Juttu ansaitsee muutaman merkinnän blogissa erityisesti siksi, että käräjätuomari Markku Saalastin tuomio on harvinaisen kattavasti ja yksityiskohtaisesti perusteltu. Se on 38 sivua pitkä. Valitettavan usein kunnianloukkausjuttuja on aiemmin ratkaistu Suomessa vetämällä yksi “haista vittu” irti kontekstista ja tuomittu syytteen mukaan, mutta tässä keississä otettiin huomioon kokonaisuus. Tuomiossa on mukana todistajien luotettavuus, Korkeimman oikeuden ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö, lakien esityöt ja jopa oikeuskirjallisuus. Lopputuloksena käräjäoikeus hylkäsi keskeiset syytekohdat tahallisuuden puutteen takia:

Käräjäoikeus toteaa, ettei ole väitettykään Ollilan keksineen itse kirjassa esille tuotuja kiistanalaisia väitteitä. Ne on perustettu useampien henkilöiden haastatteluihin. Haastattelulainaukset on yksilöity, dokumentoitu ja kirjan sisältö kerrottu käydyn vielä läpi kustantajan kanssa… Kirjasta on käynyt ilmi miten käytetyt lähteet ovat valikoituneet ja miten heidän objektiivisuuttaan suhteessa kiistanalaisiin kohtiin on voinut arvioida. Kyseessä ei ole ollut tietokirja, vaan viihteellinen rockbiografia, josta valistunut lukija – huomioiden senkin, ettei väitteisiin ole esitetty niiden kohteena olleiden henkilöiden vastakommentteja – on voinut ymmärtää kirjoittajan näkökulman aiheeseen.

Ollilan tekstiin kirjoittamat varaumat puhuvat sitä vastaan, että hän olisi suhtautunut kyseisissä haastatteluissa kerrottuun kritiikittömästi ja että hänen tarkoituksenaan olisi ollut nimenomaan loukata asianomistajia.

…käräjäoikeus katsoo selvitetyksi, että Ollilalla on ollut riittävät perusteet pitää useilta asiantuntevilta haastateltavilta kuultuja samansuuntaisia tietoja totena ja myös kirjan toimittamistavan osoittaneen, ettei hänellä ole ollut tahallista loukkaamistarkoitusta.

Lisäksi tuomari ei hellitä vaikka juttu on jo ratkaistu tahallisuuden puutteeseen:

TEON VÄITETTY TÖRKEYS

Vaikka syyte hylätään jo edellä lausutun perusteella, käräjäoikeus toissijaisesti lausuu tältä osin vielä seuraavaa… [seuraa sivu tekstiä]

Käräjäoikeus katsoo jääneen näyttämättä myös, että syytteessä tarkoitetusta kirjasta olisi aiheutunut asianomistajille suurta tai pitkäaikaista kärsimystä taikka erityisen suurta tai tuntuvaa vahinkoa, sekä että tekoa olisi ollut myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä tärkeänä.

Kun tähän nähden kyseessä ei ole voinut olla tärkeäksi otsikoitava kunnianloukkaus, syyte olisi joka tapauksessa tullut hylättäväksi myös vanhentuneena, koska syyteoikeus perusmuotoisesta kunnianloukkauksesta on rauennut…

Tuomion perusteellisuus on varmasti vaikuttanut siihen, että syyttäjä on tyytynyt lopputulokseen. Mahtaakohan julkisuusarvo vaikuttaa tuomioiden laatuun vai onko kysymys loppupeleissä aina ja vain tuomarista?

Hovioikeus antoi tänään ratkaisun Matti Nikin tekijänoikeusrikosjutussa. Käräjäoikeuden tuomio säilyi ennallaan. Vastaaja argumentoi lähemmäs 20 sivun verran parodiaa koskevista seikoista. Hovioikeus ei ole omassa ratkaisussaan sanallakaan maininnut parodiaa. Tuomiossa muutama muukin kohta särähtää:

Asiassa ei ole ollut riitaa siitä, etteikö tekijänoikeus nyt kysymyksessä olevaan teokseen olisi kuulunut Pelastakaa lapset ry:lle ja K:lle.

Tässä oikeus erehtyi. Vastaaja kiisti johdonmukaisesti K:n oikeuden teokseen eikä sen synnystä esitetty näyttöä. Teoksen tekijäksi väitettyä henkilöä ei kuultu koskaan oikeudessa eikä sen ulkopuolella esimerkiksi esitutkinnan aikana. Teoksen väitetty tekijä tuotiin esille vasta käräjäoikeuden istunnon alettua.

Hovioikeus sovelsi ns. piratismipykälää (RL 49 luku 1 § 3mom) joka sallii ilman ansiotarkoitusta tehdyn loukkauksen käsittelyn rikoksena rikkomuksen sijaan:

Tekijänoikeusrikoksesta tuomitaan myös se, joka tietoverkossa tai tietojärjestelmän avulla loukkaa toisen oikeutta 1 momentissa mainittuihin suojan kohteisiin siten, että teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa loukatun oikeuden haltijalle.

Sinänsä loogista, sillä parodia oli julkaistu Internetissä. Eri asia on aiheuttiko teko “huomattavaa haittaa ja vahinkoa”. Näyttötaakka tällaisesta on luonnollisesti vahingonkärsijällä.

“Arvioidessaan Nikin asianomistajalle aineettomasta vahingosta maksettavaksi tuomitun 1 .500 euron suuruisen korvauksen määrää hovioikeus kiinnittää
huomiota siihen, että tekijälle henkilökohtaisesti aiheutuneen kärsimyksen tunteen määrää ja syvyyttä ei voida havainnoida eikä rahassa mitata. Tämän vuoksi kärsimyskorvaus joudutaan määräämään pitkälti harkinnanvaraisesti objektiivisin perustein. Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee, että todistajana kuultu T on käräjäoikeudessa kertonut tekijänoikeuden loukkauksesta K:lle aiheutuneesta kärsimyksestä. Mainituilla perusteilla hovioikeus hyväksyy Nikin menettelystä aiheutuneen aineettoman vahingon määrää koskevan käräjäoikeuden arvion.”

Onko Hovioikeus tehnyt vahingonkorvauspäätöksen lukemalla käräjäoikeuden päätöstä, josta sitten ilmeni, että T on kertonut, että K:LLE syntyi vahinkona korvattavaa kärsimystä? Tämän perusteella hovioikeus katsoi, että käräjäoikeuden tuomitsema 1500 euroa on sopiva korvausmäärä? Lukiko/kuunteliko hovioikeus T:n kertomusta? Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 12 § mukaan:

Tarvittaessa todistelutallenteelta on otettava selko käräjäoikeudessa vastaanotetun todistelun sisällöstä.

Käris sai toisen käden tietoa vahingosta T:ltäja hovi vastaavasti kolmannen käden tietoa käräjäoikeuden tuomiosta, jossa T:n kertomusta kuvataan. Hovin ratkaisun mukaan näyttö rikoksesta ja siitä syntyneestä vahingosta oli asiakirjoissa:

Nikin rikosoikeudellista ja vahingonkorvausoikeudellista vastuuta koskeva arviointi voidaan siten tehdä pelkästään asiakirjojen perusteella.

Vaikka syyttäjä ja asianomistaja luopuivat osasta syytettä, rangaistusta tai korvauksia ei tästä huolimatta muutettu.

Siltä osin kuin Pelastakaa Pedofiilit -logon on väitetty loukkaavan Pelastakaa Lapset ry:n logoon kohdistuvaa tekijänoikeutta, syyte on sitä vastoin hylättävä.

Hovioikeus katsoo, että käräjäoikeuden Nikille määräämä 40 päiväsakon sakkorangaistus on oikeudenmukaisessa suhteessa hänen viakseen jäävän rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä hänen muuhun rikoksesta ilmenevään syyllisyyteensä. Syytä alentaa rangaistusta ei siten ole.

Aihetta muuttaa käräjäoikeuden ratkaisua vahingonkorvausvelvollisuuden osalta ei edellä mainitusta syyksilukemisen muutoksesta huolimatta ole.

Pitää sulatella päätöstä muutama päivä, mutta on mahdollista, että juttu jatkaa elämäänsä vielä muutaman valitusasteen.

Tässä vähän makua siitä miten parodian luvatussa maassa hommat hoidetaan parodian osalta:

Suomen perustuslain 3 §:n 1 momentin mukaan lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta. Lakien kumoamisesta päättäminen kuuluu siis eduskunnan eikä korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan, joten vaatimus siitä, että korkeimman hallinto-oikeuden on kumottava lapsipornografian levittämisen estotoimista annettu laki, on jätettävä tutkimatta. Korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan ei liioin korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetun lain 2 §:n 1 momentti huomioon ottaen kuulu määrätä, että lain soveltaminen lopetetaan, joten tämäkin vaatimus on jätettävä tutkimatta.

Tämän perusteella tavoitteemme on saada hallinto-oikeus (tai myöhemmin KHO) sanomaan, että Nikin tapauksessa sensuurilain soveltaminen johtaa perustuslain kanssa ristiriitaan, ja siksi sensuuri on lopetettava. Tämä juttu ja yksilöiden oikeusuojakeinot yleisemminkin rajautuvat mielestäni tällä KHO:n linjauksella merkittävästi.

Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella ei ole pois suljettua, ettei lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettuun luetteloon voisi joutua myös sellaisia sivustoja, joita laissa ei tarkoiteta. Keskusrikospoliisin päätöksen valituskelpoisuutta koskevassa arvioinnissa on merkitystä myös sillä seikalla, että valituskelpoisuuden rajoittamiseen tulee suhtautua erityisen pidättyvästi sellaisissa tilanteissa, joilla on liittymä keskeisten perusoikeuksien, kuten sananvapauden, käyttämiseen. Keskusrikospoliisin päätöksen valituskelpoisuutta koskevassa arvioinnissa ratkaisevaa merkitystä ei ole sillä seikalla, että pääsyn luetteloon otetuille sivustoille estävät teleyritykset ja nekin vapaaehtoisuuden pohjalta.

Edellä lausutuista syistä ja kun lisäksi otetaan huomioon Suomen perustuslain 21 §:n 1 momentti ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artikla, keskusrikospoliisin päätös, jolla vaatimus internetsivuston poistamisesta lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetusta luettelosta on hylätty, on hallintolainkäyttölain 4 §:ssä ja 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu päätös, josta saa valittaa. Kun Helsingin hallinto-oikeudella on ollut tästä asiasta toinen käsitys, hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja asia palautettava hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Mutta varsinainen asiakymys siis vältettiin jälleen:

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa nyt käsiteltävässä asiassa ei ole kysymys siitä, onko keskusrikospoliisi voinut kieltäytyä poistamasta lapsiporno.info-internetsivustoa lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain 4 §:ssä tarkoitetusta lapsipornosivustoluettelosta, vaan vasta siitä, onko keskusrikospoliisin kieltäytymispäätöksen lainmukaisuus voitava saattaa tuomioistuimen arvioitavaksi. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu sisältää siten kannanoton vain oikeussuojatien olemassaoloon liittyvään kysymykseen, mutta ei tässä vaiheessa kysymykseen siitä, onko edellä mainittu internetsivusto edellä mainitussa pykälässä tarkoitettu lapsipornosivusto.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että mahdollisesti joskus ensi vuonna hallinto-oikeus joutuu vihdoin ottamaan asian sisältöön eli Matti Nikin sensurointiin kantaa, ja sen jälkeen katsotaan valitetaanko uudestaan… Jos ajatellaan, että sensuuri jatkuu oikeusprosessin aikana kaikessa rauhassa ei perustuslaillisen vääryyden korjaaminen ole tässä maassa kovin nopeaa saati yksinkertaista.

Hovioikeuden mukaan:

“Sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 3 §:n 2 momentin mukaan yksityisen henkilön pitäessä yllä sähköisen viestintäverkon kotisivua häneen sovelletaan muun muassa sanotun lain 16 §:ää. Sen mukaan yleisön saataville toimitetun viestin laatijalla … on oikeus olla ilmaisematta, kuka on antanut viestin sisältämät tiedot… laissa tarkoitettu yleisön saataville toimitetun viestin laatija … saa kieltäytyä vastaamasta kysymykseen, kuka on antanut viestin perusteena olevat tiedot, samoin kuin kysymykseen, johon ei voi vastata paljastamatta tietojen antajaa. ”

Kyseessä on merkittävä pilottikeissi, jossa bloginpitäjälle annetaan vastaava lähdesuoja kuin minkä tahansa lehden toimittajalle. Edustimme jutussa Kasvia.

Koko tuomio on vielä faktojen puolesta salainen, kun pääjutun käsittely jatkuu. Juttuun liittyy vielä lisää blogattavaa jahka se etenee…