Name: Herkko
Posts by Herkko:
KKO: Kohtuullisesta hyvityksestä “tuntuvaan hyvitykseen”
June 30th, 2010Tässä tapauksessa tekijänoikeuksia loukkaava toiminta on ollut laajaa, ja se on pyritty kohdistamaan käyttäjien haluamiin teoksiin, mikä on ollut omiaan aiheuttamaan merkittävää vahinkoa tekijänoikeuksien haltijoille. Suuri osa teoksista on luvattoman jakelun ja kopioimisen jälkeen päätynyt oletettavasti verkon käyttäjäkunnan käyttöön, minkä vuoksi teosten luvaton käyttö on vähentänyt niiden kappaleiden menekkiä laillisessa kaupassa. Tämä ja myös seuraamusjärjestelmän tehokkuus edellyttävät, että hyvitys on määrältään tuntuva.
Korkein oikeus on melkoisesti poikennut laista jossa puhutaan kohtuullisesta hyvitysmaksusta ja on luomassa doktriinia jossa kohtuulliset hyvitysmaksut ovat nyt siis “tuntuvat hyvitykset”.
KKO ylläpitäjän vastuusta
June 30th, 201029. Vastaajat ovat katsoneet, että he ovat vapautuneet vastuusta Finreactor-tiedostojenjakoverkossa tapahtuneista tekijänoikeuksien loukkauksista tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta annetun lain (sähkökauppalaki) nojalla. Siinä säädetään muun muassa välittäjänä toimivien tiedonsiirtopalvelujentarjoajien vastuuvapaudesta. Lailla on pantu täytäntöön tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY.
30. Finreactor-verkossa on ollut muun ohessa kysymys verkon käyttäjien toimittamien kuvaustiedostojen tallentamisesta vastaajien hallinnoimalle palvelimelle. Tältä kannalta verkon toimintaan voisi tulla sovellettavaksi vastaajien asiassa vetoama sähkökauppalain 15 §, jossa säädetään tiedontallennuspalvelun tarjoajan vastuuvapaudesta.
31. Korkein oikeus toteaa, että vastuuvapauden perusedellytyksenä on, että palvelun tarjoajan toiminta on luonteeltaan pelkästään teknistä. Palvelun tarjoaja ei voi vedota vastuuvapausperusteisiin, jos hän itse osallistuu lainvastaisen sisällön tuottamiseen tai jos hän toimii muulla tavalla yhteistyössä sisällön tuottajan kanssa tarkoituksenaan edistää tai toteuttaa lainvastaista toimintaa (HE 194/2001 vp s. 17).
32. Finreactor-tiedostojenjakoverkossa on ollut kysymys verkon ylläpitäjien ja käyttäjien välisestä yhteistoiminnasta, joka on tähdännyt ja johtanut tekijänoikeuksien haltijoiden taloudellisten oikeuksien laajamittaiseen loukkaukseen. Vastaajat ovat olleet tietoisia tästä verkon tarkoituksesta ja he ovat verkon ylläpitotoimillaan osallistuneet verkossa toteutettuihin tekijänoikeusloukkauksiin yhdessä verkon käyttäjien kanssa joko tekijän- tai avunantajavastuun aiheuttavalla tavalla. Tästä vastuusta vastaajat eivät voi vapautua sähkökauppalain vastuuvapaussäännösten perusteella.
Korkeimman oikeuden tiedote Finreactor jutussa
June 30th, 2010Korkein oikeus
Tiedote 30.6.2010
Tuomioita tekijänoikeusloukkauksista Finreactor-verkossa Korkein oikeus (KKO) on katsonut Finreactor-tiedostojenjakoverkon ylläpitäjien syyllistyneen tekijänoikeusrikkomukseen ja olevan velvollisia maksamaan tekijänoikeuden loukkausten perusteella hyvitystä Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry:lle sekä 52
muulle asianomistajalle. Käräjäoikeus ja hovioikeus olivat aikaisemmin olleet samalla kannalla.
Finreactor-verkossa oli jaettu verkon käyttäjien kesken tekijänoikeudella suojattuja musiikki-, elokuva-, peli- ja ohjelmistotiedostoja ilman oikeudenhaltijoiden lupaa. Verkon käyttäjät olivat kopioineet tiedostoja suoraan toistensa tietokoneilta sekä jakaneet niitä samanaikaisesti tietokoneiltaan toisille käyttäjille.
Yksitoista verkon ylläpitäjää, joista seitsemän hovioikeus oli tuominnut tekijänoikeusrikkomuksesta tekijänä ja neljä avunantajana, vaati valituksissaan KKO:lle syytteen ja hyvitysvaatimusten hylkäämistä, koska he eivät olleet pitäneet yksittäisiä tiedostoja hallussaan eivätkä osallistuneet niiden jakamis- ja kopiointitapahtumiin. He eivät olleet kertomansa mukaan olleet edes tietoisia kaikista verkossa saatavilla olleista
tiedostoista.
KKO kuitenkin katsoi verkon toiminnan olleen suunnitelmallista ja perustuneen selkeään työnjakoon. Verkon ytimenä oli toiminut ylläpitäjien hallinnoima palvelin, jossa oli ollut tietoja jaettavina olleista tiedostoista ja niiden osoitteista sekä kopiointi- ja jakomääristä. Verkon käyttöä ja käyttäjiä valvoneet ylläpitäjät olivat voineet määrätä palvelimelle tallennetuista kuvaustiedostoista (torrent-tiedostot), joiden välityksellä yksittäiset sisältötiedostot oli saatu verkon käyttäjien tietokoneilta muiden käyttäjien ulottuville. KKO katsoi, että tekijöinä tuomittujen verkon ylläpitäjien toimet olivat olleet olennaisia verkossa tapahtuneiden tekijänoikeuden loukkausten toteutumisen kannalta. Nämä ylläpitäjät olivat yhdessä toistensa ja verkon käyttäjien kanssa osallistuneet suojattujen teosten kappaleiden levittämiseen yleisön keskuuteen ja niiden valmistamiseen sekä näin menetellessään tahallisesti loukanneet asianomistajien tekijänoikeuslakiin perustuvia oikeuksia. KKO pysytti hovioikeuden tuomion ylläpitäjien rikosvastuun osalta.
Suuri osa asianomistajista vaati puolestaan ylläpitäjien maksettavien hyvitysten korottamista. KKO korotti hovioikeuden tuomitsemien hyvitysten määrää siten, että yhteisvastuullisesti maksettaviksi tulevien hyvitysten kokonaismäärä KKO:ssa muutoksenhakijoina olleille asianomistajille oli yli 420 000 euroa, minkä lisäksi ylläpitäjien maksettaviksi jäivät yhteensä noin 260 000 euron määräiset hyvitykset hovioikeuden tuomioon tyytyneille asianomistajille. Asianomistajien oma-aloitteinen saamisoikeutensa rajoittaminen huomioon ottaen kunkin ylläpitäjän henkilökohtaisesti suoritettava määrä on kuitenkin enintään yksi kymmenesosa (1/10) yhteisvastuullisista määristä. Neljä avunantoon tekijänoikeusrikkomukseen syyllistynyttä ylläpitäjää vapautettiin hovioikeuden heidän maksettavikseen tuomitsemista hyvityksistä.
Toisessa samana päivänä julkaistussa ratkaisussaan KKO otti kantaa yksittäisen Finreactor-verkon käyttäjän rikosvastuuseen. Vastaajan katsottiin syyllistyneen tekijänoikeusrikkomukseen, kun hän oli toimittanut Finreactor-verkkoon käyttäjien saataville tekijänoikeuden suojaamien pelitiedostojen kuvaustiedostoja, joiden avulla verkon käyttäjät olivat voineet ladata tietokoneilleen pelitiedostoja verkosta muualta kuin vastaajan tietokoneelta.
Korkein oikeus: Tuomioita ei muuteta
June 30th, 2010Pikainen katsaus juuri annettuihin tuomioihin. Korkein oikeus ei muuttanut Finreactor-juttussa tuomioita merkittävin osin. Neljä ylläpitäjää vapautettiin hovioikeuden tuomitsemista korvauksista osallisuuden vähäisyyden perusteella. Tarkempi analyysi päätöksistä myöhemmin.
Google voitokas Viacomia vastaan
June 24th, 2010Oikeus myönsi Googlelle summaarisen tuomion Viacomia vastaan. Alan eeppisimmäksi taisteluksi kehkeytyneessä jutussa oikeus katsoi Googlen olevan palveluntarjoajan roolissa suojattu oikeudenomistajan vaatimuksilta.
Thus, the cri tical question is whether the statutory phrases “actual knowledge that the material or an activity using the material on the system or network is infringing,” and “facts or circumstances from which infringing activity is apparent” in § 512 (c) (1) (A) (i) and (ii) mean a general awareness that there are infringements (here, claimed to be widespread and common), or rather mean actual or constructive knowledge of specific and identifiable infringements of individual items.
**
Indeed, the present case shows that the DMCA notification regime works efficiently: when Viacom over a period of months accumulated some 100,000 videos and then sent one mass take-down notice on February 2, 2007, by the next business day YouTube had removed virtually alI of them.
Samoin kävi muuten Finreactorissa. Palveluntarjoajat reagoivat joka ikiseen alasottoilmoitukseen. (Tosin niitä ei ollut kovin montaa).
Oikeus toteaa, palveluntarjoajan tulee olla tietoinen jokaisesta yksittäisestä loukkaavasta tiedostosta. Yleinen tieto siitä, että palvelussa jaetaan laitonta materiaalia ei riitä:
Al though by a different teehnique, the DMCA appIies the same prineiple, and its establishment of a safe harbor is clear and praetieal: if a serviee provider knows (from notiee from the owner, or a “red flag”) of speeifie instanees of infringement, the provider must promptly remove the infringing material. If not, the burden is on the owner to identify the infringement. General knowledge that infringement is “ubiquitous” does not impose a duty on the serviee provider to monitor or search its service for infringements.
Sitten oikeus vertaa tapausta korkeimman oikeuden antamaan langettavaan Grokster tapaukseen:
The Grokster model does not comport with that of a service provider who furnishes a platform on which i ts users post and access alI sorts of materials as they wish, while the provider is unaware of i ts content, but identifies an agent to receive complaints of infringement, and removes identifiedmaterial when he learns it infringes. To such a provider, the DMCA gives a safe harbor, even if otherwise he would be held as a contributory infringer under the general law. In this case, it is uncontroverted that when YouTube was given the notices, it removed the material. It is thus protected “from liability for all monetary relief for direct, vicarious and contributory infringement”
Kuulostaako tutulta? Nyt kun tiedämme, että KKO on antamassa ensi viikolla päätöstä kotimaisesta ylläpitäjän vastuusta, on kiinnostava nähdä miten päätökset erovat toisistaan. – vai eroavatko…
Youtuben tapauksessa oikeus katsoi myös, että Googlen vastuuta oikeudenloukkauksista vähensi sen yritykset hillitä sitä. Politiikka jossa jatkuvasti oikeuksia rikkovat käyttäjät potkitaan pois sekä automaattisten sisällön suodatusmenetelmien kehittäminen/käyttäminen sekä se että Google ottaa täsmällisesti määritellyt tiedostot heti alas palvelusta (vaikka kantaja valitti sitä että vastaat muut tiedostot jäävät palveluun). Oikeus myös katsoi, että Youtube on tallennuspalveluntarjoaja, vaikka youtube tarjoaa raamit videoille joissa voidaan käydä keskustelua, linkittää jne. Eli saadakseen tallennuspalvelun suojan, palveluntarjoaja voi tarjota oikeuden mukaan myös julkaisualustan tallennettaville tiedostoille.
Tekijänoikeusneuvosto: Ruskea raita ei saa suojaa eikä parodia ole tekijänoikeuden rajoitus
June 14th, 2010Tekijänoikeusneuvosto on tuoreessa ratkaisussaan tutkinut teoskynnystä ja parodian käsitettä.
Internetsivuston sisältö oli osittain TekijäL 1 §:ssä tarkoitettu itsenäinen ja omaperäinen teos. Kyseisen TekijäL 1 §:n nojalla suojatun sisällön käyttäminen parodiatarkoituksessa ei ollut sallittua TekijäL 4 §:n 2 momentin nojalla. Käyttö merkitsi TekijäL 2 §:n mukaisten taloudellisten oikeuksien ja TekijäL 3 §:n moraalisten oikeuksien loukkausta.
Monessa kohtaa neuvoston ratkaisun kanssa on helppo olla samaa mieltä:
-Teoskynnys ei tyypillisesti ylity verkkosivuissa, ellei graafinen ilme ole erikoinen. Yksin ruskea raita tekstin kanssa ei ylitä teoskynnystä.
-Parodiaa ei ole määritelty tekijänoikeuslaissa.
-Neuvosto on onnistunut listaamaan joukon relevantteja oikeusohjeita sekä oikeuskirjallisuudesta että relevanteista tapauksista.
Parodiaa koskevaa lopputulemaa voidaan kuitenkin pitää epäonnistuneena. Miksi?
Neuvosto on erikoinen elin lainkäytössä. Tuomioistuimet joilla ei tyypillisesti ole käytössään tekijänoikeuslakia koskevaa erityisosaamista antaa monesti neuvoston ratkaisuille painoarvoa. Tämä näkyytekijänoikeustuomioissa joissa usein viitataan neuvoston ratkaisukäytäntöön. Tässä tapauksessa syyttäjä oli hakenut neuvostolta ratkaisua yksin. Neuvosto antaa ratkaisunsa hakijan tietojen perusteella. Neuvolla ei ole velvollisuutta kysyä asianosaisten mielipidettä asiaan edes tuomioistuinkäsittelyä varten annetuissa lausuntopyynnöissä. Parodian arvioimiseksi tulee kuitenkin selvittää parodian objektiivinen tarkoitus (joka selviää teoksesta) mutta yhtälailla parodian tekijän subjektiivinen tarkoitus. Ratkaisusta ilmenee, että neuvosto ei ollut tutustunut kokonaisuudessaan parodiateokseen eikä ollut selvittänyt sen tekijän motiiveja. Tästä syystä neuvoston oli mahdoton arvioida parodiateoksen tekijänoikeudellista luonnetta. Neuvoston arvaus parodian tekijän tarkoituksesta meni metsään:
Tekijänoikeusneuvosto katsoo, että Pelastakaa Pedofiilit -sivuston tarkoituksena on ilmeisesti ollut saattaa alkuperäisteos eli Pelastakaa Lapset ry:n sivusto arvostelun kohteeksi ja kyseenalaistaa Pelastakaa Lapset ry:n edustama aate.
Mikäli syyttäjä olisi toimittanut neuvostolle koko parodiasivuston, olisi neuvosto voinut lukea tekijän syyn teoksen luomiselle:
Sivuston tarkoitus onkin esittää kritiikkiä ja parodisoida tuota toista nettivihjettä. Nettivihjeen pohjimmaisena ideanahan on asettaa pedofiilit ja lapset vastakkainasetteluun, jossa pahat pedofiilit levittävät kuvia viattomista lapsista joita tulee suojella. Mikäli lukijasta tuntuu että pedofiilien puolustaminen on täysin absurdia, väitänkin että päinvastainen on myös aivan yhtä absurdia. Siinä missä pedofiilien puolustaminen on täysi mahdottomuus, on yhtälailla täysi mahdottomuus että lapsia ei puolustettaisi. Kuka voisi oikeasti olla eri mieltä jostain jonka perusteena on lasten suojeleminen?
Tämä “Pelastakaa Pedofiilit”-nettivihje onkin päällispuolin täysi kopio “Pelastakaa Lapset” nettivihjeesta. Perustuslain mukaan ihmisiä ei kuitenkaan saa pitää lain silmissä eriarvoisina henkilöön liittyvista syistä, jollaisia ovat mielipiteet ja seksuaalinen suuntautuminen. Tämänlaisen palvelun pyörittäminen ihan aikuisten oikeasti olisi siis täysin laillista, tai ainakin yhtä laillista kuin tuon toisen nettivihjeen. Erona on vain esitetty käyttötarkoitus, molemmissa tapauksissa laillinen mutta moraalisilta näkökohdiltaan poikkeava.
Neuvosto myös epäonnistui tulkitsemaan oikeusohjeita ja olemassa olevia ratkaisuja.Neuvoston näkemys on, että parodia elää yksinomaan “vapaasti muunneltuna teoksena”.
Parodioita on sen sijaan totuttu käsittelemään TekijäL 4 §:n 2 momentin tarkoittamina itsenäisinä teoksina eli niin sanottuina vapaina muunnelmina. TekijäL 4 §:n 2 momentin mukaan jos joku teosta vapaasti muuttaen on saanut aikaan uuden ja itsenäisen teoksen, ei hänen tekijänoikeutensa riipu tekijänoikeudesta alkuperäiseen teokseen. Yleensä on katsottu, että sallittu parodia hyödyntää alkuperäistä teosta täysin toisessa tarkoituksessa ja voi sen vuoksi olla itsenäinen teos. Kaikissa tapauksissa parodiakin saa suojaa itsenäisenä teoksena vain teossuojan yleisten edellytysten täyttyessä. (Sorvari, Katariina: Tekijänoikeuden loukkaus, Helsinki 2007, s. 179 ja Haarmann, Pirkko-Liisa: Tekijänoikeus ja lähioikeudet, Helsinki 2005, s. 67)
Parodian keskeinen tehtävä on kuitenkin tuoda alkuperäinen teos katsojan mieleen sen ivaamiseksi. Jotta tämä olisi mahdollista, parodian on lähes väkisin lainattava alkuperäisestä teoksesta eikä se voi olla vapaasti muunneltu. Kyseessä on sama vetoomusfunktio joka lainauksella on. (Tämän neuvosto on lainauksen osalta ratkaisuun osannut kirjata).
Tekijänoikeusneuvosto on katsonut, että Ruotsin Högsta domstolenin 23.12.2005 päivätty ratkaisu T 4739-04, on relevantti myös Suomen oikeuden kannalta. Ratkaisussa tuomioistuin katsoo, että teoksen muuntelua parodiatarkoituksessa on perinteisesti pidetty sallittuna, ja tällöin voidaan myös varsin laajasti käyttää alkuperäisteosta sanasta sanaan. Tapauksessa näyttelijä luki repliikkejä kirjasta, jotka oli yhdistetty toisen elokuvan ääniraitaan. Ilman parodiatarkoitusta tämä olisi varmasti katsottu oikeudenloukkaukseksi.
Siteerattaessa tekijän nimi ja lähde on mainittava siinä laajuudessa ja sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii. Teosta ei saa tekijän suostumuksetta muuttaa enempää kuin sallittu käyttäminen edellyttää. (TekijäL 11 § 2 momentti).
Mikäli teoksen käyttäminen parodiaan katsotaan sallituksi käytöksi ja vetoomusfunktio täytetään, ei muuttelun tulisi olla kiellettyä parodian osalta. Otetaan vaikka Jope-Ruonansuumainen sketsi, jossa sanotaan “Olen maksanut jokaisen tuppeensahatun lautakasan *Kröhm* saanut lahjuksena* eikä niiden osalta ole mitään epäselvyyksiä”
Disclosure: Olemme olleet mukana jutussa.
Kagan joutuu kovaan pyöritykseen ennen kuin pääsee nuijan varteen
May 29th, 2010
By Doc Searls CC-By-SA lisätietoja kuvaa klikkaamalla.Kuva muutama vuosi sitten järjestetyistä CC juhlista joihin silloin Harvardin oikiksen dekaanina toimiva Kagan osallistui. Kuvassa myös Creative Common liikkeen keskeiset hahmot Lessig, Boyle, Ito ja Molly Van Houweling.
Kuten moni tämän blogin lukija on varmaan huomannut, Obama on ehdottanut Elena Kagania valittavaksi USA:n korkeimman oikeuden jäseneksi.
Minulle on syntynyt kuva kolleegojen kanssa käydyistä keskusteluista, että Harvardissa Kagania arvostetaan juristina ja johtajana. Kaganilla on kuitenkin kaapissa omat “luurankonsa”, jotka ovat useimpien tiedossa. Kaganin ura on loistava, mutta siitä puuttuu kokemus tuomarin tehtävistä. Kaganin suhtautuminen armeijan homopolitiikkaan toi Harvardille vaikeuksia liittovaltion kanssa ja on epäilty, että Kagan voi kohdata tämän vuoksi samanlaisia ongelmia kuin Johanna Korhonen kohtasi Alma median kanssa. Kaganin valinta tarkoittaisi myös sitä, että korkeimmassa oikeudessa ei olisi yhtään protestanttia. Protestantit ovat yhä suurin uskontokunta Yhdysvalloissa. Myös Kaganin Harvardkoulutusta on kritisoitu. Yhtäkään KKO tuomareista ei ole valittu Harvardin ja Yalen ulkopuolelta vaikka epäilemättä myös muista kouluista valmistuu lahjakkaita lakimiehiä.
Kaganin nimeämiskuulustelut ja niiden ympärillä käytävät keskustelut tulevat pyörimään varmasti, uskonnon, koulutuksen, seksuaalisen suuntautumisen ja ammatillisen osaamisen ympärillä. Lopulta uskon kuitenkin että Obaman nimitys menee läpi ja oikeuden Harvard-siipi saa uuden vahvistuksen.
KKO: Tietokonetta ei tuomita rikoksentekovälineenä menetettäväksi
May 19th, 2010Ville kirjoittaa Tietokonelehden blogissa tuoreesta KKO tapauksesta:
Tietokoneiden takavarikot ovat työllistäneet allekirjoittanutta runsaasti viimeisten vuosien aikana. Syynä tähän on ollut, että Suomessa poliisilla on ollut tapana takavarikoida herkästi kaikki, mitä epäillyn työpyödältä löytyy ja koettaa sitten saada kyseisiä laitteita tuomituksi valtiolle rikoksentekovälineinä. Alemmat tuomioistuimet ovat käytännössä kumileimanneet toiminnan, vaikka se on ollut selkeästi KKO:n autojen ym. monikäyttölaitteiden osalta antamien päätösten kanssa räikeässä ristiriidassa. Tähän tuli nyt stoppi – tai ainakin tuoreen KKO:2010:32:n jälkeen se edellyttää suoranaista KKO:n uhmaamista, mihin harvempi tuomari on valmis.
Luis von Ahn valjastaa sadat miljoonat Internetin käyttäjät töihin
April 28th, 2010Luis von Ahn esitteli vaikuttavaa tutkimustaan jota hän on tehnyt Internetin käyttäjien valjastamiseksi hyödyllisiin tehtäviin.
This talk is about harnessing human time and energy to address problems that computers cannot yet solve. Although computers have advanced dramatically in many respects over the last 50 years, they still do not possess the basic conceptual intelligence or perceptual capabilities that most humans take for granted. By leveraging human skills and abilities in a novel way, I want to solve large-scale computational problems and collect training data to teach computers many of the basic human talents. To this end, I treat human brains as processors in a distributed system, each performing a small part of a massive computation. Unlike computer processors, however, humans require an incentive in order to become part of a collective computation. Among other things, I show how to use online games as a means to encourage participation in the process.
von Ahnin kynästä on lähtöisin ReCaptcha ja Google Image Labeler. Luisin esitys oli viihdyttävä sekä samalla asiapitoinen. Näkee, että hän oli puhunut aiheesta aikaisemminkin. Luis myös raotti tulevaa projektiaan, joka liittyy käännösten tekemiseen. Kielen kääntäminen on varmasti sopiva hanke Recaptcha tyylisiin projekteihin. Moni aikuinen ihminen osaa ainakin kahta kieltä. Sen sijaan että ohjelma kysyisi mitä näytöllä näkyy, se voi helposti pyytää käyttäjää kääntämään tekstin toiselle kielelle. Melko pitkälle päästään kun käyttäjät kääntävät englanninkieliset sanat omalle kielelleen. Näin koostuvasta tietokannasta voidaan luoda toimiva käännöstietopankki vähän Wiktionaryn tapaan. Luisin esityksen inspiroimana asensin tähänkin blogiin ReCaptchan. Toivon mukaan spammi vähenee ja kommentit ilmestyvät välittömästi esille.
Minulla tuleva kesä menee Harvardissa pitkälti Googlen rahoittaman AudioImager softaprojektin kanssa. Projektin etenemistä voi seurata Kumaripaban blogista.
Luis von Ahn at Berkman Center Luncheon talk
Etätallennus tapetilla Yhdysvalloissa
April 26th, 2010IPR info julkaisi vuoden ensimmäisessä numerossa kirjoittamani artikkelin “TV:n etätallennus tapetilla”.
Yhdysvalloissa itärannikon valitustuomioistuin (2nd circuit) antoi vuonna 2008 ratkaisun TV- ja elokuvayhtiöiden ja kaapeli-TV-operaattori Cablevisionin välisessä riidassa.
Cablevision oli informoinut oikeudenhaltijoita uudesta palvelustaan, jolla sen asiakkaat voisivat tallentaa verkkokovalevylle ohjelmia käyttäen omaa kaapeliboksiaan näiden tallennusten ohjelmoimiseen. Oikeudenhaltijat vaativat kieltotuomiota, joka estäisi palvelun aloittamisen. Loukkaako kaapelioperaattori oikeudenomistajien yksinoikeuksia tallentamalla asiakkaidensa pyynnöstä televisio-ohjelmia? Samat kysymykset ovat hiljattain nousseet esille myös Suomessa.
Tallennuksen osalta vastaavat kysymykset ovat nousseet television lisäksi myös radiolla. Oikeudenomistajat ovat ottaneet herneen nenään satelliittiradiovastaanotin valmistajille, joiden vastaanottimet pystyvät myös tallentamaan yksittäisiä ohjelmia ja etukäteen valittuja kappaleita. Vastaanotin/tallentimen omistaja voi ohjelmoida laitteensa tallentamaan tietyt kappaleet. Radiokanavat lähettävät monesti RDS tai vastaavaa tietoa siitä mikä kappale radiosta soi. Laite käyttää tätä tietoa hyväkseen ja tallentaa laitteen kovalevylle halutut kappaleet. RIAA katsoo, että radiokanava + MP3 tallennin jolla sitä voi vastaanottaa muodostaa digitaalisten musiikkitiedostojen kappaleenjakelupalvelun.
Yhdysvalloissa yksityiskopioinnin rajat ovat häilyvämmät kuin Suomessa. Yhdysvaltojen kotitallennusta musiikin osalta säädellään erityisessä laissa, joka luotiin DAT-nauhojen tullessa markkinoille. Oikeudenomistajat pelkäsivät, että radioista tulee jakelukanava heidän musiikin maksuttomalle kotikopioinnille. Lobbauksen jälkeen kongressi sääti Audio Home Recording Actin. Siinä radiokanaville ja laitevalmistajille asetettiin tiukat ehdot. Radiokanavat eivät esimerkiksi saa täyttää kuulijoiden toiveita saman tien. Ajatuksena on, että toivoja saattaa väijyä musiikkia digitaalisen tallentimen kanssa. Tallennusmedian ja laitteiden valmistajille laki asettaa tiukat ehdot vastuuvapauden saamiseksi. Laitevalmistajan mm. pitää varmistaa, että laitteisiin tallennettua musiikkia ei voi kopioida rajoittamattomasti.
Oletko joskus ihmetellyt miksi iPodista ei saa MP3 musiikkia ulos tai miksi siinä ei ole radiota? Varmasti Cupertinon pojat ovat lukeneet AHRAnsa.