Monthly Archive for February, 2009

Zero copyright v. public domain?

Creative Commons has release CC0 license that complements the Public Domain Dedication. Why yet another way to get your work into completely free use?

Apparently, some lawyers have raised issues with the public domain “dedication” or “certification” as it was worded. Indeed, the logic behind the dedication was US copyright law, which does not recognize inalienable moral components of copyright. The new “zero copyright” makes it clear that the dedication is only valid “to the extent allowable by [copyright] law” and that any other rights such as patents or personality rights are not affected. Ok, legally perhaps more clear but I don’t know if there is really any difference in practice. CC0 is essentially public domain in other words.

Vaalivalitukset jätetty KHO:lle

EFFI jo tiedottikin, että jätimme eilen valitukset sähköisten vaalien sekoiluista Korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Toivottavasti saamme hieman paremmin perustellun päätöksen, jossa avataan toteutuiko sähköisissä vaaleissa yleinen ja yhtäläinen äänioikeus vai ei. Päätöstä odotellaan ennen kesää.

Pirate Bay defense witness asks flowers for his wife — and she is sent them worth over 3000 euros!

Today in the Pirate Bay trial media professor Roger Wallis, testifying for the defense, said he would not take any money for his testimony. Instead, he hoped that his wife would be sent flowers. And she did receive them! At the moment she has already received flowers worth over 30 000 Swedish kronor, meaning about 3000 euros or almost 4000 US dollars. More is pouring in. Wallis comments in an email: “I just don’t know how to handle the situation.” Of course, the flowers did not come from the court or the litigating parties but from people following the trial.

Something else has happened as well. A Facebook group “Roger Wallis is awesome” was created and got 411 members in a few hours. Another group “Roger Wallis for president” has 192 members and counting…

I think it’s the quid pro quo principle and the web 2.0 phenomena at work here.

* * *

The image above is from Salim Virji’s photostream at Flickr.

Klassinen tapaus Complex ylläpidon vastuusta

Ruotsin Pirate Bay ja Suomen Finreactor eivät ole suinkaan ensimmäisiä oikeustapauksia, joissa ratkotaan ylläpidon vastuuta käyttäjien tekemistä oikeudenloukkauksista. Ensimmäinen suomalainen verkkopalvelun ylläpitoa koskenut tapaus oli helsinkiläinen ”piraattipurkki” Complex, josta Korkein oikeus antoi julkaisemattoman ratkaisun 22.8.1997 dnro R-95/923. Syyttäjä väitti, että ylläpitäjä (sysop) olisi syyllistynyt suoriin oikeudenloukkauksiin teoskappaleita kopioimalla ja levittämällä. Tuomion keskeinen sisältö kuului:

”[Vastaajan] ei ole näytetty valmistaneen tietokoneohjelmia kopioimalla ohjelmat yleisessä käytössä olleeseen mikrotietokoneeseensa. [Vastaajan] on tosin näytetty perustaneen elektronisen postilaatikon, huolehtineen sen toimivuudesta ja hyväksyneen sen käyttäjät antamalla harkinnan jälkeen kullekin käyttäjätunnuksen… on kuitenkin jäänyt näyttämättä, että [vastaaja] olisi toiminut ansiotarkoituksessa. Jutussa ei myöskään ole näytetty, että ohjelmien kopioiminen [vastaajan] postilaatikosta olisi ehdottomasti edellyttänyt sitä, että käyttäjä itse olisi siirtänyt postilaatikkoon omia ohjelmakopioitaan.

Pelkästään toimimalla elektronisen postilaatikon perustajana ja ylläpitäjänä [vastaaja] ei ole syyllistynyt syytteessä tarkoitettuun tietokoneohjelmien kopioimiseen ja levittämiseen yleisön keskuuteen. Tämän vuoksi syyte on hylättävä.”

Juridisesti kiinnostava on viimeisen kappaleen ensimmäinen lause: pelkästään toimimalla perustajana ja ylläpitäjänä, vastaaja ei kopioinut tai levittänyt teoskappaleita tekijänoikeuslain tarkoittamalla tavalla. Tämä on täysin päinvastoin kuin mitä alemmat oikeudet ovat tuominneet Finreactor-tapauksessa.

Syyttäjä yritti muuttaa myöhemmin syytettä — pitkälti Pirate Bayn syytteen mukaisesti — siten, että se olisi koskenut suoran loukkauksen lisäksi myös teoskappaleiden “valmistuttamista” eli käytännössä esimerkiksi rikosoikeudellisesti kiellettyä välillistä tekemistä, avunantoa tms. Korkein oikeus kuitenkin katsoi, että syytettä ei voinut enää muuttaa.

Tämä on ainoa tietämäni Korkeimpaan oikeuteen edennyt keissi, jossa oli kysymys puhtaasta palvelun ylläpidosta. Usein viitattu toinen piraattipurkkitapaus KKO 1999:115, jossa oli kysymys Juve Rehab nimisestä purkista, oli kaukana pelkästä ylläpidosta. Korkein oikeus perusti tuomionsa myös niihin seikkoihin, että ylläpitäjä oli itse kopioinut teoskappaleita yleisön saataville, käynyt kauppaa teoskappaleilla ja tehnyt teoskappaleista varmuuskopioita levitystarkoitusta varten. Lisäksi tapauksessa oli mm. tullut ilmi – jota tuomioistuimet eivät maininneet – että vastaaja oli lähettänyt lukuisia kopioituja teoskappaleita sisältäneitä DAT-nauhoja vastaavanlaisten ulkomaisten piraattipurkkien ylläpitäjille. Juve Rahabin tapauksessa oli lopulta kyse eräänlaisen ”piraattikauppiaan” vastuusta. Lähempi analogia on piraattimyyntiin keskittynyt antikvariaatti tai torikauppias, eikä niinkään verkkopalvelun ylläpitäjä.

The Pirate Bayn vaikutus luovaan alaan Ruotsissa

Sain ruotsalaiselta professorilta laskelman Pirate Bayn vaikutuksesta musiikkialaan Ruotsissa:

Levy-yhtiöt Ruotsissa ovat kertoneet menettäneensä Pirate Bayn johdosta myyntiä 1000 miljoonalla ruotsin kruunilla vuosina 2003-2007 ja että musiikkisektori on kärsinut 60% laskun laittoman tiedostonjakelun seurauksena. Artisteille ja säveltäjille valuvat tulot laskeneesta levynmyynnistä voidaan arvioida laskeneen noin 50- 60 miljoonan kruunun tietämillä. Ehkä vähän enemmän…

Mutta…

Ruotsin Teosto STIMin mukaan säveltäjien konserteista saadut tulot ovat nousseet samana ajanjaksona 30 miljoonaa kruunua. Tästä voidaan laskea että koko konserttibisnes on noin 600 miljoonan kruunun arvoinen. Artistit saavat kakusta noin puolet tai konservatiivisesti arvioituna kasvaneen keikkamyynnin takia 150 miljoonaa kruunua enemmän. Ei ole vaikea päätellä, että laiton lataaminen on yksi syy kasvaneeseen livekeikkamyyntiin. Ainakaan CD levyjen myynnin kasvun markkinointivaikutus ei tuota kehitystä tue…

Tämän lisäksi tulevat kasettimaksutulot. CopySweden tilastoista näkyy että 2003 se keräsi 34 miljoonaa kruunu kun 2008 sen keräämät korvaukset ovat nousseet 250 miljoonaan kruunuun. Musiikkiteollisuus saa tuosta kakusta noin 70 miljoonaa, josta STIMin ja SAMIn (Ruotsin gramex) osuus on noin 40 miljoonaa.

Luovalle tekijälle joka säveltää ja esittää omia kappaleitaan (ei sitä hyödyntävälle teollisuudelle) tiedostonjakelun vaikutus on:

Menetys levymyynnistä  -60 M SEK

Lisääntyneet tulot konserteista 200 M SEK + 30 M SEK (STIMin teostokorvaukset) + 40 SEK (kasettimaksut)

Piratebayn luovalle musiikkialalle tuoma voitto: 210 M SEK

Analyysi ei ole varmasti tieteellisen tarkka. Analyysi koskee vain musiikkia. Elokuvilla ja TV-ohjelmilla laskukaavat saattavat olla erilaisia. Se antaa kuitenkin hyvän kuvan siitä, että TPB on saattanut myös auttaa musiikkialaa ja erityisesti sen tekijöitä. Teollisuudelle, jonka panos on rahoittamisessa ja muovilevyjen myymisessä, palvelu ei varmasti ole tehnyt hyvää. Toisaalta, tekijänoikeutta ei ole tarkoitettu sijoituksen ja muovilättyjen suojaksi, vaan tukemaan uutta luovuutta ja teoksia. Ehkä TPB ja Finnreactor pitää nähdä esimerkkeinä teknologian tuomasta finanssikriisistä, joka on iskenyt tekijänoikeusteollisuuteen…

Joku pohti, että osana Obaman ja muiden maiden miljardipelastuspaketeilla voisi ostaa ja kansallistaa kaikki levy-yhtiöt. Samalla voitaisiin ratkaista tekijänoikeussodat kertaheitolla. Nykyisillä osakkeen hinnoilla mediayhtiöt olisivat pieniä paloja, jos valtiot yhdessä päättäisivät ostotoimista. Poliitikotkin keräisivät irtopisteet ostamalla leipää ja sirkushuveja velkataakan alla kulkeville kansalaisille…

Olisi kiinnostava nähdä mihin valtion levy-yhtiöihin sijoittamat rahat päätyisivät. Alkaisivatko entiset levy-yhtiöomistajat kehittää uusia palveluita, jotka hyödyntäisivät heidän valtiolle ostettuja kruununjalokiviä? Vai menisikö tuo raha uusien artistien kehittämiseen…

Kiinnostava idea, vaikka tuskin toteutuu.

Yrittäjyys ja kilpailu ovat osa luovaa alaa. Valtion jakamat tuet tekijöille eivät vain taida toimia.

Jakamisen riemu?

Jatketaan tiedostonjakeluteemaa:

T-mobilen teema “life’s for sharing” ei ole uutta operaattorien ideologiassa. Toisaalta jakaminen on osa ihmisen käyttäytymistä. Tuntuu että oikeudenomistajat ovat kyllästyneet yksittäisten käyttäjien ajamiseen ahtaalle ja ovat siiryneet operaattoreihin, jotka mahdollistavat ihmisten viestinnän.

Annoin haastattelun eilen STT:lle joka taustoitti Pirate Bay oikeudenkäyntiä. Korostin jälleen, että ainoa kestävä keino vertaisverkkojakamisongelman ratkaisemiseksi on tarjota vertaisverkkomaksua kuluttajille. TTVK:n Antti Kotilaista haastateltiin samassa jutussa. TTVK jatkaa vanhaa järkkymätöntä linjaansa ja tarjoaa lisää keppiä. En oikein jaksa ymmärtää miksi oikeudenomistajat vainoavat musiikkifaneja ja haluavat sulkea vanhatkin palvelut (Internet) sen sijaan että he etsisivät tapoja tarjota oikeasti uusia palveluita joista oikeudenomistajat saisivat rahaa. Ehkä olisi aika jo myönnytykselle? Yhdysvalloissa näyttää suojasää voittavan jo.

STT:n jutussa kun muutenkin julkisuudessa minua tituleerataan usein asianajajaksi. Vaikka hoidan asianajotehtäviä edustamalla asiakkaita, en ole liiton jäsen. Tähän on monia syitä. Yksi on AA-liiton tiukka linja tiedotukseen. Liiton jäsenenä tämän blogin kirjoittaminenkin voisi olla hankalaa.

PirateBay vs. Finreactor case

Some people have asked whether the Swedish defendants could get any help, hints or advice from the Finnish BitTorrent case where litigation started already in 2006 and is currently heard before the Finnish Supreme Court.

My brief answer: no. It is true that Finnish and Swedish copyright laws are almost identical, word by word, and the facts of the cases — the administration of a BitTorrent-tracker — are in par as well. Ok, in Sweden they also generated some ad revenue which they did not manage to do in Finland. And in Sweden they publicly laughed at take-down claims while in Finland they received only one, and complied with it. However, the main difference is how copyright law has been read. It is obvious that the identically worded copyright laws have been applied very differently in each case. Let me compare them briefly:

1. Finland (as charged, and accepted by a district and appeals court)

  • 32 admins (about half released, some 10 left appealing at the supreme court)
  • administration = direct copying and distribution; no aid or conspiracy (yes, you read it correctly)
  • covers every work and every infringing act (believe it or not…)
  • about 0.5 million euros in damages (charge was 5 million) plus almost as much in legal costs

2. Sweden (as charged)

  • 4 admins
  • administration = aid and conspiracy to distribution; no direct acts, no copying
  • covers only listed 37 works
  • about 10 million euros in damages

You could have guessed based on the subtle differences in facts that the defendants should have won most of their charges in Finland. But that has not been the case. As you can see, the Finnish case has been much broader than what they have even tried to claim in Sweden. Thus, we in Finland will use the Swedish case to argue for the defense before the Supreme Court. We really hope to limit our case at least to the extent the prosecutor and copyright holders have already done in their claims in Sweden. But it is obvious that vice versa our case does not help the Swedes at all.

PirateBayn keissi etenee syyttäjän korttien mukaan

PirateBayn uutisointi näyttäisi olevan aika hyvin — ainakin netissä — puolustuksen hallussa. Tänään syyttäjä luopui syytteestä siltä osin kuin se koski avunantoa käyttäjien yksityiseen kopiointiin laittomasta lähteestä. Toisin kuin puolustuksen uutisoinnista voisi päätellä, tällä ei ole kokonaisuuden kannalta yhtään mitään merkitystä. Vankeusvaatimukset ja korvausvaatimukset pysyvät ennallaan. Syytteen ydinsisältö eli rikosoikeudellisesti kielletty valmistelu ja avunanto luvattomaan yleisön saataville saattamiseen säilyvät. Syyttäjä ja oikeudenhaltijat haluavat voittaa koko keissin, eikä hävitä tuomiossa tippaakaan, edes muodollisesti.

Olen nyt seurannut kaksi ekaa päivää meininkiä. Kokonaisuutena voi sanoa, että syyttäjä käy todella pilkuntarkasti läpi jokaisen syytekohdan, eikä siinä jää mitään arvailujen tai olettamusten varaan. Oikeudenhaltijat ovat koonneet todisteet; he ovat ladanneet jokaisen torrentin sekä sen takana olevan sisältötiedoston, joten mistään tyhjästä datasta ei voi olla kysymys (Suomessa sisältöä ei ladattu eikä varmistettu, kaikki todisteet keräsi KRP). Syyttäjä on joutunut myös selvittämään, että jokaista sisältötiedostoa jakaa ainakin yksi ruotsalainen ip (tämä voisi selittää, miksi on valittu vain tietyt teokset: ruotsalainen ip postannut torrentin ja ruotsalaisia ip-numeroita jakamassa sitä). Jokaisen syytteessä mainitun teoksen kohdalla syyttäjä on vääntänyt rautalangasta kuka syyllistyy teoksen yleisön saataville saattamiseen ja että kyseessä on ruotsissa tapahtuvat rikos.

Toisaalta syyttäjä on tehnyt myös hyvin selväksi, että hän ei todellakaan edes väitä, että yksikään syytteessä oleva ylläpitäjä saattaisi suoraan teoksia yleisön saataville. Syyttäjä on toisin sanoen tehnyt selväksi, että kysymys ei ole tekijänoikeuslain 2 §:n suorasta oikeudenloukkauksesta vaan ainoastaan rikosoikeudellisesta loukkausten valmistelusta ja avunannosta. Syyttäjän takana kaikki oikeudenhaltijat allekirjoittivat syytteen.

Lahden toisella puolella, siis Suomesssa, kaksi tuomioistuinta on ehtinyt lausua, että torrent-trackerin ylläpito olisi 2 §:n mukaista yleisön saataville saattamista ja kappaleen valmistamista. Ei siis mitään avunantoa tai valmistelua, vaan ylläpitäjät on “samaistettu” käyttäjiin, ja ylläpitäjien vastuulle on pantu jokaisen teoksen kopiointi ja levitys ikään kuin ne olisi jaettu ja vastaanotettu ylläpitäjien omien koneiden kautta.

Oikeudenhaltijat ovat tasan tarkkaan tietoisia kaikista torrent-keisseistä, myös Suomen Finreactorista. Vaikka tekijänoikeuslain 2 §:n sisältö on sanatarkasti sama, Finreactoriin ei edes kehdata vedota, kun Ruotsin keissiä katsoo läheltä sen verran moni! Alkaa tuntua, että oikeudenhaltijat eivät oikeasti usko itsekään Turun hovioikeuden tuomiooon, ja vaikka se jäisi voimaan, he eivät uskalla / kehtaa vedota siihen muualla Euroopassa. Ylläpito ei tule olemaan suora loukkaus muualla Euroopassa päätti Suomen tuomioistuimet mitä tahansa.

Eilen Herkko kommentoi oikeudenkäyntiä FST:n uutisissa.

Pirate Bayn käräjöinti alkaa Ruotsissa maanantaina

Esimerkiksi PirateBay itse ja Piratpartiet tiedottavat keissin suullisesta käsittelystä. Live feediä voi kuunnella Ruotsin radion webcastin kautta.

Esitutkintamatskun, syytteen, ja muun lukemani perusteella PirateBaytä voisi spekuloida Finreactoria vastaan vaikka seuraavasti:

1. Ruotsissa syyttäjä etenee varman päälle lain rajoissa. Syyte on tarkkaan rajattu. Se koskee vain neljää ydinylläpitäjää, vaikka enemmänkin olisi voitu tuoda oikeussaliin. Syyte on rajattu vain tiettyihin teoksiin (24 levyä, 9 filmiä ja 4 peliä) ja niiden kopioimiseen. Väite on, että ylläpitäjät ovat toimineet avunantajina tai valmistelijoina käyttäjien tekemille oikeudenloukkauksille.

Suomessa ylläpitäjiä syytettiin suorasta oikeudenloukkauksesta lain kirjaimesta välittämättä, eikä esimerkiksi avunannosta. Suomessa valmistelu (“förberedelse”, jenkeissä “conspiracy to commit copyright infringement” tulee lähelle) ei ole rangaistavaa. Suomessa haettiin tuomiota alun perin noin 30:lle ylläpitäjälle. Syyte koski alun alkaen kaikkien teoksien kaikkia kopioita, jotka oli koskaan kulkeneet syytteessä kuvatun trackerin kautta. Teoksia oli varmaan kymmeniä tuhansia.

2. Ruotsissa korvausvaatimukset ovat rajauksista huolimatta kuitenkin niinkin paljon kuin noin 10 miljoonaa euroa. Tämä perustuu suuren käyttäjämäärän tuomiin huimiin latausmääriin. Jos kaikki PirateBayhin listatut teokset olisivat syytteessä mukana, olisi vaatimus perinteisellä teos x kopiot x hinta kaupassa -kaavalla varmaankin lähellä pankkien “bail out” operaatioita. Joka tapauksessa liikuttaisiin miljardeissa. — Ruotsissa epäsuorasta oikeudenloukkauksesta kuten avunannosta voidaan määrätä korvauksia.

Suomessa korvausvaatimukset olivat noin 5 miljoonaa euroa. Ylläpitäjää kohti tämä on tietysti paljon vähemmän kuin Ruotsissa. Suomen tekijänoikeuslain mukaan korvausta ei kuitenkaan tipu lainkaan epäsuorasta loukkauksesta. Ehkäpä tämän takia tuomiot kirjoitettiin siten, että loukkaukset olisivat olleet mukamas suoria? (Klassinen kaava: päätetään lopputulos ensin, sepitetään perustelut sitten)

3. Ruotsissa ylläpitäjien “teot” näyttäisivät sisältävän mm. palvelintilan vuokrausta, träkkerisoftien konffausta ja saitilla blogausta. Mukana on myös toki trackerin siivoamista toimimattomista torrenteista ja asiattomista postauksista. Onpa mukana myös bännerimainosten myyntiä, josta saadut muutamat tuhannet eurot on nähtävästi sijoitettu kaistaan ja palvelintilaan (kuten tapahtunee edelleen.) Siitä ei ole mitään tietoa ovatko ylläpitäjät Ruotsissa myös käyttäneet palvelua, koska syytettä ei ole tämän mukaisesti kirjotettu eikä myöskään näyttöä haettu.

Suomessa ylläpitäjillä oli hieman erilainen lähestymistapa käyttäjäyhteisön luomiseen. Kun PirateBaystä torrentteja voi hakea kuka tahansa, nykyään melkein millä kielellä tahansa, niin Finreactoriin piti erikseen rekisteröityä, ja kieli oli käytännössä suomi. Lopputuloksena Finreactorin saitilla oli ennalta määritellyt enintään 10 000 käyttäjää kun PirateBayssä käyttäjiä on joiden arvelujen mukaan noin 10 miljoonaa. Finreactorissa ei myöskään ehditty mainosrahoitukseen saakka. — Suomessa osaa ylläpitäjistä syytetiin myös palvelun omasta käytöstä.

4. Ruotsissa välittäjien vastuuvapautta koskevan direktiivin 14 artiklaa voisi yrittää soveltaa sen perusteella, että ylläpitäjät eivät voineet olla tosiasiallisesti tietoisia yksittäisistä syytteeseen poimituista oikeudenloukkauksista. Pidän argumenttia kuitenkin heikkona, koska ylläpitäjille lähetettiin valtava määrä alasottoilmoituksia, eikä yhteenkään reagoitu.

Suomessa välittäjien vastuuvapautta koskevaa direktiiviä olisi sen sijaan pitänyt epäilemättä soveltaa, koska ylläpitäjille tuli vain yksi alasottoilmoitus, ja siihen reagoitiin. Suomessa direktiivi on sitä paitsi kirjoitettu kansalliseen lakiin eri tavalla, ylläpitäjien kannalta myönteisesti. Suomessa tosiasiallinen tietoisuus syntyy vain alasottoilmoituksella.

5. Oma veikkaukseni on, että Ruotsissa puolustus tulee kaatumaan samaan teknisten selitysten minaan johon varmaan itsekin ajoimme Finreactorin alkuvaiheessa. Loppupeleissä tuomarit katsoo kuitenkin kokonaisuutta, ja toiminnan lopputulosta. Veikkaan, että Ruotsissa tulevat puolustautumaan teknisillä selityksillä (ylläpito ei ole levitystä, linkitys ei ole levitystä), ja sen takia häviävät ainakin ensimmäisen asteen melko suvereenisti. Sekä avunanto että etenkin valmistelu (brottsbalk 23 kap, 2 §) on määritelty sen verran epämääräisen laajasti, että jos tuomarit katsoo “jotain laitonta” tapahtuneen, sieltä napsuu myös aika helposti tuomio noilla teorioilla.

Suomessa hävisimme ensimmäisen kierroksen lähinnä teknisellä puolustuksella, ja toisen lähinnä juridisella. Keissi on sisällä Korkeimmassa oikeudessa, mutta toistaiseksi sieltä ei ole edes luvattu ottaa kantaa koko vastuukysymykseen. Jos ottavat, ja vieläpä juridisesti, kaikki on toki vielä mahdollista. Vosivat nyt vähintään korvata vastuun perusteeksi avunannon suoran loukkauksen sijaan. Suomen keissi menee Korkeimman oikeuden esittelyyn nyt kevään aikana.

* * *

Summa summarum: PirateBayssä ja Finreactorissa on lukuisten yhtäläisyyksien lisäksi paljon eroavaisuuksia. Suurimmat erot ovat mielestäni lain sisällössä ja lain käytössä, ei teknisissä yksityiskohdissa tai ylläpitäjien tekemisissä, alasottoilmoituksia lukuunottamatta. Suomessa lain sisällön yksityiskohdat ovat syytetyille myönteisempiä. Lain käyttö on sen sijaan lahden tällä puolella vielä ainakin tässä keississä ollut tsaarinajan lähtökohdissa. Syyllinen kaikkeen ennen kuin toisin todistaa. Ehkä medialla on vaikutusta asiaan: Ruotsissa syyttäjän on pelattava varman päälle tarkasti lain mukaan, koska niin moni penkoo ja uutisoi juttua. Suomessa sen sijaan melkoisella juridisella riskillä käynnistetty erittäin laaja syyte meni pääkohdiltaan läpi jo kaksi oikeusastetta. Tuomioistuimet ovat rajanneet tuomiota pikkuisen sieltä täältä, mutta silti se mitä hovioikeudessa tuomittiin on juridisesti paljon paljon enemmän kuin mitä syyttäjä ja oikeudenhaltijat uskaltavat Ruotsissa edes vaatia.

Uusi painos kirjasta Oikeudet tietokoneohjelmistoihin

978-952-14-1344-5 Talentumilta tuli tietoa, että uusi painos kirjastani Oikeudet tietokoneohjelmistoihin tuli tänään painosta ulos. Sen voi tilata webistä.

Tällä kertaa vapaan pdf-version saaminen jakeluun voi kestää kohtuullisen kauan. Oman kokemukseni mukaan suuremmille suomalaisille kirjankustantajille ei ole vielä alkuunkaan valjennut miten nettiä voi käyttää tuotteiden markkinoinnissa. Talentumin sivuilta ei näytä saavan myynnissä olevista kirjoista juuri yhtään mitään tietoa, kun edes sisällysluetteloita ei saa nähtäväksi. [Nyt on alkusanat + sisällysluetelo jaossa, kolme päivää julkaisun jälkeen] Yleinen asenne päättävillä tahoilla tuntuu olevan, että kaikki mikä netissä kopioituu on 1:1 pois myynnistä… Joo. Katsotaan mihin tuossa vielä päädytään.

Onneksi oman kirjani aiempi versio on vapaasti ladattavissa, joten sen perusteella potentiaalinen ostaja voi etukäteen arvata mitä tilaa. Uusi laitos on kirjoitettu vanhan pohjalle. Karkeasti arvioisin, että 20-30% tekstistä on uutta, ja lisäksi vanhaa on korjailtu sieltä täältä.

Uuden kirjan mainosta Talentumin sivuilla:

Miten tietokoneohjelmien patentti- ja tekijänoikeudet sekä muut immateriaalioikeudet vaikuttavat yrityksen toimintaan? Oikeudet tietokoneohjelmistoihin -teos kertoo kattavasti ohjelmistoliiketoimintaa koskevasta lainsäädännöstä, muun muassa siitä, mitä ovat tyypilliset käyttörajoitukset ja miten oikeuksista sovitaan. Sekä kotimainen että ulkomainen lainsäädäntö käsitellään kattavasti ja mukana on tuoreita oikeustapauksia.

Teoksen ensimmäisessä osassa keskeisiä kysymyksiä ovat muun muassa: Kuinka paljon lähdekoodia saa kopioida loukkaamatta tekijänoikeutta? Missä määrin tietokoneohjelmia voi nykyään patentoida?

Kirjan toisessa osassa vastataan kysymyksiin kuten: Milloin lisenssiehdot voivat olla pätemättömiä? Miten avoimen lähdekoodin lisenssiehdot muuttavat tuoteliiketoiminnan ja erityisesti hinnoittelun pelisääntöjä? Tämän lisäksi kirjassa selvitetään seikkaperäisesti tyypillisiä käyttörajoitusehtoja sekä arvioidaan eri lisenssiehtojen liiketoiminnallisia hyötyjä ja haittoja.