Experts in Technology, Media, and Entertainment Law
Viime kesänä tehty tutkimus vertaisverkkojen käyttäjien asenteista tekijänoikeuksiin sekä eri palveluihin on vihdoin julkaistu.
Update: Hesari näytti uutisoineen jutun ja sen keskustelupalstalla käytiin kiinnostavaa väittelyä.
Viime viikolla annettu päätös jossa Ylen gramex maksuja alennettiin tuntuvasti. LINKKI PÄÄTÖKSEEN
ÄKT:n johtaja Arto Alaspää ehti kommentoimaan juttua:
– Julkisen palvelun tarpeella ei tulisi voida perustella sitä, että Ylen on saatava sisältöä kohtuuttoman edulliseen hintaan, etenkin kun musiikin kasvava radiosoitto kuluttaa äänitemyynnin kaupallisia markkinoita.
Alaspää on toistellut samaa jo pitkään:
“Ennen kaupallisia radioita Suomessa myytiin 16 miljoonaa levyä vuodessa, nyt vain 10 miljoonaa. Tarve äänitteiden ostamiseen vähenee, kun haluamaansa musiikkia kuulee formaattiradiosta koko ajan”
Tosiasiassa riippuvuus käyrä on jyrkästi nouseva ja sen jälkeen yhtä jyrkästi laskeva. Radiosoitto nostaa levymyyntiä tiettyyn pisteeseen asti kunnes jossain vaiheessa radion soittaessa levyä “tehosoitolla” ihmiset kyllästyvät jolloin ylimääräisen soittokerran vaikutus on negatiivinen.
Yhdysvalloissa tehtiin laaja empiirinen koe vuonna 1941, kun monopoliasemassa ollut ASCAP ja radiot eivät päässeet sopuun rojaltihinnoista. Radioasemat laittoivat sulun ASCAP musiikille tammikuun ensimmäinen 1941 ja järjestö joutui tyytymään elokuussa kolmasosaan vaatimistaan rojalteista. Levyn myynti lopahti 1941 lähes kokonaan. Uudet artistit eivät breikanneet eivätkä vanhat myöskään myyneet. Yleisö sekä mainostajat olivat tyytyväisiä radioasemien soittamieen public domain klassikkoihin. Vaikka ASCAPin keräämät rojaltit hetkellisesti romahtivat sovinnon johdosta ne kohosivat kasvaneiden markkinoiden takia samalle tasolle. Vuonna 1943 järjestö keräsi enemmän rojalteja kuin ennen sulkua. Samalla Yhdysvaltojen markkinoille syntyi myös kilpaileva tekijänoikeusjärjestö BMI joka on tervehdyttänyt kilpailua tekijänoikeusjärjestökentässä.
Kiinnostavien tällä viikolla käyntiin laitettujen oikeuskeissien listaan voi lisätä Pirate bayn rikosilmoituksen tietoliikenteen häirinnästä ja tietomurroista. Epäiltynä on joukko mediayritysten kermaa levy-yhtiöt ja elokuvastudiot etunenässä.
The companies that are being reported are the following:
- Twentieth Century Fox, Sweden AB
- Emi Music Sweden AB
- Universal Music Group Sweden AB
- Universal Pictures Nordic AB
- Paramount Home Entertainment (Sweden) AB
- Atari Nordic AB
- Activision Nordic Filial Till Activision (Uk) Ltd
- Ubisoft Sweden AB
- Sony Bmg Music Entertainment (Sweden) AB
- Sony Pictures Home Entertainment Nordic AB
Epäilyksensä TPB perustaa liikenteen tarkkailuun sekä Media Defenderin vuodettuihin sähköposteihin. Yhdysvaltalaisista oikeudenkäyntisarjoista tuttu todisteiden hylkääminen ei tällä kertaa pelasta mediajättejä. Vapaa todisteidenharkinta toimii myös piraattejen eduksi. Jutusta on kehkeytymässä seuraamisen arvoinen.
Dagens Nyheter kirjoitti pari viikkoa sitten ruotsalaisesta juristista joka ei päässyt Saksaan tyttöystävän kassissa olleen piratbyrån paidan takia.
- De sade att det var min flickväns t-shirt som gjort dem intresserade, berättar Tomas Eriksson.
Den föreställde ett kassettband med två korslagda benknotor under. Den är tryckt av Piratbyrån, organisationen som verkar för fri fildelning och kopiering. Polisen hade hittat den i hennes bagage.
Olen ymmärtänyt että Saksaan pääsee uusnatsit, jalkapallofanaatikot ja viime aikoina jopa sosiaalidemokraatit 
, mutta että yhdistyksen t-paita estäisi rasismin vastaiseen kokoukseen matkalla olevan ruotsalaisjuristin matkan…
Then came the refusal of entry on a form with checkboxes. There box for “Threat to general order, domestic security, general health or international relations to one or several EU countries” was checked.
Jokunen kuukausi sitten tekijänoikeuden tiedotus ja valvontakeskus ilmoitti tarkkailevansa DC hubeja. Nyt tuo ilmoitus sai loogisen jatkon, kun neljä hubin ylläpitäjää otettiin kiinni ja heidän koneensa takavarikoitiin tutkimuksia varten. Erityisen tapauksesta tekee se että Iltalehden mukaan kiinniotetuissa oli joukossa myös naisia.
“Suomi liittyi mukaan äänitealan kansainväliseen kannekampanjaan keväällä 2005. Tarkoituksena oli tehdä rikosilmoituksia sellaisia tahoja vastaan, joiden TTVK katsoi suurissa määrin jakaneen luvatta musiikkia tietoverkoissa. Kampanjassa on TTVK:n mukaan tehty jo 78 tutkintapyyntöä.”
Olisi kiinnostava tietää oppiko TTVK ja poliisi Finreactorin tutkinnasta todisteiden turvaamisesta ja alasottoilmoitusten tekemisestä.
Näyttää että oikeudenomistajien tie teknologiaa kehittävien yritysten haastamiseksi oikeuteen on käyty taas hetkeksi loppuun ja teknologian tarjoajat/palvelunpyörittäjät saavat kokea oikeudenomistajien vihan. Tosiasiahan on se ettei laajamittainen höökiminen palvelunylläpitäjien kimppuun näytä tuovan tulosta meillä eikä maailmalla. Oikeudenkäynnit työllistävät joukon lakimiehiä joiden ajalle ja lahjoille löytyy myös muuta käyttöä. Tiedostojen jakeluongelma ei häviä mihinkään oikeudenkäynnin jälkeenkään. Tilastoissa näkyy pieni notkahdus ja neljässä kuukaudessa ollaan jo ohitettu aikaisemmat tasot. Julkisuus ei siis voi olla syynä taisteluun ja rahasta piraattisotia ei ainakaan Suomessa käydä. Ehkä ajatus on käydä viivytystaistelua kunnes joku keksii kaiken ratkaisevan kaikkia hyödyttävän verkkopalvelun. Siinä toki tarvittaisiin yrityksiä jotka uskaltaisivat kokeilla kuluttajia oikeasti kiinnostavien palveluiden kehittämistä. Sellaiset firmat on kuitenkin ollut tapana torpata hyvissä ajoin apajilta.
Vastuuta kantavien (tai kantamattomien) yritysten häviäminen kehittäjäpuolelta on jättänyt aukon, jota ovat täyttäneet open source kehittäjät. Open source porukan voimasta on viime viikkoina saatu parikin näytöstä. Ensimmäinen oli uusien teräväpiirtolevyjen salauksen purkaminen ja tiedon räjähdysmäinen leviäminen. Toinen Suomessa vähemmän huomiota saanut uutinen oli Democracy playerin saama 100 k€ taskuraha Mozilla säätiöltä. Veikkaisin että rahaa ei annettu enempää, koska sillä on tapana houkutella oikeudenkäyntejä. Persaukista open source kehittäjäporukkaa kun kenelläkään ei ole hinku käräjille haastaa.
Viimeisen vuoden taikasana on ollut vertaisverkkotelevisio. Joost ei ole ainoa alan peluri. Paljon kaistaa syövän infrastruktuurin rakentaminen on luonnollisinta hajauttaa käyttäjille. Seuraavaksi saamme kokonaan hajautetun selailun.
Palvelin-selain arkkitehtuuri on niin kevät 2007…
Kiinnostavana sivuhuomautuksena pitää kertoa Ruotsissa julkaistusta tutkimuksesta jonka mukaan parikymppiset katsovat jo enemmän vertaisverkoista ladattuja ohjelmia kuin televisiota. Murros on siirtymässä äänilevyistä videoihin. Jungnerin kommenttia television luonteen muuttumisesta ei saisi sivuuttaa antamalla potkuja miehelle vaan miettimällä miten murros voidaan kääntää katsojien eduksi. Katsojia vartenhan niitä ohjelmia tehdään.
Hollywood reporter kirjoittaa tekijänoikeusjärjestöjen kattojärjestö Cisacin kokouksesta jonka ensimmäisenä päivänä delegaatiot kävivät kuumina. Päivän oli aloittanut British telecomin johtaja Ben Verwaayen, joka torjui ideat ISP:n korvauksista tekijöille laittomasta tiedostonvaihdosta. Lämpötila oli yleisössä noussut kuulemma kattoon Lawrence Lessigin esityksen jälkeen. Yleisön oli vaikea sulattaa, miksi joku haluaisi antaa teoksensa ilman korvausta muiden käyttöön. Paikalla ollut Paul Keller lupaili tallennetta keskustelusta lähipäivinä.
Update: Lessig ei liiemmin välittänyt The Registerin artikkelista jossa henkilökohtaista kaunaa kantava toimittaja hyökkäsi Lessigin kimppuun. Larry oikaisi tiedot blogissaan ja videon keskustelusta voi käydä katsomassa Google Videosta.
Cory Doctorow esitti hyvän huomion Googlella pitämässään puheessa: Teknologia helpottaa hyökkääjän toimia ja vaikeuttaa puolustajaa. Puolustajan pitää rakentaa täydellinen puolustus, kun hyökkääjälle riittää yksi rako mistä tunkeutua. Tämä pätee niin DRM:ään kuin tiedostonjakeluun. Jälkimmäisessä on huomattu että tiedostonjakajat eivät voi puolustautua oikeudenomistajien hyökkäyksiltä, mutta oikeudenomistajat eivät voi puolustautua tiedostonjakajien laittomalta toiminnalta.
Federal Communications Commission joka vastaa meidän viestintävirastoa on päässyt sopimukseen suurien radioasemien kanssa Payola käytännön säätelystä. Payola on levy-yhtiöiden lahjus radiokanavalle jonka vastikkeeksi kanavat soittavat yhtiön levyjä. Tavallisesti Payolana on liikkunut mikseripöytiä, lomamatkoja, lippuja suuriin tapahtumiin sekä selvää rahaa.
The settlement includes voluntary payments by the broadcasters; agreements to establish staff positions charged with overseeing compliance with the settlement; and the establishment of a database that tracks all money and other contributions from labels.
Under a separate agreement, the broadcasters have also volunteered to collectively air 4,200 hours per year of music by local and independent musicians.
Varsinaisesti lahjusten antaminen tai vastaanottaminen ei ole kiellettyä, mutta se tulee tehdä FCC:n mukaan läpinäkyvästi siten, että kuuntelijat tietävät siitä. Kuluttajan tulee tietää miksi joka aamu soitetaan sitä väsähtänyttä Nellyn renkutusta. Se ei ole siksi että DJ-pitäisi sitä loistavana musiikkina. – Kanavapomon hawajin matka lienee todellinen syy.
Koko Payola järjestelmä on omituinen. Levy-yhtiöt ja artistit maksavat radiosoitosta ja radiokanavat tilittävät rahaa tekijänoikeusmaksuina takaisin. Kuluttajat joutuvat kuuntelemaan soittolistoja ja valittavat radion monotoonista ohjemistoa. Myös Suomessa vaikutukset ovat nähtävissä. Radio Helsingin kaltaiset kanavat saavat uusia kuuntelijoita ennakkoluulottomilla musiikkivalikoimillaan. Samaan aikaan vanhoja monikansallisia jukeboksikanavia kuten Radio City ajetaan alas.
Kuva Salonin erinomaisesta artikkelista
