elokuvaan pitkälti toistatuhatta euroa, ei voi kuin tuntea itsensä petetyksi.
Suomessa vertaisverkko-oikeudenkäynneissä erilaiset todistelukysymykset eivät ole nousseet varsinkään käyttäjäpuolella kovinkaan keskeiseen rooliin. USA:ssa tilanne on toinen, mistä mielenkiintoisen esimerkin tarjoaa Tanya Andersen-nimisen yksinhuoltajaäidin tarina BusinessWeekissä:
…After being sued by the music industry for stealing songs and winning the case’s dismissal, Andersen is now taking the record industry to court. Her case is aimed at exposing investigative practices that are controversial and may be illegal, according to the lawsuit. One company hired by the record industry, she claims, snoops through people’s computers, uncovering private files and photos, even though it has no legal right to do so. A different industry-backed company uses tactics similar to those of debt collectors, pressuring people to pay thousands of dollars in settlements even before any wrongdoing is proven. In Andersen’s case, the industry’s Settlement Support Center said that unless she paid $4,000 to $5,000 immediately, it would “ruin her financially,” the suit alleges.
Teemaa sivuttiin tosin ohimennen nyt Turussa. Torrenttien siirrettävyyden yleisyyttä koskeneessa keskustelussa syyttäjä kyseenalaisti asiantuntijatodistajamme kannan, jonka mukaan torrenttien siirtäminen on täysin normaalia ja varsin yleistä toimintaa. Syyttäjä perusteli kantaansa käyttäjiä vastaan nostamillaan syytteillä, joissa vain kolmessa tapauksessa (yhteensä yli kahdestakymmenestä) on esitetty väite torrentin siirtämisestä. Kyseessä on klassinen tilastollinen hämäys.
Syytteitä ei ole nostettu käyttäen satunnaista otantaa jakajista vaan oletettavasti valintakriteerinä on ollut mahdollisimman vahva näyttö. Tällöin itse torrentin luoneet (ja tiedostoa ainakin alkuun jakaneet) henkilöt valikoituvat syytetyiksi, koska heidän osaltaan myös levitys voidaan osoittaa (suhteellisen) kiistattomasti. Itse asiassa oudompaa on, että mukaan on ylipäätänsä valikoitunut muutama tapaus, jossa kyse on torrentin siirrosta - ehkä tarkoitus oli tältä osin koittaa “kepillä jäätä” ja katsoa onko myös tällaisista tapauksista mahdollista saada tuomio aikaisenksi?
Kiihkeät kolme päivää Turussa ovat takana ja tällä hetkellä olo on vähän tyhjä. Oikeudenkäynti oli loppujen lopuksi yllättävän harmaa ja mitään suuria tunteita tai tunnepurkauksia ei nähty - pitkä prosessi oli tehnyt tehtävänsä puolin jos toisin.
Todistelussa poliisin asiantuntijatodistajat olivat entisellään ts. toinen ei suostunut vastaamaan mihinkään syytetyille edulliseen kysymykseen (”en nyt spekuloisi tällä”) ja toinen oli taas ihastuttavan objektiivinen. Oma asiantuntijatodistajamme suoriutui hyvin lievästä migreenikohtauksesta huolimatta ja toi esille käräjäoikeudessa puuttumaan jääneitä näkökulmia esimerkiksi torrenttien siirrettävyydestä. Hänen todistuksensa painoarvoa oletettavasti lisäsi siinä esitettyjen väitteiden myöhempi verifioituminen myös sovun tehneiden todistajien lausunnoissa (pienenä anekdoottina - oikeudenhaltijoiden mielestä ko. henkilö ei ollut pätevä, koska hän oli tutkinut päätoimisesti Bittorrent-protokollaa “vain” 1,5 vuotta.).
Pidin itse etukäteen melkoisena riskinä kuulla TTVK:n aikaisempaa Internet-tarkastajaa, mutta hän vastasi esitettyihin kysymyksiin täysin neutraalisti ilman pyrkimystä lobata lopputulosta (tosin vahvalla sisäpiirihuumorilla). Mikä tärkeintä, hän vahvisti odottamattomana bonuksena näkemyksemme vastuuvapauslaista - hänenkin mielestä vastuuvapauslaki voi tulla sovellettavaksi Finreactoriin.
Syytettyjen ja jo sovinnon tehneiden henkilöiden kuulemisessa ehkä tärkeimpänä faktana nousi esiin moderoimisen merkityksettömyys itse tiedostonjakoprosessin kannalta. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys jokaiselle Torrent-sivustoja seuranneelle henkilöille, mutta jostain syystä asia ei saanut ansaitsemaansa huomioita vielä käräjäoikeusvaiheessa.
Loppulausuntojen suhteen viittaan Mikon blogaukseen aiheesta. No, ehkä sen verran on pakko lisätä, että olisi järkevämpää, että prosesseissa oikeudellista keskustelua käytäisiin enemmän dialogimuodossa ja jossain muussa vaiheessa kuin ihan lopussa, jolloin kaikilla on tekemistä hereillä pysymisen kanssa. Esimerkiksi vastuuvapauslain soveltuvuudesta olisi varmasti saatu mehevä ja hedelmällinen väittely aikaiseksi 
Tänään kuultiin vielä aluksi paria vastaajaa. Mitään uutta ei ilmennyt. Mieleen jäi lähinnä arvelut Paris Hiltonin “kotivideon” sisällöstä.
Varsinainen asia oli loppulausunnot eli syyttäjä ja jokainen asiamies esitti käsityksensä jutun juridiikasta. Nähdäksemme syyttäjä ja asianomistajat eivät tuoneet juuri mitään lisää kirjallisiin valituksiinsa. Ajallisesti suurimman osan aikaa asianomistajien juristit käyttivät selityksille, miksi ALV 22% pitäisi lisätä käräjäoikeuden tuomitsemien hyvitysten päälle.
Meidän pääargumenttimme oli laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta eli vastuuvapauslaki. Käytimme apuna slaideja, jotka voi katsoa tästä (nimet ja vastaajakohtaiset tiedot poistettu). Asianomistajien juristit yrittivät puolustautua argumenttiimme etsimällä lain soveltamisesta porsaanreikiä ns. haulikkommunnalla. Mielestämme Top 3 hulluimmat perustelut olivat:
- laki ei sovellu, koska palvelu oli laiton (mihin vastuuvapauslakia sitten tarvitaan?)
- laki ei sovellu, koska sen lyhenne “sähkökauppalaki” kertoo sen soveltamisalan (täh?)
- laki ei sovellu, koska ilmoituksia ei annettu (wtf?!)
Mielestämme oikeudenkäynti on osoittanut, että vastuuvapauslakia ei tunneta eikä varsinkaan ymmärretä. Meistä vaikutti siltä, että yllä luetellut väitteet esitettiin täysin vilpittömästi.
Loput vastaajien juristit perustelivat varsin yksityiskohtaisesti miksi välillinen vastuu on mahdoton ajatus Suomen rikoslain ja tekijänoikeuslain mukaan. Loppuhuipennuksena asianajaja Olli Ruokonen Imatralta puhui suunsa puhtaaksi mistä jutussa on oikeasti kysymys: koulupoikien “revohkan” kimpussa on monikansalliset suuryhtiöt, jotka eivät tule tilittämään mahdollisista korvauksistaan senttiäkään varsinaisille luovan työn tekijöille.
Tuomio annetaan toukokuun loppuun mennessä.
Tänään kuultiin palvelun ylläpitäjiä. Yksi kuultiin oikeudenhaltijoiden puolesta sopimuksen tehneenä ja loput kuultiin vastaajina eli käräjäoikeudessa tuomittuina. Päivän anekdoottina kerrottakoon erään syytetyn vastaus kysymykseen miksi Media Playerin torrent oli poistettu palvelusta. Vastaaja tokaisi, että mitään merkityksetöntä roskaa ei palveluun kaivattu. Jäimme miettimään tarkoitettiinko roskalla sitä, että Media Playeristä oli jaettu vanhaa betaversiota, vai että jaossa oli ylipäänsä Microsoftin buginen ohjelma.
Keissi avattiin Turussa todistajien kuulemisilla. Tänään olivat vuorossa kaksi poliisin teknistä asiantuntijaa, TTVK:n entinen juristi, sekä puolustuksen tekninen asiantuntija. Mitään erityisiä yllätyksiä ei nähty, mitä nyt vaihtokauppateorian (tiedostojen vaihto = ansiotarkoitus tekijänoikeusrikoksen tunnusmerkistössä) tupsahtaminen pöydälle hieman huvitti.
Tämä blogi sai alkunsa, kun vuonna 2006 aloimme raportoida Finreactor-juttusarjan käänteistä. Nyt Finreactorin ns. ylläpitojuttu jatkuu vihdoin Turun hovioikeuden suullisessa pääkäsittelyssä ensi viikon tiistaista torstaihin. Turre Legal edustaa neljää vastaajaa, jotka valittivat käräjäoikeuden tuomiosta. Raportoimme tunnelmat tuoreeltaan käsittelyn jälkeen. Tuomiota voidaan odotella toukokuun loppupuolella.
Vapaan kulttuurin puolella kesän mielenkiintoisin tapahtuma järjestetään Japanissa:
Aikaisempina vuosina olen käynyt puhumassa tapahtumassa ja näillä näkymin näin myös tänä vuonna. Osallistun ohjelmakomiteaan, joka valitsee akateemiset paperit tutkimus sessiohin. Call for Papers on auki vielä ensi viikon.
Viime kesänä tehty tutkimus vertaisverkkojen käyttäjien asenteista tekijänoikeuksiin sekä eri palveluihin on vihdoin julkaistu.
- Criminal Friends of Entertainment: Analysing Results from Recent Peer-to-Peer Surveys
Herkko Hietanen, Anniina Huttunen, Heikki Kokkinen, pp.31-49
| HTML | DOC | PDF |
Update: Hesari näytti uutisoineen jutun ja sen keskustelupalstalla käytiin kiinnostavaa väittelyä.
