Turre Legal

Helsingin hovioikeus antoi eilen tuomion ns. CSS-jutussa. Käräjäoikeus vapautti vastaajat vuosi sitten, mutta hovipa oli toista mieltä. Hovin tuomion voi ladata tästä (pdf). Täytyy kyllä sanoa, että hovioikeus osaa yllättää.

Hovioikeuden mukaan oli keskeistä, että “…suojauksen kiertäminen ainakin Linux-järjestelmässä on ilmeiseti edellyttänyt vähintäänkin suojauksenkierto-ohjelman luvallista tai luvatonta asentamista.” Joissain distroissa suojauksen kiertäminen eli suomeksi DVD-leffojen katselu tosin onnistunee out-of-the-box. Ilmeisesti hovioikeus luuli, että sellaiseen Linuxiin, jonka mukana ei tule mediaplayeria, on ladattava jotain hämäriä “laittomia” kräkkiohjelmistoja, jotta DVD leffoja voi katsoa. Kyllä kai se niin on, että osaan Linux-distroja pitää tosiaan ladata usein joku mediaplayeri kuten Mplayer tai VLC. Linuxhan on modulaarinen järjestelmä ja kuuluu sen luonteeseen, että osa komponenteista pitää asentaa itse. Mutta ei kai näitä ohjelmistoja markkinoida ensisijassa CSS-kryptauksen kiertämisvälineinä? Koko katsomisen salliva poikkeus laissa on mielestäni vailla merkitystä tälläisen linjauksen jälkeen.

Hovin mukaan “Tavanomaisen käyttäjän ei voida tälläisessä tilanteessa katsoa kykenevän kiertämään suojausta omilla toimenpiteillään vahingossa.” Tämä väite tosin todisteltiin käräjäoikeudessa vääräksi. Asiaa ei sittemmin todisteltu enempää. Hovi rohkenee kuitenkin muuttaa todellisuutta. Sen mukaan “tavanomainen Linux käyttäjä” ei voi Suomessa – tai ei voinut ainakaan vuonna 2006 – katsoa DVD leffoja ilman tietoista CSS-suojauksen kräkkäystä. Ehkä tästä pitäisi tehdä empiirinen selvitys? Siis mun mielestä tietoista kräkkäystä ei voi olla halu katsoa leffa ja hakea siihen tarvittava katseluohjelmisto, jos sitä ei ole valmiiksi asennettuna. Missään vaiheessa “prosessia” se hovin peräänkuuluttama “tavallinen käyttäjä” eli DVD leffan katsoja ei varmasti miellä rikkovansa mitään suojauksia laista puhumattakaan.

Hovioikeuden mukaan vastaajien kierto-ohjelma mahdollisti sisällön kopioinnin katselun mahdollistamisen lisäksi. Käräjäoikeudessa ja kirjallisesti hoviin kuitenkin todistelimme, että vastaajien ohjelma ainoastaan purki kryptauksen eli mahdollisti katsomisen. Kopiointiin vastaajien ohjelmasta ei ollut mitään apua. Tästä on olemassa mustaa valkoisella. Missään vaiheessa kukaan ei edes väittänyt muuta. Hovin käsitys CSS-suojauksen rakenteesta ja vastaajien ohjelmiston toiminnasta oli kuitenkin toinen. Hovi katsoi, että CSS kokonaisuudessaan oli alun perin tarkoitettu estämään mm. kopiointi ja ilmeisesti sen takia siihen puuttuminen miltään osin – edes katselemisen salliminen kryptaus poistamalla – on kiellettyä.

Huomionarvoisesti hovi aloitti tuomion lukemisen sanomalla, että kysymys ei ole todistelun uskottavuudesta vaan kysymys on juridiikasta. Samaan hengenvetoon hovi kuitenkin rohkeni väittää, että käräjäoikeuden suullinen todistelu olisi ollut “ristiriitaista” mikä ei todellakaan pidä paikkaansa – ainakaan kenellekään, joka oli käräjäoikeudessa läsnä. Kun hovi muutti käräjäoikeudessa todisteltuja faktoja, lauseet sisälsivät yleensä varaumia kuten “ilmeisesti”. Reilu meininki, kun kysymyksessä on rikosjuttu ja faktat luetaan “ilmeisesti” syytettyjä vastaan kirjallisessa prosessissa.

Kuinka riidatonta sitten itse juridiikka lopulta oli? Ennakkoratkaisupyyntö EU-tuomioistuimeen torpattiin sillä perusteella, että hovi oli saanut riittävää selvitystä pykälistä ja niiden taustoista eikä hovilla ollut mitään velvollisuutta pyytää lausuntoa. Sillä ei ollut ilmeisesti merkitystä, että juridiikkaa oli esitetty eri tavoin käräjäoikeuden tuomiossa, vastaajien kirjelmissä, tekijänoikeusneuvoston lausunnossa sekä hovin tuomiossa. Olen sitä mieltä, että olisimme voittaneet jutun jopa tekijänoikeusneuvoston lausunnon pohjalta mutta sekään ei kelvannut tuomion pohjaksi – hovi ei viittaa neuvostoon kertaakaan.

Hovi katsoi lopuksi, että molemmat vastaajat syyllistyivät rikolliseen toimintaan alkuperäisen syytteen mukaisesti eli sekä teknisen toimenpiteen kiertämiseen että laittomaan purkupalveluun. Rangaistusta ei kuitenkaan määrätty tässä yksittäisessä tapauksessa erinäisistä kohtuullisuussyistä ja kun vastaajat itse antautuivat poliisille ja yhteistyössä selvittivät rikolliset sotkunsa – mitä nyt kulut jäivät vastaajien kannettavaksi.

Juttu ei jää todellakaan tähän mikäli se meistä on kiinni. Valitusluvan laatiminen Korkeimpaan oikeuteen on jo käynnissä.