Herää kysymys: Toimiiko Hesari Finreactor tapauksen linjauksen mukaisena yhteistoimijana teoksen saataviin saattamisessa? KKO huomioi, että Finreactorista ei jaettu itsessään tiedostoja, mutta sen sijaan kuvaustietoja, joiden avulla teoksia on saatu käyttäjien saataville. Myös Hesari julkaisi ainoastaan linkin (epäilemättä) laittomasti jaettavaan videoon, jota suuri yleisö tuskin muuten löytäisi.

Finreactor-verkko on muodostunut usean henkilön yhteistoiminnan tuloksena. Verkon toiminta on ollut suunnitelmallista ja perustunut selkeään työnjakoon. Verkon ylläpitäjät ovat hallinnoineet palvelinta ja voineet määrätä siihen tallennetuista kuvaustiedostoista muun muassa poistamalla niitä palvelusta. Kuvaustiedostot ovat liittyneet yksilöityihin sisältötiedostoihin, ja juuri kuvaustiedostojen välityksellä yksittäiset sisältötiedostot on saatu verkon käyttäjien tietokoneilta muiden käyttäjien ulottuville.

Kyseessä saattaa olla yhteistoiminta joka on johtanut sekä Hesarin toimittajan että Nankbettan08 tarkoittamaan laittomuuteen -oikeudettomaan teosten yleisön saataville saattamiseen.

Korkein oikeus otti kantaa linkitykseen Finreactor tapauksessa. Oikeus lausui osallisuudesta näin:

Jos kaksi tai useammat ovat yhdessä tehneet tahallisen rikoksen, rangaistaan kutakin rikoslain 5 luvun 3 §:n mukaan tekijänä. Tekijänvastuu edellyttää yhteisymmärrystä eli tietoisuutta siitä, että oma toiminta yhdessä muiden toiminnan kanssa toteuttaa rikoksen tunnusmerkistön. Tällöin vastuu ei rajoitu vain oman toiminnan seurauksiin vaan laajenee koskemaan tekokokonaisuutta. Lisäksi tekijänvastuu edellyttää kokonaisuuden kannalta merkityksellistä osallistumista rikoksen tekemiseen. Vähäisempi osallisuus rikoksen tekemiseen voi rikoslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan tulla arvioitavaksi avunantona rikokseen.

KKO avasi päätöksellään matopurkin, jonka sulkeminen saattaa osoittautua hankalaksi. Kemppinen kirjoittaa myös hyvin IPRinfo-lehden tänään ilmestyneessä painoksessa (tulee saataville verkkoon viivästettynä). Kemppisen mukaan KKO sotki komiasti teoksen ja teoskappaleen käsitteet ratkaisussaan. Myös eri mieltä olleen neuvoksen mielipiteet saavat kyytiä Kemppiseltä.

Ratkaisun keskeisen merkityksen ja jutun saaman näkyvyyden johdosta tapaus saa tekijänoikeusoppineilta varmasti paljon kriittistä huomiota. Lohduttavaa on, että KKO on syksyn aikana palkannut tekijänoikeusosaajia esittelijöiksi sekä akateemisesta että asianajomaailmasta. Suomalaisen tietoyhteiskunnan kehitykselle on välttämätöntä että KKO antaa kritiikin kestäviä ja lainmukaisia ratkaisuja tulevaisuudessa. Piraatit ovat piraatteja ja heidät tulee tuomita lain mukaan. Lasta ei tule tuomion saamiseksi kuitenkaan heittää pesuveden mukana.

Tässä tapauksessa tekijänoikeuksia loukkaava toiminta on ollut laajaa, ja se on pyritty kohdistamaan käyttäjien haluamiin teoksiin, mikä on ollut omiaan aiheuttamaan merkittävää vahinkoa tekijänoikeuksien haltijoille. Suuri osa teoksista on luvattoman jakelun ja kopioimisen jälkeen päätynyt oletettavasti verkon käyttäjäkunnan käyttöön, minkä vuoksi teosten luvaton käyttö on vähentänyt niiden kappaleiden menekkiä laillisessa kaupassa. Tämä ja myös seuraamusjärjestelmän tehokkuus edellyttävät, että hyvitys on määrältään tuntuva.

Korkein oikeus on melkoisesti poikennut laista jossa puhutaan kohtuullisesta hyvitysmaksusta ja on luomassa doktriinia jossa kohtuulliset hyvitysmaksut ovat nyt siis “tuntuvat hyvitykset”.

30. Finreactor-verkossa on ollut muun ohessa kysymys verkon käyttäjien toimittamien kuvaustiedostojen tallentamisesta vastaajien hallinnoimalle palvelimelle. Tältä kannalta verkon toimintaan voisi tulla sovellettavaksi vastaajien asiassa vetoama sähkökauppalain 15 §, jossa säädetään tiedontallennuspalvelun tarjoajan vastuuvapaudesta.

31. Korkein oikeus toteaa, että vastuuvapauden perusedellytyksenä on, että palvelun tarjoajan toiminta on luonteeltaan pelkästään teknistä. Palvelun tarjoaja ei voi vedota vastuuvapausperusteisiin, jos hän itse osallistuu lainvastaisen sisällön tuottamiseen tai jos hän toimii muulla tavalla yhteistyössä sisällön tuottajan kanssa tarkoituksenaan edistää tai toteuttaa lainvastaista toimintaa (HE 194/2001 vp s. 17).

32. Finreactor-tiedostojenjakoverkossa on ollut kysymys verkon ylläpitäjien ja käyttäjien välisestä yhteistoiminnasta, joka on tähdännyt ja johtanut tekijänoikeuksien haltijoiden taloudellisten oikeuksien laajamittaiseen loukkaukseen. Vastaajat ovat olleet tietoisia tästä verkon tarkoituksesta ja he ovat verkon ylläpitotoimillaan osallistuneet verkossa toteutettuihin tekijänoikeusloukkauksiin yhdessä verkon käyttäjien kanssa joko tekijän- tai avunantajavastuun aiheuttavalla tavalla. Tästä vastuusta vastaajat eivät voi vapautua sähkökauppalain vastuuvapaussäännösten perusteella.

Finreactor-verkossa oli jaettu verkon käyttäjien kesken tekijänoikeudella suojattuja musiikki-, elokuva-, peli- ja ohjelmistotiedostoja ilman oikeudenhaltijoiden lupaa. Verkon käyttäjät olivat kopioineet tiedostoja suoraan toistensa tietokoneilta sekä jakaneet niitä samanaikaisesti tietokoneiltaan toisille käyttäjille.

Yksitoista verkon ylläpitäjää, joista seitsemän hovioikeus oli tuominnut tekijänoikeusrikkomuksesta tekijänä ja neljä avunantajana, vaati valituksissaan KKO:lle syytteen ja hyvitysvaatimusten hylkäämistä, koska he eivät  olleet pitäneet yksittäisiä tiedostoja hallussaan eivätkä osallistuneet niiden jakamis- ja kopiointitapahtumiin. He eivät olleet kertomansa mukaan olleet edes tietoisia kaikista verkossa saatavilla olleista
tiedostoista.

KKO kuitenkin katsoi verkon toiminnan olleen suunnitelmallista ja perustuneen selkeään työnjakoon. Verkon ytimenä oli toiminut ylläpitäjien hallinnoima palvelin, jossa oli ollut tietoja jaettavina olleista tiedostoista ja niiden osoitteista sekä kopiointi- ja jakomääristä. Verkon käyttöä ja käyttäjiä valvoneet ylläpitäjät olivat voineet määrätä palvelimelle tallennetuista kuvaustiedostoista (torrent-tiedostot), joiden välityksellä yksittäiset sisältötiedostot oli saatu verkon käyttäjien tietokoneilta muiden käyttäjien ulottuville. KKO katsoi, että tekijöinä tuomittujen verkon ylläpitäjien toimet olivat olleet olennaisia verkossa tapahtuneiden tekijänoikeuden loukkausten toteutumisen kannalta. Nämä ylläpitäjät olivat yhdessä toistensa ja verkon käyttäjien kanssa osallistuneet suojattujen teosten kappaleiden levittämiseen yleisön keskuuteen ja niiden valmistamiseen sekä näin menetellessään tahallisesti loukanneet asianomistajien tekijänoikeuslakiin perustuvia oikeuksia. KKO pysytti hovioikeuden tuomion ylläpitäjien rikosvastuun osalta.

Suuri osa asianomistajista vaati puolestaan ylläpitäjien maksettavien hyvitysten korottamista. KKO korotti hovioikeuden tuomitsemien hyvitysten määrää siten, että yhteisvastuullisesti maksettaviksi tulevien hyvitysten kokonaismäärä KKO:ssa muutoksenhakijoina olleille asianomistajille oli yli 420 000 euroa, minkä lisäksi ylläpitäjien maksettaviksi jäivät yhteensä noin 260 000 euron määräiset hyvitykset hovioikeuden tuomioon tyytyneille asianomistajille. Asianomistajien oma-aloitteinen saamisoikeutensa rajoittaminen huomioon ottaen kunkin ylläpitäjän henkilökohtaisesti suoritettava määrä on kuitenkin enintään yksi kymmenesosa (1/10) yhteisvastuullisista määristä. Neljä avunantoon tekijänoikeusrikkomukseen syyllistynyttä ylläpitäjää vapautettiin hovioikeuden heidän maksettavikseen tuomitsemista hyvityksistä.

Toisessa samana päivänä julkaistussa ratkaisussaan KKO otti kantaa yksittäisen Finreactor-verkon käyttäjän rikosvastuuseen. Vastaajan katsottiin syyllistyneen tekijänoikeusrikkomukseen, kun hän oli toimittanut Finreactor-verkkoon käyttäjien saataville tekijänoikeuden suojaamien pelitiedostojen kuvaustiedostoja, joiden avulla verkon käyttäjät olivat voineet ladata tietokoneilleen pelitiedostoja verkosta muualta kuin vastaajan tietokoneelta.

Thus, the cri tical question is whether the statutory phrases “actual knowledge that the material or an activity using the material on the system or network is infringing,” and “facts or circumstances from which infringing activity is apparent” in § 512 (c) (1) (A) (i) and (ii) mean a general awareness that there are infringements (here, claimed to be widespread and common), or rather mean actual or constructive knowledge of specific and identifiable infringements of individual items.

**

Indeed, the present case shows that the DMCA notification regime works efficiently: when Viacom over a period of months accumulated some 100,000 videos and then sent one mass take-down notice on February 2, 2007, by the next business day YouTube had removed virtually alI of them.

Samoin kävi muuten Finreactorissa. Palveluntarjoajat reagoivat joka ikiseen alasottoilmoitukseen. (Tosin niitä ei ollut kovin montaa).

Oikeus toteaa, palveluntarjoajan tulee olla tietoinen jokaisesta yksittäisestä loukkaavasta tiedostosta. Yleinen tieto siitä, että palvelussa jaetaan laitonta materiaalia ei riitä:

Al though by a different teehnique, the DMCA appIies the same prineiple, and its establishment of a safe harbor is clear and praetieal: if a serviee provider knows (from notiee from the owner, or a “red flag”) of speeifie instanees of infringement, the provider must promptly remove the infringing material. If not, the burden is on the owner to identify the infringement. General knowledge that infringement is “ubiquitous” does not impose a duty on the serviee provider to monitor or search its service for infringements.

Sitten oikeus vertaa tapausta korkeimman oikeuden antamaan langettavaan Grokster tapaukseen:

The Grokster model does not comport with that of a service provider who furnishes a platform on which i ts users post and access alI sorts of materials as they wish, while the provider is unaware of i ts content, but identifies an agent to receive complaints of infringement, and removes identifiedmaterial when he learns it infringes. To such a provider, the DMCA gives a safe harbor, even if otherwise he would be held as a contributory infringer under the general law. In this case, it is uncontroverted that when YouTube was given the notices, it removed the material. It is thus protected “from liability for all monetary relief for direct, vicarious and contributory infringement”

Kuulostaako tutulta? Nyt kun tiedämme, että KKO on antamassa ensi viikolla päätöstä kotimaisesta ylläpitäjän vastuusta, on kiinnostava nähdä miten päätökset erovat toisistaan. – vai eroavatko…

Youtuben tapauksessa oikeus katsoi myös, että Googlen vastuuta oikeudenloukkauksista vähensi sen yritykset hillitä sitä. Politiikka jossa jatkuvasti oikeuksia rikkovat käyttäjät potkitaan pois sekä automaattisten sisällön suodatusmenetelmien kehittäminen/käyttäminen sekä se että Google ottaa täsmällisesti määritellyt tiedostot heti alas palvelusta (vaikka kantaja valitti sitä että vastaat muut tiedostot jäävät palveluun). Oikeus myös katsoi, että Youtube on tallennuspalveluntarjoaja, vaikka youtube tarjoaa raamit videoille joissa voidaan käydä keskustelua, linkittää jne. Eli saadakseen tallennuspalvelun suojan, palveluntarjoaja voi tarjota oikeuden mukaan myös julkaisualustan tallennettaville tiedostoille.

Tämä blogi lähti siitä huomiosta, että tiedotus Finreactor oikeudenkäynnin ympärillä on kovin yksipuolista. Syyttäjä, tutkinnanjohtaja ja asianomistajat ovat jo kauan aikaa sitten astuneet tiedotusvälineiden eteen laukomaan tuttua retoriikkaa varkaista jotka vievät leivän taiteilijoiden pöydästä. Asia ei ole näin yksinkertainen. Oikeudenkäynti on kaikkea muuta kuin selvä ja yksinkertainen. Vaikeaksi jutun tekee muun muassa se, että Suomessa ehti vaihtua prosessin aikana tekijänoikeuslaki, jutun vahingonkorvaukset lähentelevät neljää miljoonaa euroa, tekniikka järjestelmän takana on laillista eikä ylläpitäjillä käytännössä ollut mahdollisuutta valvoa mitä käyttäjät jakelivat ja nuorimmat palvelun pyörittäjät olivat alle 14 vuotiaita.

Oikeudenkäynti ylläpitäjiä kohtaa alkaa Turussa syyskuun lopulla. Mediapeli jutun ympärillä on pyörinyt jo toista vuotta. Toisin kuin Yhdysvalloissa oikeudenomistajat eivät ole sopineet juttuja dollaritukulla. Osa käyttäjistä on vapautettu syytteistä, toisten syytteet ja vahingonkorvaukset oikeus on höylännyt murto-osaan vaadituista. Oikeudenomistajat ovat saaneet odottaa rökälevoittojaan ja isoja otsikkoja merirosvojen hirsipuuhun ripustamisesta. Valitusrumba on vasta ensitahdeissaan. Jää nähtäväksi tanssitaanko grande-finale korkeimman oikeuden saleissa vuosien taistelun jälkeen. Tämän lystin maksajat eivät istu syytettyinä vaan lukemassa tätä blogia. Kustannukset mediateollisuuden ristiretkestä maksavat veronmaksajat joiden rahoilla oikeudenkäyntiä käydään. Mitä tuolla rahalla saa? Sen saat tietää lukemalla tätä blogia.

Nyt grande finale on tanssittu ja ensi viikon keskiviikkona saamme kaikkien luettavaksi tuomiot, joiden perässä lukee “Ja tätä kaikki asianosaiset noudattakoot.” Asianosaiset saavat tuomiot aamulla kello 8 ja Korkein oikeus julkaisee vielä erillisen tiedotteen kello 9.

Finreactor on ollut todella laaja juttu. Turun käräjä- ja hovioikeudessa ajetussa ylläpitojutussa oli alunperin yli 20 syytettyä, ja yksittäisiä käyttäjäkeissejä eri puolilla Suomea oli muistaakseni noin 30. Keisseissä on ollut juristeja vastaavasti kymmeniä.

Loppusuoralla Korkeimmassa oikeudessa on kaksi käyttäjäjuttua ja ylläpitojuttu. Olemme asiamiehinä molemmissa käyttäjäjutuissa ja ylläpitojutussa edustamme kolmea vastaajaa.

Jotain keissien merkityksestä kertoo, että tässä blogissa on omistettu Finreactorille oma kategoria. Sittemmin sinne on tosin postailtu kaikkea tiedostojen jakoon liittyvää.

Odotamme ensi keskiviikkona vastausta kolmeen tai neljään kysymykseen:

1. Käyttäjän vastuu torrent-linkin postauksesta
2. Käyttäjän vastuu torrent-linkin postauksesta ja yhden sisältötiedoston jaosta vertaisverkkoon muiden jaettavaksi
3. Vastuuvapauslain merkitys palvelun ylläpitotoimenpiteille
4. Ylläpitäjien vastuu torrent-palvelun ylläpitotoimenpiteistä (jos kysymys kolme ei vapauta vastuusta)

Lopputuloksen veikkailu on mahdotonta, ja tässä vaiheessa jotenkin merkityksetöntä kun tuomiot on jo kirjoitettu. Korkein oikeus ei järjestänyt suullista käsittelyä, joten emme edes tiedä juttujen ratkaisseiden tuomareiden nimiä. Joka tapauksessa päämiehemme ovat olleet alusta asti altavastaajina. Käräjäoikeudessa ja hovioikeuksissa on tullut takkiin. Korkeimmassa oikeudessa ylläpitojutun valituslupa annettiin ennen esittelyä vain oikeudenomistajille. Juttujen voittaminen edes joltain osin on siis kaikki kotiin päin.

Tietokoneiden takavarikot ovat työllistäneet allekirjoittanutta runsaasti viimeisten vuosien aikana. Syynä tähän on ollut, että Suomessa poliisilla on ollut tapana takavarikoida herkästi kaikki, mitä epäillyn työpyödältä löytyy ja koettaa sitten saada kyseisiä laitteita tuomituksi valtiolle rikoksentekovälineinä. Alemmat tuomioistuimet ovat käytännössä kumileimanneet toiminnan, vaikka se on ollut selkeästi KKO:n autojen ym. monikäyttölaitteiden osalta antamien päätösten kanssa räikeässä ristiriidassa. Tähän tuli nyt stoppi – tai ainakin tuoreen KKO:2010:32:n jälkeen se edellyttää suoranaista KKO:n uhmaamista, mihin harvempi tuomari on valmis.

The defendant’s conduct is to create an index that supports and guides users to access networks using P2P file sharing system, menus, posters or covers for movies or musical works. But there is no provision in the protection system covered by Intellectual Property Law, and adapted to Community Law, that prohibits sites which encourage, permit or guide users to search for works which will then be traded through P2P networks. Broadly speaking, the linking system is the very basis of the Internet, and a multitude of pages and search engines (like Google) can technically do what precisely what is currently under dispute, namely, to link to so-called P2P networks.”

Tuomiossa katsotaan että p2p verkossa kopiointi voi hyvinkin olla yksityistä kopiointia.

“Undoubtedly, previously undistributed works can be made available to the public through P2P networks, even potentially, as they might not be downloaded by other users. This behaviour can often be directed to a plurality of people. However, again, the legal type does not fit exactly and in every circumstance the usual behaviour of the users in such networks, given that, on one hand, in most cases users have the intent of downloading a file not knowing if part of the file they just downloaded is being shared at the same time by one user or a plurality of users from their hard drive. It is perfectly possible that the file exchange is taking place with only one person, or with a limited number of people.”

Päätelmä on vähän ontuva. Vaikka yksityinen kopiointi vertaisverkkoja käyttämällä on mahdollista, usein verkon tehokkuus perustuu siihen, että kopioijia on lukuisia. Koska järjestelmä mahdollistaa teosten saattamisen yleisön saataville ei yksin se että se mahdollistaa myös yksityisen kopioinnin ole puolustus. Eli jos joukko x sisältyy joukkoon y ja x joukko ei ole laiton ja y joukko on, niin silloin y on laiton vaikka siinä on myös x. Eli osa meni oikein ja toinen osa meni kyllä metsään.

Via Technolama

Juttusarja on muhinut nyt kohtuullisen pitkään Suomen oikeuslaitoksen lonkeroissa. Alun perin Suomen suurin vertaisverkkojuttu alkoi KRP:n takavarikkoiskuilla joulukuussa 2004 eli kohta viisi vuotta sitten.

Oikeusprosessien venyminen yli viisivuotisiksi ei ole valitettavasti mitenkään ainutkertaista. Aiheesta voi lukea lisää Jyrki Virolaisen blogista.