Suomessa vertaisverkko-oikeudenkäynneissä erilaiset todistelukysymykset eivät ole nousseet varsinkään käyttäjäpuolella kovinkaan keskeiseen rooliin. USA:ssa tilanne on toinen, mistä mielenkiintoisen esimerkin tarjoaa Tanya Andersen-nimisen yksinhuoltajaäidin tarina BusinessWeekissä:
…After being sued by the music industry for stealing songs and winning the case’s dismissal, Andersen is now taking the record industry to court. Her case is aimed at exposing investigative practices that are controversial and may be illegal, according to the lawsuit. One company hired by the record industry, she claims, snoops through people’s computers, uncovering private files and photos, even though it has no legal right to do so. A different industry-backed company uses tactics similar to those of debt collectors, pressuring people to pay thousands of dollars in settlements even before any wrongdoing is proven. In Andersen’s case, the industry’s Settlement Support Center said that unless she paid $4,000 to $5,000 immediately, it would “ruin her financially,” the suit alleges.
Teemaa sivuttiin tosin ohimennen nyt Turussa. Torrenttien siirrettävyyden yleisyyttä koskeneessa keskustelussa syyttäjä kyseenalaisti asiantuntijatodistajamme kannan, jonka mukaan torrenttien siirtäminen on täysin normaalia ja varsin yleistä toimintaa. Syyttäjä perusteli kantaansa käyttäjiä vastaan nostamillaan syytteillä, joissa vain kolmessa tapauksessa (yhteensä yli kahdestakymmenestä) on esitetty väite torrentin siirtämisestä. Kyseessä on klassinen tilastollinen hämäys.
Syytteitä ei ole nostettu käyttäen satunnaista otantaa jakajista vaan oletettavasti valintakriteerinä on ollut mahdollisimman vahva näyttö. Tällöin itse torrentin luoneet (ja tiedostoa ainakin alkuun jakaneet) henkilöt valikoituvat syytetyiksi, koska heidän osaltaan myös levitys voidaan osoittaa (suhteellisen) kiistattomasti. Itse asiassa oudompaa on, että mukaan on ylipäätänsä valikoitunut muutama tapaus, jossa kyse on torrentin siirrosta – ehkä tarkoitus oli tältä osin koittaa “kepillä jäätä” ja katsoa onko myös tällaisista tapauksista mahdollista saada tuomio aikaisenksi?
Kiihkeät kolme päivää Turussa ovat takana ja tällä hetkellä olo on vähän tyhjä. Oikeudenkäynti oli loppujen lopuksi yllättävän harmaa ja mitään suuria tunteita tai tunnepurkauksia ei nähty – pitkä prosessi oli tehnyt tehtävänsä puolin jos toisin.
Todistelussa poliisin asiantuntijatodistajat olivat entisellään ts. toinen ei suostunut vastaamaan mihinkään syytetyille edulliseen kysymykseen (“en nyt spekuloisi tällä”) ja toinen oli taas ihastuttavan objektiivinen. Oma asiantuntijatodistajamme suoriutui hyvin lievästä migreenikohtauksesta huolimatta ja toi esille käräjäoikeudessa puuttumaan jääneitä näkökulmia esimerkiksi torrenttien siirrettävyydestä. Hänen todistuksensa painoarvoa oletettavasti lisäsi siinä esitettyjen väitteiden myöhempi verifioituminen myös sovun tehneiden todistajien lausunnoissa (pienenä anekdoottina – oikeudenhaltijoiden mielestä ko. henkilö ei ollut pätevä, koska hän oli tutkinut päätoimisesti Bittorrent-protokollaa “vain” 1,5 vuotta.).
Pidin itse etukäteen melkoisena riskinä kuulla TTVK:n aikaisempaa Internet-tarkastajaa, mutta hän vastasi esitettyihin kysymyksiin täysin neutraalisti ilman pyrkimystä lobata lopputulosta (tosin vahvalla sisäpiirihuumorilla). Mikä tärkeintä, hän vahvisti odottamattomana bonuksena näkemyksemme vastuuvapauslaista – hänenkin mielestä vastuuvapauslaki voi tulla sovellettavaksi Finreactoriin.
Syytettyjen ja jo sovinnon tehneiden henkilöiden kuulemisessa ehkä tärkeimpänä faktana nousi esiin moderoimisen merkityksettömyys itse tiedostonjakoprosessin kannalta. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys jokaiselle Torrent-sivustoja seuranneelle henkilöille, mutta jostain syystä asia ei saanut ansaitsemaansa huomioita vielä käräjäoikeusvaiheessa.
Loppulausuntojen suhteen viittaan Mikon blogaukseen aiheesta. No, ehkä sen verran on pakko lisätä, että olisi järkevämpää, että prosesseissa oikeudellista keskustelua käytäisiin enemmän dialogimuodossa ja jossain muussa vaiheessa kuin ihan lopussa, jolloin kaikilla on tekemistä hereillä pysymisen kanssa. Esimerkiksi vastuuvapauslain soveltuvuudesta olisi varmasti saatu mehevä ja hedelmällinen väittely aikaiseksi 
Tänään kuultiin vielä aluksi paria vastaajaa. Mitään uutta ei ilmennyt. Mieleen jäi lähinnä arvelut Paris Hiltonin “kotivideon” sisällöstä.
Varsinainen asia oli loppulausunnot eli syyttäjä ja jokainen asiamies esitti käsityksensä jutun juridiikasta. Nähdäksemme syyttäjä ja asianomistajat eivät tuoneet juuri mitään lisää kirjallisiin valituksiinsa. Ajallisesti suurimman osan aikaa asianomistajien juristit käyttivät selityksille, miksi ALV 22% pitäisi lisätä käräjäoikeuden tuomitsemien hyvitysten päälle.
Meidän pääargumenttimme oli laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta eli vastuuvapauslaki. Käytimme apuna slaideja, jotka voi katsoa tästä (nimet ja vastaajakohtaiset tiedot poistettu). Asianomistajien juristit yrittivät puolustautua argumenttiimme etsimällä lain soveltamisesta porsaanreikiä ns. haulikkommunnalla. Mielestämme Top 3 hulluimmat perustelut olivat:
- laki ei sovellu, koska palvelu oli laiton (mihin vastuuvapauslakia sitten tarvitaan?)
- laki ei sovellu, koska sen lyhenne “sähkökauppalaki” kertoo sen soveltamisalan (täh?)
- laki ei sovellu, koska ilmoituksia ei annettu (wtf?!)
Mielestämme oikeudenkäynti on osoittanut, että vastuuvapauslakia ei tunneta eikä varsinkaan ymmärretä. Meistä vaikutti siltä, että yllä luetellut väitteet esitettiin täysin vilpittömästi.
Loput vastaajien juristit perustelivat varsin yksityiskohtaisesti miksi välillinen vastuu on mahdoton ajatus Suomen rikoslain ja tekijänoikeuslain mukaan. Loppuhuipennuksena asianajaja Olli Ruokonen Imatralta puhui suunsa puhtaaksi mistä jutussa on oikeasti kysymys: koulupoikien “revohkan” kimpussa on monikansalliset suuryhtiöt, jotka eivät tule tilittämään mahdollisista korvauksistaan senttiäkään varsinaisille luovan työn tekijöille.
Tuomio annetaan toukokuun loppuun mennessä.
Tänään kuultiin palvelun ylläpitäjiä. Yksi kuultiin oikeudenhaltijoiden puolesta sopimuksen tehneenä ja loput kuultiin vastaajina eli käräjäoikeudessa tuomittuina. Päivän anekdoottina kerrottakoon erään syytetyn vastaus kysymykseen miksi Media Playerin torrent oli poistettu palvelusta. Vastaaja tokaisi, että mitään merkityksetöntä roskaa ei palveluun kaivattu. Jäimme miettimään tarkoitettiinko roskalla sitä, että Media Playeristä oli jaettu vanhaa betaversiota, vai että jaossa oli ylipäänsä Microsoftin buginen ohjelma.
Keissi avattiin Turussa todistajien kuulemisilla. Tänään olivat vuorossa kaksi poliisin teknistä asiantuntijaa, TTVK:n entinen juristi, sekä puolustuksen tekninen asiantuntija. Mitään erityisiä yllätyksiä ei nähty, mitä nyt vaihtokauppateorian (tiedostojen vaihto = ansiotarkoitus tekijänoikeusrikoksen tunnusmerkistössä) tupsahtaminen pöydälle hieman huvitti.
Tämä blogi sai alkunsa, kun vuonna 2006 aloimme raportoida Finreactor-juttusarjan käänteistä. Nyt Finreactorin ns. ylläpitojuttu jatkuu vihdoin Turun hovioikeuden suullisessa pääkäsittelyssä ensi viikon tiistaista torstaihin. Turre Legal edustaa neljää vastaajaa, jotka valittivat käräjäoikeuden tuomiosta. Raportoimme tunnelmat tuoreeltaan käsittelyn jälkeen. Tuomiota voidaan odotella toukokuun loppupuolella.
Vapaan kulttuurin puolella kesän mielenkiintoisin tapahtuma järjestetään Japanissa:
Aikaisempina vuosina olen käynyt puhumassa tapahtumassa ja näillä näkymin näin myös tänä vuonna. Osallistun ohjelmakomiteaan, joka valitsee akateemiset paperit tutkimus sessiohin. Call for Papers on auki vielä ensi viikon.
Viime kesänä tehty tutkimus vertaisverkkojen käyttäjien asenteista tekijänoikeuksiin sekä eri palveluihin on vihdoin julkaistu.
- Criminal Friends of Entertainment: Analysing Results from Recent Peer-to-Peer Surveys
Herkko Hietanen, Anniina Huttunen, Heikki Kokkinen, pp.31-49
| HTML | DOC | PDF |
Update: Hesari näytti uutisoineen jutun ja sen keskustelupalstalla käytiin kiinnostavaa väittelyä.