Posts by Mikko Välimäki:
Toinen CSS-keissi vihdoin Helsingin hovioikeuden pääkäsittelyssä
February 19th, 2010Helsingin hovioikeus istui tänään toista “organisoitu keskustelu” -oikeusjuttua. Tilanne on hieman erikoinen. Sama tuomioistuin ratkaisi ensimmäisen samoihin faktoihin pohjautuvan jutun 2008 “nahkapäätöksellä” syytteen mukaisesti mutta jätti kuitenkin syytetyt tuomitsematta rangaistukseen. Yritimme Korkeimpaan oikeuteen, josta ei herunut valituslupaa. Siitä jatkoimme Euroopan ihmisoikeustuomiostuimeen, josta ei ole tullut vielä päätöstä tutkitaanko valituksia.
Tässä välissä Helsingin hovioikeus siis päätti yrittää uudestaan. Kun ensimmäinen juttu meni puhtaasti kirjallisessa käsittelyssä, niin tänään oikeus järjesti suullisen pääkäsittelyn, jossa kuultiin kolme asiantuntijatodistajaa. Ensimmäinen oli syyttäjä Kukka-Maaria Kankaalan nimeämä, ja kaksi muuta puolustuksen nimeämät Kai Puolamäki ja Arto Teräs. Puolustuksen asianaja oli Antti Kortelainen, jota itse puolestani konsultoin.
En ollut oikeudessa paikalla, mutta kuulemani perusteella hovi käsitteli asianmukaisesti kaikki relevantit asiakysymykset. Tapauksessa on siis kysymyksessä katselueston eli salauksen purkava C-koodi. Tuomareita muun muassa kiinnosti voiko kukaan oikeasti kuvitella kiertävänsä salausta vahingossa, ja missä yhteydessä kyseinen koodi oli julkaistu. Sananvapauttakin sivuttiin. Tuomiota odotellaan kuukauden kuluttua.
Konsultista tuotefirman vetäjäksi
December 20th, 2009Päivitin yhteystietoihini, etten ota vastaan uusia toimeksiantoja. Vanhat on tarkoitus saada jotakuinkin päätökseen vuodenvaihteeseen mennessä.
Olen ollut nyt reilun vuoden mukana Tuxerassa. Ensin konsultin roolissa, ja keväästä toimitusjohtajana. Firman nimi oli alkuun niinkin seksikäs kuin NTFS-3G Technology Oy kunnes elokuussa julkaistuissa uusissa webbisivuissa lanseerattiin uusi nimi Tuxera. Nimi tulee sanoista ‘Tux’ joka tarkoittaa Linuxin maskottia, ja ‘era’ joka tarkoittaa uutta aikakautta jolloin jokaisessa kodin laitteessa (läppäriä lukuun ottamatta) on Linux sisällä.
Firmaan on saatu syksyn kuluessa sen verran vauhtia, että on tullut aika heittää konsultin ja juristin hattu jälleen syrjään.
Tuxera ei ole ensimmäinen softafirmani, mutta epäilemättä siinä on enemmän potentiaalia kuin missään aikaisemmassa. Tuotteet on teknisesti käytännössä lyömättömiä ja standardin asemassa. Haaste on kasvattaa open sourcesta iso bisnes. One more time…
Jotain milestoneja suomalaisessa mediassa:
Suomalainen Tuxera yhteistyösopimukseen Microsoftin kanssa, 27.8.2009
Tuxera Eurecan European Venture Contestin finaaliin, 27.11.2009
Tuxera Shows Example In Finding Your Niche, 2.12.2009
Finreactorin tuomiot tulossa ensi vuoden alussa KKO:sta
November 9th, 2009Aiemmista arveluista poiketen Finreactor-juttusarjan tuomioita voidaan odotella vasta ensi vuoden alussa. Korkeimmassa oikeudessa on pidetty jutun esittelyjä syys- ja lokakuussa, mutta yksi esittely on sovittu vielä ensi vuoden puolelle.
Juttusarja on muhinut nyt kohtuullisen pitkään Suomen oikeuslaitoksen lonkeroissa. Alun perin Suomen suurin vertaisverkkojuttu alkoi KRP:n takavarikkoiskuilla joulukuussa 2004 eli kohta viisi vuotta sitten.
Oikeusprosessien venyminen yli viisivuotisiksi ei ole valitettavasti mitenkään ainutkertaista. Aiheesta voi lukea lisää Jyrki Virolaisen blogista.
Mikä mättää tietotekniikkarikosjuttujen ajamisessa?
November 8th, 2009
Hesarissa on laajempi juttu Wow-keissistä, joka on rakennettu päämiehemme Hannu Aholan tarinan varaan. Nettilehdessä on tiivistelmä.
Jutun faktat olivat käytännössä riidattomat: päämieheltämme, joka on yksityishenkilö, varastettiin ja realisoitiin noin 4000 euron arvoinen World of Warcraft -nettipelitili. Vahinkoa syntyi siis 4000 euroa, joka oli tiedossa heti alussa (tosin epäilimme, että summa olisi voinut olla vielä hieman suurempi — joka tapauksessa suuruusluokka oli kiistaton). Juridisesti mielestäni ainut aidosti kiinnostava kysymys oli rikosnimike. Rikoslaissa on nykyään pitkä lista erilaisia pykäliä, joista aika monen tunnusmerkistö olisi mielestäni sopinut teonkuvaukseen (ks. rikoslaki, erit. 38-luku).
Lähes välittömästi kävi kuitenkin selväksi, että kaikkein haastavinta jutun ajamisessa oli saada viranomaiset ymmärtämään saati kiinnostumaan sen tutkinnasta ja ajamisesta. Erityisesti poliisi yritti taivutella meitä sopimaan jutun alkuunsa. Poliisin oli vaikea ymmärtää, ettemme ole valmiita sopimaan juttua 50 euron sovintotarjousta vastaan. Kuulustelujen järjestämiseen meni melkein puoli vuotta tekohetkestä. Tutkintaa johtava poliisi myös vaihtui kertaalleen. Samoin kävi syyttäjän kanssa. Juttu ehti hautua melkein puolitoista vuotta ennen käräjäpäivää.
Lienee selvää, että tietotekniikkajutuissa edes kohtuulinen nopeus etenkin teknisessä tutkinassa on aivan kriittistä.
On kiinnostava verrata, miten prosessi toimii tekijänoikeuspuolella. Karkeasti yksinkertaistaen intressin ei tarvitse olla edes tuhatta euroa kun poliisin tekniset tutkijat ajavat maijoilla pihaan, repivät koneet seinästä, ja hakevat epäillyn kuulusteluihin ja mahdollisesti koppiin yöksi. Kaikki tapahtuu muutamassa päivässä siitä, kun joku tekijänoikeuksia valvova taho on tehnyt rikosilmoituksen ja lähettänyt tarvittavat alkutodisteet (esim. screenshotit). Syyttäjä ajaa juttua tarmokkaasi, ja tuomio on lähtökohtaisesti aina syytteen mukainen.
Vertailu ei oikein kestä päivänvaloa, jos tapauksia miettii yksityishenkilön oikeuksien toteutumisen kannalta. Tekijänoikeusjutuissa viranomaiset tutkivat ja ajavat juttuja kansainvälisten kasvottomien suuryritysten puolesta. Tuomitut korvaukset tai toisin sanoen jutuista saadut “voitot” menevät suoraan teollisuuden puolesta juttuja valmistelevien juristien palkkoihin. Onnetonta oikeuksia loukannutta yksityishenkilöä kyllä lyödään kunnolla — siinä mielessä homma on tehokasta. Mutta mielestäni valtion rooli firmojen puolustajana ja muun muassa näiden oikeudenkäyntikuluriskin nollaajana on täysin perusteeton. Firmoilla on omia resursseja juttujen ajamiseen vaikka kuinka (onneksi viime aikoina esimerkiksi TTVK onkin alkanut nostaa yhä enemmän siivilikanteita.)
Nyt käsitellyssä nettirikosjutussa yksityishenkilön oli hyvin vaikea saada oikeutta toista yksityishenkilöä vastaan. Viranomaisia oli hankala saada kiinnostumaan Hannu Aholan oikeuksista, vaikka jutulla oli hänelle suuri henkilökohtainen merkitys. Rahallinen intressi ei ollut vähäinen vaan itse asiassa suurempi kuin monessa vertaisverkkojutussa. Loppupeleissä rikostuomio jäi kuitenkin pöydälle, vaikka korvausvaatimukset ajoimmekin menestyksellä läpi.
Miten tilanne korjataan? Ehkäpä koulutuksen ja tiedottamisen lisääminen olisi hyvä alku. Varmaa on, että Hannu Aholan tapaus ei tule jäämään ainoaksi pelitilin varkaudeksi. Yhtään vastaavaa tapausta ei saisi jäädä ilman päivänvaloa vain siksi, että viranomaiset eivät tiedä miten niihin pitäisi suhtautua.
Paljonko on immateriaalioikeuksista vapaan aineiston arvo?
November 1st, 2009
Huomasin juuri, että WIPO on aikeissa tehdä selvityksen public domainista. Kysymyksenasettelu on helppo tehdä mutta käytännön tutkimustyö varsin hankalaa. Miten arvioida yksinoikeuksista vapaan aineiston käyttöä ja arvoa, kun lähtökohtaisesti kukaan ei pidä siitä mitään kirjaa. Se kyllä huomataan, kun public domainia rajoitetaan.
Olemme olleet pari viime vuotta eurooppalaisessa konsulttiporukassa tekemässä EU:n komissiolle selvitystä tekijänoikeudesta vapaan aineiston arvosta, joka julkaistaneen lähiaikoina. Mielenkiintoista nähdä, miten lopputulos tulee eroamaan WIPO:sta. Lähtökohtaisesti eroa löytyy jo siinä, että WIPO:n selvityksessä on mukana tavaramerkit ja patentit.
Kuvat vai koko kovalevy valtiolle?
October 25th, 2009
Finlexin mukaan KKO:ssa on vireillä seuraavankaltainen juttu:
A:n tietokoneen kovalevyllä oli muiden tiedostojen ohella sellaisia valokuvatiedostoja, joiden perusteella hänet tuomittiin sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidosta. Kysymys tietokoneen kovalevyyn kohdistetusta menettämisseuraamuksesta.
Olemme tapelleet aiheesta jo lukuisia kertoja aiemmin ja raapustaneet yhden artikkelinkin. Kysymys on lyhyesti sanottuna siitä, että takavarikot ja menettämisseuraamukset pitäisi kohdistaa aina loukkaaviin kuviin tai ohjelmiin muttei koskaan fyysiseen laitteistoon. Muuten tuhotaan täysin perusteetta omaisuuttaa jolla ei ole mitään tekemistä rikoksen kanssa, ja samalla tuhoutuu arokkaita yksityisiä dokumentteja, kuvia jne. Yhtä lailla rattijuopot eivät menetä autojaan valtiolle kuin vasta lyhyen ajan sisällä saatujen lukuisten tuomioiden jälkeen.
Parodia on kuollut, eläköön sensuuri!
September 30th, 2009
Kuva elokuvasta Austin Powers. Syyttäjän mukaan parodia James Bondista on sallittu. Epäilemättä se onkin erittäin laadukas ja yhteiskunnallisesti puhutteleva…
Hävisimme Helsingin käräjäoikeudessa ensimmäisen kierroksen keississä Syyttäjä ja Pelastakaa Lapset v. Matti Nikki. Sensuuri sai erävoiton. Parodia mestattiin ilman juhlapuheita.
Tuomio on karua luettavaa:
[Nikin] sivusto on sisällöltään sellainen, että sitä ei voi pitää parodiana vaan sivuston tehneen X:n työtä ja Pelastakaa Lapset ry:n toimintaa halventavana. Sen vuoksi Nikin epäonnistunut parodiatarkoitus ei poista hänen menettelynsä rangaistavuutta.
Eli jos halvennat toisen työtä, kyseessä ei ole parodia. Vähäisen ymmärrykseni mukaan halventaminen on nimenomaan parodian määritelmä. Käräjäoikeus jatkaa:
Nikin julkaisema sivusto on avoimessa internetverkossa julkaistu ja siten se on myös Pelastakaa Lapset ry:n yhteistyökumppaneiden ja jopa mahdollisten yhteyttä Pelastakaa Lapset ry:ltä hakevien oikeiden pedofilian uhrien luettavissa. Nikin menettely on ollut omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa Pelastakaa Lapset ry:lle ja X:lle.
Tähän asti on luultu, että “on omiaan aiheuttamaan haittaa tai vahinkoa” liittyi taloudellisten oikeuksien loukkaukseen. Eli tekijänoikeusrikoksesta on kysymys kun jaat 10.000 biisiä tai leffaa vertaisverkossa. Tällä kertaa yhden muunnellun teoksen julkaiseminen oli omiaan aiheuttamaan huomattava haittaa tai vahinkoa. Ottaen vielä huomioon, että asianomistaja ei edes väittänyt omalla teoksellaan olevan mitään taloudellista arvoa.
Tuomiossa ei mainita sanallakaan sitä, että syytettä ja teonkuvausta muutettiin kesken oikeudenkäynnin. Myös Pelastakaa Lapset ry:n sivuston tekijäksi väitetty henkilö ilmaantui tyhjästä (tai siis häneltä löytyi valtakirja, itse henkilöä ei paikalla näkynyt). Tämä johtui siitä, että esitimme aluksi prosessiväitteen: yhdistyksellä kuten Pelastakaa Lapset ry:llä ei voi olla moraalisia oikeuksia, jonka loukkauksen varaan syyte rakentui.
Syyttäjä uskoi ja oli jo vetämässä syytettä pois. Tässä vaiheessa vihellettiin miettimistauko, ja syyttäjä sorvasi nopeasti uuden syytteen yhdistyksen lakimiehen kanssa. No, eipä sillä ollut merkitystä. Tuomion mukaan Nikki loukkasi myös Pelastakaa Lapset ry:n moraalisia oikeuksia:
Pelastakaa Pedofiilit internetsivusto loukkaa tekijänoikeuden omistajan Pelastakaa Lapset ry:n internetsivuston ja sivujen tekijän X:n taloudellisia ja moraalisia oikeuksia saattamalla teoksen yleisön saataviin ilman asianomistajan lupaa sekä halventamalla teoksien taiteellista arvoa sekä halventamalla Pelastakaa Lapset ry:n Internetsivuston sisällön tarkoitusta liittämällä sivuston sisällön alkuperäiselle sivustolle vastakkaisia arvopäämääriä sisältävään Pelastakaa Pedofiilit sivustoon.
Nikin maksettavaksi tuomittu lasku koostuu käsittääkseni yksinomaan Pelastakaa Lapset ry:n vaatimuksista parin sadan euron sakkoja lukuun ottamatta. Oikeudenkäynnin jälkeen olimme melko varmoja, että mitään korvattavaa ei moraalisten oikeuksien loukkausväitteillä voisi saada tuomituksi.
Väärässä olimme.
Tuomiosta on tavallaan hankala valittaa kun perustelut ovat niin olemattomat. Viittauksia lakeihin tai oikeustapauksiin ei ole. Suurin osa esittämistämme väitteistä on yksinkertaisesti sivuutettu ilman perusteluita. Miksi esimerkiksi tekijänoikeus on mennyt sananvapauden edelle? — Tämä kysymys ei ollut vitsi.
Saako Segwayllä ajaa kännissä? Korkein oikeus vastaa
September 25th, 2009Korkeimmalta oikeudelta tuli vaihteeksi hyviä uutisia. Saimme valitusluvan jutussa, jossa edustamme törkeästä rattijuopumuksesta tuomittua päämiestä. Valitusluvan tiivistelmä kuuluu Finlexissä seuraavasti:
A oli kuljettanut yleisillä teillä sähkömoottorilla varustettua yhden ihmisen seisoen käytettävää niin sanottua henkilökuljetinta nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus oli ajon jälkeen ollut 2,02 promillea. A oli tuomittu törkeästä rattijuopumuksesta. Kysymys siitä, onko kyseinen laite rikoslain 23 luvun 12 §:n 3 kohdassa tarkoitettu moottorikäyttöinen ajoneuvo.
Miten tämä liittyy teknologiaoikeuteen? Vastaus on “ns. henkilökuljettimen” virkaa toimittanut Segway:
Espoon poliisit vauhdissa. Taitaa olla ns. henkilökuljettimet vailla rekisterikilpiä?
Faktat ovat lyhyesti seuraavat: päämiehemme ulkoilutti kosteahkon illan jälkeen koiraansa korttelin ympäri. Hänellä oli Segway alla. Kierroksen päätteeksi hän kaatui ja loukkasi kätensä. Naapuri soitti ambulanssin. Lääkintämiehet kutsuivat varmuudeksi paikalle myös poliisin. Seurasi ihmettelyä, ja lopulta syyte törkeästä ratista. Turpiin tuli sekä käräjäoikeudessa että hovissa.
Juridinen kysymys on siinä, onko Segway rikoslain tarkoittama moottorikäyttöinen ajoneuvo. Polkupyörällä tai sähköpyörätuolilla saa ajaa vaikka tuhannen päissään päin lyhtypylvästä mutta tästä ei tule rattijuopumustuomiota. Miksi Segwaytä pitäisi käsitellä toisin? Eihän se edes kulje kuin kahtakymppiä taikka paina juuri polkupyörää enemmän. Segwaytä ei voi edes rekisteröidä. Miksi se pitäisi rinnastaa autoon?
Ratkaisua voidaan odotella kevääseen mennessä.
Pelastakaa tekijänoikeus Helsingin käräjäoikeudessa 15.9.
September 11th, 2009Jatkoksi Herkon parodia-postauksille ensi viikon tiistaina olisi tarjolla oikeuteen asti edennyt parodiakeissi Helsingin käräjäoikeudessa kl 9. Juttua on valmisteltu pari vuotta ja tilanne on juridisesti kohtuullisen herkullinen,
Vastakkain ovat haastavana osapuolena virallinen syyttäjä ja Pelastakaa Lapset ry, puolustavana osapuolena Matti Nikki. Ville postasikin syytteestä jo aiemmin.
Väite kuuluu, että Nikin Nettivihje-parodia (alkuperäinen tässä) loukkaa Pelastakaa Lapset ry:n moraalisia oikeuksia. Syyttäjä vaatii sakkorangaistusta, Pelastakaa Lapset ry korvauksia sekä tietysti Nikin parodia-sivun sulkemista.
Puolustamme salissa Nikkiä, joten mielipidettä keissistä on turha kysyä…
Kemijärven Massaliike suuntaa hoviin
July 10th, 2009
Yksi erikoisimmista keisseistäni jatkuu syksyllä Rovaniemen hovioikeudessa. Kysymys on Kemijärven Massaliikkeen tiedottaja Juha Pikkaraista vastaan nostetusta rahankeräysjutusta, jossa Kemijärven käräjäoikeus antoi langettavan tuomion 6.5.2009. Käräjäoikeuden mukaan Pikkarainen oli syyllistynyt rahankeräysrikokseen julkaisemalla Massaliikkeen kotisivulla viestin, jonka mukaan Massaliikkeen toimintaa saattoi tukea lahjoittamalla rahaa sen tilille. Myös tilinumero oli viestin mukana.
Hirvittävä rikos!
On epäselvää, saiko Massaliike kotisivuilla julkaistun ilmoituksen perusteella senttiäkään lahjoituksia. Valtaosa lahjoituksista tuli Massallikkeessä mukana olleilta, muun muassa alueen kunnilta ja yhteismetsiltä. Kukaan ei ole väittänyt, että Massaliike olisi missään vaiheessa käyttänyt rahojaan millään tavoin väärin. Tiedottaja Pikkaraiselle ei ole koskaan maksettu tililtä rahaa — päinvastoin Pikkarainen oli maksanut Massaliikkeelle. Kaikesta tästä huolimatta käräjäoikeus katsoi, että joka ainut tilillepano johtui lähtökohtaisesti Pikkaraisen menettelystä, oli laiton, ja siten rikosvastuun peruste:
Lähtökohta on, että kaikki nämä lahjoitukset ovat johtuneet puheena olevasta yleisöön vetoamisesta, jollei Pikkarainen toisin osoita.
Juttu on kaikissa yksityiskohdissaan ihan legendaarinen. Tämän blogin lukijat havaitsevat varmaankin välittömästi yhteydet Effin rahankeräysjuttuun. Massaliikkeen jutussakaan ei ole ensi sijassa kysymys mistään oikeasta rahankeräysrikoksesta kuten huijauskeräyksestä tai pyramidipelistä. Jutun perimmäinen syy on jossain ihan muualla.
Muuten olen vakaasti sitä mieltä, että rahankeräyslakia pitäisi hetimiten muuttaa, että nämä oikeussaleihin kuulumattomat jutut saataisiin loppumaan. Effi on tehnyt lain tulkinnan selkeyttämisestä kantelun jo aiemmin. Massaliikkeen jutun perusteella pelkkä sisäasiainministeriön tulkinnan järkeistäminen ei kuitenkaan enää riitä.
Tuomion saanut Juha Pikkarainen on mainio tarinankertoja, joka on julkaissut muun muassa Kemijärven sellutehtaan sulkemisesta ja Massaliikkeen vaiheista kertovan kolumnikokoelman Kapinakenraalin päiväkirja. Käräjäoikeuden tuomiota odotellessa sain signeeratun kopion, joka tulee säilymään kirjahyllyni paraatipaikalla vielä pitkään.
Comments Off