Turre Legal

Helsingin hovioikeus hylkäsi tänään ParkComin valituksen parkkisakoista. Hovioikeuden mukaan vain kunnan pysäköinninvalvojat ja poliisit voivat määrätä parkkisakkoja. Hovioikeuden päätöksen voi ladata tästä.

Hovioikeuden mukaan oli keskeistä, että parkkisakko on rangaistusluonteinen seuraamus. Tuomion ehkä kyseenalaisin pätkä on tämä:

Pysäköintikieltojen määrääminen yksityiselle alueelle on mahdollistettu tieliikennelaissa. Laissa edellytykseksi on asetettu ainoastaan, että kielto ilmaistaan selvästi havaittavalla tavalla. Sen sijaan yksityiselle taholle ei ole säännöksessä annettu oikeutta määrätä kiellon vastaisesta pysäköimisestä seuraamuksista [sic] … hovioikeus katsoo, että maanomistajan oikeus rangaistusluonteisten seuraamusten määräämiseen edellyttää, että siitä on säädetty lailla.

Parkkisakon määräämistä ei ole erikseen laissa kielletty. Miksi parkkisopimukseen ei saisi lisätä sopimussakkoa ilman nimenomaista laissa asetettua määräystä? Yksityisillä parkkisopimuksilla ei ole toisin sanoen merkitystä ilman neuvotteluja kunnan pysäköinninvalvojien kanssa. Mielestäni siitä, että valtio tarjoaa tietyn “palvelun”, ei voida tehdä sellaista juridista vastakohtapäätelmää, että valtiolla on myös tähän palveluun monopoli.

Entä pysäköinnin maksullisuudesta kertova kyltti? Hovioikeus ei ihme kyllä kiistänyt sopimussuhteen olemassaoloa, joten kyltissä mainitut ehdot olivat nähtävästi pätevä sopimus, vaikka tätä ei aivan suoraan tuomiossa sanotakaan. Ainoastaan sakkoa koskeva ehto oli mitätön:

Laatimillaan kylteillä ja valvontamaksulomakkeilla yhtiö on luonut järjestelmän, jossa se katsoo auton kuljettajan pysäköimällä … sitoutuvan asetettujen pysäköintiehtojen noudattamiseen … Koska maanomistajalta … puuttuu oikeus rangaistusluontoisen seuraamuksen määräämiseen omistamallaan alueella tapahtuvasta pysäköintivirheesstä, ei maanomistajan kanssa tekemänsä pysäköintikiellon valvontaa koskevan sopimuksen perusteella voi myöskään tällaista oikeutta itselleen saada… Yhtiö ei voi näin ollen saada oikeussuojaa vaatimukselleen luomansa sopimusjärjestelyn kautta.

Yksityisomaisuuden perustuslaillisesta suojastakaan ei ollut sakkoehdon perusteeksi:

Hovioikeus …toteaa, että perustuslaissa turvattuun omaisuuden suojaan ja sopimusvapauteen ei kuulu rangaistusluonteisten toimenpiteiden salliminen yksityiselle taholle ilman nimenomaista lain säännöstä.

Oltiinpa yksityisten parkkisakkojen järkevyydestä ja kohtuullisuudesta mitä mieltä tahansa, minusta tämä tuomio on juridisesti aika turha. Jutun kiinnostava kysymys on ensinnäkin sopimussuhteen syntyminen (hyväksyykö kuljettaja sopimuksen ajamalla yksityiselle alueelle, jossa on kyltti pysäköintiehdoista?) ja toisekseen sopimusehtojen mahdollinen kohtuuttomuus (oliko sopimuksen mukainen 40 euron sakko yllättävä ja ankara tai muuten kohtuuton?). Nyt näihin kysymyksiin ei otettu kantaa, tai niihin vastattiin epäsuorasti (sopimus oli syntynyt mutta ehto oli lain vastaisena pätemätön). Lyhyesti sanottuna tästä keissistä ei ole aineksia miksikään yleiseksi oikeusohjeeksi, jota voisi soveltaa vaikkapa Internetistä ostetun median ja ohjelmistojen lisenssisopimuksiin.