Helsinki, Finland

Finnish Court: Open WiFi Owner Not Liable for File-Sharing Copyright Infringement

Finnish Anti-Piracy Centre, a coalition of entertainment industry rights-holders, had sued a Finnish woman for copyright infringement, demanding compensation of circa 6000 euros for internet file-sharing conducted with the Direct Connect (DC++) protocol through her internet connection.

This alleged copyright infringement had taken place in a specific 12-minute period in July 14 2010, a date when a summer theater play with an audience of around hundred people was held at the premises of the former school owned and resided by the lady.

The applicants were unable to provide any evidence that the connection-owner herself had been involved in the file-sharing. The court thus examined whether the mere act of providing a WiFi connection not protected with a password can be deemed to constitute a copyright-infringing act.

Crucially, the applicants also sought an injunction to prevent the defendant for committing any similar acts in the future. Had the injunction been granted, the legal status of various open WiFi providers would have turned out extremely difficult, as rights-owners would have been provided with a powerful legal weapon to shut them down in cases of similar, arguably insignificant infringements by incidental visitors and customers.

In practice, the court interpreted the Finnish legislation involving the implementation of several directives in force throughout the EU (especially the Directive 2000/31/EC on certain legal aspects of information society services, the Copyright Directive 2001/29/EC and the Copyright Enforcement Directive 2004/48/EC.)

Finally, the court concluded that the WiFi owner cannot be deemed liable for the infringements actually committed by third parties.

If the applicants appeal, the case will be examined in the Vaasa Court of Appeals. A preliminary reference to the European Court of Justice, settling the issue once and for all throughout Europe, still remains a conceivable option.

The defendant was represented in the district court by Turre Legal lawyers Ville Oksanen and Lassi Jyrkkiö.

Additional Information:

Ville Oksanen (LL.M, PhD)

Partner, Turre Legal Oy

ville.oksanen@turre.com, +358 40 5368583

Lehdistötiedote 14.5.
Vapaa julkaistavaksi heti

Ylivieskan käräjäoikeus linjasi – Avoimen WLAN:in ylläpito ei vastuussa verkkoliikenteen sisällöstä.

Ylivieskan käräjäoikeus antoi tänään ratkaisunsa TTVK v. Toppinen -tapauksesta. TTVK oli haastanut Toppisen oikeuteen vaatien tältä korvauksia Toppisen avoimen WLAN-verkon kautta tapahtuneesta tiedostonjakelusta. Oikeus kuitenkin totesi, että lainsäädäntö ei tällaista vastuuta tunne ja vapautti Toppisen.

Toppista tapauksessa avustanut Turre Legalin Ville Oksanen toteaa:” Tällä päätöksellä on merkittäviä vaikutuksia suomalaisen tietoyhteiskunnan avoimuuden kannalta. Tämän päätöksen jälkeen avoimen WLAN-yhteyden tarjoaminen on edelleenkin mahdollista. Päinvastainen tuomio olisi tarkoittanut, että avoimen yhteyden tarjoaminen olisi muuttunut oikeudellisesti mahdottomaksi.”

Tapauksessa oikeus katsoi, ettei TTVK ollut näyttänyt, että Toppinen olisi itse sekaantunut mitenkään tiedostonjakeluun. Tiedostonjakelu tapahtui ajankohtana, jolloin Toppisen asunnon pihalla oli alkamassa paikallisen kesäteatterin näytös ja kuka tahansa sen sadasta katsojasta olisi voinut olla jakelija. Toppisella ei ollut myöskään lakisääteistä velvollisuutta valvoa verkkonsa käyttöä. TTVK määrättiin maksamaan Toppisen oikeudenkäymiskulut.

Lisätietoja:

Ville Oksanen
OTK, FT, Osakas
Turre Legal Oy
puh. +358 40 5368583

Vastaajaa edustivat käräjäoikeudessa Turre Legalin lakimiehet Ville Oksanen ja Lassi Jyrkkiö.

Käräjäoikeuden päätös:

Kantaja

Säveltäjäin tekijänoikeustoimisto Teosto ry / NCB
Musiikkituottajat – IFPI Finland ry

Vastaaja: T

Asia
Tekijänoikeuden loukkaamista koskeva riita-asia

Vireille
28.6.2011

RIIDATTOMAT SEIKAT

T:n teleliittymän kautta oli 14.7.2010 jaettu vertaisverkko-ohjelman kautta yhteensä 15939 musiikkikappaletta.

Asiassa on riidatonta, että T;n käytössä ollut verkkoyhteys on ollut  ns. WLAN-yhteys.

KANNE   Vaatimukset

Musiikkituottajat-IFPI Finland r.y on edustamiensa
äänitetuottajien (EMI Finland Oy Ab, Playground Music BAM Oy, Sony Music
Entertainment Finland Oy, Warner Music Finland Oy)  lukuun vaatinut, että

1) käräjäoikeus kieltää T:ta jatkamasta tai toistamasta
tekijänoikeutta loukkaavaa tekoa nimissään olevan liittymän kautta

2) T velvoitetaan suorittamaan tekijänoikeuslain mukaista
hyvitystä
- Teosto r.y:lle 1.593,90 euroa korkoineen 14.7.2010
lukien
- Musiikkituottajat-IFPi Finland r.y:lle 3.857,70 euroa
korkoineen 14.7.2010 lukien

3) T velvoitetaan suorittamaan kantajille vahingonkorvauksena selvitys- ja valvontakuluista 779 euroa korkoineen
27.6.2011 lukien

4) T velvoitetaan korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut  3.074 eurolla korkoineen.

Vaatimusten perusteet

T hallinnassa olevan liittymän kautta on  vertaisverkko-ohjelman kautta jaettu 14.7.2010 huomattava määrä
musiikkikappaleita. Tekijänoikeuden loukkauksen johdosta T:sta on
kiellettävä jatkamasta tai toistamasta tekoaan.

Musiikkikappaleiden kokonaismäärästä tehdyn otannan perusteella on arvioitavissa, että kantajina olevien neljän äänitetuottajan tekijänoikeutta on loukattu ainakin 3507 musiikkikappaleen osalta. Hyvityksen määrä on laskettu lähtien 1,20 euron kappalehinnasta, mikä on vähintään se määrä, mikä T:n olisi tullut maksaa oikeudenhaltijoille

kappaleiden tallentamisesta ja suojaamattomassa muodossa tapahtuneeseen yleisön saatavaksi lähettämisestä. Teosto r.y:n hyvitysvaatimus perustuu  sen soveltamaan verkkojakeluhintaan eli kahdeksaan prosenttiin loppukäyttäjähinnasta.

Valvonta- ja selvityskulut koostuvat käräjäoikeuden aikanaan perimästä hakemusmaksusta 79 euroa, sopimusneuvotteluista aiheutuneista kuluista 300 euroa sekä oikeudenhaltijoiden selvitykseen ja luettelointiin kuluneesta neljästä tunnista yhteensä 400 euroa.

VASTAUS Vaatimukset

T on kiistänyt kanteen ja vaatinut, että kantajat velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 10.632,42 eurolla
korkoineen.

Vaatimusten perusteet

T on kiistänyt, että hän on jakanut musiikkikappaleita vertaisverkko-ohjelman kautta.

Verkkonsa avoimeksi jättänyt T on toiminut tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajana. T ei ole palvelun tarjoajana
vastuussa tietojen sisällöstä, jos joku muu on käyttänyt T:n  verkkoyhteyttä musiikkitiedostojen jakamiseen.

KANTAJAN LAUSUMA

Tekijänoikeuslain mukaisen hyvityksen määrääminen ei edellytä vahingonaiheuttajan tuottamusta. T on vastuussa hyvityksestä,
vaikka juuri hän ei olisikaan jakanut vertaisverkon välityksellä musiikkikappaleita.

VASTAAJAN LAUSUMA

T on lausunut, että tekijänoikeuslain tarkoittama ankara  vastuu koskee teoksen konkreettista käyttämistä. T ei ole käyttänyt
teoksia.

LUETTELO TODISTEISTA

Henkilötodistelu

****

RATKAISU

Perustelut      1. Johdanto

Asiassa on selvää, että T:lla on ollut laajakaistayhteys internet-verkkoon. Toppisen yhteys verkkoon on toteutettu
WLAN-reitittimillä.  WLAN-reitittimellä toteutettu verkkoyhteys voi olla  joko suojattu tai avoin. Suojatun yhteyden käyttäminen edellyttää  salasanan käyttämistä, kun taas avoimen yhteyden kautta verkkoon pääsee  mikä tahansa langatonta tekniikkaa hyödyntävä tietokone, joka sattuu  olemaan reitittimen kantoalueella.

Asiassa on riitaa ensiksi siitä, onko T:n WLAN-yhteys ollut suojattu vai avoin ja onko T itse jakanut musiikkia verkkoon. Sen
jälkeen asiassa on kysymys T:n korvausvelvollisuudesta joko hänen  itsensä suorittamasta musiikin jakelusta tai siitä, vastaako T jonkun muun henkilön suorittamasta musiikkikappaleiden jakelusta.

2. Avoin vai suojattu WLAN-yhteys

Asiassa on siis riidatonta, että T:lla on ollut hänen kertomuksestaankin ilmennyt WLAN-yhteys. T on kertonut, että
kanteen tarkoittamana ajankohtana WLAN-yhteys oli ollut suojaamaton.  Todistajana kuultu S on kertonut, että hän oli ollut T:n
vieraana 1.7.2010. S oli saanut omalla kannettavalla tietokoneellaan yhteyden verkkoon ilman mitään salasanoja. S:n
käsityksen mukaan T:nn verkko oli ainoa valittavissa ollut verkko.

Käräjäoikeus toteaa, että selvää on, että se tosiasiallinen tila onko T:n käyttämä WLAN-yhteys ollut 14.7.2010 suojattu tai avoin
olisi toki ollut luotettavasti selvitettävissä, jos se olisi satuttu  selvittämään heti 14.7.2010 tai ainakin pian sen jälkeen. On kuitenkin todettava, että suojauksen lisääminen tai poistaminen ei ole erityisen vaikeaa. Siten selvää on, että pitkän ajan kuluttua on varsin vaikea sen paremmin musiikkituottajien kuin T:n esittää luotettavaa näyttöä siitä, mikä on ollut tosiasiallinen tilanne juuri 14.7.2010.

T:n oma kertomus ja S:n kertomus tukevat sitä, että T:n käytössä ollut WLAN-yhteys on ollut avoinna heinäkuussa 2010.
Asiassa ei ole esitetty mitään muutakaan näyttöä esimerkiksi sen vaiheen  tilanteesta, kun tilanteesta,  kun musiikkituottajat  oli saanut tietoonsa T:n IP-osoitteen.  Esitetyn näytön valossa mitä ilmeisintä on, että T:n WLAN-yhteys on ollut suojaamaton myös 14.7.2010, kuten se oli ollut heinäkuun alkupäivinäkin.

3. Onko T jakanut musiikkikappaleita verkkoon?

T:n IP-osoitteen kautta on siis kiistatta jaettu huomattava määrä musiikkikappaleita. T:n kertomuksesta ilmeni, että myös hänen
miehellään ja perheessä tuolloin olleella au-pairilla oli tietokone.  Asiassa on riidatonta, että T asuu entisessä kansakoulussa. Asiassa on myös riidatonta, että kesällä 2010 T:n asuma kansakoulu on toiminut myös kesäteatterin esityspaikkana. Riidatonta myös on, että kesäteatterilla oli näytös 14.7.2010 kello 19. T:n kertomuksen mukaan teatterilaisia ja yleisöäkin on tullut paikalle hyvissä ajoin ennen näytöksiä.

T on kertonut, että hänen käytössään ollut tietokone on ollut hänen työnantajansa kone. Koneessa ei ole ollut asennettuna eikä
T itsekään ole asentanut siihen direct connection- ohjelmaa, minkä avulla musiikkikappaleiden jakaminen ylipäätään olisi ollut mahdollista. T kertoi myös, että hän oli tarjonnut konettaan kantajan tutkittavaksi, mutta kone ei ollut kiinnostanut kantajaa.

Todistajana kuultu O on kertonut, että IP-osoite yksilöi nimenomaan WLAN-reitittimen eikä sitä yksittäistä tietokonetta tai muuta laitetta, jota on käytetty musiikkikappaleiden jakamiseen. WLAN-reitittimet konfiguroidaan tallentamaan tietoa niistä laitteista, jotka käyttävät reititintä. Tiedot kuitenkin  häviävät reitittimestä heti, kun reitittimen virta kytketään pois.

O:n kertomuksen perusteella käräjäoikeus toteaa, että useimmiten reitittimen kautta on jälkikäteen käytännössä mahdotonta
selvittää, mitkä laitteet jonakin konkreettisena hetkenä ovat käyttäneet reititintä. Onhan niin, että IP-osoitteen selvittäminen vaatii oman aikansa. Tavatonta myöskään ei ole, että tavallinen kuluttaja esimerkiksi  sähköä säästääkseen kytkee WLAN-reitittimen pois käytöstä, kun tarvetta sen käyttämiselle ei ole.

Jälkikäteen on toki saatavissa aihetodistelua siitä, onko joku henkilö voinut jakaa musiikkikappaleita verkkoon. Mahdotonta nimittäin ei ole, että esitetään näyttöä niistä musiikkikappaleista, joita on tallennettuna jonkun henkilön tietokoneelle tai siitä että tietokoneeseen on asennettu ohjelma, joka soveltuu musiikkikappaleiden jakamiseen. Nyt kyseessä olevassa asiassa mitään tällaista näyttöä ei ole esitetty.

Johtopäätöksinään näytöstä käräjäoikeus toteaa, että täysin mahdollista on, että musiikkia on jakanut joku muukin kuin T.
Kantajat eivät ole edes yrittäneet esittää aihetodistelua, jolla olisi pyritty näyttämään, että juuri T:n koneelta on jaettu
musiikkikappaleita.  Asiassa on siis jäänyt näyttämättä, että T on ollut musiikkikappaleita verkkoon jakanut henkilö.

4. Ongelmanasettelu

Asiassa ratkaisevaksi jää se, voiko T:lla olla vastuu
musiikkikappaleiden verkkoon jakamisesta tilanteessa, jossa hänen itsensä
ei ole näytetty niitä jakaneen. Kanteessa ei ole väitetty mitään sellaista, että T olisi huolimattomuuden tai muun tuottamuksen
perusteella vastuussa erityisesti, jos jakelun olisi tapahtunut T:n miehen tai Au-pairin tietokoneelta. Kysymys on siis siitä, mikä on T:n vastuu,  kun joku on sattunut käyttämään T:n suojaamattomana ollutta WLAN-yhteyttä.

5. Tekijänoikeuslain mukainen  vastuu

Tekijänoikeuslain 57 § 1 momentin perusteella henkilön, joka
vastoin tätä lakia käyttää teosta, on velvollinen suorittamaan tekijälle
kohtuullisen hyvityksen.  Säännös ilmaisee tuottamuksesta riippumatonta
vastuuta (ks. esim PeVL 5/2005). Kanteen tarkoittama musiikkikappaleiden
vertaisverkkoon jakaminen on teosten käyttämistä. Selvää on, että hyvitys
voi tulla sellaisen henkilön maksettavaksi, joka käyttää teosta. Asiassa
ei ole edes väitetty saati näytetty, että T on osallistunut teosten
käyttämiseen esimerkiksi niin, että hän on tietoisena kappaleiden
levittämistarkoituksesta sallinut jonkun käyttää WLAN- verkkoaan.
Keskeistä on siis se, voiko pelkkä WLAN-reitittimen suojaamatta jättäminen
olla teoksen käyttämistä.

Todistaja Törmä on kertonut, että suuria määriä musiikkikappaleita
on nopeasti lähetettävissä vertaisverkkoon.  Käräjäoikeus  toteaa, että
tekijänoikeuksien loukkaaminen on suhteellisen helppoa, kun teoksia on
paljon digitaalisessa muodossa.  Mitä enemmän on avoimia verkkoja, sitä
helpompaa on levittää musiikkitiedostoja niin, että konkreettisen
levittäjän selvittäminen on käytännössä mahdotonta. Mahdollisimman laaja
tulkinta sen suhteen, mitä voidaan pitää teoksen käyttämisenä, suojaa
parhaiten tekijänoikeuksia. Tekijänoikeuslain 57 § 1:n tavoite on
nimenomaan tekijän suojaaminen, mikä sellaisenaan puoltaa mahdollisimman
laajaa tulkintaa.

Käräjäoikeus toteaa, että kanteessa tarkoitettu musiikkikappaleiden jakaminen on lähinnä tekijänoikeuslain 2 §:n 3
momentin 1 kohdan  tarkoittamaa johtimitse tai johtimitta tapahtunutta teosten yleisön saatavaksi tapahtuvaa välittämistä.
Lainvalmisteluasiakirjojen (HE 28/2004, s. 78) mukaan pelkkä laitteiden ja  Internet-yhteyden tarjoaminen käytettäväksi siten, että että niiden avulla  on mahdollisuus saada tietoverkossa saataville saatettu aineisto
nähtäville tai kuuluville, ei ole yleisölle välittämistä. Edelleen lainvalmisteluasiakirjoissa on todettu, että teoksen välittää
tietoverkossa yleisölle se henkilö, jonka aloitteesta ja vastuulla teos välitetään tietoverkossa (HE 28/2004, s. 2004). Nämä tekijänoikeuslain esityöt puhuvat sen puolesta, että pelkkä WLAN-reitittimen suojaamatta jättäminen ei ole ainakaan teoksen välittämisenä tapahtuvaa teoksen käyttämistä.  Myös aikaisemmin voimassa ollutta tekijänoikeuslakia
koskevassa oikeuskäytännössä on perinteisesti katsottu, että tekijänoikeuden loukkaamiseen perustuvan vastuun edellyttävän sitä, että henkilö itse määrää teoksesta tekijänoikeuslain 2 §:n (404/1961) vastaisella tavalla valmistamalla siitä kappaleita tai saattamalla sen yleisön saataviin (KKO:2010:47 ja perusteluiden kohta 13).

Tietoyhteiskunnan palveluiden tarjoamisesta annetun lain 13 §:stä ilmenee, että  kun palvelussa on kysymys verkkoyhteyden tarjoamisesta, palveluntuottaja ei ole vastuussa siirrettyjen tietojen sisällöstä. Saman lain 3 § 1 kohdan mukaisen määritelmän mukaan palvelun tarjoajana pidetään luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka tarjoaa tietoyhteiskunnan palvelun. Lainvalmisteluasiakirjoista (HE 194/2001, s. 28) ilmenee, että määritelmäsäännöksen mukaisena palvelun tarjoajana pitäminen edellyttää toiminnan taloudellista tarkoitusta. Palvelun tarjoajana ei pidetä esimerkiksi yksityishenkilöä, joka ilman taloudellisia tarkoitusperiä ylläpitää omia kotisivujaan. Käräjäoikeus toteaa, että T on yksityishenkilö, joka omassa kodissaan on pitänyt suojaamatonta WLAN-reititintä ilman taloudellista tarkoitusta. T:sta ei siis voi pitää lain tarkoittamana tietoyhteiskunnan palveluiden tarjoajana. Siten mainitun lain 13 § ei suoraan sovellu T:seen.

WLAN-reitittimen käyttämisessä on perimmältään kysymys siitä, että Toppinen on käyttänyt laitetta päästäkseen itse hyödyntämään verkossa olevia palveluita. Reitittimen suojaamattomaksi jättäminen tosiasiallisesti tekee mahdolliseksi sen, että sivullisetkin ovat voineet päästä hyödyntämään verkossa olevia palveluita tai jakamaan verkkoon musiikkikappaleita, kuten nyt on käynyt. Tässä mielessä yksityishenkilön suojaamattomaan WLAN-reitittimeen liittyy piirteitä, jotka muistuttavat
sitä, mistä on kysymys kaupallisessa tarkoituksessa tapahtuvassa verkkoyhteyksien tarjoamisessa. Varsin perusteltua on lähteä siitä, että tietoyhteiskunnan palveluiden tarjoamisesta annetun lain 13 §:stä suoraan ja  tekijänoikeuslain 2 §:n 3 momentin 1 kohdan esitöistä ilmenevä periaate siitä,  että tiedon sisällöstä vastaa se, joka tiedon on tuottanut, koskee myös tilannetta, jossa verkkoon on siirretty tietoa yksityishenkilön WLAN-reititintä hyödyntämällä. Näin varsinkin, kun ei ole sellaisia erityisiä säännöksiä, joissa yksityishenkilölle asetetaan velvollisuus suojata WLAN-reitittimen käyttöä ja joissa ankara vastuu
kytketään reitittimen suojaamatta jättämiseen.

Käräjäoikeus toteaa, että WLAN-reititin on laite, jota yksityishenkilöt käyttävät päästäkseen Internettiin. Reitittimen
suojaamattomaksi jättäminen tosin tekee mahdolliseksi, että muutkin voivat käyttää verkkoyhteyksiä. Kun keskeinen periaate verkossa tapahtuvassa tietojen siirrossa on se, että tiedosta vastaa sen lähettäjä, ei ole perusteita tulkita tekijänoikeuslain 57 § 1 momenttia  niin laajasti, että WLAN-reitittimensä suojaamatta jättänyttä T:sta on pidettävä
musiikkiteosten käyttäjänä.  Näin siitä huolimatta, että tekijöiden suoja avoimessa verkossa tapahtuvassa tekijänoikeuden loukkauksessa jää heikoksi, kun musiikin levittäjän jälkikäteinen yksilöinti on käytännössä
mahdotonta tai ainakin varsin vaikeaa.

6. Oikeudenkäyntikulut

Kantajat ovat  hävinneet asian kokonaan. Asiassa on riitaa siitä,
mikä on kohtuuden mukaan riittävien oikeudenkäyntikulujen määrä. Kantajat
ovat ovat riitauttaneet toisaalta sekä oikeudenkäynnin valmisteluun
kuluneen ajankäytön, tuntiveloitusperusteen sekä avustavan lakimiehen
tarpeellisuuden.

Käräjäoikeus toteaa, että oikeudellisesti asia ei ole ollut
tavanomainen. Tästä huolimatta asia ei laatunsa tai laajuutensa vuoksi ole
vaatinut avustavan lakimiehen käyttämistä. Avustavan lakimiehen
käyttämisestä aiheutuneita kustannuksia (8 tunnin ajankäyttö), kantajien
ei tarvitse korvata.

Pääkäsittely vaati aikaa 3 tuntia, joten palkkio tältä osin on
hyväksytty laskun mukaisesti. Oikeudenkäynnin valmisteluun kuluneen ajan
osalta käräjäoikeus hyväksyy ajankäyttöä korottavana seikkana
asiantuntevan todistajan etsimisen vaatiman ajankäytön. Oikeuskysymys
WLAN-reitittimen haltijan vastuusta ei ole ollut tavanomainen eikä
yksinkertainenkaan. Näistä seikkoja punnitessaan ja kun matka-ajasta ei
ole erikseen velotettu, käräjäoikeus päätyy siihen, että kohtuuden mukaan
riittävää on, että oikeudenkäynnin valmisteluun on saanut kulua 20 tuntia.

Tuntiveloitusperusteena on käytetty 250 euroa/tunti.
Veloitusperuste on oleellisesti korkeampi kuin tuomioistuimen
sijaintipaikkakunnalla vallitsee. Kun asiassa on ollut perusteltua käyttää
tekijänoikeusasioihin perehtynyttä avustajaa, käräjäoikeus on hyväksynyt
laskutusperusteena 200 euroa tunnilta. Siten korvattavien
oikeudenkäyntikulujen määräksi tulee hyväksytty 23 tunnin ajankäyttö sekä
myönnetyt  659,03 euron matkakulut huomioon ottaen yhteensä  5.259,03
euroa lisättynä arvonlisäverolla 1.209,58 euroa eli yhteensä  6.468,61
euroa.

Tuomiolauselma  Kanne hylätään.

Säveltäjäin tekijäinoikeustoimisto teosto r.y sekä
Musiikkituottajat-IFPI Finland r.y velvoitetaan yhteisvastuullisesti
suorittamaan T:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 6.468,61 euroa
korkolain 4 § 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tästä
päivästä lukien.

MUUTOKSENHAKU   Tähän tuomioon saa hakea muutosta.

Käräjätuomari
Heikki Sneck

Juttu ansaitsee muutaman merkinnän blogissa erityisesti siksi, että käräjätuomari Markku Saalastin tuomio on harvinaisen kattavasti ja yksityiskohtaisesti perusteltu. Se on 38 sivua pitkä. Valitettavan usein kunnianloukkausjuttuja on aiemmin ratkaistu Suomessa vetämällä yksi “haista vittu” irti kontekstista ja tuomittu syytteen mukaan, mutta tässä keississä otettiin huomioon kokonaisuus. Tuomiossa on mukana todistajien luotettavuus, Korkeimman oikeuden ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö, lakien esityöt ja jopa oikeuskirjallisuus. Lopputuloksena käräjäoikeus hylkäsi keskeiset syytekohdat tahallisuuden puutteen takia:

Käräjäoikeus toteaa, ettei ole väitettykään Ollilan keksineen itse kirjassa esille tuotuja kiistanalaisia väitteitä. Ne on perustettu useampien henkilöiden haastatteluihin. Haastattelulainaukset on yksilöity, dokumentoitu ja kirjan sisältö kerrottu käydyn vielä läpi kustantajan kanssa… Kirjasta on käynyt ilmi miten käytetyt lähteet ovat valikoituneet ja miten heidän objektiivisuuttaan suhteessa kiistanalaisiin kohtiin on voinut arvioida. Kyseessä ei ole ollut tietokirja, vaan viihteellinen rockbiografia, josta valistunut lukija – huomioiden senkin, ettei väitteisiin ole esitetty niiden kohteena olleiden henkilöiden vastakommentteja – on voinut ymmärtää kirjoittajan näkökulman aiheeseen.

Ollilan tekstiin kirjoittamat varaumat puhuvat sitä vastaan, että hän olisi suhtautunut kyseisissä haastatteluissa kerrottuun kritiikittömästi ja että hänen tarkoituksenaan olisi ollut nimenomaan loukata asianomistajia.

…käräjäoikeus katsoo selvitetyksi, että Ollilalla on ollut riittävät perusteet pitää useilta asiantuntevilta haastateltavilta kuultuja samansuuntaisia tietoja totena ja myös kirjan toimittamistavan osoittaneen, ettei hänellä ole ollut tahallista loukkaamistarkoitusta.

Lisäksi tuomari ei hellitä vaikka juttu on jo ratkaistu tahallisuuden puutteeseen:

TEON VÄITETTY TÖRKEYS

Vaikka syyte hylätään jo edellä lausutun perusteella, käräjäoikeus toissijaisesti lausuu tältä osin vielä seuraavaa… [seuraa sivu tekstiä]

Käräjäoikeus katsoo jääneen näyttämättä myös, että syytteessä tarkoitetusta kirjasta olisi aiheutunut asianomistajille suurta tai pitkäaikaista kärsimystä taikka erityisen suurta tai tuntuvaa vahinkoa, sekä että tekoa olisi ollut myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä tärkeänä.

Kun tähän nähden kyseessä ei ole voinut olla tärkeäksi otsikoitava kunnianloukkaus, syyte olisi joka tapauksessa tullut hylättäväksi myös vanhentuneena, koska syyteoikeus perusmuotoisesta kunnianloukkauksesta on rauennut…

Tuomion perusteellisuus on varmasti vaikuttanut siihen, että syyttäjä on tyytynyt lopputulokseen. Mahtaakohan julkisuusarvo vaikuttaa tuomioiden laatuun vai onko kysymys loppupeleissä aina ja vain tuomarista?

Musiikkituottajat joka myös aikaisemmin tunnettiin nimellä ÄKT uutisoi haastavansa Pirate Bayn. Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry (TTVK) käynnistää Musiikkituottajat – IFPI Finland ry:n puolesta oikeustoimet, joiden tavoitteena on estää ruotsalaisen Pirate Bay -sivuston kautta tapahtuva äänitteiden laiton jakaminen ja lataaminen Suomessa.

TTVK:n Antti Kotilainen korostaa, että nyt vireille laitettu oikeusprosessi ei ole Elisaa vastaan, vaan kohteena on nimenomaan lakia rikkova PirateBay. ”Haluamme jatkaa yhteistyötä piratismin vähentämiseksi Internet -operaattoreiden kanssa. Internet-operaattori ei kuitenkaan voi estää asiakkailtaan pääsyä palveluun ilman tuomioistuimen antamaa erillistä määräystä. Keräämäämme näytön perusteella ilmeni, että laitonta äänitteiden jakamista ja lataamista tehtiin eniten Elisan sopimusasiakkaiden toimesta.” Kerätyn näyttöaineiston perusteella Elisan asiakkaita oli mukana peräti 35 prosentissa tehtyjä loukkauksia. Seuraavaksi eniten laittomia lataajia oli TeliaSoneralla (25 prosenttia) ja kolmantena DNA:lla (22 prosenttia). ”Positiivisen päätöksen myötä harkitaan luonnollisesti jatkotoimet muiden operaattoreiden osalta”, toteaa Kotilainen.

Saa nähdä onko musiikkipuolella enemmän muskelia estotoimien ajamiselle kuin elokuvapuolella poliisin ajamassa jutussa jossa vastaavat estovaatimukset hylättiin.

Helsingin käräjäoikeuteen 6.4.2011 saapuneen hakemuksen mukaan hakija on sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain
18 §:n perusteella vaatinut, että TeliaSonera Finland Oyj, Elisa Oyj ja DNA Oy määrätään keskeyttämään Fin-tv.com -internetsivuston jakelun
Suomessa.

Lopputulos:

Operaattori “eivät ole tässä asiassa sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 3 §:n 1 momentin ja 18 §:n 1 momentin mukaisia julkaisijoita, ohjelmatoiminnan harjoittajia taikka lähettimien, palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjiä, eikä heitä voida siten määrätä keskeyttämään Fin-tv.com nimisen internet -sivuston jakelua, joten esitetty vaatimus on hylättävä. Toissijaisesti vaatimus ,tulee hylätä myös sen johdosta, ettei siitä ilmene yksittäiset yksilöidyt verkkoviestit, joiden jakelua pyydetään keskeytettäväksi, jonka johdosta määräystä ei voida antaa täsmällisesti.

Käräjäoikeus hylkää vaatimuksen Fin-tv.com -internetsivuston jakelun keskeyttämisestä Suomessa.

Helsingin käräjäoikeuden fin-tv-paatos on kovasti analoginen nyt haettavaan PirateBay päätökseen. Jutuissa on kuitenkin yksi merkittävä ero. TTVK ajaa juttua tekijänoikeuslain eikä “sananvapauslain” nojalla. Haastehakemus täällä

Tuomioistuin voi 60 b §:ssä tarkoitettua kannetta käsitellessään tekijän tai hänen edustajansa vaatimuksesta määrätä lähettimen, palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjän taikka muun välittäjänä toimivan palvelun tarjoajan sakon uhalla keskeyttämään tekijänoikeutta loukkaavaksi väitetyn aineiston saattamisen yleisön saataviin (keskeyttämismääräys), jollei sitä voida pitää kohtuuttomana ottaen huomioon aineistoa yleisön saataviin saattavan henkilön, välittäjän ja tekijän oikeudet.

On kiinnostava nähdä alkaako tästä trendi, jossa oikeudenomistajat voivat vaatia operaattoria “hävittämään näkyvistä” oikeuksia loukkaavat sivustot. Yhteys poliisin vapaaehtoisiin suodatuslistoihin on varsin läheinen, jos toiminnasta tulee yleinen. Pian operaattorit eivät tuhlaa resursseja oikeudessa vastaanlaittamiseen. Jossain vaiheessa menetelmä automatisoidaan samaan tapaan kuin YouTubesta katoaa videoita oikeudenomistajien napinpainalluksilla.

Hovioikeus antoi tänään ratkaisun Matti Nikin tekijänoikeusrikosjutussa. Käräjäoikeuden tuomio säilyi ennallaan. Vastaaja argumentoi lähemmäs 20 sivun verran parodiaa koskevista seikoista. Hovioikeus ei ole omassa ratkaisussaan sanallakaan maininnut parodiaa. Tuomiossa muutama muukin kohta särähtää:

Asiassa ei ole ollut riitaa siitä, etteikö tekijänoikeus nyt kysymyksessä olevaan teokseen olisi kuulunut Pelastakaa lapset ry:lle ja K:lle.

Tässä oikeus erehtyi. Vastaaja kiisti johdonmukaisesti K:n oikeuden teokseen eikä sen synnystä esitetty näyttöä. Teoksen tekijäksi väitettyä henkilöä ei kuultu koskaan oikeudessa eikä sen ulkopuolella esimerkiksi esitutkinnan aikana. Teoksen väitetty tekijä tuotiin esille vasta käräjäoikeuden istunnon alettua.

Hovioikeus sovelsi ns. piratismipykälää (RL 49 luku 1 § 3mom) joka sallii ilman ansiotarkoitusta tehdyn loukkauksen käsittelyn rikoksena rikkomuksen sijaan:

Tekijänoikeusrikoksesta tuomitaan myös se, joka tietoverkossa tai tietojärjestelmän avulla loukkaa toisen oikeutta 1 momentissa mainittuihin suojan kohteisiin siten, että teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa loukatun oikeuden haltijalle.

Sinänsä loogista, sillä parodia oli julkaistu Internetissä. Eri asia on aiheuttiko teko “huomattavaa haittaa ja vahinkoa”. Näyttötaakka tällaisesta on luonnollisesti vahingonkärsijällä.

“Arvioidessaan Nikin asianomistajalle aineettomasta vahingosta maksettavaksi tuomitun 1 .500 euron suuruisen korvauksen määrää hovioikeus kiinnittää
huomiota siihen, että tekijälle henkilökohtaisesti aiheutuneen kärsimyksen tunteen määrää ja syvyyttä ei voida havainnoida eikä rahassa mitata. Tämän vuoksi kärsimyskorvaus joudutaan määräämään pitkälti harkinnanvaraisesti objektiivisin perustein. Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee, että todistajana kuultu T on käräjäoikeudessa kertonut tekijänoikeuden loukkauksesta K:lle aiheutuneesta kärsimyksestä. Mainituilla perusteilla hovioikeus hyväksyy Nikin menettelystä aiheutuneen aineettoman vahingon määrää koskevan käräjäoikeuden arvion.”

Onko Hovioikeus tehnyt vahingonkorvauspäätöksen lukemalla käräjäoikeuden päätöstä, josta sitten ilmeni, että T on kertonut, että K:LLE syntyi vahinkona korvattavaa kärsimystä? Tämän perusteella hovioikeus katsoi, että käräjäoikeuden tuomitsema 1500 euroa on sopiva korvausmäärä? Lukiko/kuunteliko hovioikeus T:n kertomusta? Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 12 § mukaan:

Tarvittaessa todistelutallenteelta on otettava selko käräjäoikeudessa vastaanotetun todistelun sisällöstä.

Käris sai toisen käden tietoa vahingosta T:ltäja hovi vastaavasti kolmannen käden tietoa käräjäoikeuden tuomiosta, jossa T:n kertomusta kuvataan. Hovin ratkaisun mukaan näyttö rikoksesta ja siitä syntyneestä vahingosta oli asiakirjoissa:

Nikin rikosoikeudellista ja vahingonkorvausoikeudellista vastuuta koskeva arviointi voidaan siten tehdä pelkästään asiakirjojen perusteella.

Vaikka syyttäjä ja asianomistaja luopuivat osasta syytettä, rangaistusta tai korvauksia ei tästä huolimatta muutettu.

Siltä osin kuin Pelastakaa Pedofiilit -logon on väitetty loukkaavan Pelastakaa Lapset ry:n logoon kohdistuvaa tekijänoikeutta, syyte on sitä vastoin hylättävä.

Hovioikeus katsoo, että käräjäoikeuden Nikille määräämä 40 päiväsakon sakkorangaistus on oikeudenmukaisessa suhteessa hänen viakseen jäävän rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä hänen muuhun rikoksesta ilmenevään syyllisyyteensä. Syytä alentaa rangaistusta ei siten ole.

Aihetta muuttaa käräjäoikeuden ratkaisua vahingonkorvausvelvollisuuden osalta ei edellä mainitusta syyksilukemisen muutoksesta huolimatta ole.

Pitää sulatella päätöstä muutama päivä, mutta on mahdollista, että juttu jatkaa elämäänsä vielä muutaman valitusasteen.

Tässä vähän makua siitä miten parodian luvatussa maassa hommat hoidetaan parodian osalta:

KEMIJÄRVEN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO KUMOTTIIN
Alun perinkin heikoin perustein kyhätty syyte oli yhteisten varojen tuhlaamista, poliisin työajan väärinkäyttöä sekä ihmisten, toisten puolesta, tekemän työn aliarvioimista ja häpäisemisestä.

Rovaniemen hovioikeus antoi 31.12.2010 päätöksensä Kemijärven Massaliikkeen tiedottaja Juha Pikkaraisen Kemijärven käräjäoikeudessa saamaan tuomioon rahankeräysrikoksesta. Käräjäoikeus tuomitsi Pikkaraisen sakkoihin mutta Rovaniemen hovioikeus jätti hänet tuomitsematta rangaistukseen. Valtio velvoitettiin korvaamaan Pikkaraisen oikeudenkäyntikuluja yhteensä 6380.84 euroa.

Aiheellisesti voi kysyä ja ihmetellä miksi yhteiskunnan panoksia ja voimavaroja jouduttiin uhraamaan huomattavasti moiseen asiaan? Oliko tiedottaja Juha Pikkaraiseen ja Kemijärven Massaliikkeeseen kohdistetulla rikosepäilyllä jokin tarkoitus? Astuttiinko taistelussa Kemijärven sellutehtaan toiminnan jatkamisesta puolesta liian isoille varpaille? Nostiko Kemijärven Massaliike esille asioita, jotka olisi pitänyt pysyä salassa? Miksi poliisi aluksi väitti saaneensa nimettömän ilmiannon mutta myöhemmin totesi aloittaneensa tutkinnan oma-aloitteisesti? Pitikö vain löytää jokin syy tarttua Kemijärven Massaliikkeen nostattamaan kohuun? Sellainen löydettiin Massaliikkeen rahoituksesta, jota tarvittiin, kun puolustettiin ihmisten työpaikkoja ja alueen luonnonvarojen kestävää käyttöä.

Asiat eivät saa tämän päivän Suomessa olla niin huonosti, että puolustettaessa heikompien oikeuksia ja julkituodessa yritysjohtajien tai maan poliittisten johtajien tekemiä anteeksiantamattomia virheitä, keksitään olemattomia rikoksia, joista sitten ihmisiä syytetään. Viranomaisten voimavaroja ei tässä tekaistujen rikosten keksimistyössä säästellä vaan niitä käytetään maksimaalisesti. Onneksi Rovaniemen hovioikeuden vapauttavan päätöksen jälkeen voi todeta, että Suomi on vielä oikeusvaltio.

Kemijärven Massaliike

lisätietoja:
Heikki Nivala 040-534 6945
Juha Pikkarainen 040-358 2656

Uutisraivaaja 1.12.20101 from Uutisraivaaja on Vimeo.

Ennakkotietona Ville Oksasen ja Tarmo Toikkasen kirjoittama kirja julkaistaan ensi vuoden alussa:

Opettajan tekijänoikeusopas tulee olemaan Finn Lecturan julkaisema kirja, jota kirjoittavat Tarmo Toikkanen ja Ville Oksanen. Kirja julkaistaan tammikuussa 2011. Kirja on tehty helppotajuiseksi ja poikkeaa sekä kieleltään että visuaaliselta ilmeeltään muista lakioppaista. Opas käsittelee tekijänoikeutta sekä teosten tekijöiden että teosten hyödyntäjien näkökulmasta – opettaja kun useimmiten on molemmissa rooleissa.

Suuri osa oppaasta on varattu avointen sisältöjen ja avointen lisenssien esittelyyn. Avoimet sisällöt mahdollistavat laajempia teosten hyödyntämismahdollisuuksia, oppimateriaalinyhteiskehittelyä sekä oman osaamisen laajempaa näkyvyyttä. Creative Commons -lisenssit käsitellään perusteellisesti, sekä opettajan että opiskelijoiden näkökulmista. Oppaassa käydään läpi tiiviisti myös yksityisyysasiat, jotka rajoittavat valokuvien ja videoiden julkaisua verkossa, sekä verkkopalveluiden käyttöön liittyvät käyttöehdot, tekijänoikeusasiat ja henkilötieto-ongelmat.

Kirjoittajien kanssa voi keskustella FaceBookissa prosessin ajan! Käy tutustumassa teokseen

Oikeuden antamasta välipäätöksestä <Arctecho forumpäätös> ilmenee miten kantaja on esittänyt, että prosessiforumnormien osalta tulkinta vahingonkorvausasiasta tulee laajentaa kattamaan kaikki sopimuksen ulkoiset vahingot Brysselin sopimuksen mukaan. Kantajan mukaan Virolaisen yhtiön laiminlyötyä ilmoitusvelvollisuuden, ei Teosto voinut periä hyvitysmaksuja. Tästä syntyi kantajalle vahinkoa.

Verkkokauppa oli asiasta erimieltä:

Tekijänoikeuslain 2 a luvussa tarkoitettu hyvitysmaksu ei ollut lainkaan korvausta vahingosta eikä hyvitysmaksuvaatimus ollut vahingonkorvausvaatimus. Kantaja pyrki tarkoitushakuisesti pukemaan vaatimuksensa vahingonkorvausvaatimukseksi ainoastaan saadakseen asian käsiteltäväksi vastaaja Artecnon kotipaikan tuomioistuimen sijasta kantajan kotipaikan tuomioistuimessa.

Käräjäoikeus on ratkaisut asian oikein vaikka teosto on asian esittänyt vähän hassusti. Teosto väittää tapauksessa, että sillä on lakiin perustuva oikeus saada hyvitysmaksu yksityiskopiointiin soveltuvista tallennusalustoja maahantuovalta taholta ja, että sille syntyi vahinkoa kun A oli jättänyt ilmoittamatta maahantuontinsa Teostolle.

Kantajalle ei tarvitse syntyä vahinkoa sillä Brysselin sopimuksen vahingonkäsite laajenee myös tekijänoikeudelliseen hyvitykseen. Se että vahinko käsite laajenee hyvitykseen ei tarkoita, että ulkomaisen yhtiön hyvityksen maksun laiminlyönti olisi vahinkoa, kuten Teosto esittää.

Onkin siis huomattava, että kyseessä on ratkaisu joka koskee prosessin oikeaa paikkaa. Prosessipaikanratkaisunormit eivät tee jutusta vahingonkorvausjuttua. Tältä osin käräjäoikeus on mennyt metsään. Sen myöhemmässä ratkaisussa se nimenomaan käsittelee virolaisen yhtiön velvollisuutta korvata Teoston vahingot.

Virolainen yritys ei kiistanyt Teoston oikeutta yleisesti saada hyvitysmaksua, mutta väitti, ettei tuo pykälä soveltunut A:han, koska se ei tuo alustoja maahan. Riita ei koskenut vahinkoa vaan sitä oliko Teostolla tekijänoikeuslain mukaista oikeutta saada maksua. Teosto siis aivan oikein vaati vahvistettavaksi, että sillä tällainen oikeus oli.  Käräjäoikeus myös ratkaisussaan perusteli miksi toiminta oli maahantuontia. Samalla se vahvisti Teoston vaatimuksen. Hyvä näin. Ongelmana oli kuitenkin, että käräjäoikeus itse oli päättänyt jättää kanteen vahvistusosan tutkimatta.

Herää kysymys miksi? Epäilen, että käräjäoikeutta hämäsi sen tekemä välipäätös, jossa juttu katsottiin menevän Brysselin sopimuksen vahingonkorvausnormien alle. Ajatuskulku lienee ollut, että jos juttu on ensiksi tutkittu vahingonkorvauksena, ei ole reilua että siihen nyt sitten sotketaan tekijänoikeusvahvistuskanne. Edellisessä kirjoituksessa erehdyin luulemaan, että kärjäoikeus halusi virolaisen yhtiön tuomiolle ja siksi sovelsi vahingonkorvaussääntöjä. Tosiasiassa juttu taisi mennä toisin päin. Käräjäoikeus pelkäsi käsitellä tekijänoikeuspuolta koska juttu oli otettu Suomeen käsiteltäväksi vahingonkorvausjuttuna. Kuitenkaan juttua ei voinut käsitellä ilman tekijänoikeuslain hyvityskysymyksen ratkaisua. Oikeus naamioi sen vahingonkorvauskysymykseksi ratkaisussa.

Vanha vitsi kertoo ammattipalokunnasta, joka saapuu palopaikalle ja sanoo nähtyään palon sammuttaneen VPK:n toiminnan “väärin sammutettu”. Mitenkö oikeuden olisi tullut sammuttaa tämä palo? Prosessipaikka meni oikein. Sen jälkeen käräjäoikeuden olisi tullut palata tutkimaan kannetta tekijänoikeuskanteena ja unohtaa vahingokorvaus. Lopputulema jutussa olisi ollut lähestulkoon sama, mutta se olisi ollut kestävä ja linjassa tekijänoikeuskäytännön kanssa. Eipä sillä, hyvitysmaksut ovat hankala ja poikkeuksellinen käsite Suomen laissa. Juttuja joissa näitä kysymyksiä käsitellään ei tule kärikselle joka kuukausi tai vuosikaan.

KKO on vahvistanut ilmeisesti Kemppisen kirjoittaman päätöksen vähän vastaavassa tapauksessa. Jutussa oikeus katsoi, ettei hyvitysmaksusta vapaudu vaikka olisi vilpittömästi sitä mieltä, että maksut on edellinen porras maksanut.

Tässä on Helen Lehdon ansiokkaasti kääntämä lisenssi kommentoitavaksi. Lisenssi ei ole virallinen vaan tarkoitettu ainoastaan kommentointikäyttöön.

Unohtuiko jotain? Häiritseekö sanamuoto? Onko tämä lisenssi jota olet jo kauan kaivannut? Kerro kommentoimalla tätä kirjoitusta.

Rodrigo Baptista Some rights reserved