Loistava tappio hallinto-oikeudessa: sensuurilistasta ei saa muka valittaa

Media onkin ehtinyt raportoida jo kattavasti saamastamme suorastaan herkullisesta päätöksestä Helsingin hallinto-oikeudesta. Sen verran reipasta tekstiä on päästellyt kolmikko Sirkka Heikkilä, Terttu Villikka ja Vesa Heikkilä, että valituksen laatiminen ei tule olemaan ongelmallista.

Keissin taustan suurin osan tämän blogin lukijoista tuntenee hyvin. (1) Sensuurilaki säädettiin, (2) Matti Nikki kritisoi sitä asiallisesti ja selvitti sekä julkaisi osan estolistasta, (3) Nikki aloitti suoran debatin KRP:n kanssa ja Nikin sivu sensuroitiin, (4) Nikki kuulusteltiin, ja valtakunnansyyttäjä harkitsi pitäisikö Nikkiä syyttää lapsipornon levityksestä, (5) syytettä ei tullut ja Nikki vaati KRP:ltä sivun poistamista valituskelpoisella päätöksellä sensuurilistalta, (6) KRP teki kielteisen päätöksen ja liitti siihen valitusosoituksen hallinto-oikeuteen, (7) teimme valituksen jossa väänsimme auki mistä keississä on kysymys: Nikin sananvapaudesta ja sensuurilain sekä sen soveltamisen perustuslain vastaisuudesta.

Emme tietenkään olettaneet, että voittaisimme valitusta hallinto-oikeudessa. Toiveissa oli, että saisimme vain mahdollisimman nopeasti ihan miten tahansa perustellun kielteisen päätöksen, jotta juttu saadaan nopeasti eteenpäin. Tämä tavoite saavutettiinkin nyt komeasti.

Hallinto-oikeus ensinnäkin todistaa, että laki on todellakin perustuslain vastainen:

Vaikkakin Nikin hallinnoiman internetsivuston saattaminen sanotussa lainkohdassa tarkoitettuun poliisin ylläpitämään luetteloon on tosiasiallisesti johtanut sivustolle pääsyn estämiseen, on luettelon laatimisessa ja päivittämisessä sinänsä katsottava olevan kysymys sellaisesta poliisin virka- ja valvontatehtävien suorittamiseen kuuluvasta toimesta, johon ei laki ja sen esityöt sekä toimenpiteen luonne huomioon otettuna liity valituskelpoisen päätöksen tekemistä.

Oleellista on lauseen alku: hallinto-oikeus myöntää, että Nikkiä tosiasiassa sensuroidaan. Loistavaa, faktoja ei tarvitse enää todistella.

Sitten se piste iin päälle. Miten suomalainen tuomioistuin punnitsee perusoikeusargumentteja vuonna 2009? Tässä vastaus:

Tähän nähden ja kun ilmi ei ole tullut myöskään sellaista, että asiaa olisi tulkittava perustuslain säännökset huomioon ottaen edellä todettuun nähden toisin, hallinto-oikeus on ratkaissut asian päätöslauselmasta ilmenevin tavoin.

Nyt saa tuulettaa! Kaikki perusoikeusargumentit on hylätty ilman perusteluja! Juuri näitä kaivataan lisää, kun kysymys on ilmiselvästä perusoikeuksien polkemisesta.

Suomalaisille tuomioistuimille tuntuu olevan täysin ylitsepääsemätöntä argumentoida avoimesti pro & contra kun lakikirjasta, ennakkoratkaisuista tai hallituksen esityksistä ei ole luettavissa suoraan käsiteltävään asiaan johdattelevaa tekstiä. Tässä ei siis loukata mielestäni ainoastaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen artiklaa 10 (sananvapaus) vaan myös yhtä lailla artiklaa 6 eli oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin johon kuuluu muun muassa eräskin oikeus saada perusteltu päätös asiallisiin väitteisiin.

Olenkin nyttemmin yhä ennemmän sitä mieltä, että Suomi saa jatkuvasti langettavia päätöksiä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta vain siksi, että suomalaiset tuomarit ovat “uusavuttomia” perusoikeusargumenttien edessä. Niihin reagoimista ei kukaan opettanut oikiksessa.