Internetsivuston sisältö oli osittain TekijäL 1 §:ssä tarkoitettu itsenäinen ja omaperäinen teos. Kyseisen TekijäL 1 §:n nojalla suojatun sisällön käyttäminen parodiatarkoituksessa ei ollut sallittua TekijäL 4 §:n 2 momentin nojalla. Käyttö merkitsi TekijäL 2 §:n mukaisten taloudellisten oikeuksien ja TekijäL 3 §:n moraalisten oikeuksien loukkausta.

Monessa kohtaa neuvoston ratkaisun kanssa on helppo olla samaa mieltä:

-Teoskynnys ei tyypillisesti ylity verkkosivuissa, ellei graafinen ilme ole erikoinen. Yksin ruskea raita tekstin kanssa ei ylitä teoskynnystä.
-Parodiaa ei ole määritelty tekijänoikeuslaissa.
-Neuvosto on onnistunut listaamaan joukon relevantteja oikeusohjeita sekä oikeuskirjallisuudesta että relevanteista tapauksista.

Parodiaa koskevaa lopputulemaa voidaan kuitenkin pitää epäonnistuneena. Miksi?

Neuvosto on erikoinen elin lainkäytössä. Tuomioistuimet joilla ei tyypillisesti ole käytössään tekijänoikeuslakia koskevaa erityisosaamista antaa monesti neuvoston ratkaisuille painoarvoa. Tämä näkyytekijänoikeustuomioissa joissa usein viitataan neuvoston ratkaisukäytäntöön. Tässä tapauksessa syyttäjä oli hakenut neuvostolta ratkaisua yksin. Neuvosto antaa ratkaisunsa hakijan tietojen perusteella. Neuvolla ei ole velvollisuutta kysyä asianosaisten mielipidettä asiaan edes tuomioistuinkäsittelyä varten annetuissa lausuntopyynnöissä. Parodian arvioimiseksi tulee kuitenkin selvittää parodian objektiivinen tarkoitus (joka selviää teoksesta) mutta yhtälailla parodian tekijän subjektiivinen tarkoitus. Ratkaisusta ilmenee, että neuvosto ei ollut tutustunut kokonaisuudessaan parodiateokseen eikä ollut selvittänyt sen tekijän motiiveja. Tästä syystä neuvoston oli mahdoton arvioida parodiateoksen tekijänoikeudellista luonnetta. Neuvoston arvaus parodian tekijän tarkoituksesta meni metsään:

Tekijänoikeusneuvosto katsoo, että Pelastakaa Pedofiilit -sivuston tarkoituksena on ilmeisesti ollut saattaa alkuperäisteos eli Pelastakaa Lapset ry:n sivusto arvostelun kohteeksi ja kyseenalaistaa Pelastakaa Lapset ry:n edustama aate.

Mikäli syyttäjä olisi toimittanut neuvostolle koko parodiasivuston, olisi neuvosto voinut lukea tekijän syyn teoksen luomiselle:

Sivuston tarkoitus onkin esittää kritiikkiä ja parodisoida tuota toista nettivihjettä. Nettivihjeen pohjimmaisena ideanahan on asettaa pedofiilit ja lapset vastakkainasetteluun, jossa pahat pedofiilit levittävät kuvia viattomista lapsista joita tulee suojella. Mikäli lukijasta tuntuu että pedofiilien puolustaminen on täysin absurdia, väitänkin että päinvastainen on myös aivan yhtä absurdia. Siinä missä pedofiilien puolustaminen on täysi mahdottomuus, on yhtälailla täysi mahdottomuus että lapsia ei puolustettaisi. Kuka voisi oikeasti olla eri mieltä jostain jonka perusteena on lasten suojeleminen?

Tämä “Pelastakaa Pedofiilit”-nettivihje onkin päällispuolin täysi kopio “Pelastakaa Lapset” nettivihjeesta. Perustuslain mukaan ihmisiä ei kuitenkaan saa pitää lain silmissä eriarvoisina henkilöön liittyvista syistä, jollaisia ovat mielipiteet ja seksuaalinen suuntautuminen. Tämänlaisen palvelun pyörittäminen ihan aikuisten oikeasti olisi siis täysin laillista, tai ainakin yhtä laillista kuin tuon toisen nettivihjeen. Erona on vain esitetty käyttötarkoitus, molemmissa tapauksissa laillinen mutta moraalisilta näkökohdiltaan poikkeava.

Neuvosto myös epäonnistui tulkitsemaan oikeusohjeita ja olemassa olevia ratkaisuja.Neuvoston näkemys on, että parodia elää yksinomaan “vapaasti muunneltuna teoksena”.

Parodioita on sen sijaan totuttu käsittelemään TekijäL 4 §:n 2 momentin tarkoittamina itsenäisinä teoksina eli niin sanottuina vapaina muunnelmina. TekijäL 4 §:n 2 momentin mukaan jos joku teosta vapaasti muuttaen on saanut aikaan uuden ja itsenäisen teoksen, ei hänen tekijänoikeutensa riipu tekijänoikeudesta alkuperäiseen teokseen. Yleensä on katsottu, että sallittu parodia hyödyntää alkuperäistä teosta täysin toisessa tarkoituksessa ja voi sen vuoksi olla itsenäinen teos. Kaikissa tapauksissa parodiakin saa suojaa itsenäisenä teoksena vain teossuojan yleisten edellytysten täyttyessä. (Sorvari, Katariina: Tekijänoikeuden loukkaus, Helsinki 2007, s. 179 ja Haarmann, Pirkko-Liisa: Tekijänoikeus ja lähioikeudet, Helsinki 2005, s. 67)

Parodian keskeinen tehtävä on kuitenkin tuoda alkuperäinen teos katsojan mieleen sen ivaamiseksi. Jotta tämä olisi mahdollista, parodian on lähes väkisin lainattava alkuperäisestä teoksesta eikä se voi olla vapaasti muunneltu. Kyseessä on sama vetoomusfunktio joka lainauksella on. (Tämän neuvosto on lainauksen osalta ratkaisuun osannut kirjata).

Tekijänoikeusneuvosto on katsonut, että Ruotsin Högsta domstolenin 23.12.2005 päivätty ratkaisu T 4739-04, on relevantti myös Suomen oikeuden kannalta. Ratkaisussa tuomioistuin katsoo, että teoksen muuntelua parodiatarkoituksessa on perinteisesti pidetty sallittuna, ja tällöin voidaan myös varsin laajasti käyttää alkuperäisteosta sanasta sanaan. Tapauksessa näyttelijä luki repliikkejä kirjasta, jotka oli yhdistetty toisen elokuvan ääniraitaan. Ilman parodiatarkoitusta tämä olisi varmasti katsottu oikeudenloukkaukseksi.

Siteerattaessa tekijän nimi ja lähde on mainittava siinä laajuudessa ja sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii. Teosta ei saa tekijän suostumuksetta muuttaa enempää kuin sallittu käyttäminen edellyttää. (TekijäL 11 § 2 momentti).

Mikäli teoksen käyttäminen parodiaan katsotaan sallituksi käytöksi ja vetoomusfunktio täytetään, ei muuttelun tulisi olla kiellettyä parodian osalta. Otetaan vaikka Jope-Ruonansuumainen sketsi, jossa sanotaan “Olen maksanut jokaisen tuppeensahatun lautakasan *Kröhm* saanut lahjuksena* eikä niiden osalta ole mitään epäselvyyksiä”

Disclosure: Olemme olleet mukana jutussa.

Microsoft ei ole ainoa joka käyttää mash-upeissaan CC lisensointuja sisältöjä. Wikimedian siirryttyä käyttämään CC lisenssejä on myös Googlen karttapalveluissa CC sisältöä Wikipedia syötteiden johdosta. Wikipedia artikkelit saa kartalle oikean yläreunan lisävalikosta, josta voi säätää satelliittikartat päälle ja pois. Näköjään Google ei ole päivittänyt karttapalvelun Wikipedia osuutta lisenssimuutoksen jälkeen ja lisensointitiedoissa viitataan yhä GFDL lisenssiin (lisenssirikkomus?). Mitenköhän tällaisiin laiminlyönteihin pitäisi suhtautua? Onko Mashupin tekijän tehtävä seurata lisenssimuutoksia ja reagoida niihin saman tien, pienellä viiveellä, jonkun huomatessa asian vai ei lainkaan?

”They did a sloppy job of copying,” said Fayer, noting that they included directions on how to get to the Cybersitter site.

Kiinan viranomaiset velvoittivat viime vuonna laitevalmistajat asentamaan ohjelmiston jokaiseen Kiinan markkinoille tarkoitettuun koneeseen. Kerrannaisvaikutus on melkoinen.

Kantajan lakimiehen lausunnot ovat täynnä paatosta ja miekkojen kalistelua.

”What we have to offer the world is our ingenuity and creativity, our ideas and what lawyers call intellectual property. From small companies like Cybersitter to Microsoft to motion pictures and the music industry, these are the products we have to offer the world. It is important that they be protected.”

Herää kysymys kuka on virheestä vastuussa? Näyttäisi, että tietokonevalmistajat ovat valmistaneet laittomia kopioita tuotteesta. Alentaako heidän vastuutaan se, että valtio on velvoittanut lisäämään ohjelmiston? Voiko Kiinan valtion haastaa Los Angelesin oikeuteen Kiinassa tapahtuneesta loukkauksesta? Entä kiinalaisen tai japanilaisen yrityksen? Kyse on 2.2 miljardin dollarin arvoinen.

Pitäisikö Kiinalaiset piraatit tuomita kantajien kotikentällä vai sylttytehtaalla Kiinassa? Tähän asti tekijänoikeus on ollut territoriaalinen. Oikeudenloukkaajat tuomitaan omassa maassaan oikeudenloukkaajan oman maan lakien mukaan. Kansainväliset sopimukset ja kauppasopimukset pitävät huolen siitä, että kansalliset lait täyttävät minimiehdot. Ymmärtääkseni Kiinassa softan luvaton kopiointi on tekijänoikeusloukkaus. Mutta kuka ihme nyt haluaisi taistella Kiinan valtiota vastaan kiinalaisessa tuomioistuimessa?

Juttu New York Timesin sivuilla.

CC-By-SA by HenriBergius. More photos of Kaljakellunta: http://www.flickr.com/search/?q=kaljakellunta&w=all&s=int

The prosecutor got tired of hundreds of beer drinking people floating down the Vantaa river every year in “Kaljakellunta” -event. The beer floaters use inflatable rubber boats and ferries to float down the river. Key part of the event is beer drinking. While alcohol and water are integral parts of the event, there has not been any reported major injuries during the +10 year history of the event.

Prosecutor claimed that two men, who were administrators of kaljakellunta.com discussion forum, were the organizers of the event, and thus liable for cleaning up the mess that hundreds of “drunken sailors” made along the river. However, the court saw that the defendants had just posted the date of the 2008 event to the main page of the site after the discussion had reached consensus of it. They had not contributed otherwise to the organization of the event. The actions of defendants did not make them an organizers of the event. The court also looked at the 2009 kaljakellunta event which had even more participants even though the kaljakellunta.com had been closed for over a year.

The fact that the Kaljakellunta-crowd is turning to Facebook and other social networks to help to organize the event just shows that the law has hard time managing self organizing online communities that have no other ties that members like for beer.

Disclaimer: Turre Legal was the defense counsel for the both defendants. And yes, we may join the fellow sailors floating down the river next year  drinking beer on a floating devices.

Helsingin Sanomat kirjoitti 26.9.09 ohjaaja Jörn Donnerin hermostuneen dosentti Johan Bäckmanille. Bäckman oli jollain tavoin päässyt Donnerin neuvostodesantista kertovan elokuvan kutsuvierasnäytökseen ja kuvannut elokuvan osia videokameralla. Hän oli tämän jälkeen näyttänyt elokuvan pätkiä osana blogissa julkaistua juttua, jossa Bäckman kritisoi Donneria elokuvan tosiseikkoihin perustuvan tarinan kaunistelusta.

Donner kieltäytyy keskustelemasta Bäckmanin kanssa asiasta ja sen sijaan vetosi tekijänoikeuksiinsa syyttäen Bäckmania varkaaksi. Myöhemmin elokuvan levittäjäyrityksen johtaja Juha Mäkelä liittyi kuoroon syyttäen Bäckmanin toimia piratismiksi sekä varkaudeksi.

Bäckmanista ja hänen ajatuksistaan voidaan olla montaa mieltä. Itse en niihin yhdy. Bäckmanin yhteiskunnallisten ajatusten julkinen kritisointi on sallittavaa, sillä hän on omaksunut julkisen keskustelijan roolin. Valitettavampaa on, että Bäckman pyritään hiljentämään käyttämällä tekijänoikeutta lyömäaseena taistelussa, jossa sille ei ole paikkaa.

On tunnettua, että tekijänoikeudenhaltijat käyttävät totuudesta irtautunutta retoriikkaa moraalisen paniikin lietsomiseksi. Oikeudenomistajien ilmauksissa luvaton käyttö on rinnastettu terrorismiin, huumekauppaan, sarjamurhaan, merirosvoukseen ja kommunismiin. Kuten kaikessa propagandassa, tarpeeksi toistettuna valheista ja ylilyönneistä tulee totuus. Orwellia lainaten: ”Sota on rauhaa, vapaus on orjuutta, tietämättömyys on voimaa”.

Näyttää, että Suomessa lehdistö on nyt kritiikittä hyväksynyt oikeudenomistajien kaksoispuheen. Sekä Helsingin Sanomat että Uusi Suomi tuomitsevat uutisoinnissaan Bäckmanin tekijänoikeuden loukkauksesta – tuomio on vain kovin hätäinen ja kaiken lisäksi väärä.

Julkisuudessa kerrotun perusteella Bäckman käytti tekijänoikeuslain suomia rajoituksia hyväkseen. Tekijänoikeuden siteeraus-säännöt eivät rajoitu yksin tekstiin. Myös videota saa lainata hyvän tavan mukaisesti. Bäckman teki elokuvasta yksityisen kopion, jota hän käytti lain sallimassa sitaattitarkoituksessa hyvän tavanmukaisesti kritisoidakseen alkuperäistä teosta ja sen tekijää.

Donnerin ja Bäckmanin riita on jatkumo valitettaviin tapauksiin, jossa tekijänoikeutta käytetään hiljentämään kriittisiä ääniä. Lehdistön tulisi tehdä kotiläksynsä paremmin – sen tehtävä on paljastaa oikeuksien väärinkäytöt ja puolustaa sananvapautta. Sillä jos se viedään, lehdistö ja vapaa tiedonvälitys kärsivät siitä ensiksi.

Minulla tai toimistollamme ei ole jutun kanssa tekemistä eikä muuta tietoa mitä julkisuudessa on esitetty. Nostin asian esille, sillä se on jatkumo tekijänoikeuksien väärinkäyttöön. Guardian kirjoitti aiheesta kiinnostavan jutun alkuviikosta.

Yksi RIAA:n oikeudenkäyntikampanian yhteydessä toistettuja mantroja on ollut yleisön valistaminen ja tietoisuuden nosto. On vähän erikoista, että niissä tapauksissa, jotka ovat päätyneet oikeuteen, RIAA on pyrkinyt kaikin keinoin hiljentämään puolustuksen. Harvardin professori Charlie Nessonin avustaessa opiskelijaa hän tarjoutui välittämään koko oikeudenkäynnin opiskelijoilleen sekä kaikille asiasta kiinnostuneilleInternetin välityksellä. RIAA ei tähän suostunut. Mikäli RIAA:lla ei ole mitään piiloteltava,eikö julkiset oikeudenkäynnit palvele sen asiaa?

Tuntuu, että Suomessa lehdistö muistaa kyllä kirjoittaa isoista korvausvaatimuksista, mutta jostain syystä ei jaksa kaivaa asioiden taustoja sen enempää. Myös tänään uutisoidun suomalaisen miljoonakorvausvaatimuksen takana on monimutkaisia vahingonkorvaus- ja tekijänoikeudellisia kysymyksiä, joista lehdistöä on vaikea saadakiinnostumaan. Lehdet ovat innolla kirjoittaneet piraattiliikkeistä ja poliittisesta paineesta, mutta nykyisen oikeustilan ruotiminen on jäänyt vähemmälle. Saa nähdä muuttuuko tilanne tulevan KKO:n Finreactor-päätöksen myötä.

Hävisimme Helsingin käräjäoikeudessa ensimmäisen kierroksen keississä Syyttäjä ja Pelastakaa Lapset v. Matti Nikki. Sensuuri sai erävoiton. Parodia mestattiin ilman juhlapuheita.

Tuomio on karua luettavaa:

[Nikin] sivusto on sisällöltään sellainen, että sitä ei voi pitää parodiana vaan sivuston tehneen X:n työtä ja Pelastakaa Lapset ry:n toimintaa halventavana. Sen vuoksi Nikin epäonnistunut parodiatarkoitus ei poista hänen menettelynsä rangaistavuutta.

Eli jos halvennat toisen työtä, kyseessä ei ole parodia. Vähäisen ymmärrykseni mukaan halventaminen on nimenomaan parodian määritelmä. Käräjäoikeus jatkaa:

Nikin julkaisema sivusto on avoimessa internetverkossa julkaistu ja siten se on myös Pelastakaa Lapset ry:n yhteistyökumppaneiden ja jopa mahdollisten yhteyttä Pelastakaa Lapset ry:ltä hakevien oikeiden pedofilian uhrien luettavissa. Nikin menettely on ollut omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa Pelastakaa Lapset ry:lle ja X:lle.

Tähän asti on luultu, että “on omiaan aiheuttamaan haittaa tai vahinkoa” liittyi taloudellisten oikeuksien loukkaukseen. Eli tekijänoikeusrikoksesta on kysymys kun jaat 10.000 biisiä tai leffaa vertaisverkossa. Tällä kertaa yhden muunnellun teoksen julkaiseminen oli omiaan aiheuttamaan huomattava haittaa tai vahinkoa. Ottaen vielä huomioon, että asianomistaja ei edes väittänyt omalla teoksellaan olevan mitään taloudellista arvoa.

Tuomiossa ei mainita sanallakaan sitä, että syytettä ja teonkuvausta muutettiin kesken oikeudenkäynnin. Myös Pelastakaa Lapset ry:n sivuston tekijäksi väitetty henkilö ilmaantui tyhjästä (tai siis häneltä löytyi valtakirja, itse henkilöä ei paikalla näkynyt). Tämä johtui siitä, että esitimme aluksi prosessiväitteen: yhdistyksellä kuten Pelastakaa Lapset ry:llä ei voi olla moraalisia oikeuksia, jonka loukkauksen varaan syyte rakentui.

Syyttäjä uskoi ja oli jo vetämässä syytettä pois. Tässä vaiheessa vihellettiin miettimistauko, ja syyttäjä sorvasi nopeasti uuden syytteen yhdistyksen lakimiehen kanssa. No, eipä sillä ollut merkitystä. Tuomion mukaan Nikki loukkasi myös Pelastakaa Lapset ry:n moraalisia oikeuksia:

Pelastakaa Pedofiilit internetsivusto loukkaa tekijänoikeuden omistajan Pelastakaa Lapset ry:n internetsivuston ja sivujen tekijän X:n taloudellisia ja moraalisia oikeuksia saattamalla teoksen yleisön saataviin ilman asianomistajan lupaa sekä halventamalla teoksien taiteellista arvoa sekä halventamalla Pelastakaa Lapset ry:n Internetsivuston sisällön tarkoitusta liittämällä sivuston sisällön alkuperäiselle sivustolle vastakkaisia arvopäämääriä sisältävään Pelastakaa Pedofiilit sivustoon.

Nikin maksettavaksi tuomittu lasku koostuu käsittääkseni yksinomaan Pelastakaa Lapset ry:n vaatimuksista parin sadan euron sakkoja lukuun ottamatta. Oikeudenkäynnin jälkeen olimme melko varmoja, että mitään korvattavaa ei moraalisten oikeuksien loukkausväitteillä voisi saada tuomituksi.

Väärässä olimme.

Tuomiosta on tavallaan hankala valittaa kun perustelut ovat niin olemattomat. Viittauksia lakeihin tai oikeustapauksiin ei ole. Suurin osa esittämistämme väitteistä on yksinkertaisesti sivuutettu ilman perusteluita. Miksi esimerkiksi tekijänoikeus on mennyt sananvapauden edelle? — Tämä kysymys ei ollut vitsi.

elokuvasäätiön sivulta kuulustelu elokuvan markkinointikuvitusta

Helsingin Sanomat kirjoittaa Donnerin hermostuneen Johan Bäckmanille. Bäckman oli jollain tavoin päässyt Donnerin neuvostodesantista kertovan elokuvan kutsuvierasnäytökseen ja kuvannut elokuvan videokameralla. Hesarin mukaa tämän jälkeen Bäckman oli näyttänyt elokuvan pätkiä osana keskustelua Bäckmanin blogissa. Bäckmanista ja hänen ajatuksistaan voidaan olla montaa mieltä. Donner kuitenkin vetoaa tekijänoikeuksiin ja nostaa tankoon piraattilipun.

“Aika uskomatonta”, Donner sanoi perjantaina aamupäivällä puhelimitse Göteborgista. “Ei voi varastaa elokuvaa tällä tavalla.”

Donner on nähdäkseni kuitenkin asiassa väärässä. Julkaistusta teoksesta saa tehdä muutaman kappaleen yksityiseen käyttöön (tekijänoikeuslaki 12§). Toisaalta pykälä jatku” Siten valmistettua kappaletta ei ole lupa käyttää muuhun tarkoitukseen”. Toisaalta tekijänoikeuslain 22§ mukaan “Julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa.” No saako yksityiskopiosta valmistaa lainauksia? Mielestäni yhteiskuntamme peruspilari sananvapaus edellyttää että voimme käydä keskustelua myös kuvilla ja liikkuvilla kuvilla. Miten muutoin voisimme tuota keskustelua käydä jos tekijä yksin voisi päättää voidaanko elokuvaa käyttää keskustelun osana. Jos tekijällä olisi monopoli tukahduttaa keskustelu, jäisi moni asia puimatta julkisuudessa. Juuri tähän perustuu lainaus ja esimerkiksi tässäkin blogissa aikaisemmin käsitelty parodian sallittavuus.

Selvyyden vuoksi siis vielä kerrana: vaikka yksityiskopiointia koskevassa pykälässä sanotaan, että kopioijalla ei ole lupa käyttää yksityistä kopiota muuhun käyttöön niin myöhemmin siihen annetaan toisessa lainausta koskevassa pykälässä lupa.

Donner on siis hyvä ja laskee  rosvolipun ja viikkaa sen seuraavaa sopivampaa käyttökertaa varten.

Update 26-09-09:
Bäckman pyytää Hesarin mukaan Donnerilta julkisesti anteeksi, mutta Jörn ei anna. Donner haluaa oikeuden tapahtuvan. Samoilla linjoilla on myös elokuvan levityksestä vastaavan Walt Disney Studiosin Suomen-toimitusjohtaja Juha Mäkelä Uusi Suomen jutussa

“Hän pitää tapahtunutta selvänä tekijänoikeusrikkomuksena, piratismina ja varkautena.”

Hesari tuomitsee Bäckmanin teon tekijänoikeusrikkomuksena, joka on vähän erikoista. Kyseeseen ei mielestäni uudenlain mukaan voi tulla rikkomus, sillä teos on saatettu yleisön saataville käyttäen Internetiä joka tekee siitä lähes automaattisesti tekijänoikeusrikoksen. Toki on kyseenalaista onko Bäckman ensinkään loukannut Donnerin tai kenenkään muun tekijänoikeuksia.

Oikeudenomistajien retoriikka on vahvaa ja tarttunut jutusta raportoivaan lehdistöön. Myös Niklas Herlin ampuu Uudesta Suomestaan näkökulmalla kangastuksenomaisena horisontissa kajastavaa piraattilaivaa koko patteristollaan. Herlin povaa Suomen Disneyn johdolle potkuja, Donnerin uran loppua ja anelee Hollywoodin anteeksiantoa. Kaiken tämän voi pelastaa vain oikeusjutulla jolla Dosentti laitetaan maksamaan teoistaan? Vai olisiko sittenkin niin, että Herlinin tykki on lastattu niin täyteen ruutia, että se räjähtää omassa linnassaan. Sananvapaus kun on demokraattisen yhteiskunnan ja tiedonvälityksen kulmakiviä.

Yhtyneiden sotakoneisto ja lakimiesten etujoukko on jo toista kertaa yllätetty uhkailemasta isolla tekijänoikeuspeikolla -suotta. Ensimmäinen uhkaus lähti Yhtyneiden lippulaivaa Suomen kuvalehteä parodisoineelle lehdelle ja tällä viikolla seurasi jatkoa, kun yhtyneiden palkkasoturi asianajaja X lähestyi pahaa-aavistamatonta blogin pitäjä Emma Londonia vaatimuksella poistaa Londonin blogissa julkaisema sähköpostinvaihto Annan päätoimittajan kanssa.

Loukkaava viesti oli seuraava:

From: Koivula Emma (edit: sähköpostiosoite poistettu)
Sent: Monday, August 31, 2009 1:20 PM
To: Emma London
Subject: VL: Palaute: mediavaikuttajien erikois-Anna

Hyvä Emma, kiitos palautteestasi.
Erikois-Anna on “suljetun piirin” julkaisu, jonka tarkoitus tosiaan oli synnyttää puheenaiheita. Esko Kiesin käsityksiä voi olla vaikea allekirjoittaa, mutta ei se ollut haastattelun edellytys eikä tarkoitus — Mies puhuu naisesta -sarjassa miehet tulevat kertoneeksi asioita, jotka paljastavat heistä itsestäänkin paljon. Mitä hukattuun mainostilaisuuteen tulee, lienee Kiesin itsensä pohdittavana.

Anna on aina naisen asialla.

Ystävällisin terveisin

Emma Koivula

Asianajotoimiston viesti taas kuului:

Olette viestintäalan ammattilainen, joten teidän tulisi tietää, että toisen kirjeen julkaiseminen ilman tähän saatua suostumusta rikkoo viestinnän luottamuksellisuutta sekä viestin kirjoittajan tekijänoikeutta.

Ymmärtääkseni yhtyneiden käyttämällä asianajalla ja toimistolla on pitkä tausta tekijänoikeusmaailmassa. Olen vähän yllättynyt, että heillä riittää intoa lähteä uhkailemaan blogien pitäjiä tuulesta temmatuilla perustelemattomilla väitteillä. Oma vastaukseni olisi

Olette juridiikan ammattilaisia, joten teidän tulisi tietää, että esittämänne väitteet eivät perustu lakiin ja lakiin perustumaton aiheeton pelottelu on asianajoliiton hyvää asianajotapaa koskevissa sääntöjen vastaista.

Säännöissä nimenomaisesti sanotaan:

“Asianajaja ei saa johtaa vastapuolta harhaan antamalla tälle tosiseikoista tai oikeussäännöksistä tietoja, jotka hän tietää vääriksi.”

Säveltäjä Timo Ruottinen uskoo, että kyseessä on selvä tekijänoikeusrikos. Internetissä julkaistuissa videoissa on käytetty Pikku Kakkosen tunnusmelodiaa ja videokuvaa ilman tekijöiden lupaa.

- Siinä on selkeästi loukattu monenlaisia ja monen henkilön tekijänoikeuksia, Ruottinen sanoo.

Ruottisen mukaan video on myös alkuperäisteosta loukkaava. Rap-tyylisen videon sanoitukset ovat alatyyliset ja rivot.

- Kyseessä on kaikkien tuntema, arvokas sävelteos. Tämä sen pohjalta tehty, netissä leviävä video on alatyylinen ja lapsille sopimaton, Ruottinen toteaa.

Salapoliisityöni tuotti youtubehakuna seuraavan videon.

Muunetun teoksen laadusta ja mauttomuudesta voi olla montaa mieltä. Tekijänoikeuslain ei tulisi ottaa kuitenkaan kantaa tähän. Vaikka Suomen laista puuttuu nimenomainen maininta parodian sallittavuudesta, se on katsottu olevan sallittu taiteenmuoto jota tekijänoikeuden omistaja ei voi kieltää. Kirjoitin jonkun aikaa sitten aiheesta artikkelin, joka tuntuu olevan jatkuvasti ajankohtainen.

Pikku Kakkosen kanssa on mielestäni selvä, että tekijänoikeuksia ei ole rikottu. Säveltäjän mieli ollaan voitu pahoittaa. Kappaleeseen sekä televisio-ohjelmaan johon se välttämättä yhdistetään on liitetty lastensuojelun vastainen viesti, joka on jotain mitä Pikku Kakkonen viimeiseen asti pyrkii välttämään. Tehokeinona on käytetty pikkukakkosmusaluuppeja sekä alkumusiikin aikana näkyvää logoa. Tämä on tyypillistä ja tarpeen parodialle, jotta katsoja ja kuulija ymmärtäisi, että tässä todella tehdään julmaa pilaa alkuperäisteoksesta.

Lasteensekaantumista, kiroilua, huumeita ja lastenohjelma… kuulostaa jotenkin etäisesti tutulta. Ruotsin korkein oikeus katsoi vastaavassa jutussa parodian sallituksi. Ruotsissa parodian kohteena ei ollut pikku2 vaan mikko mallikas. Niklas Bruun on kirjoittanut hyvän selostuksen Mikko Mallikas tapauksesta.

Toki parodian nimissä ihan kaikki ei ole sallittua. Parodian tulee kohdistua teokseen, sen tekijään tai teokseen yhdistettyihin arvoihin ja näkemyksiin. Esimerkiksi YouTubessa miljoonayleisön saanut Rihannan Umberella kappaleen väännös on rajatapaus. Sen sanainen miekka kääntyy ylipainoisia kohtaan. Rihanna ei tunnetusti ole ylipainosta kärsinyt -Ei ainakaan tietääkseni. Muutoinkaan alkuperäinen kappale ei  käsittele paino-ongelmia tai ihannoi laihoja ihmisiä -tai ehkäpä kappale parodioin videoa jossa esiintyy laihoja tanssijoita. Side on kuitenkin selkeästi heikompi kuin pikkukakkosen tunnusmusiikkiparodian kanssa.