Hesarissa on laajempi juttu Wow-keissistä, joka on rakennettu päämiehemme Hannu Aholan tarinan varaan. Nettilehdessä on tiivistelmä.

Jutun faktat olivat käytännössä riidattomat: päämieheltämme, joka on yksityishenkilö, varastettiin ja realisoitiin noin 4000 euron arvoinen World of Warcraft -nettipelitili. Vahinkoa syntyi siis 4000 euroa, joka oli tiedossa heti alussa (tosin epäilimme, että summa olisi voinut olla vielä hieman suurempi — joka tapauksessa suuruusluokka oli kiistaton). Juridisesti mielestäni ainut aidosti kiinnostava kysymys oli rikosnimike. Rikoslaissa on nykyään pitkä lista erilaisia pykäliä, joista aika monen tunnusmerkistö olisi mielestäni sopinut teonkuvaukseen (ks. rikoslaki, erit. 38-luku).

Lähes välittömästi kävi kuitenkin selväksi, että kaikkein haastavinta jutun ajamisessa oli saada viranomaiset ymmärtämään saati kiinnostumaan sen tutkinnasta ja ajamisesta. Erityisesti poliisi yritti taivutella meitä sopimaan jutun alkuunsa. Poliisin oli vaikea ymmärtää, ettemme ole valmiita sopimaan juttua 50 euron sovintotarjousta vastaan. Kuulustelujen järjestämiseen meni melkein puoli vuotta tekohetkestä. Tutkintaa johtava poliisi myös vaihtui kertaalleen. Samoin kävi syyttäjän kanssa. Juttu ehti hautua melkein puolitoista vuotta ennen käräjäpäivää.

Lienee selvää, että tietotekniikkajutuissa edes kohtuulinen nopeus etenkin teknisessä tutkinassa on aivan kriittistä.

On kiinnostava verrata, miten prosessi toimii tekijänoikeuspuolella. Karkeasti yksinkertaistaen intressin ei tarvitse olla edes tuhatta euroa kun poliisin tekniset tutkijat ajavat maijoilla pihaan, repivät koneet seinästä, ja hakevat epäillyn kuulusteluihin ja mahdollisesti koppiin yöksi. Kaikki tapahtuu muutamassa päivässä siitä, kun joku tekijänoikeuksia valvova taho on tehnyt rikosilmoituksen ja lähettänyt tarvittavat alkutodisteet (esim. screenshotit). Syyttäjä ajaa juttua tarmokkaasi, ja tuomio on lähtökohtaisesti aina syytteen mukainen.

Vertailu ei oikein kestä päivänvaloa, jos tapauksia miettii yksityishenkilön oikeuksien toteutumisen kannalta. Tekijänoikeusjutuissa viranomaiset tutkivat ja ajavat juttuja kansainvälisten kasvottomien suuryritysten puolesta. Tuomitut korvaukset tai toisin sanoen jutuista saadut “voitot” menevät suoraan teollisuuden puolesta juttuja valmistelevien juristien palkkoihin. Onnetonta oikeuksia loukannutta yksityishenkilöä kyllä lyödään kunnolla — siinä mielessä homma on tehokasta. Mutta mielestäni valtion rooli firmojen puolustajana ja muun muassa näiden oikeudenkäyntikuluriskin nollaajana on täysin perusteeton. Firmoilla on omia resursseja juttujen ajamiseen vaikka kuinka (onneksi viime aikoina esimerkiksi TTVK onkin alkanut nostaa yhä enemmän siivilikanteita.)

Nyt käsitellyssä nettirikosjutussa yksityishenkilön oli hyvin vaikea saada oikeutta toista yksityishenkilöä vastaan. Viranomaisia oli hankala saada kiinnostumaan Hannu Aholan oikeuksista, vaikka jutulla oli hänelle suuri henkilökohtainen merkitys. Rahallinen intressi ei ollut vähäinen vaan itse asiassa suurempi kuin monessa vertaisverkkojutussa. Loppupeleissä rikostuomio jäi kuitenkin pöydälle, vaikka korvausvaatimukset ajoimmekin menestyksellä läpi.

Miten tilanne korjataan? Ehkäpä koulutuksen ja tiedottamisen lisääminen olisi hyvä alku. Varmaa on, että Hannu Aholan tapaus ei tule jäämään ainoaksi pelitilin varkaudeksi. Yhtään vastaavaa tapausta ei saisi jäädä ilman päivänvaloa vain siksi, että viranomaiset eivät tiedä miten niihin pitäisi suhtautua.

15 Comments
  • Posted by Kumitonttu November 08, 2009 at 20:34

    Jaan täysin näkemyksesi siitä, että viranomaisten toiminta on ristiriitaista jättiyritysten etujen ajamisessa verrattuna yksittäisen kuluttajan oikeuksiin. Tässä tapauksessa tilanne on silti toinen. Ohjelmiston kehittäjä on nimenomaisesti kieltänyt pelaajia myymästä tilejä toisilleen, syistä joita voi helposti arvailla. Kun molemmat tahot tässä tapauksessa ovat rikkoneet pelin perussääntöjä, on suomalaisen viranomaisen sotkeminen kuvioon lähinnä verovarojen väärinkäyttöä. Tässä ei oikeustaju ole edes koetuksella, vaan juristeria nostaa likaista päätään kalliin tammipöydän takaa. Käytettyjen autojen kaupoissa on iät ajat ollut ns. takavalotakuu (takuu loppuu kun valot häviää nurkan taa), ja tässä olisi voinut ihan hyvin toimia samalla periaatteella. Siis, kenen etua tässä laajemmin ottaen ajetaan? Mitä vastaavanlaisia tilanteita voisi tapahtua muissa yhteyksissä?

    Reply
  • Posted by Mikko Välimäki November 09, 2009 at 01:02

    Haloo Kumitonttu: sun mielestä on siis ihan ok, että mä myyn sulle mun vuoden 2002 Mondeon ja jätän vara-avaimen omaan taskuuni. Mun perävalotakuu tarkoittaa sitä, että mä hiivin vuoden kuluttua sun pihaan ja ajan Mondeon takaisin kun pääsin vara-avaimellani sisään. Mitään lakeja ei rikottu koska kysymys oli käytetyn auton kaupasta. Täydellistä! Tehdään kuule kaupat heti. Et ole Kumitonttu ainut joka luulee, etä Blizzardin sopimusehdoilla olisi ollut asiassa jotain merkitystä. Tässä keississä oli kuitekin kysymys kahden suomalaisen välisestä riita- ja rikosasiasta. Blizzard ei ollut jutun osapuoli. Jos sun näkemys hyväksyttäisiin, kuka tahansa saisi pölliä missä tahansa nettipalvelussa mitä tahansa kunhan voi jälkikäteen näyttää, että palveluntarjoajan käyttöehdoissa kaikenlainen tilien treidaaminen, pölliminen ja väärinkäytökset oli kielletty. Käyttösäännöissä on tuollaisia ehtoja juurikin siksi, että palveluntarjoajat ei halua näihin oikeudenkäynteihin mukaan. He eivät halua joutua antamaan edes mitään todistelua. Tämä ei tee kuitenkaan oikeuskäyntien perusteita mitenkään tyhjiksi. Vielä yksi härski analogia. Juridisesti Kumitonttu väittää samaa kuin jos laiton romanialainen maahanmuuttaja murhaisi toisen laittoman maahanmuuttajan itä-helsingin sillan alla niin poliisin tai viranomaisten ei pitäisi puuttua asiaan tai se olisi ainakin julkisten varojen väärinkäyttöä. Olivat täällä ilman "lisenssiä" mokomat hylkiöt. Tiesivät ettei sellaisessa tilanteessa mitään Suomen lakia sovelleta. Right? PS. Viranomaisten epäily Hannu Aholan oikeuksista ei perustunut Blizzardin sopimusehtoihin vaan siihen lähtökohtaan, että "kysehän oli vain jostain nettipelistä."

    Reply
  • Posted by Kumitonttu November 09, 2009 at 10:05

    Oikein tyypillinen ad-hom -vastaus, tuliko hyvä mieli? Käyttösäännöissä voi olla tuo myynnin estävä pykälä myös siksi, että ohjelmistotalo ei halua eräänlaista mustanpörssin kauppaa ympärilleen. Mondeo-vertaus on huono, koska olemme sopineet, että sinä myyt jonkun, mikä sinulla on oikeus myydä. Yksinkertaisesti kahden henkilön keskinäinen sopimus, jota viranomainen suojaa rekisteröintisäännöksillä. Jos haet sen pois omilla avaimillasi, olet yksinkertaisesti ja yleisesti hyväksytyn oikeustajun mukaan varas. Romanikerjäläinen on vielä huonompi vertaus, koska henkirikos on rauhanajan olosuhteissa aina vakava rikos. Eli edellä antamasi esimerkit omaisuuden ja hengen suojaksi eivät ole hyviä rinnastuksia tähän nimenomaiseen virtuaalihahmon tapaukseen. Mikä teitä turrelaisia vaivaa - ettekö osaa liikkua pienten harmaan eri osa-alueilla? Tekee vain itselleen hallaa, jos ei osaa liikkua kuin äärilaidasta toiseen. Eli, toistan kysymykseni; mille muille elämän osa-alueille tästä arvokkaasta ennakkotapauksesta on hyötyä? Voitko kertoa joitain valaisevia esimerkkejä? Tai vielä parempaa, kuinka tällaisessa tapauksessa olisi tuomittu Yhdysvalloissa, onko ennakkotapauksia?

    Reply
  • Posted by Kumitonttu November 09, 2009 at 10:14

    Lisään vielä sen verran, että tuo korvaus 4.000 euroa on myös ihmeellinen. Jos toisella ei ollut oikeutta myydä ja toisella ostaa, niin mistä se rahallinen arvo tulee? Erityisesti, kun asiantuntija arvioi, että kuinka paljon kyseisen tason saavuttaminen olisi maksanut, jos sen olisi ostanut kiinalaiselta alihankkijalta. Eikö paras vertaus olisi sellainen tapaus, jossa kaverukset varastavat yhdessä tuumin Ruotsissa hevosen ja myyvät sen Suomessa ja haastavat toisensa oikeuteen, kun eivät pääse yhteisymmärrykseen siitä, kuinka myyntitulot pitäisi jakaa? Mikä tässä vertauksessa on pielessä? Vai onko kyse yksinkertaisesti siitä, että Suomessa ei tarvitse noudattaa amerikkalaisen peliyhtiön kanssa tehtyä sopimusta?

    Reply
  • Posted by Kalle November 09, 2009 at 11:24

    Minusta tällaisissa tapauksissa on mielenkiintoinen kysymys se, onko pelitilin ostajan ja Blizzardin välille syntynyt sopimusta Blizzardin palvelun käyttämiseen. Ostajahan ei käsittääkseni ole missään vaiheessa hyväksynyt Blizzardin sopimusehtoja (tai on ainakin niitä rikkonut), joten voidaanko olettaa Blizzardin joutuneen omien sopimusehtojensa vastaisesti uuden osapuolen sopimuskumppaniksi? Jos ostajalla ja Blizzardilla ei ole sopimusta palvelun käyttämisestä, eikös ostaja silloin syyllisty luvattomaan käyttöön?

    Reply
  • Posted by Mikko Välimäki November 09, 2009 at 17:26

    Pitäkää nyt edelleen mielessä, että Blizzard ei ollut jutussa osallisena. Kysymys on siitä, että tässä tapauksessa vahingon aiheuttaja ja vahingon kärsijä tuomitaan Suomen lain eikä amerikkalaisen peliyhtiön sopimuksen nojalla. Suomen rikoslain ja vahingonkorvauslain soveltamisen edellytyksenä tai ehtona ei ole amerikkalaisen peliyhtiön kanssa tehty sopimus. Vastasin Kuimitontulle ad-hom menetelmällä, kun hän ei ollut ensimmäinen ja ainoa joka tätä kysyy. Ks. myös alkuperäinen wow-postaus jossa samaa hoki monta muuta kyselijää. Myös muilla foorumeilla on jauhettu samasta jo monta viikkoa. (Ad-hom ei toisaalta menetelmänä pelota kun vastassa on Kumitonttu tai vastaava nimimerkki.) En kiellä, etteikö kysymys ole ihan kiinnostava, mutta tahdon vain tähdentää, etteivät tälläiset sopimukset kolmannen kanssa tee lain vastaisesta toiminnasta sallittua tai ole mikään erityinen anteeksiantoperuste. Murha on lain edessä rikos siinä missä varkaus. Vai onko niin, että vain oikein "vakavat rikokset" menevät amerikkailaisen peliyhtiön kanssa tehtyjen sopimsuten edelle. Kuka nämä vakavat rikokset määrittelee? Kumitonttuko? Vielä: Blizzard voisi toki heittää sopimusehtoihin vedoten tilin ostajan ulos pelistä, vaikka hän olisi tehnyt kuinka paljon työtä tilin yväksi ja kartuttanut kultarahoja jne. Tällöin riita olisi suhteessa Blizzard-ostaja. Tästä ei ollut kuitenkaan tällä kertaa kysymys.

    Reply
  • Posted by Nabitar November 09, 2009 at 19:11

    Mistä lähtien varastetun tavaran ostajalla ja myyjällä, kummallakaan, on ollut minkäänlaista laillista perustetta haastaa toista oikeuteen? Varsinkin, kun molemmat ovat varmasti tienneet sen olleen varastettua tavaraa?

    Reply
  • Posted by Lasse Holopainen November 09, 2009 at 21:01

    On se vaikeaa ymmärtää, ettei myyjän luovutusrajoituksen sisältävä sopimus kolmannen kanssa vaikuta suoraan kaupan pätevyyteen. Toki jos Blizzard sulkisi ostajan pelitilin kaupan johdosta, voitaisiin pohtia sitä onko kaupan kohdetta rasittanut virhe, vai onko ostaja hyväksynyt riskin tietoisena Blizzardin politiikasta. Joka tapauksessa kysymys ei liity Blizzardiin millään tavalla. Tilannehan on sama, jos minä myyn kaverilleni liput Metallican konserttiin ja liput saatuaan hän katsoo, että voi jättää maksamatta minulle, koska "keikkajärjestäjän mukaan lippuja ei saisi myydä eteenpäin". Rikoslain osalta nousee kuitenkin väkisin mieleen kysymys, että miksi viitataan "erityisesti" lain 38-lukuun, kun kyseessähän on selkeästi varkaus? Varkaudella tarkoitetaan siis irtaimen *omaisuuden* anastamista. Ja irtainta omaisuuttahan eivät ole pelkästään reaaliesineet, vaan kaikki varallisuusoikeudet (eli myös oikeusasemat, kuten vuokra- tai käyttöoikeus pelitiliin tms). Toki esim. tietomurto voisi kieltämättä myös toimia. Esititte hyviä huomioita kompastuskivistä ja ristiriitaisuuksista digitaalisen ajan oikeuskysymysten osalta. Uskon, että suurin ongelma löytynee syyttäjäkunnan demografisesta profiilista ja sen mukanaan tuomasta asiantuntemuksen puutteesta. Heidän oikisaikanaan tuskin kovin paljon puhuttiin vielä tietoyhteiskuntakehityksen vaikutuksista rikosoikeuteen, eikä stimuloiva työympäristö välttämättä aja näitä vanhan koulukunnan miehiä alan edistyksellisten opusten ääreen (Olettaen, että sellaisia löytyy). Jatkakaa hyvää duunia.

    Reply
  • Posted by Mikko Välimäki November 10, 2009 at 02:34

    Lasse: sun Metallica-esimerkki on paljon parempi kuin omat viritelmäni. Varastan sen vastedes käyttööni :)

    Reply
  • Posted by Nabitar November 10, 2009 at 03:11

    Kysehän ei ole siitä, ettenkö ymmärtäisi, että totta kai myyjä ei voi ottaa pelititliään takaisin. Kyse on siitä, että jostain syystä teidän kaikkien esimerkit ovat juuri väärästä näkökulmasta asetettuja. Mutta eipä siitä sitten enempää. Ja kiitos että kerroit, että tietoisesti varastetun tavaran ostaminen ei ole rikos.

    Reply
  • Posted by Tuomas November 10, 2009 at 15:22

    Nabitar: Lähtöpremississäsi on virhe. Pelitilin osto Blizzardilta on normaali varallisoikeudellinen luovutus. Samoin Metallica -lipun hankkiminen rahaa vastaan. Niitä ei ole varastettu. Lasse Holopainen: Kiitos hyvästä kirjoituksesta, joka vielä enemmän selvensi omaa käsitystäni asiasta. Lippu-esimerkki on todella hyvä. -- Ehkä tässä on hieman sama asia yleisesti kyseessä, kuin tiettyjen perusoikeuksien kunnioittamisessa tuomioistuimessa. Aikanaan ne eivät vielä olleet niin iso asia ja kestää aikansa, kun eri tavalla opetut henkilöt tulevat virkoihin.

    Reply
  • Posted by Maria November 13, 2009 at 18:24

    Blizzardin käyttöehtosopimukset eivät ole Suomessa laki. Itse asiassa EULA-sopimuksiahan väheksytään juuri siksi, että ajatellaan, etteivät ne lopulta ole lainvoimaisia, jos kovinkin villejä ehtoja aletaan heitellä. Jännästi nyt on käännytty ihan 180 astetta ja alettukin vaatia, että EULA onkin tässä nimenomaisessa tapauksessa lainvoimainen sopimus ihan sellaisenaan ja piste, viis siitä, ettei Suomen laki tunne pykäliä, jotka kieltäisivät myymästä virtuaalista omaisuutta toiselle. Hassua erityisesti, että Blizzardin käyttöehdot muka jotenkin saadaan liittymään tähän, kun tosiaankaan Blizzard ei ole asianomaisena tässä oikeusjutussa alkuunkaan! Sori pojat, Suomen laki ei tunne sellaista logiikkaa, kuin että jos rikot jotakin mitä tahansa sopimusta, sinulle saa tehdä asiaan jonkun mutkan kautta liittyvän rikoksen. Asian myyminen toiselle - laillista. Myyjä ottaakin myymänsä asian takaisin noin vain - ei laillista. Ei se oikeasti ole kovin vaikea asia sisäistää.

    Reply
  • Posted by chainsaw November 14, 2009 at 12:16

    Jos kerran jokaisen omaisuus on turvattu( PL 15§ ), ja poliisi ja syyttäjä ovat jääneet asiassa passiiviseksi, niin voiko poliisin ja syyttäjän toiminnan perusteella katsoa, että Suomen valtio ei ole turvannut Aholan omaisuutta?

    Reply
  • Posted by Juha Lampinen November 18, 2009 at 14:53

    Kukaan kommentoijista ei ole tarttunut otsikossakin esitettyyn ongelmaan, eli mikä mättää tietotekniikkarikosjuttujen ajamisessa. Jonkinlaisen kuvan polisin valmiuksista tutkia tietotekniikkarikosjuttuja saa Sisäasiainministeriön asiaa pohtineen työryhmän loppuraportista. http://www.intermin.fi/intermin/biblio.nsf/vwbytype/7C3469C39AC916E4C225753C0048F68D Sivun 42 kartta kertoo koruttomasti missä mennään poliisin puolella.

    Reply
  • Posted by Nabitar November 18, 2009 at 21:57

    Maria: Entä jos takaisin ottaja ei ollutkaan myyjä, vaan tilin todellinen omistaja, eli Blizzard, joka oli jostain saanut vihiä, että kyseistä tiliä käyttää joku sen mielestä luvaton käyttäjä? Pelitiliin pelaajalla ei ole omistusoikeutta. Vain pelin laatikkoon ja sen sisältämään ohjelmaan, joilla ilman pelitiliä ei tee mitään. Pelitili itse on Blizzardin omistuksessa, ja se päättää kenen kyseisellä tilillä on luvallista käyttää sen tietojärjestelmiä. Pelitilin käyttöoikeuden myynnistä tässä puhutaan, joka oli kyllä myyjällä hallussa, mutta ei missään vaiheessa hänen omansa. Periaatteessa kavalluksena voitanee pitää sen myyntipäätöstä. Blizzard sai myyjältä vihiä, että sen tietojärjestelmiä käyttää luvaton käyttäjä hänen tunnuksillaan, joten Blizzard poisti luvattoman käyttäjän järjestelmästään. Onko tätä vaikea tajuta? Ymmärrän kyllä, että myyjän ja ostajan välinen sopimus on rikottu, ja miksi myyjä päätti maksaa korvaussumman. En ole missään vaiheessa väittänyt, ettei myyjä olisi tehnyt väärin.

    Reply

Leave a reply

Unable to load the Are You a Human PlayThru™. Please contact the site owner to report the problem.