Vaihteeksi itseironiaa sisältävä postaus. Konsulteista on väännetty paljon vitsejä. Mutta vähemmän teräviä analyysejä. Hyvä ystäväni Antti Halonen postasi eräässä meiliketjussa seuraavan näkemyksen, joka ansaitsee laajempaa huomiota:
Tyypillinen konsultoijan syndrooma: generoidaan volleynä ongelmia ja sitten tarjotaan itseä niihin ratkaisuksi. Lähemmin tarkasteltuna suurin osa ongelmista osoittautuu joko a) perifeerisiksi riskeiksi b) epäolennaisiksi c) jo tiedossa oleviksi. Niin myös tässä tapauksessa.
Meiliketjussa oli kysymys avainhenkilön rekrytoinnista. Saman voinee yleistää kaikenlaisiin konsultteihin olipa kysymys tekniikasta, bisnesksestä tai lakiasioista. Kolkuttaako omatunto? 🙂
