Archive for the 'Lawyers' Category

Vapauttava tuomio Oulun isossa tekijänoikeusrikosjutussa

Turre Legalin lakimies Herkko Hietanen edusti vastaajaa tekijänoikeusrikosjutussa, jossa asianomistajat esittivät yli 7 miljoonan euron hyvitysmaksuvaatimuksen teosten laittomasta nettijakamisesta.

Käräjäoikeus hylkäsi syytteen kahden vastaajan osalta, karsi asianomistajien oikeudenkäyntivaatimuksia sekä tuomitsi hyvitysmaksut, jotka jäivät alle prosenttiin vaadituista. Edustamamme päämies vapautettiin syytteistä ja korvauksista. Asianomistajia edustanut TTVK on ilmoittanut harkitsevansa valitusta jutussa.

Juttu oli pitkä ja erikoinen. Syyttäjä esitteli käräjäoikeudelle todistusaineistoa, joka sisälsi ensikertaa myös sähköisessä muodossa olevia lehtiä (Jallu, Aku Ankka ja 7 Päivää). Jutussa kuultiin myös kansainvälisen äänilevytuottajajärjestö IFPI:n tutkijana toiminutta henkilöä. Kuulemisen seurauksena poliisi suoritti esitutkinnan IFPI:n tutkijan toimista. Esitutkinnassa selvisi, että tutkija oli muuttanut todistusaineistoa yhdessä tuntemattomaksi jääneen MPAA johtajan kanssa. Oikeudenomistajat yrittivät muutoksella salata käyttäjänimen, jonka avulla he pääsivät tiedostonjakeluverkkoon sisälle. Todisteiden sormeilu paljastui video ja tietoliikennelokien eroista. Asianomistaja tai syyttäjä ei informoinut vastaajia todisteiden muuttamisesta. Vastaajat kyseenalaistivat pitkälti asianomistajien keräämien todisteiden luotettavuuden.

Musiikintuottajat vaatii PirateBayn piilottamista Elisan asiakkailta

Musiikkituottajat joka myös aikaisemmin tunnettiin nimellä ÄKT uutisoi haastavansa Pirate Bayn. Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry (TTVK) käynnistää Musiikkituottajat – IFPI Finland ry:n puolesta oikeustoimet, joiden tavoitteena on estää ruotsalaisen Pirate Bay -sivuston kautta tapahtuva äänitteiden laiton jakaminen ja lataaminen Suomessa.

TTVK:n Antti Kotilainen korostaa, että nyt vireille laitettu oikeusprosessi ei ole Elisaa vastaan, vaan kohteena on nimenomaan lakia rikkova PirateBay. ”Haluamme jatkaa yhteistyötä piratismin vähentämiseksi Internet -operaattoreiden kanssa. Internet-operaattori ei kuitenkaan voi estää asiakkailtaan pääsyä palveluun ilman tuomioistuimen antamaa erillistä määräystä. Keräämäämme näytön perusteella ilmeni, että laitonta äänitteiden jakamista ja lataamista tehtiin eniten Elisan sopimusasiakkaiden toimesta.” Kerätyn näyttöaineiston perusteella Elisan asiakkaita oli mukana peräti 35 prosentissa tehtyjä loukkauksia. Seuraavaksi eniten laittomia lataajia oli TeliaSoneralla (25 prosenttia) ja kolmantena DNA:lla (22 prosenttia). ”Positiivisen päätöksen myötä harkitaan luonnollisesti jatkotoimet muiden operaattoreiden osalta”, toteaa Kotilainen.

Saa nähdä onko musiikkipuolella enemmän muskelia estotoimien ajamiselle kuin elokuvapuolella poliisin ajamassa jutussa jossa vastaavat estovaatimukset hylättiin.

Helsingin käräjäoikeuteen 6.4.2011 saapuneen hakemuksen mukaan hakija on sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain
18 §:n perusteella vaatinut, että TeliaSonera Finland Oyj, Elisa Oyj ja DNA Oy määrätään keskeyttämään Fin-tv.com -internetsivuston jakelun
Suomessa.

Lopputulos:

Operaattori “eivät ole tässä asiassa sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 3 §:n 1 momentin ja 18 §:n 1 momentin mukaisia julkaisijoita, ohjelmatoiminnan harjoittajia taikka lähettimien, palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjiä, eikä heitä voida siten määrätä keskeyttämään Fin-tv.com nimisen internet -sivuston jakelua, joten esitetty vaatimus on hylättävä. Toissijaisesti vaatimus ,tulee hylätä myös sen johdosta, ettei siitä ilmene yksittäiset yksilöidyt verkkoviestit, joiden jakelua pyydetään keskeytettäväksi, jonka johdosta määräystä ei voida antaa täsmällisesti.

Käräjäoikeus hylkää vaatimuksen Fin-tv.com -internetsivuston jakelun keskeyttämisestä Suomessa.

Helsingin käräjäoikeuden fin-tv-paatos on kovasti analoginen nyt haettavaan PirateBay päätökseen. Jutuissa on kuitenkin yksi merkittävä ero. TTVK ajaa juttua tekijänoikeuslain eikä “sananvapauslain” nojalla. Haastehakemus täällä

Tuomioistuin voi 60 b §:ssä tarkoitettua kannetta käsitellessään tekijän tai hänen edustajansa vaatimuksesta määrätä lähettimen, palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjän taikka muun välittäjänä toimivan palvelun tarjoajan sakon uhalla keskeyttämään tekijänoikeutta loukkaavaksi väitetyn aineiston saattamisen yleisön saataviin (keskeyttämismääräys), jollei sitä voida pitää kohtuuttomana ottaen huomioon aineistoa yleisön saataviin saattavan henkilön, välittäjän ja tekijän oikeudet.

On kiinnostava nähdä alkaako tästä trendi, jossa oikeudenomistajat voivat vaatia operaattoria “hävittämään näkyvistä” oikeuksia loukkaavat sivustot. Yhteys poliisin vapaaehtoisiin suodatuslistoihin on varsin läheinen, jos toiminnasta tulee yleinen. Pian operaattorit eivät tuhlaa resursseja oikeudessa vastaanlaittamiseen. Jossain vaiheessa menetelmä automatisoidaan samaan tapaan kuin YouTubesta katoaa videoita oikeudenomistajien napinpainalluksilla.

Hovioikeus, parodia ja tekijänoikeudet

Martin Krzywinski licensed under Attribution License. http://www.flickr.com/photos/fullaperture/432029442/sizes/m/

Hovioikeus antoi tänään ratkaisun Matti Nikin tekijänoikeusrikosjutussa. Käräjäoikeuden tuomio säilyi ennallaan. Vastaaja argumentoi lähemmäs 20 sivun verran parodiaa koskevista seikoista. Hovioikeus ei ole omassa ratkaisussaan sanallakaan maininnut parodiaa. Tuomiossa muutama muukin kohta särähtää:

Asiassa ei ole ollut riitaa siitä, etteikö tekijänoikeus nyt kysymyksessä olevaan teokseen olisi kuulunut Pelastakaa lapset ry:lle ja K:lle.

Tässä oikeus erehtyi. Vastaaja kiisti johdonmukaisesti K:n oikeuden teokseen eikä sen synnystä esitetty näyttöä. Teoksen tekijäksi väitettyä henkilöä ei kuultu koskaan oikeudessa eikä sen ulkopuolella esimerkiksi esitutkinnan aikana. Teoksen väitetty tekijä tuotiin esille vasta käräjäoikeuden istunnon alettua.

Hovioikeus sovelsi ns. piratismipykälää (RL 49 luku 1 § 3mom) joka sallii ilman ansiotarkoitusta tehdyn loukkauksen käsittelyn rikoksena rikkomuksen sijaan:

Tekijänoikeusrikoksesta tuomitaan myös se, joka tietoverkossa tai tietojärjestelmän avulla loukkaa toisen oikeutta 1 momentissa mainittuihin suojan kohteisiin siten, että teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa loukatun oikeuden haltijalle.

Sinänsä loogista, sillä parodia oli julkaistu Internetissä. Eri asia on aiheuttiko teko “huomattavaa haittaa ja vahinkoa”. Näyttötaakka tällaisesta on luonnollisesti vahingonkärsijällä.

“Arvioidessaan Nikin asianomistajalle aineettomasta vahingosta maksettavaksi tuomitun 1 .500 euron suuruisen korvauksen määrää hovioikeus kiinnittää
huomiota siihen, että tekijälle henkilökohtaisesti aiheutuneen kärsimyksen tunteen määrää ja syvyyttä ei voida havainnoida eikä rahassa mitata. Tämän vuoksi kärsimyskorvaus joudutaan määräämään pitkälti harkinnanvaraisesti objektiivisin perustein. Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee, että todistajana kuultu T on käräjäoikeudessa kertonut tekijänoikeuden loukkauksesta K:lle aiheutuneesta kärsimyksestä. Mainituilla perusteilla hovioikeus hyväksyy Nikin menettelystä aiheutuneen aineettoman vahingon määrää koskevan käräjäoikeuden arvion.”

Onko Hovioikeus tehnyt vahingonkorvauspäätöksen lukemalla käräjäoikeuden päätöstä, josta sitten ilmeni, että T on kertonut, että K:LLE syntyi vahinkona korvattavaa kärsimystä? Tämän perusteella hovioikeus katsoi, että käräjäoikeuden tuomitsema 1500 euroa on sopiva korvausmäärä? Lukiko/kuunteliko hovioikeus T:n kertomusta? Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 12 § mukaan:

Tarvittaessa todistelutallenteelta on otettava selko käräjäoikeudessa vastaanotetun todistelun sisällöstä.

Käris sai toisen käden tietoa vahingosta T:ltäja hovi vastaavasti kolmannen käden tietoa käräjäoikeuden tuomiosta, jossa T:n kertomusta kuvataan. Hovin ratkaisun mukaan näyttö rikoksesta ja siitä syntyneestä vahingosta oli asiakirjoissa:

Nikin rikosoikeudellista ja vahingonkorvausoikeudellista vastuuta koskeva arviointi voidaan siten tehdä pelkästään asiakirjojen perusteella.

Vaikka syyttäjä ja asianomistaja luopuivat osasta syytettä, rangaistusta tai korvauksia ei tästä huolimatta muutettu.

Siltä osin kuin Pelastakaa Pedofiilit -logon on väitetty loukkaavan Pelastakaa Lapset ry:n logoon kohdistuvaa tekijänoikeutta, syyte on sitä vastoin hylättävä.

Hovioikeus katsoo, että käräjäoikeuden Nikille määräämä 40 päiväsakon sakkorangaistus on oikeudenmukaisessa suhteessa hänen viakseen jäävän rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä hänen muuhun rikoksesta ilmenevään syyllisyyteensä. Syytä alentaa rangaistusta ei siten ole.

Aihetta muuttaa käräjäoikeuden ratkaisua vahingonkorvausvelvollisuuden osalta ei edellä mainitusta syyksilukemisen muutoksesta huolimatta ole.

Pitää sulatella päätöstä muutama päivä, mutta on mahdollista, että juttu jatkaa elämäänsä vielä muutaman valitusasteen.

Tässä vähän makua siitä miten parodian luvatussa maassa hommat hoidetaan parodian osalta:

Teosto vaati hyvitystä – käräjäoikeus tuomitsi vahingonkorvauksen

Koe met olifantenkop
Helsingin käräjäoikeus antoi ratkaisun asiassa Teosto_vs._verkkokauppa.com. Tai oikeastaan pääasiallisena vastaajana oli verkkokauppa.comin virolainen kumppani arctecho oü, myöhemmin A. Verkkokauppa 2000 luvun alussa mahdollisti tyhjien tallennusmedioiden ostamisen Virosta. Ajatuksena oli näin välttää ns. kasettimaksu. Kasettimaksu on hyvitysmaksu jota Teoston hyvitysmaksutoimisto kerää yksityisen kopioinnin korvaamiseksi.Verkkokauppa.comilla oli näkyviä mainoksia “kasettimaksukapinasta”.  2008 Teosto nosti kanteen, jossa se vaati käräjäoikeutta

  1. Vahvistamaan, että virolainen yritys on velvollinen maksamaan tekijänoikeuslain 2 a luvun mukaista hyvitystä.
  2. Velvoittaa virolaisen yrityksen suorittamaan korvausta saamatta jääneistä hyvitysmaksuista.
  3. Vahvistamaan, että suomalainen verkkokauppa.com on yhteisvastuullisesti velvollinen maksamaan hyvitystä ja virolaisen yrityksen kanssa yhteisvastuullinen suorittamaan korvausta 2. kohdan mukaisesti
  4. Velvoittaa molemmat yrityksen maksamaan Teoston 221.919,76 euron oikeudenkäyntikulut.

Käräjäoikeus joutui ensiksi ratkaisemaan onko virolainen yritys edes tuotavissa Suomeen tuomiolle. Käräjäoikeus päätyi katsomaan, ettei kyseessä ole sopimukseen perustuva vaatimus.

Teoston kanne Artechon osalta perustuu väitettyyn tekijänoikeuden loukkaamiseen laiminlyömällä suorittaa kantajalIe tekijänoikeuslain 26 a §:n
tarkoittamat hyvitysmaksut Suomeen maahantuomistaan ja Suomessa myymistään poltettavista CO-levyistä ja antaa Teostolle eräät ilmoitukset, kysymys
on selvästi Bryssel 1- asetuksen 5 artiklan 3 kohdan tarkoittamasta sophnukseen perustumattomasta vahingonkorvausvastuusta.

Näkemättä tuota päätöstä on kovin vaikea ymmärtää, miten lakiin perustuvien velvotteiden maksamatta jättäminen on vahinko. Syntyykö valtiolle vahinkoa jos jätämme maksamatta veromme? En usko, että edes Teosto osasi tällaista juridista rakennelmaa päässänsä miettiä.  Jotenkin tuntuu, että käräjäoikeus on halunnut saada virolaisen yhtiön Suomeen vastaamaan jutussa keinolla millä hyvänsä.Että vahingonkorvausoikeudenkäynti…

Ratkaisu kuitenkin paranee:

Käräjäoikeus on näillä perusteiila ottanut kanteen Arctecho OO:ta vastaan tutkittavakseen nimenomaan sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevana asiana. Käräjäoikeus ei siten tutki Arctecho OO:n veIvoIlisuutta maksaa Teostolle hyvitysmaksua vaan Arctecho Oü:n velvollisuutta korvata Teostolle se vahinko, jonka se on aiheuttanut Teostolle laiminlyötyään suorittaa kantajalIe hyvitykset. Käräjäoikeus jättää kanteen kohdan 1, jossa Teosto on vaatinut vahvistamaan, että Arctecho on velvollinen suorittamaan TeostoIle tekijänoikeuslain 2 a luvun mukaista hyvitysmaksua maahantuomistaan ja myymistään laitteista, joita merkittävissä määrin käytetään teoksen kappaleen valmistamiseen yksityiseen käyttöön, tutkittavaksi ottamatta.

Kärjäoikeus jättää Teoston ensimmäinen vaatimus tutkimatta. Asia oli tältä osin riitainen. Oikeastaan tämä oli koko jutun keskeisin kysymys. Onko virolainen yhtiö velvoitettu maksamaan suomen tekijänoikeuslain mukaisia hyvitysmaksuja?On vaikea kuvitella miten jutussa voidaan edes vastata myöhempiin vaatimuksiin vastaamatta tähän esikysymykseen. Eipä sillä, tämä on tuottanut vaikeuksia myös käräjäoikeudelle:

Käräjäoikeus näillä perusteilla vahvistaa, että Arctecho Oü on laiminlyönyt velvollisuutensa suorittamaa Teosiolle tekijänoikeus lain :2 a luvun mukaista hyvitysmaksua Suomeen maahan tuomistaan ja myymistään laitteista, joita merkittävässä määrin käytetään teoksen kappaleen valmistamiseen yksityiseen käyttöön.

Siis vaatimus 1 jätetään tutkimatta, mutta silti vahvistetaan? Riidatonta jutussa oli, että maksuja ei oltu maksettu. Riitaista oli pitikö A:n ne ylipäätänsä maksaa.

Tekijänoikeuden perusteisiin kuuluu hyvitysmaksun ja vahingonkorvauksen eriytys. ERITTÄIN poikkeuksellisissa tapauksissa tuomioistuin on tuominnut esimerkiksi tiedostonjakajia korvaamaan vahinkoja. Sen sijaan jutuissa vastaajille hyvitysmaksuja tulee maksettavaksi lähes aina.

Verkkokauppa.comia vastaan nostettu vaatimus 3 hylättiin kaikilta osin. A velvoitettiin maksamaan vahingonkorvauksena 40% hyvitysmaksuista (sic) koska Teosto oli omalla myötävaikutuksellaan antanut yrittäjän uskoa että toiminta oli ok. Teosto sai myös maksaa omat sekä verkkokauppa.comin asianajokulut, jotka yhteensä olivat neljännesmiljoona euroa.

Seppälä kommentoi taloussanomissa:

Toivottavasti jäädään tähän. Minä olen ainakin saanut ihan tarpeekseni tästä oikeusriitelystä

Toivottavasti Samuli vielä miettii asian uudelleen ja hänellä riittää paukkuja uuteen punnistukseen. Sen verran heikko esitys tämä päätös oikeudelta on. Myöskään Teosto ei saanut haluamaansa. Tämä päätös on yhtä tyhjän kanssa kun vastaavien “ulkoistajien” kanssa lähdetään vääntämään tekijänoikeudesta.

Konsultin syndrooma

Vaihteeksi itseironiaa sisältävä postaus. Konsulteista on väännetty paljon vitsejä. Mutta vähemmän teräviä analyysejä. Hyvä ystäväni Antti Halonen postasi eräässä meiliketjussa seuraavan näkemyksen, joka ansaitsee laajempaa huomiota:

Tyypillinen konsultoijan syndrooma: generoidaan volleynä ongelmia ja sitten tarjotaan itseä niihin ratkaisuksi. Lähemmin tarkasteltuna suurin osa ongelmista osoittautuu joko a) perifeerisiksi riskeiksi b) epäolennaisiksi c) jo tiedossa oleviksi. Niin myös tässä tapauksessa.

Meiliketjussa oli kysymys avainhenkilön rekrytoinnista. Saman voinee yleistää kaikenlaisiin konsultteihin olipa kysymys tekniikasta, bisnesksestä tai lakiasioista. Kolkuttaako omatunto? :)